Nyt loppu juoksentelut!

Saksalaisen satelliitin paluu... 

Jeps. Eli eilen Birke pääsi/joutui toisen kerran leikkurin veitsen alle... Tosin tällä kertaa ihan rutiinitoimenpiteen vuoksi. Birke siis sterkattiin, ja - koska minulta on asiasta kysytty, niin tarkennan vielä - kyllä sieltä vietiin ihan koko helahoito, eikä pelkkiä munasarjoja.

"isosisko" valvoo... Nää on näit ekoja kuvia kotoa, kun kanyylitassussakin vielä teippi.

Hyvästi siis hormoonihuurut, hormonaalissidonnaiset polviontumat ja takaraivolla yhä asusteleva epäilys siitä, poikiiko valeraskaudet huonolla tuurilla isompia ongelmia...

Vein Birken Raholaan kahdeksaksi ja hieman ennen puol ysiä plikka oli viimein unessa. Birke kun oli sitä mieltä, ettei reiteen tökättävät rauhotuspiikit oo mukavia. Siis yhtään Birke ei pakita, pärise tai luimi, mutta kyykistyminen piikittämisvaiheessa on ihan tehokas keino estää hommaa hoitumasta. Mie pidin päätä, yksi hoituri laittoi piikkiä ja toinen esti Birkeä kyykkäämästä ja onnistuihan se. Heti tämän jälkeen Birke moikkasi hoiturit ihan kuin ilmoittaakseen, että "Hei, en kanna kaunaa, mutt jos seuraaval kerral ei tehtäs tota?".
Koska emäntä on aina hieman huolissaan - oli syytä tai ei - niin tuntuihan se 5-6 h odotus aika pitkältä.

Koska Birke kipeänä ja lääkehuuruissa pörrää Romille, päätin tällä kertaa ottaa Romin hakureissullekkin mukaan, jotta Birke haistaa ja kuulee Romin jo autossa ja mennään sitten yhdessä kotiin sisälle. Poikkesin Makuuniin hakemaan illaksi viihdykettä, sitten Raholaan käppäileen äiten ja Romin kanssa (noh, tein jopa pari pientä tottisliikettä) ja tappaan aikaa ELL-aseman soittoa ootellessa...
Joskus kahden ja kolmen välillä soitto tuli ja suunnattiin Birkeä hakemaan!
Vaikka kerkisin pariin otteeseen jo miettiä, olisiko Romin autossaolo plussa vai iso miinus (jos Birke aloittaisi pöllymöykän heti Romin kuullessaan), mutta oikein hyvä ratkaisu se oli! Kotiintulo sujui huomattavasti rauhallisemmin kuin polvioperaation jälkeen ja koko illan aikana Birke pörräsi Romille hyvin vähän - ainoastaan silloin, kun Romi meni liian likelle takapäätä, ihan aiheesta siis.

Piippaaja-Biibis

Niin, itse operaatio meni hyvin, haava on siisti ja tänään on jo hyvin rauhallista menoa... Mutta eilisilta oli eri maata.
Kuten aina tämmöisissä, se eka ilta ja yö on pahimmat. Tokkura ja kipu, ei mikään kadehdittava yhdistelmä. Ilta meni siis piipaten, vaeltaen ja huomiota/turvaa hakien. Iltalääkkeet kun alkoi vaikuttaa, niin meno pikkuhiljaa rauhottui ja itse yö meni jo ihan suht rauhallisesti.

Tänpäivänen kuva - Birke kiipesi soffalle heti kun silmä vältti...

Tänään ollaa ulkoillessakin jo selvästi reippaampia (tosin toki tehdään vaan pakolliset ulkoilut tuossa pihassa) ja kotosalla köllitään rauhallisesti ja piippaamatta.
Ruoka maistui jo eilen, vettä pyydetään janon iskiessä eikä pissat ja kakat aiheuta mitään ongelmia.
Tänään levätään siis kaikki ja kerätään voimia. Itselle on iso helpotus, kun eilinen on jo takanapäin. Vaikka osasin ennakoida menon aika hyvin, niin on se silti omalla tapaansa sydäntä riipivää, kun toinen ei voi istua, ei oikein maatakkaan, jalat ja kroppa väsyy ja pitää vaan vaeltaa ja piipata. ONNEKSI se ei kestä tän kauempaa ja ONNEKSI tämä operaatio ei yhtä paljon kuntouttamista kuin nuo nivelten operoinnit...

Nyt on taas yksi etappi saavutettu.