torstai 28. helmikuuta 2013

Heihei helmikuu!

Palveluskoirat -lehti & tiikerijäätelö...
Kelpais Romillekki!

Näimpäs se on, että vaikka sääennuste lupailee ihan kunnon pakkasiakin tässä lähipäivinä, niin kyll se silti vaan on kevät tulollaan - onhan huomenna jo maaliskuu!
Tämä tarkoittaa sitä, että on aika hieman analysoida reenitavoitteita. Mutta ensin lyhykäisesti Romin tän illan BH-reeneistä...

Oli tarkotus ottaa ilmo, paikkamakuu ja jotain yleistä kaikkien koirien ollessa kentällä.
Noh, kävikin sitten niin, että illan koutsimme Eija oli Romin mielestä pelottava... Kyllä. PELOTTAVA! En kertakaikkiaan voi ymmärtää syytä tälle, mutta Romi ihan oikeasti meni ilmoittautuessa taakseni piiloon ja ei kunnolla edes patukkaan tarrannut, kun piti häntä pälyillä. Romi ei ole koskaan ihmistä noin väistänyt, joten olen vieläkin ihan ymmyrkäisenä.
Saatiin kuitenkin hyvä ja yksinkertainen vinkki Romin seuruun kontaktin vahvistamiseksi - pientä neliöö aina oikealle kääntyen. Tätä tehdään siis jatkossa!
Romi petrasi ihan mukavasti shokistaan huolimatta, mutta vaan namittamalla saatiin tehtyä... Muuten ihan jees, mutta kun tein luoksetulon, jätin Romin makuulle (yleensä jätän nimenomaan istumaan, jottei tulisi maasta kutsumistilanteita, jotka saattaa ehkä tehdä hallaa paikkamakuulle...) ja eikös se sitten paineistunu ja lähteny ekal kertaa perään. Korjaus ja ei mitään ongelmaa, mutta yhä harmittaa oma moka.
Pitkään mietin, että jos meen uudestaan "yksin" (siis porukkaa oli kentällä kokoaika useampi ryhmä tekemässä), niin jatkuuko sama luimistelu vai saanko korjattuu vibat... ONNEKSI sit päätin kuitenkin mennä, sillä kun mörkö oli muualla, meno oli perussettiä. Saatii siis korjailtua ja palkkailtua kunnolla. Paikkamakuita tein 2 lyhyttä, ekalla söi lunta, tästä huomautin, mutta lopetti ja toka tosi hyvä.
Hyvillä mielin tultiin siis kotiin - tulipas nyt tämmöinenkin tilanne koettua, onneksi reeneissä, eikä kokeessa!

Niin, sitten niihin kuukausitavoitteisiin!
HELMIKUULLE listasin tämmöistä:


ROMI
  • Paikkamakuu - häiriöö, mielentilaa - CHECK! Edistytty ollaan...
  • Ilmoittautuminen - mahdollisimman kuntoon - CHECK! Jo todella hyvä. 
  • Henkilöryhmä - avut pois? - CHECK! Parhaimmillaan pitää hienosti kontaktia ilman kainalopalkkaa tai tarvittaessa korjaa ite.
  • Lihashuollot jatkuu... - Ei muka ehtinyt... Jumpattu ollaan kyllä vähän ahkerammin myös Romin kanssa.
BIRKE
  • Kuntoutus - loppumetrit kunnialla ja sulautus osaksi normielämää - CHECK! Hyvin on lähteny rullaa.
  • Rauhallinen paluu tottiskentälle - CHECK! Palattu ollaan, ei ongelmia. 
  • Lihashuollot... - Niih, ei ehitty...

Ja alkavalle MAALISKUULLE listaan seuraavat:

ROMI
  • Hieronta (ei saa lykätä enää)
  • Paikkamakuu (koemaisemmin, kestoo & häiriöö)
  • Seuruun kontakti
  • BH-kaavio (tsekkaus, missä mennään)
BIRKE
  • Hieronta
  • Luoksepäästävyys (ilman namiapua)
  • ALO-jäävät (ilman apuja)
  • Paikkamakuu (ryhmässä)
Tälleen ko valkkaa muutaman jutun kuukauden teemoiksi, niin oon ainakin helmikuun aikana saanut mukavasti edistystä jokaiseen!
Jälkihommatkin jo kolkuttelee takaraivolla, mutta niihin (lähinnä Romin esinereenit) meinaan paneutua paremmin huhtikuulla...

Hyvin näyttäs siis maaliskuukin starttaavan, ainakin paperilla!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kotitokotteluja

No kato ollaan me ny jotain tehty!
Minul on siis ollut vapaata (vielä huominen, sitten keskiviikkona iltavuoro ja sit taas pari vapaata - pikkuluksusta!) ja ollaan tehty pikkureeneja mettäjuoksutusten yhteydessä.

Rompsiksen aurinko- ja lumikylpy
Birke malttoi kans vähä pysähtyä naatiskelemaan... 

Mikäs meillä ulkoillessa tämmösissä keleissä!
Ihan tuli väkisin hymy ja aurinko lämmitti poskilla jo senverran, ett kyll se kevät tulee jo pian, ihan varmasti...

Niin, niistä reeneistä.
Aiheina on nyt olleet ALO-jäävät ja AVO-kaukot. Romille myös pari oikein onnistunutta paikkamakuureeniä. Kaikki on edenneet aika kivasti, jos jotain on joutunut korjaan, niin se on sitten mennyt ihan nuppeihin asti ja seuraavana päivänä onnistunu huomattavasti paremmin. On se jännä homma, ett kun tekee ja hioo ja reenii, niin kappas, sitä tuppaa ottaan niitä edistysaskeliakin. Hihi.

Jäävistä en yksinäni videota saa otettua, mutta tänään hoksasin, ett kaukoistahan moinen toki onnistuu!
Olkaa siis hyvät:

Romin kaukot
Etäisyyttä 5 askelta, 10 askeleen etäisyydellä tekee kyllä myös, mutta jumii maahan puolet herkemmin. 

Birken kaukot
Etäisyyttä 10 askelta. On hiiiiiiidas alkuun. Luulen, ettei oikeen hoksannu, mitä alettiin tekeen... Itteä vaivaa myös tuo koukkuun jäävä oikea etunen - toissapäivänä (vai eilen) liikkeestä maahanmenossa jätti oikean kyynärän ylös maasta, joten epäilisin tämän johtuvan lihasjumista. Tai sitten vaan sattumaa, we'll see.

Huomenna pääsen palluuttaan Marittan Iita-beussia ja tenttaamaan kaikkea mahdollista pösöistä! 
Ja illalla kentälle - hyvä päivä siis tulossa...

lauantai 23. helmikuuta 2013

Tötterö täynnä ja pönttö pöhönä?

Birke tässä demonstroi...
... minun lähipäivien fiiliksiä melko pitkälti!
Ja ei, Irwiniä vaikka lainasinkin, niin ei täällä missään aineissa olla (ei koirat, enkä liioin minäkään), mutta pää tuntus olevan täynnä kaikkee pohdittavaa ja tehtävää, mutta kuitenkaan ei sitten hoksottimet pelaa odotetusti ja energiat menee kaikki johonkin hönöilyyn vaan.
Nojoo, tässä viikolla on nyt ollu kaikenmoista työjuttua jne. joten ehkä huomisesta alkava kolmen päivän vapaa vähän tasottaa.

Jotain oon kuitenkin saanut aikaseks!
Romi ja Birke menee rokotuksille 18.3. ja Birke sitten sterkataan 4.4.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Alisella

Tadaa!
That's right! 
Siinä meni näin kauan, mutta tänään plikat pääsi ekaa kertaa yhdessä jäälle juoksenteleen!
Ja meinaan siis ihan oikeesti aivan ekaa kertaa YHDESSÄ. Miksikö?
Noh, ekana yhteisenä talvena oli Birken juoksu just jäiden kantoaikana, tokana talvena oli Romin toinen polvileikkaus ja (jollei muisti petä) aika heikko jäätilanne (oon neuroottinen asian kans, tiedän) ja kolmas - eli viimetalvi - meni sitten Birken mammalomaillessa Pirkkalassa... 

Alkuun oli ilmassa hieman "paimennusta"...
Aluksi - kuten arvasinkin - Romi muistutteli Birkelle siitä, että hän on se vanhempi. Hetken Birkkis sitten "murjotti" minun kintereillä, muttta pian meno 

... näyttikin jo tältä!
Polkuja Alisella oli nyt vähän harvakseltaa, mutta hankikin oli melkoisen pehmeää, joten sen lävitte pystyi kans kulkemaan ilman isompaa vaivaa.

Romin kiitonäyte
Yhdessä kohtaa vähän narisi (todnäk vaan paksun jään päällä olleen veden päälle jäätynyt jääkerros) ja emäntä sai ylimääräsiä sydämentykytyksiä... 
(Juujuu, pelkään avantoja, tiedetään.)

Eli mentiin sitten kulkemaan polulle lähemmäs rantaa...

Birke tykkää haasteista...
"Mä tahtoa tämä keppi!"

Romi ohjeistaa ja Birke operoi. Hetken päästä myös Romi oli operoimassa.

Tarkotus oli tarpoa jäällä semmoset puolisen tuntia. Kun oltiin tehty "kierroksemme" oli vielä aikaa jäädä hetkeksi hillumaan.
Hirveästi porukkaa siellä ei ollut, mutta yksi cockeripoika ois kovasti ollu kiinnostunu plikkojen touhuista - ääntähän näistä alppitorvista lähtee, kun innostuu ja on kivaa!

Yks spurtti tuonne ja takas... 

"Täältä peseeeee!"

Ja sinne meni, tuli takasin ja suhahti ohi...
Emännän käännös suhahdussuuntaan!

"Hei, me on uitu täsä!"

"Minne sä jäit?"
Nyt on sitten olleet appenpappenit kohtalaisen väsyt...
Ihana ko toiset tuhisee tyytyväisinä.

Nää on niitä talven parhaita juttuja!

Ja jälleen on meidät haastettu!

Niimpä niin, nyt näitä tulee - kivaa kyll!
Hanna, Enni & Heimo heittivät karusellistaan meille sarjan kysymyksiä...


1. Mikä on arvokkainta mitä koirasi on tuhonnut?
Hmmm, Romihan ei ole tuhonnut oikeastaan mitään... Birken suurimpiin saavutuksiin kuulunevat nuo kolme seinänkulmaa sekä auton takakontin verhoilu (onneksi kuitenkin vaan yhdestä kohtaa). 
2. Milloin koirasi on omimmillaan?
Romi - Tekisi mieleni vastata jäljellä, mutta koska Romppis osaa olla aika oloneuvos, niin vastaan, että kainalossa nakertamassa herkkuluuta. Tai uimassa!
Birke - Tottiskentällä... Hullu elikko rrrrrakastaa seuruuta. Oikeastaan missävaan Biibis saa mamilta kehuja. 
3. Mikä on paras saavutuksesi koirasi kanssa?
Haluaisin uskoa, että molempien parhaat ois vielä tulossa...
Mutta se, että olen saanut koulittua Romista ihan kelpo kansalaisen, vaikkei se tie ihan helpoin ole ollut ja eka ykköstulos tokossa! Ja möllitokon ALO-voitto! Niin ja RYP3 sekä erkkarin PN3 on ollut kans hienot.
Birken BH tottakai ja BaltianVoittajan esiintyminen meni niin nappiin, että oon ylpee. Juu ja mölleissä luokkavoitto rotumestistokossa.
Lisäksi olen yleisesti ylpeä siitä, että plikat on hyvässä kunnossa polvioperoinneistaan huolimatta.
4. Mistä koirasi motivoituu parhaiten?
Romi - ruoka. Muutkin pelaa, vaan ahnehan se on!
Birke - saalis- tai lauma
5. Mikä on suurin vastoinkäymisesi koirien tai koiran kanssa?
Taidampas nyt sanoa nuo polviongelmat leikkauksineen ja kuntoutuksineen... Joka kerta pettymys, suru ja harmi on yhtä suuret. Ja joka kerta on hoidettu homma ja jatkettu eteenpäin, koska ei muita vaihtoehtoja ole.
6. Mitä olet oppinut koiraltasi?
Kärsivällisyyttä. Nöyryyttä. Kiitollisuutta. Sitä, miten paljon koiraharrastus voi antaa (ja ottaa) opiskellaan yhä! 
7. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
Tottakai! Mussukat...
8. Jos koirasi saisi valita, mitä hän tekisi mieluiten?
Romi - uisi, söisi tai jäljestäisi...
Birke - Mitä tahansa, mistä saa kehuja ja huomiota, tekisi tottista, köllöttäisi vatsani päällä rapsuteltavana...
9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassasi?
Romi - älykkyyttä (on kyllä myös raivostuttava piirre, riippuu katsantakannasta), päättäväisyyttä, voimaa jatkaa eteenpäin, vaikka kaikkea sattuisikin...
Birke - miellyttämisenhalua, työmotivaatiota, kykyä oppia myös paineen alla
10. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, montako lempinimeä koirallasi on?
Oijoi, MONTA!
Romi - Rompsis, Rompsi-bom, Skursnits, Kurmitsa, RompRomp, Romy Schneider...
Birke - Biibis, Biibisk, Iippinen, Iibis, Iippilintu, Biibiäinen, Birkki-snirk, Fraulein vom Weidensee...
11. Mikä on tavoitteesi koirasi kanssa?
Jaa niin harrastuspuolelta vai?
Romi - TK1, BH, FH1
Birke - TK1, TK2, ...?... FH1, C.I.B.
Ja tottakai tavoitteenani on pitää plikat hyvässsä kunnossa ja terveinä. Birken kanssa on myös projekti saada lenkeillä nuo ohitukset asteen siistimmiksi. 

Nyt on vastailtu!
Haasteen heitän tällä erää kauniisti kolmelle:
Mirkku, Hekla & Takku

tiistai 19. helmikuuta 2013

D&C:n kuvakisa!

En mie yleensä tämmösiis mitään ääniä tai tykkäyksiä kerjää, muttempä yleensä myöskään näihin kuvakisoihin osallistu, joten...

TÄÄLTÄ löytyy kuvakisan albumi!
Me ollaan laiteltu kisaan 4 kuvaa ja niistä oisi kiva, jos kaikki facebookkaavat lukijamme vaikka kävis klikkaamassa sitä tykkää -nappia ;D

Esittelen kisakuvat vielä tässä:

Birke ja Klin Fire -patukka, kevät '12
Kuvaaja: Sini M.


Romi ja D&C:n jälki- ja grippiliina, kesä '11
Kuvaaja: Hanna A.


Birke ja D&C:n jälki- ja grippiliina, kesä '11
Kuvaaja: Hanna A.


Romi, Birke ja D&C:n grippihihnat, kevät '12
Kuvaaja: Jenni Berg

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Birkestä (ja vähän Romistakin)


Eilen plikka painatti taasen mettässä - ja kivaa oli tottakai!
Mietin tässä, että tämä lienee (tällä erää) viimeisiä POP-postauksia. Kuntoutusta jatketaan, hieronnat (molemmille plikoille) yritän sovittaa vielä tälle kuulle, mutta se lienee töiden ja harrastusten puitteissa aika utopistinen suunnitelma, ja jumppailuja tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti. Eli lähinnä jumpataan vapaanajuoksuttelupäivinä ja tottakai aina reenien jälkeen.
Pian meinaan uskaltaa päästää plikkoja yhdessäkin juoksentelemaan, mutta suoraan sanottuna pelkään menon äityvän liian hurjaksi hangessa... Joo-o. Huomaan yhä selvemmin, että kun olen tehnyt jumpat ja kuntoutuksen tunnollisemmin kuin Romin kanssa, olen nyt sitten sen sivutuotteena vähän ylivarovainenkin.
Romi pääsi ekan leikkauksensa ('08) jälkeen karkuteille pihaan juoksemaan 2-3 viikkoa ennen kuin olisi edes saanut vapaana juosta. Paineli siinä vartin aivan täysiä pihaa ympäri eikä antanut kiinni. Mie olin ihan paniikissa ja aattelin, ett nyt se hajottaa ittensä ihan kokonaan, mutteipä siitä mitään tullut - ei operoituun, eikä operoimattomaan jalkaan!
Yritän siis ottaa hieman rennommin jo, vaikka pikkuhiljaa kuntoo lähretäänkin nosteleen.

Karvaton kuikelo!
Juu, lihasmassaa ei vielä niinkään ole, mutta (vaikka kuvasta voisi päätellä muuta) on plikka silti isompi kuin Romppis! Painoa on Birkellä reilut 25 kg ja Romilla reilut 24kg.

Tästä näkee, että operoituun jalkaan on jo kasvanut peitinkarvaakin...
Tosin yks kaistale on yhä kalju. Pikkuhiljaa. 
Romi nutustaa - asiaan kuuluu myös etusilla polkeminen ja "laulu"...
Tähän piti nyt vielä kirjoittaa jotain hienoa, analysoivaa ja henkevää, mutta se nyt vähän meni jo se vene.
Hukkui.

Niin, Palveluskoirat -lehdessä on oikein mielenkiintoisia artikkeleita (mm. harrastuskoiran kunnosta sekä nesteytyksestä), jotka oottaa vielä aikaani uppoutua niihin!
Erityisesti kiinnostaa nesteyttäminen (ja toki tuo lihaskuntoharjoittelukin), kun olen ajatellut ottaa kesäkaudelle käyttöön FitDogin tmv. palautusjuomaa reeneihin. Kokemuksia ja vinkkejä passaa kertoa, mikäli sellaisia armaalta lukijakunnaltani löytyy! 
Ehkäpä huomenna hyökkään lehden kimppuun - kuten huomattu, tänään pätkii jo liikaa...


- Sitten vähän hupia... Oisko meidän sittenkin tähdättävä avustajakoirakoulutukseen?
Ehkei nyt ihan sentään...

tiistai 12. helmikuuta 2013

Birke is back!

Tänään käytiin sitten kentällä asti molempien plikkojen voimin!

Romille halusin tällä kertaa ottaa ihan vaan saalisleikkiä apparin kanssa...
Maritta siis heilui jättipatukan kanssa ja Romppista nyt ei  hirmuisasti tarttenu siihen kiinni usuttaa - siihen vaa ko sika limppuun!
Alkuperäinen ajatus oli ottaa Romille tauko tavoitteellisesta reenimisestä (jota on kuitenkin lisää luvassa heti ylihuomenna BH-reeneissä), jottei pääse kyllästymään. Niin, olen mie kolmestikin tappanut Romin motivaation liialla jankkaamisella, muttei moisia merkkejä ole kyll nyt koko talvena ilmassa ollut.
Siitä sitten tein päätelmän, että tää tämmöinen reeni taiskin olla enemmän ohjaajan tauko ja halu keskittyä tänään kahtomaan, miten tuo saksalainen kulkee...
Oli syy mikä tahansa, niin Romilla oli huisin kivaa! Tarttui patukkaan hyvin ja kantoi sitä pitkään. Vaikka irrrotus tehtiin rauhan kautta, pääsi sieltä silti aina heti se haukahdus. Tapporavistelujakin nähtiin. Lopuksi kantoi patukan pitkälle - koko jäähdyttelylenkin, kuten loppupalkan yleensäkin.
Marittalle kiitos leikkiseurasta!

Sitten Birken vuoro.
Ajatuksenani oli otella pitkää seuruuta (sitä plikka rakastaa), henkilöryhmää, tokon ALO-jääviä, luoksetulo ja kaikkee, mitä sattui keksimään, jotta plikka sais toteuttaa itteensä ja purkaa tarmoaan.
Luoksetulo tehtiin kerran, se oli täydellinen - suora, tiivis ja nopea.
Luoksepäästävyys oli ainoa, mitä jouduttiin korjaamaan useampi kerta - kun ei millään ois malttanu pysyy sivulla, kun kierroksia riitti... Hiljaa oli kuitenkin ja vaan rauhassa nousi seisomaan ja lähestyi tuomaria. Noh, pari haukahdusta tuli, kun moitin. Loppuun saatiin onnistuminen.
Jäävistä istuminen jouduttiin korjaileen muutaman kerran (tarjosi seisomista), mutta sitä on otettukin vähiten. Seiso ja maahan oli hienot, vaikka ennakoikin vapautuksia hieman.
Sitten se seuruu...
Vauhteja, henkilryhmää (erittäin tiiviisti ja tiukastikin), spiraalia, käännöksiä - VAU!!! Vähän keuli, piippasi ja alussa painoi, mutta tottakai kierroksia oli. Korjasi kuitenkin ja siis, huh huh, en voi kun vaan puhtaasti ihmetellä, miten oon osannut opettaa tuolle koiralle noin hienon seuruun!
Oon onnesta soikea ja pakahdun ylpeyteeni.

Että tämmöistä hehkuttamista tänään!
Plikat on ihan tattis ja makoilevat raukeina. KIITOS NAM.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Vapaus!

Tänään tuli täyteen 13 popviikkoa ja huomenna on tasan 3 kk Birken leikkauksesta.
Tämähän tarkoittaa kuntoutussuunnitelmamme osalta sitä, että se ois "valmista" nyt!

Kuntoutusta jatketaan tottakai arjen jutuissa (lihasmassan kasvattaminen ym.) sekä lihashuollosta huolehditaan yhtälailla Romin ja Birken osalta, mutta nyt ei enää tarvitse varoa ja elämä voi palata normaaliin arkeen!
Huomenna Birkekin pääsee viimein reenikentälle (emme malttas oottaa!) ja tänään, tänään juostiin hetki VAPAANA metsässä:

Kuka siellä?

No Birke!

Oon täällä!

Ihanaa!

Tein muutens tässä vähän puutöitäkin...

Vaikka Birkkiäisen ekaa vapautta kesti vaan puolet 20 min mettälenkistä, oli ilo ja onni ylimmillään!
Pienestä on hyvä aloittaa ja ensikerralla voin huoletta pidentää aikaa, kun ei plikalla ollut havaittavissa mitään keventämisiä, lämpöjä tai aristuksia.
Oon varmaan hieman ylivarovainen, mutta parempi se kuitenkin on katsoa kuin katua.

Rompsis

Toistaiseksi plikat saa vielä juoksennella erikseen, mutta tottakai Romistakin piti pari kuvaa napata...
Sekin hömppis niin rakastaa lunta!

Ja kivaa on 6-veelläkin!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Ihmetysihkutuspohdiskelua

Tänään oltiin taasen BH-ryhmän reeneissä!
Romillahan siellä reenipaikka on, mutta Birke pääsi taas vähä hengaileen ja "sosiaalistuun". Birke teki myös pienen seuruupätkän tosi pätevästi tänään pihassa - MUTTA tämä on ROMIN postaus, joten saksalaisesta enempi sitte ensviikolla varmaankii...

Tänään aiheina olivat:

  1. ilmoittautuminen
  2. BH-jäävät ihmiskujan läpi
  3. paikkamakuu häiriössä
Ilmoittautumista otettiin viime tiistaina ja sitä edellisestä kerrasta onkin sitten varmaan melkein vuosi aikaa...  Tokon luoksepäästävyyshän ei Romille ole mikään ongelma, kun hää saa huomiota, mutta ilmoittautumisessa on aina ottanut pannuun, kun ohjaajaa puhutellaan ja pitäs oottaa hiljaa!
Tiedetään, ongelmahan ois ollu jo paaaaaljon aiemmin helposti korjattavissa, kun vaan viittis, mutta jostain syystä nyt vasta viimeisen vuoden aikana, oon alkanu vähän erilailla panostaa Romin tottisteluihin. 
Mutta niin, tiistaina otin ilmon kolmesti, kahta ekaa siis korjasin. Tänään mentiin ilmoon (kainalopalkalla), Romi ei ottanut perusasentoa, vaan seisoi ja katsoi. Käskyllä sivulle ja siinä se! OHO! 
Toistoja lisää ja palkat piiloon, nii ihan oikeesti saadaan tää koevalmiiks varmaan aika pienellä vaivalla! 

Koska seuruuta henkilöryhmässä on nyt muka jankattu, aattelin vaihteeksi ottaa henkilöhäiriön BH-jääviin ihmiskujan muodossa. 
Itse ihmisistä Romi ei ottanut häiriötä tai paineistunut (noh, ei se mikään tiivis kuja ollut, mutta erilainen tilanne kuitenkin), mutta heittää seuruun lähdöissä sijaisille ja alkaa ravistella. Noh, sitten vaan (koetilanteessa tai reeneissä) otan käskyllä uudestaan sivulle ja jatketaan, nou problem, mutta alotuksessa teki taas tän (hmm, oisko sittenkin ollu pieni reaktio ihmisiin?). Korjaus ja jatkui oikein mallikkaasti, ainoo miinus oli maahanmenokäskyn ennakointi - pitää siis reenata välillä käskytystä viiveellä, sillä täytyyhän kokeessakin hetko oottaa!
Luoksetulosta oon nyt niiiiiiiiin ylpee! Säännölliset kenttäreenit yhdistettynä eteentuloihin esim. mettälenkillä on selvästi tehneet tehtävänsä ja plikka tekee innokkaasti, hiljaa ja tulee suoraan! Jeee!

Sivussa tuli sit kuitenkin otettua vähän sitä henkilöryhmääkin ja sekin meni mukavasti (pari kertaa korjasin isommin) vaikkei tainnu olla ees kainalopalkkaa... 

Sitten se paikkamakuu
Ohjaaja meinas alkaa säätään ja valkkaileen tallattua paikkaa, ettei Romi söis lunta, mutta onneks Hanna oli heiluttamassa raippaa (kiitos vaan Hekla, kun oot onnistunu tartuttaan ton lausahduksen!) ja laittoi ohjaajaa ruotuun ja "ihan vaan nyt laittamaan sen koiran siihen paikkamakuuseen"! 
Noh, siihen jäi, mie talsin ihmisryhmän vierestä 30 askelen päähän ja odottelin jonninaikaa... Kentän ulkopuolella haukkui koira ja kentän keskiosassa (me reenittiin etukolmanneksessa) reeni koirakko. Vaan eipäs syönyt Romppis lunta, ei piipannut eikä noussut! Hieeeeeeeno Romp-Romp! Kestoa tässä ei tainnut olla ko alle minuutti, mutta Hanna on kieltänyt minua laskemasta, joten en tiedä... 

Niin, että hyvät oli reenit!

Seuruutusta Majalla, maaliskuu '11

Oon tässä nyt paljon pohtinut ja ihmetellyt sitä, miten ollaan yhtäkkiä voitu edetä seuruussa, luoksetulossa, ilmoittautumisessa ja ennen kaikkea siinä paikkamakuussa näin hurjasti!?!
Varmasti oma asenne ja ymmärrys on Birken kanssa plärätessä kehittynyt - Birkkis kun on tosiaan tyypillisempi ja helpommin ohjattava harrastuskoira kuin Romi - mutta pakko on luoda ajatuksia myös reenien suunnittelun suuntaan. Oon nyt suunnitellut etukäteen, mitä reenataan ja miten ja tämä on tehnyt ihmeitä minun itseluottamukselle ja habitukselle kentällä! Romi taasen lukee minua ja reagoi aina vahvasti, joten oma varmuus = Romin varmuus. 
Ja ajatella, että tän koiran kanssa olin vielä vuosi sitten ihan valmis siirtyyn harrastuksista liki eläkkeelle...
Romin, joka on ihan jumalattoman hyvä jäljellä, vaikken oo sitä oikeesti viel sinne ees koulinut!
BH viel plakkariin ja sitte mennään... En tiedä, onko tää nyt jotain pelkkää hyvien reenien euforiaa, mutta just nyt ihan oikeesti uskon siihen, että meillä ois mahdollisuus saada se FH1! Ja TK1 tulee tottakai! 
En oikein meinaa uskaltaa sitä tähän kirjottaakaan (siksi jätän koiran nimen lopusta pois ja tyydyn vaan mielikuvaan, juu, oon taikauskonen!), mutta C.I.B. TK1 BH FH1 ois ihan megamagee... Namnam... 

Eli eikun lisää suunniteltua tavoitteellista reenaamista ja vauhdilla kohti kevättä!

torstai 7. helmikuuta 2013

You've been served!

Niimpäs siin kävi, että TAAS Hekla pommitti meitä haasteella!
Kiva-kivaa, pääsen naputtaan...

11 Asiaa Kirjoittajasta 

Säännöt:

  • kerro 11 asiaa itsestäsi
  • vastaa haastajan 11 kysymykseen
  • keksi uudet 11 kysymystä
  • haasta 11 bloggaajaa
  • kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

"Kerro 11 asiaa itsestäsi"

  1. Olen syntyperältäni savolais-karjalalais-hämäläinen, mutta paljasjalkainen nokialainen.
  2. En voisi kuvitellakaan omistavani kissoja.
  3. Olen sovittelijaluonne - lapsena olisin ollut valmis pyytämään anteeksi, vaikka minä olisin ollut se, jolta olisi pitänyt anteeksi pyytää, kaikki vain yleisen rauhan ja harmonian vuoksi.
  4. Olen huono valehtelija (mutta kehittynyt tässäkin).
  5. En osaa kertoa 'tarinaa/juttua' pohjustamatta sitä ensin hyvin perusteellisesti (eihän se vaan voi olla hauska tai ymmärrettävissä, jossei kaikkia puolia siitä tiedä!).
  6. En ole allerginen millekään, mutta syön kalaa (poislukien Mamman kuhakeitto) ja paprikaa lähinnä vain "pakon" edessä...
  7. Olen hyvin päämäärätietoinen. Päämäärää tavoitellaan täysillä, kun sellainen selvillä on, ja toisinaan minun on tästä syystä vaikea elää hetkessä.
  8. Koulussa olen aina ollut (ja tulen aina olemaan?) hikke. Keskiarvo ollut liki aina hieman päälle ysin ja todistuksen huonoin numero kasi. Kirjoitin E:n YO-paperit (2xL, 3xE).
  9. Pidän rutiineista. Jos jostain syystä esim. arkiaskareiden tai työtehtävän suoritustapa muuttuu, menen usein hetkeksi täysin toimintakyvyttömäksi.
  10. Olen erittäin perso herkuille (isoimmat kiusaukset ovat sipsit, suklaa, limsa ja roskaruoat).
  11. En halua lapsia. Koirani eivät myöskään (missään nimessä!) ole 'lapsiani' mutta siinä missä moni hankkii lapsia, minä elän koirieni kanssa. Koirani eivät myöskään koskaan ole 'vain koiria'.

"Vastaa haastajan 11 kysymykseen"

  1. Miksi?
    - Miksei? Tämmöset on toisinaan hauskoja!
  2. Vasen- vai oikeakätinen?
    - Vasuri o/ Mutta osaan esim. laittaa ripsaria ja pelata (hetken) sulkapalloa myös oikealla kädellä.
  3. Siviilisääty? Miksi?
    - Sinkku. Haluaisin uskoa, että siksi, etten ole halunnut sitoutua ja ettei ketään passelia ole osunut kohdalle... Mutta tosiasiassa osansa on varmasti myös menneisyyden ikävällä kokemuksella ja ihan puhtaasti siinä, etten kyll ole toista puoliskoa haeskellutkaan!
  4. Jos voisit kääntää kelloa, mitä tekemiäsi valintoja muuttaisit?
    - En olisi suostunut olemaan kynnysmatto. Olisin hakenut aknelääkityksen aiemmin. Olisin sterkannut Zitan ennen veteraani-ikää. ...
    Tuossa nyt muutama ekana mieleen juolahtanut, kyllähän näitä isoja pieniä juttuja löytyy.
  5. Missä haluaisit elää eläkkeellä ollessasi?
    - Hyvissä voimissani mukavassa omakotitalossa koirieni ja siipan kanssa. Ihan Suomessa ja ei maalla, vaan "esikaupungissa".
  6. Toiveammattisi?
    - On hakusessa... Olen pohtinut asiaa paljon ja just nyt on pakko sanoa, etten tiedä. Asiaan otan ja odotan selvyyttä tässä lähivuosina.
  7. Paras kehu jonka olet saanut?
    - Pariin otteeseen on kehuttu, että olen hyvä ystävä, se on ollut tärkeää ja tuntunut hyvältä.
  8. Ensimmäinen suudelmasi?
    - Ei ollut sen ihmisen kanssa, joka olisi tuolloin minulle eniten merkannut.
  9. Hunaja vai etikka?
    - Makea, makoisa hunaja (ja teetä ja maitoa, kiitos!).
  10. Mitä hetkeä et unohda milloinkaan?
    - Yhdenkään pentuni kotiintuloa. Enkä myöskään sitä päivää, jolloin jouduin Zitasta luopumaan.
  11. Tämä on saamasi haaste bloginkirjoittajalta jota et oikeasti tunne. Miksi vastasit tähän?
    - Kuten sanottu, nää on välistä hauskoja ja ihan mukavia tilaisuuksia pysähtyä ja suorittaa vähän semivakavaa itsetutkiskelua. On myös kiinnostava lukea, mitä toisilleen tuntemattomat ihmiset itsestään paljastavat.

"Keksi uudet 11 kysymystä"

  1. Onko sinulla tatuointi/-ja? Millaisia?
  2. Jos saisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi?
  3. Uskotko kohtaloon?
  4. Suolaiset vai makeat herkut?
  5. Onko sinulle rakkaat asiat vakuutettu?
  6. Oletko kuin lemmikkisi?
  7. Minkälaista autoa ajat? Perustele.
  8. Mikä on suurin saavutuksesi?
  9. Mikä on pahin nimitys, millä sinua on haukuttu?
  10. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?
  11. Kuinka montaa kieltä osaat sujuvasti?

"Haasta 11 bloggaajaa"

tiistai 5. helmikuuta 2013

6-vuotias Rompsis!

Päivänsankarimme silloin ja nyt!
Tänään nostettiin liput salkoon - Eijatuun ärrät täyttivät 6 vuotta!
Onnea siis René-velipoika (E. Runeberg) sekä siskot Dolly, Rose ja Jessi (E. Redrika, Runotar & Runo).

Romi juhlisti päiväänsä herkuilla, mettäjuoksentelulla, lahjuksien kanssa touhuamalla ja reenittelemällä... Ydinluut piti plikoille myös antaa, mutta säästyivät huomiselle, kun en halunnut pitää masuja "käymistilassa" ennen reenejä.

Lahjukset...
Chewball testattiin reeneissä, "aapat" sai kyytiä kotona ja  purulastut  nakerreltiin tyytyväisinä.
Reeneistä senverran, että ohjaaja saa olla tyytyväinen!
Luoksetulon haukkuongelma on kadonnut (on kannattanut reenitellä myös mettikössä juoksentelun lomassa), ilmoittautumiseen saatiin heti parin korjauksen jälkeen jo mallikelpoinen suoritus (ilmo on yksi tän kuun teemaliikkeistä) ja paikkamakuu tehtiin kolmesti, joka kerralla petraten (ekalla heitti sijaisten puolelle ja söi lunta, tokalla pari piippausta ja kolmas hyvä).
Ohjaajan vibat oli vähän kummalliset, joten siinäkin mielessä hyvä reeni, että ohjaaja ja koira joutui vaan käsittelemään ohjaajan vibat ja jatkamaan!

Birkekin on viettänyt "isosiskon" synttäripäivää leikkien ja herkutellen ja käväsi myös kentän laidalla sosiaalistumassa, vaikkei monia ärsykkeitä tälle illalle tullutkaan.

Kovasti Biibistä jo leikityttää... Saikun loppu häämöttää jo!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

No on pitäny juu...

Niin, on ollu kyll tarkotus kirjotella tänne taas kuulumisia, kuntoutusjuttuja ja vähän reenien kuukausitavoitteistakin, kun tuo kuu vaihtui...
Jotenkin on nyt vaan ollut vähän epä-bloggailumeininki tässä. Mutta yritämpäs korjata nyt sitä asennevammaa!

Plikat iltapäivän kaksarilenkillä

Birken kuntoutus

Etenee yhäkin ihan mukavasti.
Jumppailuja ollaan jatkettu, joskin olen tarkoituksella hieman harventanut niitä... Ihan joka päivä ei siis jumppailla (ei ainakaan koko arsenaalia läpi), mutta samalla pyrin kuitenkin siihen, ettei jumpattomiakaan päiviä tule kuin max kaksi peräkkäin. Fakta nyt kuitenkin on, etten minä koko kevättä (ja kesää ja syksyä) päivittäin plikkoja jumppaa, joten tämä harvennus lienee vallan passelia.
Lenkkeilyt ollaan tehty yksäreillä sekä kaksareilla ja käytännössä jo melkein normimääriä kuljetaan. Lenkeille olen nyt myös ottanut palkan taskuun ja ollaan nyt ottamassa projektiksi Birken ohituskäyttäytymisen parantamista - saikku ja turhaumat tekee juu epäsosiaaliseksi, mutta käyttäytyä pitää silti! 

Tuntuu todella utopistiselta ajatella, että reilun viikon päästä mennään Birken kanssa tottisreeneihin! 
Toki tehdään rauhallisesti namilla ja onhan plikka päässyt jo pari kertaa turistina kentän laidalle, mutta pian päästään jo vähä tekemään. Ihanaa.


Reenien kuukausitavoitteet

Tammikuulle kirjasin Birkelle kuntoutuksen ja lihashuollot.
Varsinaisia hierontoja ei vielä hormonien takia tehty, mutta pian saadaan nekin alottaa. Kuntoutuksen jo totesinkin edenneen hyvin...

Romin lista näytti tältä:
  • Paikkamakuu - CHECK! Tehty ollaan ja edetty.
  • Henkilöryhmä/Seuruu - CHECK, reenitty on! Avuilla toimii mukavasti, muuten ihan kohtalaisesti...
  • Ilmasu - ei olla tehty sitte yhtään... Lalalaa...
  • Lihashuolto - CHECK! Molemmat suunnittelemani hieronnat hoidettu
Lisäksi ollaan molempien plikkojen kanssa oteltu kaukoja (Romi edennyt niissä tosi paljon! Onnistuvat jo 5 askelen päästä, ko aiemmin piti olla ihan vieressä) ja pari kertaa ohjatunnoudon alkeita.

Mukavasti tuli siis liki kaikki tavoitteet täytettyy. 
Helmikuulle listasin seuraavaa:

ROMI
  • Paikkamakuu - häiriöö, mielentilaa
  • Ilmoittautuminen - mahdollisimman kuntoon
  • Henkilöryhmä - avut pois?
  • Lihashuollot jatkuu...
BIRKE
  • Kuntoutus - loppumetrit kunnialla ja sulautus osaksi normielämää
  • Rauhallinen paluu tottiskentälle
  • Lihashuollot...
Mukava kuukausi siis tulossa! 
Tästä on hyvä jatkaa...

Muisteloita...

Tammikuun viimeinen päivä oli ekan kipparahäntäni Zitan synttäripäivä. Tänä vuonna mittariin olisi tullut 19 vuotta. 
Zitaa tuli perinteisesti vähä muisteltua ja facebookissa kun nyt pyörii vanhoja kuvia, niin tässäpäs yksi otos aiheisiin liittyen:
Benni (n.6½ vuotta) & Zita (n. 6 kuukautta) vuodelta 1994!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Helmikuu

Miss Helmikuut - BIRKE & ROMI
Hyvänmielen kuva... Viime syksyn kapulanpitoreenittelyjä.
Birkellä 650g PK-kapula ja Romilla vanhempi about 400g. Hyvin pysyy.