Kotikenttäkoe

Hannele Pörstin kokeessa oli vähän erilainen liikejärjestys...

Aamun lenkkiaikataulu kosahti, joten läksin sitten ajoissa Majalle ja aattelin kompensoida tynkälenkkiä ottamalla molemmille plikoille pienet reenit ennen koetta...
Alokasluokka oli merkattu alkavaksi klo 11 ja hyvin ehdin, sillä olin paikalla jo ennen kymmentä.
Romille pienet todet ja Birkelle seuruuta ja patukkapalkkaa, jotta isoimmat höyryt pääsi pihalle.

Ekan ryhmäliikkeen jälkeen ottelin viel vähä jääviä. Muuten jees, mutta seisomaan ei millään ois jääny. Noh, kaikki jees. Kierroksia löytyi, muttei mielestäni ihan ylenpalttisesti. Joskin pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota hallintaan kehäänmentäessä sekä odotteluun, sillä tuolloin Birke oli paikoitellen ko pingpong -pallo...
Pitemmittä puheitta, tässä liikeanalyysiä:

Luoksepäästävyys (10):
Nätisti ja hiljaa sivulla. Kehääntulotarkastusta vähän muka yritti vieroksua ja haukkui. Tässä tuomari sitten totesi, että loppuihan se haukkuminenkin... Toki, kun on käskyn alla.
Seuraaminen kytkettynä (9):
Haukahti alkumatkasta kerran, muuten pysyi kierrokset hyvin kurissa. Ihan siistiä menoa, vaikka esireeneissä painoi ihan huomattavasti...
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (10):
Eipä tässä huomautettavaa, paitti että edellisen kokeen ennakointia ei tullut, jeee!
Luoksetulo (9):
Tuli suoraan sivulle (tätä tarjosi myös eilen mettäreeneissä, pitäiskö vaihtaa?), mutta hiven vinoon... Muuten ihan siisti.
Seisominen seuraamisen yhteydessä (7):
Kaksoiskäsky, kun ei millään ois jääny... Tähän pitää puuttua. Ei kuitenkaan ennakoinut perusasentoa tässäkään!
Seuraaminen taluttimetta (9):
Vissiin pientä ääntelyä, en muista muuta mistä ois voinu pinna mennä.
Estehyppy (8):
Muuten mielestäni siisti, mutta haukahti hypätessä, kuten oletinkin. Ei ennakoinut.
Paikalla makaaminen (8):
Pitihän se ennakointi johkin tulla... Ei oottanut ees liikkurin käskyä ennenko pongas istumaan. Noh, muuten ihan jees, eikä oo jääny viime kokeesta traumoja.
Kokonaisvaikutus (7):
Haukkuminen... Tälle tuomarille ei riittänyt se, että koira oli suorittaessa hiljainen, vaan verotti myös vapaana ollessa ääntelystä. Noh, tähän tullaan vielä puuttumaan.

TULOS:
172/200 p, ALO1, TK1 

Tähän päättyy Birken ensimmäinen tokon kisakausi - tavoite on saavutettu! ... ja heti kolmella kokeella, uskomatonta!
Seuraava etappi on sitten saada saksalainen AVO-valmiiksi ja enskaudelta TK2.

Nenäilyistä

Eilen käytiin pitkästä aikaa (sitten kevään) yhdellä pellolla, joka oli puitu, mutta kasvoi kyll jo 15-20 cm rehua...
Tiistaina käytiin toki tekemässä todetkin ja ne meni aikas mukavasti, mutta nyt en niistä meinaa kirjotella, vaan keskityn peltohommien puintiin.

ROMI

Koska viime viikolla kävi ilmi, etten ole tullut opettaneeksi Romille, miten haluan sen kulmat ratkovan, oli eilisen aiheena tottakai kulmienratkomisen opettelu. Lauralta sain tosi hyvät neuvot ja niksit asiaan, ja kun tähän lisättiin minun tuntemus Romin käytösmalleista, saatiin aikaan just loistava reeni!

Ja kutakuinkin näin se meni:
Pituutta n. 150 m, vanheni about tunnin.
Kävelin 15 askelparin suoria, sitten astuin reilun puol metriä suoraan jompaankumpaan sivuun. Kohdan merkkasin Lauran hienoilla "merkkikivillä" joita meinaan itekkin tehdä jokusen. Näitä sivuaskelia tuli yhteensä viiteen kohtaan.
Ekasta namitin 5 vikaa ja katkon ekan askelen - Romi pohti, mutta kun eteenpäin ei päässyt, ratkoi hyvin.
Toka kohta oli täysin namiton - ratkoi itse, meni hyvin.
Kolmannessa oli vikalla nami, katkon jälkeen 5. nami - tämän oikoi suoraan namille (kuten vähän aattelinkin tekevän).
Neljännessä oli vikalla ja ekalla nami ja namikasa viel 5 askelen jälkeen - tämä hyvä.
Viidennen vikan namitin samoin ko alun - meni hyvin.
Lopussa ei ollut esinettä, vaan ruokakippo, jonka kyllä ilmaisi hienosti.

Täydellisesti ei mennyt, mutta heti hoksasi homman idean ja alkoi tarkistaa sivuilta, mistä se nami löytyy!
Muutama toisto näitä niin, että vikalla ja ekalla on nami ja sitten viel vahvistukseksi namikasa, niin uskon, ett päästään hyvin nopsaan eteenpäin.
Pakko myöntää, että Romi on vaan ihan super jälkikoira! ... harmi, kun ohjaaja tajuaa sen tosissaan vasta tässä vaiheessa, mutta eikun vaan kokeita kohti, alottaen BH:sta...


BIRKE

Birkelle tein suoran, jossa ainoat namit oli paalulla. Patukoita suoralla oli (hieman piilotettuina) 5 kpl, lopussa ruokakippo.
Pituutta tuli n. 125 m ja vanheni noin tunnin.

Matka ekalta patukalta tokalle oli enemmän työmoodissa (vetikin jopa vähän, vaikkei se ole Birkelle tyypillistä), muttei silti sitä, mtä haettiin...
Muuten eteni kyllä, mutta korkealla nenällä (alusta ei varmasti auttanut asiaa) ja heitti sijaisille (=naukkaili ruohoa). Lopun ruokakipon ilmaisi hyvin.

En ollut tyytyväinen, joten tein vielä lyhkäsen 2 patukan jäljen.
Pohdittiin, että lähetyksissä minun voisi olla hyvä hetsata Birkeä oikeasti ettimään niitä patukoita. Ajan myötä kyseessä olisi sitten jo ihan suora patoaminen, jonka tiedän Birkelle antavan sitä poweria.
Korjausjälki meni paremmin, mutta ei superisti sekään.

Toistoja vaatii tämä asia - sanoohan sen järkikin - mutta ohjaaja ois niin malttamaton...
Kun verrataan viime kesän ilmaisun opetteluun, meno oli ihan samanmoista - syötiin ruohoa, otettiin painetta, mutta joka kerta prosessoi, oppi ja petrasi seuraavalla kertaa. On nyt vaan siis jaksettava luottaa siihen, että kun vaan tekee, Birke alkaa toimia.
Ja aikaahan meillä on!
Kun asenne saadaan luotua patukoilla, voidaan saaliille patoaminen lopulta yhdistää esineille ja purkaa palkkaleikkiin - tai näin uskon. Nyt pitää keskittyä vaan yhteen asiaan ja tehdä siitä Birkelle superi ja mustavalkoisen selkeä juttu. Asenne tulee, kun sen eteen malttaa tehdä töitä.



Mukavaahan tässä on se, että nyt hahmotan selkeämmin taas sen, mitä laji vaatii ja missä minun koirat on koulutustasoltaan ja millaisia ERILAISIA ongelmia niillä on ratkottaviksi...
Eilen olin jo valmis myöntämään, että Romin jäädessä joskus eläkkeelle, ei minulle jää jälkikoiraa lainkaan, mutta maltetaan nyt mielemme, jatketaan harjotuksia ja kahtotaan, mihin ne meitä viekään.


PS.
Romilla on tällä kaudella ajatettu lähes viisinkertaisesti enemmän jälkiä kuin viime kaudella...
Ja Birke on nyt jo (syyspeltokauden vasta alkaessa) ajatettu yhtä monta jälkeä kuin viime kaudella yhteensä.

ThaDaah!

Justiinsa kun listailin, mitä Köökistä viel puuttuu...
Kahtokee, mikä Lidlistä hyppäs minun syliin:

!

Pohdintaa Kotikolosta

Tämä on se kohta mettää, jossa viimeistään alan ajatella, miten hienoa siellä on...

Voinette päätellä, että emäntä on päässyt yli kyykammostaan ja ollaan taas käyty plikkojen kanssa mettässä kuntoilemassa.
Tuo mettä on kyllä tavattoman upea, helppokulkuinen ja tilava!
Ollaan juoksuttelujen jälkeen vielä muistettu hiukan jumppaillakkin, eli uskoisin tekevän pelkästään hyvää plikkojen lihaksistolle. Toki hieronnatkin pitäs silti ajottaa taas johkin väliin...

"Mennään jo!"

Kipparajono

Alppitorvet kajahtaa!

"Mihis jäit, mennään jo!"

Plikat nauttii - ja niin kyll emäntäkin.
Oon myös erityisen ylpeä siitä, miten hienosti plikat tuolla painattaa ja kuuntelee ohjausta. Ei haittaa, vaikka muutakin porukkaa - koirallistakin - näkys, kyll nää tulee käskystä toiseen suuntaan. Kenties joskus osuu leikkikaverikin kohdalle?
Romista vielä senverran, että on petrannut, eikä enää yritä taukoamatta syödä keppejä ja jos kepin ottaa, luopuu siitä mukisematta, kun käskee. Ennenhän tämä oli ihan oikea ongelma, kun jokainen keppi ois pitänyt ottaa suuhun ja nimenomaan SYÖDÄ. Vatsa ei seuraavana päivänä tykänny hyvää... Mihin lie on tämä tapa jäänyt, mutta jääköön ja menköön!

The Kumiankat in The Kylppäri

En muista, olenko aiemmin jo tuon kuvan laittanut, mutta se sopii seuraaviin pohdintoihin.

Ollaan nyt asusteltu tässä about 3½ kk ja aika paljon oon jo saanut aikaiseksi semmoisia pieniä suuria juttuja, joita olen tänne halunnutkin.

• Vaatehuonetta pitäisi vähän taasen siivoilla ja varastoon viedä jotain kamoja. Talvivaatteet ja osa kengistä on yhä Äitellä, mutta eiköhän ne tässä syksyn aikana tänne kulkeudu.
  Ajatuksena olisi myös hankkia jonkinmoinen arkistokaappi, johon saisi työpapereita kätevästi säilöön.
• Osa tauluista ja koriste-esineistä on jo seinillä/esillä, mutta muutama valokuva on vielä kehyksiä (tai niiden vaihtoa) vailla ja vasta etsimässä lopullista paikkaansa.
  Kunhan arkistokaappi saapuisi, saisin myös video/DVD -kirjastoani muutettua tänne...
  Plikoille olen suunnitellut teettäväni joululahjaksi kaverilla mittatilauksena juuri tuohon "petinurkkaukseen" sopivan pedin. 
• Köökistä puuttuu maustehylly ja jonkinmoinen teline talouspaperille. Lisäksi siivouksessa rikkoutuneet työtasovalaisimet pitäisi korvata uusilla jossain vaiheessa. 
• Kylppärissä oon jollain tapaa saanut ehkä eniten aikaseksi. Löytyy kaapistot (jotka muuttaessa puuttui täysin) ja nuo kaakelitarrat antaa heti lisäilmettä. Mietinnässä olisi jonkinmoista sisustusta myös seinillä, mutta koska vuokrasopimus kieltää reikien tekemisen, niin vaihtoehdot rajautuu aikalailla maalaamiseen tai tarrasomisteisiin - kallistun tarrojen puoleen.
  Laskin myös tässä aamulla, että jos joskus niin päätän, niin saan kyllä kylppäriin oman pesukoneenkin mahdutettua - toistaiseksi moiselle ei kyllä ole vielä tarvetta. 
• Eteinen kaipaa vähän somistamista ehottomasti, mutta erityisiä ideoita ei ole vielä ilmaantunut... Kalustus on hyvä ja toimiva, arkkupakastin ja plikkojen kamppeet mahtuu hyvin - nämä on tärkeimmät. 

Monihan olisi maalannut, vaihtanut tapetit ja kaikkea muuta semmoista, mitä en ite ees osaa kuvitella, mutta minul on hyvä näin. 

Kaikista parasta on se, että vaikka pelkäsin kovasti ikävöiväni Kotiin tai että ahristuvani neliömäärän vähenemisestä, tämmöistä ei ole fiiliksiin kuulunut. 

Itseasiassa oon monesti ajatellut, että täähän on kuin oma huone, mutta kaikilla mukavuuksilla! Ja ei, tää ei tunnu pieneltä lainkaan. 

Muistan, miten kävelin huhtikuussa asuntonäytöstä kotiin ja koko kilsan matkan pohdin vaan, kuinka kämppä oli paljon pienempi kuin luulin... Se tuntuu hassulta ja ihmettelen, miten tarkkaan muistan niin monta yksityiskohtaa tuosta 10 minuutin talsimisesta. 

17.8.2012 - Birke & Romi Tallinnassa

Törmäsin vanhaan kalenterimerkintään meidän viime vuoden Vironreissusta... 

Kaiken sen jälkeen tapahtuneen jälkeen tuntuu, ett siitä ois niin paljon kauemman aikaa. Niin hirveän moni asia on kääntynyt päälaelleen. Vasta vuosi, ei mene jakeluun. 

Syksy oli musta, talvi oli pitkä, kevät toi isoja ja yllättäviä muutoksia. 

Kesä ei ollut helppo, mutta se on ollut hyvä. 

Ei elämä täydellistä ole - eikä siitä sellaista koskaan tule - mutta nyt ootan syksyä. Lähipiirissä on ollut senverran epäonnea, että oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että kaikki on perustaltaan hyvin ja ollaan terveinä ja saadaan harrastaa ja edetä. 

Syksy tulee, peltokausi saa taas uutta pontta, tulee ruska, helteet ei enää rajota liikuntaa - jep, kesä oli hyvä, mutta tulkoon syksy (kurakeleineen päivineen)!

45 tuntia Suomen huippujen seurassa

Liput liehuu... Ilmassa oli selkeesti suuren urheilujuhlan tuntua!

Viime viikot on kuluneet aikas tehokkaasti töissä ja talkoohommissa. Omat koiruudet on siis valitettavasti olleet vähemmällä huomiolla, mutta onneksi pääsen asiaa nyt korjailemaan...

Mutta niin, viime torstai-iltapäivästä sunnuntaiyöhön emäntä oli Kaupin Urheilupuistossa talkoilemassa Palveluiskoirien SM-kisoissa kiskantätinä. Kotona kävin oikeastaan vaan nukkumassa (plikat oli Äitelläni hoidossa).
Neljään päivään mahtui arviolta 45 tuntia hommia ja iltasin oli takki aika tyhjä, mutta kyllä sitä vaan joka aamu reippaana alotti hommat hyvän asian ja oman seuran puolesta! Pakko vielä kertaalleen KIITTÄÄ mahdollisuudesta osallistua näihin karkeloihin - ei siellä kaikkee nähnyt, päivät oli pitkiä ja väsytti, mutta seura oli loistavaa ja kokemus oli oikeasti todella hieno!

Jotain sieltä tarttu mukaanki - Sporthundin purupatukka ja the virallinen kisalippis. 

Tässä "minun kiska" sunnuntai-iltana jo suurimmalta osin purettuna...

Tavallaan on jo ihan ikävä tuonne takaisin...
Vaan ei se olis samallainen, ko viime viikolla. Se oli jotain hienoa. Oikeesti. Enkä nyt puhu upeista suorituksista ja kiiltävistä pokaaleista (vaikka toki niitäkin löytyi!), vaan siitä hengestä, mikä paikanpäällä oli. Se on jotain ylihienoa.

Muttaniin, ollaan me taas vähän aktivoiduttu!
Torstaina muistuttelin plikoille, miten pyöräily menee. Romi meni hienosti, mutta valjaissa vähän tartti kangerrella, kun taas Birkellä meni eka puol kilsaa kiljumiseen ja huutamiseen - jouduin ohikulkijoillekki ihan sanoon, että sillä on KIVAA, siksi se huutaa. Krhm. Mutta teknisesti molemmat kulki hienosti. Uusia lenkkejä ootellaan!

Birke & kieli jäähkälenkillä pyöräilyn jälkeen

Inventoin (lue: siivosin) reenikassin... 

Tällä viikkoo ollaan tosiaan aktivoiduttu taas vähä reenienkin suhteen.

Tiistaitodet meni hyvin.
Romi oli jälleen hyvin pätevä, paikkamakuunkin teki rauhallisesti, hiljaa ja hyvin, vaikka olin täyden matkan päässä ja paikalla oli NU-merkitkin.
Birkelle saatiin ryhmäpaikkamakuu ilman häiriöitä, yleistä reenittelyä sekä hyppyä liikkurilla - päästiin puuttuun virheisiin, eli just sitä mitä haettiinkin.

Eilen oltiin jäljellä. Sateessa.
Lyhyestä virsi kaunis:
Birke ajoi suoransa katkotta, pysyi jäljellä mielestäni hyvin (ja jos ajoi hieman sivussa, korjasi itse hyvin) ja söi makkaranpalojakin paremmin ko uskoin. Mutta se nenä, se on vaan aikasta korkea... Toki alusta ei varsinaisesti auttanut tällä kertaa asiaa, mutta silti. Pitää seurata, alkaako nenu syventyä, kun ruokaa alkaa löytyä vai pitääkö pohtia muita keinoja. Aikaa kuitenkin on, joten pysytään tässä tekniikassa nyt kuitenkin.
Romille kulmareeni (VIHDOIN sellainen, jota oon yrittänyt saada aikaseks, mutta onnistunu aina toheloimaan jotain) ja se todisti sen, mitä oon tässä vähän epäillytkin... Muuten menee hienosti, tarkasti, syvällä nenällä ja mahtavalla motivaatiolla, mutta kulmat - niissä Romille ei ole selvää, miten ne pitää ratkaista. Noh, en ole niitä varsinaisesti kouluttanutkaan ko muutaman hassun kerran koittanu. Muuten alkaa olla siinä vaiheessa, että ennen koetta tarvii lähinnä jälkiin pituutta lisää sekä opettaa ne kulmat. Ihan jees siis, suunnitelmia on jo tehty..

Muihin kuulumisiin luettakoon. että arkkupakastin sai eilen vihroin täytettä KennelRehun autolta ja Birke olisi todnäk nyt juoksussa, jos olisi. Käytöksessä on pieniä viitteitä siihen, että vähän taitaa joku hyrrätä.

Ensviikolla oiskin sitten vähän kaikenmoista erimoista pientä jännää tuloillaan, niitä ootellessa...

Kaikenmoisia hommia.

Viime viikolla käytiin tekemässä todet ja jäljelläkin jopa, mutta melko hiljaista on nyt harrastusrintamalla ollut. Syynä tähän on peltojen tämänhetkinen huono saatavuus ja omat työni, joita on nyt riittänyt sekä palkkatyön että yrityksen osalta yhteensä varsin mukavasti.

Birken olen ilmottanut Nokialle TOKOkokeeseen 25.8. joten eiköhän me jottain tässä tulla reenaileen...
Viime viikolla oli kisamaiset reenit, joissa sain puututtua ennakointeihin ja myös ylikierroksiin, joita oli kyllä ihan liikaa hierontojen ja lepopäivien jälkeen. Harjotukset jatkuu siis.

Romi teki megahienot todet, joiden jälkeen mietin, oliko mahtavuudesta kiittäminen enemmän reenitaukoa vaiko hierontaa - toivottavasti molempia.
Muuten menee siis Romppisellakin hienosti, mutta paikkamakuuta työstetään. Viimeisimmät makuureenit on olleet todella hyvässä mielentilassa ja oon enemmän ko tyytyväinen!

Jälkihommissa ois tarkotus tehdä kulmareeniä, mutta ohjaaja on sössinyt niitä, kun ei sitten olekkaan enää ajettaessa tiennyt tarkalleen, missä se kulma menee. Arrrrgh.
Romilla kulmatarkkuus on "ainoa" tällä hetkellä hiomista vaativa juttu.
Birkellä otellaan myös kulmia, mutta koska vaikeassa paikkaa tuntus palaavan näköhavaintojen etsimiseen (yhden kauden tyhmä ohjaaja merkkasi jäljet näkyvästi, jolloin Birke vaikeuksissa nosti vaan päänsä, bongasi merkin ja "jäljesti" sitä kohti), joten nyt sille pitäisi namikasoilla vahvistaa väliin taas sitä, että nenu kannattaa pitää alhaalla.

Eilen olin Nokian Ryhmänäyttelyssä talkoilemassa ja kun yhden aikoihin tulin plikkoja moikkaamaan, löysin myllätyn sängyn, ilopissat päästävän Birken, puoliksi tyhjäksi lotkotetun (5l) vesikipon ja ison, jo viilenneen, kuspalammikon... Syyllinen paljastui, kun saksalainen kyykkäsi ulkoilureissullakin vielä pariin otteeseen. Mistä lie jano iskenyt.
Kotona olin vasta seiskan maissa, eikä tällä välillä oltu enää vesileikkejä suoritettu, joten onneksi ei ainakaan mistään tulehduksesta tms. ole kyse.
Hoh hoh!

Tänä torstaina alkaa sitten toisenmoinen, ISO rutistus, kun PK-SM -talkoilut alkaa Kaupissa!
Viikon päästä maanantaina ois sitten ensimmäinen oikea vapaapäivä sitten torstain 25.7. ...
Kyll täytyy koiraihmisen olla hullu, mutta tää on palkitsevaa ja kivaa!
Innolla jo oottelen tulevia talkoita. On tosi hienoa päästä osaksi tän kokoluokan tapahtumaa!

Lipunmyynti- ja parkkikööriä eilen - ennen sitä kympin rysää!

Elokuu

Ms Elokuut - BIRKE & ROMI

Kännykameralaatua, mutta tykkään tästä kuvasta ihan hirmusesti...
Otettu viime kesänä ilta-auringossa.