Täältä SE taas tulee!
Postaus, jonka kirjoittamista oon jo hetken suunnitellut ja ootellut sopivaa aikaa ja inspistä. Tää on jotenkin aina yhtä jännää, hauskaa ja kiehtovaa...
Tää vuosi on ollut enimmäkseen onnistunut.
Birke saatiin kuntoutettua paria mutkaa lukuunottamatta varsin hyvin ja keväällä toteutin pitkäaikaisen haaveen omasta autosta. Se jos mikä, on helpottanu reenaamista!
TOKOa ollaan tehty todella ahkerasti ja laji on avautunut minulle ihan uudella tavalla. Motivaatio ja tietotaito ja - ennen kaikkea - viitseliäisyys on lisääntynyt ihan huikeesti. Lisäksi Birken kanssa alkukauden kokeiden vastoinkäymiset pakotti pureutumaan meidän ongelmiin ja sitä kautta opettelemaan vieteistä ja niiden hallinnasta - samalla myös Romin reenaamisesta on tullut mustavalkoisempaa ja helpompaa.
Jäljellä ei nyt tullut käytyä ollenkaan niin paljon kuin suunnittelin. Osittain tämä selittyy todella pitkään kestäneellä hellekesällä, mutta onhan siinä ollut myös työkiireillä ja omalla laiskuudella osansa. Kaikkea ei kuitenkaan aina kerkiä, joten näin nyt tällä kertaa, no prob.
FH1 Tämä nyt jäi pitkälti reeninpuutteen vuoksi... Lopulta epäilin jo nenäpunkkejakin, kun neiti vaan toohotti ja toohotti ja ei muka tiennyt kulmista mitään! Jatkossa häädöt alkukauteen, vaikka sitten varulta. Toki oli onnistumisiakin alkukaudesta, mutta tänä vuonna jälki ei nyt vaan jotenkin kulkenut.
(TK1?) Ei jääny paljosta kii! Paikkamakuu on parantunut (ohjaajan asenteen parannuttua) todella paljon ja sekä mölleissä että SennenMestiksessä jäätiin vaan "yhden onnistumisen päähän" koularista. Oon tyytyväinen.
Birke:
Vasemman polven leikkaus & kuntoutus - CHECK! Pieniä toispuoleisuuksia on lihaksistossa yhä, mutta tämä ongelma pitäs nyt olla selätetty, Pieni takaisku alkuvuodesta tuli, kun plikka liukastui ja lihas otti itteensä, mutta sekään ei vaikuttanut kuntoutusaikatauluun merkittävästi.
TK2 No ei se AVO ollukkaan niin helppo ko luulin! Tavoite muuttui kauden edetessä TK2 --> AVO1, joka sitten saavutettiin SennenMestiksessä syyskuussa. Itkua ja hammastenkiristystä tää avoin luokka kyllä (varsinkin alkukaudesta) aiheutti, mutta nämä solmukohdat vaati avaamista ja sitä kautta ollaan kehitytty todella paljon. Joten ei tässä voi olla pettynyt!
Eteneminen jäljellä (tarkkuutta & motskua) Periaatteessa edettiin... Birke ajoi mm. ekan vieraantekemän jäljen varsin upeesti! Reenit jäi tosiaan liian vähäisiksi ja kulmätyöskentelyssä taannuttiin loppukaudesta taas epävarmuuden puolelle... Nenäpunkit kysymysmerkki myös Birkellä.
Luonnetesti - CHECK! +158 ja laukausvarma, erittäin hyvä tulos minusta. Ei niinkään lisättävää, opin taas lisää!
(2. Suomen CACIB?) No ei menty kehiin, eikä haittaa.
KIITOS reeniporukoille & ystäville (yllättävän moni kuuluu jo molempiin!) kannustuksesta ja tuesta!
Kyll mie oon ihan tyytyväinen tähän vuoteen, ei tartte hävetä.
Polkua pitkin kohti tulevaa...
TAVOITTEEMME VUODELLE 2015!
Yleiset:
Kunnonkohotusta koko poppoolle (erityisesti emännälle!)
Säännöllisempää lihashuoltoa plikoille
Pysyttäisiin terveinä!!!
Romi:
TK1 Ei vaadita enää paljoa! Koekäynti ennen elokuun sääntömuutosta...
FH1 ?!Säännöllistä reeniä!Opetetaan kulmatyöskentely, hankitaan toimivat valjaat/panta... Vaaditaan ja opitaan yhdessä ja mennään kohti koevalmiutta.
Veteraanikehien korkkaus näyttelyissä Tällä hetkellä kiikarissa Tre KV, Nokia R sekä juhlaerkkari.
Birke:
VOI1 Voittajaluokka kisakuntoon ja ykköstulos ennen elokuun sääntömuutosta...
Class3 koedebyytti SennenMestiksessä Olettaen, että saadaan VOI1, niin heti sen jälkeen tarkoitus alkaa hioa kuninkuusluokkaa uusilla säännöillä, jotta voitas sitten korkata se (vaikka sitten vähä kieli poskella...) rotumestiksissä syksyllä... Tää on kyllä aika iso kysymysmerkki, mutta näin se on varmaan kannattavinta edetä, kun säännöt muuttuu...
FH1 ?! Varmuutta kulmiin, paljon vieraita jälkiä, pituutta jälkiin ja itsevarmuutta vahvistellaan paljon! Kahtotaan, miten edetään, ei pitäs olla paljosta kii, ett vois mennä kokeeseen...
2. Suomen CACIB Kiikarissa Tre KV (ja ei-KV-erkkari), saa näkemän, miten menee, mutta täähän se tavoite ois...
Sinne meni...
Huh huh...
Ei tullu ihan kevyt lista kyll tällä erää. Vaan yrittänyttä ei laiteta.
All in all, ootan ensvuotta. Pitäs tulla kaikenmoisia uusia haasteita ja toivon, että oma asenne ja jaksaminen parantuis, jahka elämään otellaan taas vähän rytmiä ja kuria. Viimekshän kuntokuuri kaatui suurilta osin jalkasaikkuuni ja sitten en enää saanut itteäni niskasta kii!
Viime vuonna Kotikolo, tänä vuonna Nubitti, ensvuonna kroppa & koppa...? Vai jotain muuta...?
Niin. On aika hiljasta taas vaihteeksi blogin puolella ollu.
Vaan nyt kun auto oottaa huoltomiestä, niin kerrankin ollaan tiistai-iltana kotona eikä kentällä ja jos sitä nyt sitten olisi aikaa vähän kertoilla, mitä ollaan tehty, kun ei ainakaan blogattu olla.
TOKOA. Birken kanssa ja vähän Rominkin, mutta koska työt haittaa harrastusta ja ei mennäkkään enää Romppisen kanssa kokeeseen tän vuoden puolella, niin Romppis on lähinnä höntsäilly.
Birkkiäinenkin saa nyt hetken lepoa kenttäreeneistä, mutta se ei meinaa, että oltas vaan (ja Birkkikseltä jos kysyy, niin reenitauko on melkeen kirosana).
Voivoivoivoi, voi voittajaluokka!
Semmoista ollaan nyt enempi ja vähempi ahkerasti huokailtu ja hommailtu Biibiksen kanssa ja nyt on luvassa vähän katsastusta ja pohdiskelua aiheesta...
Are you kidding me?
PAIKKAMAKUU:
Ei olla nyt niinkään otettu... Uskoisin, että tällä kaudella vaivanneet ongelmat kaksoiskäskyissä ja ennakoimisissa on aika hyvin takanapäin. Mitä tulee luokkavaihdokseen, niin eihän Birkelle ole väliä, ollaanko siellä 3 vai 4 minuuttia! Ennen koetta (sitten joskus) otellaan tottakai tätäkin ja jos piippaa tai haistelee (näitä tulee joskus), niin meinaan puuttua nyt tarkemmin.
SEURUU:
Mielentilareenit on tuottaneet tulosta ja liki kaikki meidät tällä kaudella nähneet on kehuneet sitä, miten paljon ollaan kehitytty (lue: kuinka paljon hiljaisempi Birke on). Tätä pitää tietty ylläpitää ja huolehtia siitä, ettei ne kierrokset jatkossakaan pääse nousemaan. Askelsiirtymät kaikkiin suuntiin onnistuu jo ihan mukavasti, itte kaipaan hiukka viel varmuutta peruutukseen. Hidas ja nopea seuruu onnistuu myös käännöksineen kaikkineen hyvin.
LIIKKEESTÄ ISTUMINEN:
Meni kaaliin paljon nopeammin kuin olisin uskonut (vaikken mitään järkyttävän kokoisia ongelmia kyllä oottanutkaan)! Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että tätä otettaessa Birkelle on tullut jokin aivopieru, jonka mukaan "odo" = istu. Tästä syystä tämän reeniminen on nyt ollut aika minimissä, kun istumista on alettu tarjota niin luoksetulossa kuin ruudussakin...
LUOKSETULO:
Välillä meni kokonaisena, sitten taasen ei millään täydeltä matkalta... Noh, Mirkku vinkkas, että meen eka kolmannelle törpölle, jolta stoppaan seisomaan ja etenen sitten neljännelle. Tämä oli hieno vinkki ja on parantanu seisomaan stoppeja ihan huikeesti (ei se ikuna avossa ole noin hyvin pyssänny!), mutta kun sitten ei millään stopannu seisomaan täydeltä matkaa, vaan kauniisti ja näpäkästi istumaan (aaaaaaaaargh!). Tätä ongelmaa nyt sitten ratkottu ja viime viikolla Heidi kysäsi, tietääkö Birke seisomiseen käsimerkin. Noh, tietäähän se, vaikka sitä ei sitten stopin alkeiden ole käytetty... Noh, koitettiin, mitä tapahtuu, kun heittelin käsimerkillä pari kertaa lelun lyhyeltä matkalta ja sitten asemoitiin ittemme täyden matkan luoksariin. Käsimerkki ja sinnehän se stoppas oikeen mageesti! Ja siitä sitten kutsu ja suullisella käskyllä maahan ja vapautus palkalle mun luo. Wau. Tätä pitää nyt ottaa ja vahvistella muutama kerta, mutta mikäs sen loistavampaa, jos näin alkaa toimia!
RUUTU:
Tässä pienellä aikaa ongelmaksi muodostui paitsi istuminen ruutuun, myös se, ettei irronnut ja jos irtosi, jäi ihan ruudun etureunaan, mikä ei ole se, mitä minä haluan vahvistaa. Jonnin aikaa tätä jahkanneena (ja valitettavasti pariin otteeseen hermot käräyttäneenä) taisi onneksi löytyä ratkaisu. Oon nyt tehnyt ihan läheltä hahmotusharjotuksia, joissa lähetän Birken ruutuun sen eri reunoilta ja stoppaan sen takareunan lähelle. Otti aikansa, että alkoi hoksata, mutta nyt kun muistin käydä taas myös taputtamassa sitä ruutua välillä. ollaan saatu onnistumisia jopa muutaman metrin päästäkin. Erikseen otellaan sitten täydeltä matkalta ruutuunjuoksua lelulle, jottei se matka ihan kokonaan kutistuisikaan. Muita osia ei olla reenattu, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottaa myös maasta seuraamaankutsuja, joita on otettu ehkä pari, sillä seurauksella, että meinaa prkl ennakoida maastanousuja. Pitää siis olla natsi ja olla tarkkana, kenties laittaa ruutuun maahan ja kutsua ainoastaan sieltä, jottei tuo palikka vaan ala arpoa, saako maasta muulloinkin lähteä (on aina ollut varma makaaja, joten en halua riskeerata sitä)...
HYPPYNOUTO:
Mielentila on saatu pysymään aikas hyvin aisoissa. Pariin kertaan oon joutunu puuttumaan ja se on sitten näkynyt epävarmuutena palautuksessa. On jopa koittanut kiertää muutaman kerran (olen onneksi päässyt ne estämään ja korjaamaan) tai jäänyt esteen taa kapulan kanssa seisomaan, mutta toistoilla ja pikkuavuilla meinaan saada liikkeeseen varmuutta, joten uskoisin tän menevän ihan ok. Toki ohjaajan pitää opetella heittämään kapula mahdollisimman suoraan ja Birken kanssa on aina mielenkiintoista nähdä, miten hyppy- ja noutoliikkeet menee uudistusten jälkeen kokeessa... Jospa tuossa keväällä ois vaikka jossain möllit, niin vois mennä katsastaan ennen virallista voittajan korkkausta...
METALLINOUTO:
Oma kapula on yhä vasta ostoslistalla, mutta ollaan silti päästy vähän tätäkin ottamaan... Ekalla kertaa kapulalle piti ennen nostamista toitottaa alppitorvea ja kallistella päätä, mutta jo alusta asti se on sieltä nostettu ja nykyään menee ihan siinä samassa kuin puinenkin kapula (eli mielentilareeniä tähänkin ja puuttumista tarvittaessa). Nostothan ei Birkellä ole mitään siistejä vieläkään, mutta se johtuu omista mokista ekoissa noutoreeneissä ja koska ollaan yleensäkin saatu noutoja todella paljon tällä kaudella siistittyä, oon valmis hyväksymään sen, ettei Birken noudot tule kenties koskaan mitään kymppejä olemaan.
TUNNARI:
The Kauhuliike... Kärnän Sarin koulutuksessa kesemmällä Birke sai ensikosketuksensa tunnarikapuloihin ja - kuten ennalta arvelin - ne muistutti sitten lähinnä hammastikkuja sen jälkeen... Varovaisesti aloteltiin kotosalla ehdollistamaan Birkeä siihen, että "oma" meinaa kapulan ottamista suuhun eikä sen ilmaisemista. Tämä saatiin aika nopsaan selvitettyä, mutta nenäähän tuohon ei vielä tarvinnut avata, eli mitenkäs se sitten? Lauralta pyysin aiheeseen apuja ja saatiin hyvässä mielentilassa nenää availtua kentänlaidan nurtsilla. Selväksi kävi kuitenkin heti, ettei liikettä kannata vielä tuoda kentälle, vaan alotella hajuerottelut kotona. Näin tehtiin, mutta nenä ei auennut... Onneksi Lauran kanssa oli puhetta myös siitä, miten hänen koiransa ei tajunnut avata nenäänsä "oma" -käskyllä, mutta kun sanottiin "etsi" niin johan sitten. Näin myös Birkellä! Hyvin nopeasti oon jo pystynyt siirtymään ihan täyteen kapulamäärään kotilattialle riviin aseteltuina ja nenä käy, nenä käy... Toisinaan käyttää väärän suussa (tähän yritän puuttua, mutta ei kovasti vielä sitä kestä, vaan menee epävarmaksi), mutta melko harvoin. Lisäksi kapulan pitää vielä olla hiukan vahvemmin hajustunut kuin kokeessa, jotta varmuus riittää, mutta oon erittäin tyytyväinen siihen, miten nopeasti tää etukäteisinhokkikauhuliike on saatu eteneen ja vielä oikealla tavalla oikeaan suuntaan!
KAUKOT:
The nykyinen ressiliike... IS-MAA-IS - avosta jo tuttu, tämähän menee ihan nätisti, aika harvoin jää jumiin... MAA-YLÖS-MAA - nousee hienosti, mutta maahanmenoon tarttee vielä apua, jotta tekee paino takapäällä BÄK-SEI-BÄK - nousee hienosti seisomaan, mutta se istumaanmeno... Birke tekis sen niiiiiiin mielellään vetämällä takaset eteenpäin, että tätä on nyt jankattu! Selvästi etuset paikallaan olis luontaisempi, mutta haluaisin uskoa, ett ollaan jo vähän edetty ja tekee välillä jo paremmin. Hirmu hankala minulle jotenkin oikean merkkauskin tässä. Ja ongelmaksihan muodostuu siis se, että kun seisomasta maahanmeno ja istuminen ei onnaa oikeella tekniikalla ilman apuja, niin väärällä tekniikallahan se tulee koiruus kovasti liikaa eteenpäin ja sitä kautta ei saada liikettä eteenpäin, kun ei voi ottaa yhtään lisää etäisyyttä... Sari lupas koittaa tulla apusilmiksi, niin sais tietää, mitä teen väärin ja kannattaako jotain tässä kaikessa muuttaa, vai onko kyse vaan toistojen puutteesta. Toivottavasti saadaan reffit aikataulutettua johkin väliin. Mutta koska muutkin liikkeet on saatu toimiin ja monta estettä todettu vaan hidasteiksi, niin sellaisena päätän tänkin nähdä - hidasteena, en esteenä!
Että semmoista!
Voittajan liikkeitä ollaan reenitty nyt sitten semmoiset parisen kuukautta, eli siihennähdenhän ollaan edistytty varsin mukavasti. Hommia riittää ja ohjaaja tarvii roippeesti lisää malttia, mutta kyllä tää vielä kasaan saadaan. Tavoitteena ois VOI1 ennen elokuun alkua. Huppistaheijaa...
Vaan täällä ollaan, vaikkei ookkaan (taaskaan) tullu blogattua.
Birken kanssa on reenitty voittajan juttuja aika ahkerasti, Romin kanssa ei nyt sitten mennäkkään enää kokeeseen (eli kisakausi on nyt pulkassa) ja muuten aika onkin sitte menny töissä.
Tulossa olisi siis jonkinmoista tavoitetarkkia ja sitten analyysiä siitä, miten voivottelut menee.
Näitä ootellessa siis. Stay tuned!
Viimeinen lomaviikko on nyt lopussa ja huomenna on pakko palata harmaaseen arkeen...
Mutta kyllä tällaseen viikonloppuun on varsin hieno lopettaa.
Koko viikon minuu jännitti, keskiviikon kenttäkenraaleissakin se näkyi. Vaikka reenit oli ihan mukiinmenevät, en voinut oikeen tykkäillä siitä fiiliksestä, kun huomas, miten on itte hermona.
Perjantaina laittelin kaikkee valmiiksi ja päästeltiin paineita mettässä ja saunassa.
Lauantaiaamuna kello soitti (neljän tunnin yöunien jälkeen) klo 4:00 ja matkaan lähdettiin suunnitellusti jo vähä jälkeen kuus.
Kohteena Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskus ja Sveitsinpaimenkoirien Mestaruustoko 2014!
Peukutettiin ja sit näytettiin kyntemme!
Paikanpäälle saavuin ajoissa ja olo oli mallia "purjoonko heti vai nyt"...
Tuomarina virallisissa luokissa oli Hannele Pörsti, vanhempi rouva, joka tuomaroi koko kokeen kehän reunalla tuolilla istuen, sillä heti aamusta häntä alkoi heikottaa. Sisukas rouva, pakko myöntää! Tosin luulen, ettei hän tainnut kyllä kuulla esim. joitakin kaksoiskäskyjä ym...
Kuvia kokeesta löytyy FB-sivultamme TÄSTÄ ja TÄSTÄ. Kuvaajille kiitokset!
Muttaniin, nyt niihin suorituksiin!
Luokat meni alhaalta ylöspäin, eli Romi ja paikkamakuu oli ekana listalla.
ROMI Luoksepäästävyys (10) vaikka teki taas perusvirheen, eli heti tuomarin käännyttyä haukahti...
Alkujännitys ja paikkamakuu (0) ei koskaan hyvä yhdistelmä. Romilla oli vissiin vierustoverin kanssa joku diili, kun toinen aloitti piippaamisella, jota Romi alkoi sitten säestää haukkuen. Pysyi kuitenkin pitkään maassa, kunnes (ehkä n. 15 sek ennen ajan päättymistä) nousi ensin paikoilleen seisomaan ja ehti sitten edetä pari-kolme metriä minua kohti, kunnes jo palattiin koirien luo ja kytkin Romin siitä mukaani. Voivoi, vaan jännitykseen ja häiriöön nähden Romi oli ihan hyvä.
Videosta kiitos Christinalle!
Hihnaseuruu (9) ja vapaana seuruu (9) meni hyvin, vaikka yhdessä kohtaa kenttää oli monelle todella haastava haju, mikälie. Romilla en löydä mitään muuta moitittavaa kuin pienet sijaisaivastelut vapaanaseuruun alkupuolella. Teki iloisesti, siitä oon aivan äärettömän iloinen!
Liikkeestä maahanmenoon (9) annoin kaksoiskäskyn, kun Romi kun on hidas, niin halusin varmistaa, ettei oikeasti sitten vaan jää seisomaan. Luulen kyllä, että toisella puolen kehää istunut tuomari ei varmaan tuplakäskyä kuullut, vaikkei minun ääni se hennoin kyllä ole.
Luoksetulo (10), Romin bravuuri ja ihan oikeutetusti! Ekaa kertaa otin kokeessa suoraan sivulle ja voi, miten siististi siihen malttaa vauhdista huolimatta tulla. Tää on niin ihana aina vaan!
Häntä suorana... Kuva: Taija Koskenkorva
Liikkeestä seisominen (10) oli iloinen (yhäkin vaan, voi ihku-Romppis ja Hyvä IloPäivä!) ja teknisesti erittäin hyvä. Taitava!
Lopuksi vielä hyppy (8) joka oli perus-Romi; haukahdukset ja valuminen käskyn jälkeen viel esteeseen kiinni.
Kokonaisvaikutuksessa (7) näkyi sitten ansaitusti nuo haukahtelut, mutta ei sen väliä!
Ryhmäliikkeiden jälkeen jännitys oli poissa ja me vaan mentiin ja tehtiin, "ko ei me päästä likellekkää ykköstä, ko nollattiin paikkis" mutta kappasvaan!
155 pistettä, ALO2, sija 3/9 !!! (ja Pirkanmaan Sennen I joukkuekisassa 4. sija)
Parasta oli Romin tekemisen ilo, meillä oli KIVAA!
Ja nyt kyllä vähän päätä pakottas viedä likka koittaan, josko sitten kuitenkin saatas se koulari...
BIRKE
Olin Birken kanssa höntsäämässä ja purkamassa isoimpia höyryjä, kun Vesku tuli huuteleen, että pitäs olla kehän laidalla jo... Melkein samoin kävi Rominkin kanssa ja Birken osalta tää oli ehkä varsin hyvä ratkasu.
Mentiin muuten ekaa kertaa ilman hihnaa kehään.
Paikkamakuu (10) meni ongelmitta, kuten kuuluukin. Pakko myöntää, että Piirinmestiksen tapahtumat vähän kummitteli mielessä, mutta ihan suotta.
Oon tosi iloinen siitä, että ongelmat kaksoiskäskytyksen ja perusasennon ennakoinnin kanssa näyttäs olevan voitettu!
Tästä videosta kiitos Susannalle!
Seuruu (8) ei ollut ihan parasta Birkeä (se mainitsemani hajukohta vaikutti jopa Birkeen, vaikka haistelua esiintyy meillä aniharvoin!), mutta ainakaan ei piipannut tai painanut.
Liikkeestä maahan (10) oli nyt sellainen, kuin kuuluukin. Birken varma liike, oikein bra!
Luoksetulo (8) ihan ok... Valuu kyllä hippasen liikaa minun makuun, vaikkei huonoin esityksemme ollukkaan. Ja tuo perusasentoon tulohan nyt on...
SLAPS! Kuva: Heli Herranen
Liikkeestä seisomisessa (9) stoppi vois tässäkin olla napakampi... Kelvollinen kuitenkin ja ollaan päästy siitä kääntymisongelmasta (kun palaan koiran taa) eroon, mikä on loistavaa!
Nouto (9) alkoi nostaa kierroksia jo ennen liikkeen alkua, kun Birke näki liikkurin hakevan kapulan (huomatkaa hetkellinen tuijotus-kooma videolla) ja niinhän sieltä tuli haukku x 2... Eikö tuomari niitä kuullut vai tykkäsikö vaan muuten liikkeen mallista kovasti?
"Tuuuooooooooooooooooooon!" Kuva: Heli Herranen
Sitten kaukot (7) joissa ohjaajan aivot oli ihan jossain... Mistä lähtien oon muka toistanut 'maa' vielä lähteissä? Paikkamakuussa toistan 'maahan' lähteissä, EN kaukoissa! Niin että siellä se sitten makas liiankin tiukkaan. Ite laskin, että nollille meni (ja tähän ärräpäitä), mutta kehästä tullessa heti jo niin kovasti onniteltiin, että pakko oli tarkistaa, mitä oikeen tapahtui. Ja nii-in, seiskan me saimme. Seiskan otimme oikein kovasti mielellämme!
Hypyn (9) meillä pelasti varmasti omalta osaltaan sopivan rivakkatahtinen liikkuri! Olin kuulevinani pienen wannabe-haun juur samaan aikaan, kun käskytin istumaan, mutta selvittiin melkoisen pienellä. Vähän tais myös yrittää ennakoida takasintuloa, mutta aika minimaalisesti. Tän perusteella voisin sanoo, että tää liike on edennyt todella paljon!
Kokonaisvaikutuksesta (8) lähti pari pistettä varmasti ihan yleisistä ylikierroksista ja vuotamisesta. Ei paha kuitenkaan.
Kehästä tullessa ne kaukot pyöri päässä... Onneksi tulospalvelu oli supernopea ja sain varmistuksen toiveilleni: 173 pistettä AVO1 !!! ja lopulta vielä LUOKKAVOITTO (sekä Pirkanmaan Sennen II joukkuekisassa pronssia!) ... poru siinä pääsi, kun tulostaulun näin!
Koko kauden oon oottanu, koska ois meidän vuoro loistaa...
Eilen oli.
Oon niin onnellinen ja kiitollinen erityisesti kaikille yli-ihkuille reenikavereilleni niin pk- kuin tokopuolelta, etten osaa sitä sanoiksi pukea! KIITOS.
Nyt onkin sitten yksi tavoite saavutettu ja katseet eteenpäin vaihteeksi surrealistisen positiivisin mielin...
Kisattiin Hakamettässä sunnuntaina 31.8. eli siis jo viikko sitten.
Jo se on siis aikakin kirjottaa edes jonkinmoinen kisasepustus!
Kuva: Susanna Jussila
Mielentilareenit ennen koetta meni hyvin, ohjaajakin selvisi isoimmista jännityksistään (jokka oli muuten pitkästä aikaa ihan kamalat!), joten ihan hyvällä viballa Pehkosen Maurin kehään mentiin.
Paikkamakuu (8) ekana ja ei tarttenu kaksoiskäskyä, eikä ennakoinu perusasentoa (jesh!), mutta... Viereinen koira lähti liki heti ja vissiin Birke oli sitten ottanut häiriötä, kun sen ohjaaja kävi sitä kytkemässä ja käskyttämässä, joten oli noussut istumaan ja mennyt sitten takaisin maihin. Tuomari huomioi häiriön ja antoi kasin, mikä oli varsin armeliasta. En toki tiedä kuinka kovasti ohjaaja oli käskyttänyt, itse asiaa en nähnyt tai kuullut, joten ehkä häiriö oli kuitenkin mainittavaa luokkaa...?
Seuruu (8) meni yllättävän matalassa vietisssä, mutta kosketus vasemmalle käännöksissä sekä pari(?) vinoa perusasentoa vähensi pari pinnaa.
Maahanmenossa (0) tuli joku ihmeen aivopieru ensin ohjaajalle (vielä liikkeelle lähtiessä jouduin oikeen miettiin, kumpaa jäävää oltiin tekemässä) ja sitten sitä kautta koiralle, joka teki hienon seisomisen. Voi pöh! Vaan sama virhe tuli monelle muullekki koiralle, eli jospa tässä ois ollu jotain muutakin? Who knows, who cares, menijo...
Luoksetuloon (8) lähtiessa tuli eka "hyvä ohjaaja, taputa itteesi selkään" -momentti! Huomasin nimittäin siirtymään lähtiessä, että Birke oli yhäkin ihan ihmeen matalalla(!!!), joten sanoin itelleni "Kutsu sitten sitä KUNNOLLA, tai muuten jää tuossa tilassa jumittaan." ja niin kutsuin. Ja Birke tuli, ei ohjuksena, mutta sitä kautta stoppikaan ei valunu niin ikävästi ja perusasentokin oli normia siistimpi. Tää oli hyvä!
Seisominen (10) oli ihan yhtä hieno kuin maahanmenoliikkeessäkin ja reeneissä. Tää oli oikein hieno.
Noudossa (6) ei sitten enää oltukaan niin matalalla... Vaikka esireenit (ja suorituksenjälkeiset myös) meni ilman isompia ääniä, kokeessa ne kiekat vaan näjemmä nousee. Haukkui siis paitsi starttiäänenä, myös nostossa. Palautus ok.
Tätä nyt työstellään siis ja toivotaan, että pienet puuttumiset (ennen seuraavaa koetta en halua nyt ihan natsiksi vielä alkaa) ja rutiininomainen reeniminen alkais tepsiä.
Kaket (9) meni hienosti, kuten oletankin, kun koira kyllä tämän osaa. Alkuun tarvi kaksoiskäskyn alotusasentoon, siitä vaan yks miinus onneks.
Hypyllä (7) oli sitten se toinen "hyvä ohjaaja, taputa ittees selkään" -hetki, kun muistin, mitä siirtymästä oli reeneissä puhuttu! Eli siirryin (kun se oli mahdollista) esteen eteen vasta kun liikkuri oli jo asettanut korkeuden ja kun perusasento oli huono, en alkanut korjata käskyttämällä, vaan seurautin pois esteeltä (kuten reeneissäkin) ja otettiin ihan uus asento esteen eteen ennen liikkeen alkua.
Noh, itse liike muuten ok, mutta haukkuhan tässäkin sitten tuli. Ei kuitenkaan muista ennakoineen mitään, eikä tarttenu kaksoiskäskyä.
Kokonaisvaikutuksesta 7½ haukkumisesta, muuten työskentely ja yhteistyö miellyttävää.
Hivenesti harmitti tuo turha nollaus ja paikkamakuu, mutta oli suunta silti ylöspäin, sillä tuloksena 144½ p AVO2, jaettu sija 8/17.
Ei tuollakaan nyt vielä juhlia järkitä, mutta tuona päivänä oltiin Pirkanmaan Sennenin joukkueen paras, ei siis sitten kuitenkaan huonosti.
Viime viikko reenittiin ahkerasti, joten nyt viikonloppu ollaan lepäilty.
Ensviikolla sitten taas touhuillaan ja kisataankin!
Maanantaina me ajeltiin Muurameen!
Siellä oli Keski-Suomen Sennenin järjestämä luonnetesti, jossa tuomareina toimivat Jorma Kerkkä sekä Heli Herranen (Kennel Mettänpeikon bernit).
Valitettavasti hovikuvaajamme ei päässytkään matkaan mukaan, joten oltiin minun pokkarikameran tai Lumian armoilla... Päädyin pokkariin, mutta se osottautui sitten vääräksi valinnaksi, kun eihän joku ollut muistanut hankkia siihen sitä isoa muistikorttia.
Videosta jäi siis raivostuttavan tynkä, mutta näkee siitä nyt alun ja paikalla oli kuvaaja, joten toivottavasti kuviakin nähdään sitten lähitulevaisuudessa.
Leikitystä, kelkka & uhka
Tämmöistä arviota Birkkiäisestä sitten merkittiin:
Toimintakyky +1 kohtuullinen Terävyys +1 pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty Taisteluhalu +2 kohtuullinen Hermorakenne +1 hieman rauhaton Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas Kovuus +3 kohtuullisen kova Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Haalarilla reagoi ja heti takaisintullessa kävi haalarin haistamassa, tynnyrillä mentiin samantien (vähän liiankin rivakasti, kiitos ohjaajan häseltämisen) tynnyrin lähelle eikä Birke sitäkään pitänyt minään.
Pimeä huone oli itelleni hiukan ylläri. Birkkis juoksi ensin täysiä sisään (kuten jo uhan jälkeen huomasi, Birke pysyy minun lähellä ja jos tähän puuttuu, se vaatii vähän voimia alkuun), mutta jarrutti täyteen stoppiin keskellä pressua ja sitten käppäilikin rauhallisesti pitkin huonetta - lähinnä Heliä moikkailemaan. Lopulta (kun aikani olin nurkassa niiskutellut) plikka viitti sitten tulla minutkin bongaan. Nenäänsä ei siis ainakaan käyttänyt eikä ollut mitään kiirusta mamin luo sitten kun huoneeseen pääs.
Toinen ylläri tuli sitten seinässä, jossa Birkkis veti uhan ilmaantuessa aikas hiljaseks eikä osoittanut puolustusta tai aggrea. Tästäkin kyllä palautui heti uhan päätyttyä normiksi.
Sitten vielä laukaukset. Birke kulki minun takanani (oli todella kuuma päivä ja usein lenkilläkin lönköttää siinä takavasemmallani, kun tulee kuuma) ja oli kuulemma hieman niiannut, mutta sitten paikoillaanollessa ei reagoinut mitenkään.
Kaikenkaikkiaan oli todella mielenkiintoinen päivä ja opin lisää ja sain vahvistusta käsityksilleni Birkestä.
Mitä olisin kenties olettanut olevan pisteissä erilailla?
Kovuudesta yllätyin, mutta onhan se kova, ei sitä kieltääkkään voi.
Toimintakykyä ja terävyyttä olisin varmaan veikannut +2:siksi.
Laukauksista olisi voinut tulla myös laukauskokematon, jos arvioisin sillä perusteella, miten ilotulitteita on ressannut... mutta toisaalta, kaksi edellistä vuodenvaihdetta on ollut kipeä, joten...
Muttaniin, ihan Birken näköinen testi ja tulos, tykkään!
Erityiskiitos vielä kerran järjestäjille!
Olin ihan ko kotonani heti alusta alkaen, vaikka koti oli oikeasti 150 km päässä. Kovin kovin iloista ja vieraanvaraista porukkaa tuolla Muuramessa ja toivottivat tervetulleeksi uudestaankin!
Ihana on ollut myös huomata, kuinka Birke on ollut aivan normaali testin jälkeen - kuten normikoiran kuuluukin olla - koska Romin kanssa näin ei valitettavasti ollut.
Täällä me ollaan ja köllitään, kun kelit on senverta lämpimät, että uinti on käytännössä koirien ainoa liikuntamuoto.
Nyt on tämäkin tehty ja pikkuhiljaa sitten tauon jälkeen aletaan miettiä taas noita tokojuttuja...
Vaikka taukoillaan, niin kyll me silti pikkujuttuja tehdään sillon ko siltä tuntuu...
Tässä nyt Lumialaatuinen video meidän kaukoreeneistä, joita jumppaillaan kotosalla.
Edistystä pikkuhiljaa havaittavissa.
Oon jättäny hetkeks käsimerkit kokonaan pois ja keskittyny vaan käskyihin ja oikeasta liikeradasta palkkaamiseen ja se tuntus selkiyttävän asiaa Birkkiäiselle. Luulen, että lisätään ne käsimerkit vasta sitten avuksi, kun välimatkaa on jo enempi ja liikeradat varmemmat ja tutummat.
Viime tiistaina ei oltukaan reeneissä, vaan mentiin talkoileen ja kisaileen Pirkanmaan Sennenin mölli-TOKOon Tampereen Eteläpuistoon.
Tarkotuksena oli ottaa Birkelle kisamainen reeni ja - se syy, mistä sain idean ilmoittautua - kahtoa miten Romilla kulkee nuo kisailut, kun edelliskerrasta on jo tovi ja syyskuussa ois tarkotus SennenMestiksiin mennä.
Avoin luokka oli ekana, joten ensin Birkkiksen analyysi.
Paikkamakuu 6½ - Se %¤##¤ kaksoiskäsky alkuun! En kertakaikkiaan tajua, mistä tää tulee... Lisäksi otti ja ennakoi perusasennon lopuksikin vielä. Niin ja piippasi kerran tai kaksi. Pysyi kuitenkin hienosti, vaikka vierestä lähti koira.
Seuruu 7 - Voi tauti... Ois pitänyt puuttua! Eka perusasento ihan pyllyllään, kun ohjaaja hätiköi (reeneissä menee jees, kun pysähdyn rauhallisesti). Tää stoppi oli heti alkuun ja siitä sitten loppumatka olikin ihan täyttä haukkumista... Yök.
Liikkeestä maahan 10 - Hieno, kuten kuuluukin!
Luoksetulo 7½ - Valui ja perusasento suora, mutta epäsiisti (pomppaa, meinaa sitoa). Tässä kuitenkin paljon hyvääkin edellisiin verrattuna; lähti heti, stoppasi, tuli perusasentoon.
Liikkeestä seiso 9½ - En muista, mistä läks puol pinnaa... Pysyi hienosti paikoillaan, kun menin (toiselta puolen koiraa kuin ennen) taakse. Tää oli hyvä!
Nouto 6½ - Just ennen liikettä bongasi muka epäilyttäviä ihmisiä meidän taakse jäävältä tieltä (wtf?!) ja jouduin oikeesti nostaan ja hööpöttään, jotta sain tuijotuksen lopetettua. Starttiäänellä lähti noutoon, nosti vissiin kohtalaisesti, lähti tuleen hyvin, mutta pysähtyi puolmatkaan taas tuijottaan... Jatko kuitenkin eteen pudottamatta kapulaa eikä ennakoinut perusasentoa. Mutta voi tuijotus, ääääääää...
Kaukot 0 - Ohjaajalle sääntökirja käteen... Ei noussut istumaan kahdella käskyllä, enkä tiennyt, että ekassa sai vielä antaa kolmannenkin. Nollille meni, vaikka vikat vaihdot ok.
Hyppy 7½ - Haukkui ja melkein ennakoi takasintulon. Ei kuitenkaan varastanu, jos jotain positiivista pitää hakea...
Kokonaisvaikutus 8½ - Ääntely ja yleinen häsläys vähensi ansaitusti...
Tulos: 131½ p, avo3, sija 4/4
Birken kanssa jätetään nyt hetkeksi nuo "vakavammat reenailut" tauolle ja keskitytään vaan johkin kivoihin pikkujuttuihin... Ei varmaan tarvinne erikseen sanoa, että kyrsii koko homma nyt, kun aina kaatuu johonkin ja koko juttu menee päin honkia pikkuvirheiden ja jonkun ison takia.
Ohjaaja saa nyt hetken keräillä itteensä, jotta osattas esittää ees jotain järkevää sitten piirinmestiksissä.
Mutta sitten Romppisen raporttiin!
Luoksepäästävyys 9 - Muuten hieno ja kaunis, mutta perus-Romi, haukkuu, kun tuomari on jo kääntynyt ja lähtemässä pois...
Paikkamakuu 7½ - SEPYSYSEPYSYSEPYSY SE PYSY!!! Juu, piippasi pari kertaa (ei kuitenkaan enempää, vaikka vierustoveri oli levoton) ja joo, ennakoi perusasennon, MUTTA ROMI PYSYI HIENOSTI! MAHTAVAA! meidän reenit on tuottaneet tulosta! Tää oli jo mulle se palkinto, mitä lähdettiin hakemaan!
Hihnaseuruu 7 - Jotain haahuilua... Luulen, että johtu siitä, että ohjaajakin oli vähä ruosteessa hihnan kanssa... Pitänee reeniä tätä muutama kerta.
Vapaana seuruu 8½ - Huomattavasti parempi, muttei ny ihan parasta Romia siltikään.
Liikkeestä maahan 7 - Kaksoiskäsky, muuten hyvä. Reeniä lissää, niin ei tartte varmistella.
Luoksetulo 7 - Kutsuin suoraan sivulle. Törmäsi ja sivulletulo vähän epäsiisti. Pitää miettiä, miten tän tekee. Vähän siistiä...
Liikkeestä seiso 9 - Asetteli vissiin ittensä, muuten oikein hyvä.
Hyppy 8 - Tais haukkua ja valui viel käskyn jälkeen (perus-Romi) mutta muuten hyvä.
Kokonaisvaikutus 7½ - Ääntely vissiin isoin...
Tulos: 156 p alo2, sija 3/5
Romin suoritukseen oon ERITTÄIN tyytyväinen! Paikkamakuuseen SUPERTYYTYVÄINEN ja muutenkin koemainen meni hienosti, vaikkei olla palkattomuusreeniä niin tehtykään pitkään aikaan. Hienosti pysyi pakka kasassa, vaikkei ny joka liitoskohta ihan tiivis silti ollut, hehe... Liikkeestä maahan ja seuruu ei olleet ihan osaamistasolla, mutta kun vähän reenitään ja pidetään tää taso muuten, niin erittäin hyvillä mielin meen Mestiksiin!
Iibis & Skursnits
Niin ettei hyvää jossei huonookin!
Tällä hetkellä tuntuu kovin epätodennäköiseltä, että saadaan Birkelle se avo1 viel näistä tulevista kokeista, mutta onhan kautta ny sitte viel jäljellä... Kahtotaan epätoivon määrää sitten, kun pm ja sennenmestis on koettu.
Ohjaajan pitää löytää motivaatio ja usko ja sitten voidaan alkaa työstää noita kommervenkkejä. Täs on onneks hetko aikaa olla vaan ja töhöttää jotain, sillä niin kauan kun ohjaajan asennen on näin huono, on parempi skipata isommat reenittelyt...
Keskitytään perushommiin, niin Romi saa tarttemansa reenit ja Birkkis pääsee edes jotain tekemään.
Seuraavaks ois maanantaina vähän toisenmoinen koitos...
Ihan joka alajaosto ei taida moisia tilaisuuksia järkkiä, joten oon yhäkin todella iloinen siitä, että ollaan Pirkanmaan Sennenin riveissä päästy tutustumaan appejeni paimennustaipumuksiin edes pintapuoleisesti!
Tänäkin vuonna paimennuspäivät järkätään, mutta koska laji ei meillä ole kuitenkaan tavoitteellisesti reenattava ja tunnen jo aika hyvin näiden taipumukset, niin nyt skipataan tällä kertaa.
Suosittelen kuitenkin lämpimästi - on mukava ja opettavainen kokemus!
Niin että mitäs se Rompsis on touhunnut?
JÄLKEÄ! Pihassa. Nurtsilla. Vähäsen ja lisempää tulossa.
Amiksen nurtsilla viime kesänä. Kuva: Sini M.
Tässä on nyt ollut vähäsen esteitä peltoreeneille...
Torstai-illoille on osunu millon Birken sm-joukkuereeniä, millon emännän hammaslekuria ja millon ukkosta tai kohtalaisen kovaa hellettä, joten harvassa on ollut ne kerrat, kun on reenimään päästy. Birken osaltahan tämä on aikalailla fine, kun ei ole isompia tavoitteita tälle kaudelle, mutta Romin kanssa ois tarkotus koittaa päästä sinne kisoihinkin syksymmällä (kenties)! joten reeniäreeniäreeniäREENIÄ tarvitaan!
Motivaation kanssa ei ole ollut ongelmaa (sitä kyllä riittää!), mutta se nopeus... Kulmatyöskentely on joko loistavaa tai olematonta - riippuen hyvin paljon siitä, onko kuinka hyvin tuntumalla ja malttaako keskittyä vai painaako vaan häntä suorana menemään. Esineet on bongannut hyvin, mutta vinosti, jos on ajanut yhtään jäljen sivussa - tarkkuutta siis lisää.
Eli nyt ollaan sitten - kun ohjaaja sai taas itteään niskasta kiinni - tehty lyhyitä namitettuja kulmareenejä ihan tuohon pihanurtsille. Kulmat on toki tyhjiä, muuten namitettu omalla ruokanappulalla.
Toistaiseksi on mennyt hyvin, kulmat on tehty hienosti ja tarkasti ja nameja on jäänyt vaan muutama syömättä. Jarrutella saa kuitenkin, eli harjotukset jatkuu. Tavoitteena on saada muutettua Romin käsitystä siitä, miten kannattaa jäljestää - jos on rauhallisempi ja tarkempi, löytyy ruokaa vs. ei kannata kaahata menemään.
Omaan orastavaan reeniahistukseen tää on auttanut - saadaan reenattua hyvin pienellä vaivalla ja joka reenistä on kuitenkin hyötyä - mutta se selviää sitten aikanaan, että ollaanko tällä kaudella vielä kisavalmiita. Aika kunnianhimoinen aatoshan se kyllä on...
Niin ja on Romppis myös tokotellu ensviikkoo silmällä pitäen, mutta siitä sitten likempänä lisää.
Eli käytiin hakemassa taas se kälynen AVO3...
Tiedän, tiedän, tää on vasta meidän kolmas avoimen luokan koekkin, muttakun odotin sillä mielentilalla kakkosta!
Eli siis juu, Tampereella Linnainmaan koulun kentällä käytiin eilen tokottamassa ja tuomarina oli Riitta Räsänen. Tämä oli siis the revanssi, johon tavoitteina oli, että saatas enemmän pinnoja ko viimeks (130) eikä nollattas mitään. Hyvällä tuurilla tää meinais kakkostulosta, superilla tuurilla ykköstä, mutta ykköseen en oikeasti tainnut jaksaa uskoa missään vaiheessa - en ainakaan sitten enää, kun nollattiin taas se hyppy.
Leiri saatiin hyvään paikkaan pystyyn, molemmat plikat käyttäyty kauniisti ja sääkin suosi suurimman osan aikaa. Päivä kulu ihan rattosasti ja avo alkoi ihan ajallaan iltakasilta.
Mutta, pitemmittä puheitta, tässä tulloo analyysiä...
LIIKE, pisteet, (edellisen kokeen pisteet)
SEURUU, 8½ (8½) Starttiääni, muuten kuulemma mukavannäköistä menoa. Birke oli hyvässä mielentilassa heti alusta ja se teki hyvän fiiliksen heti.
LIIKKEESTÄ MAAHAN, 9 (8½) Starttiääni, muuten oikein hieno. Tykkäsin ja olin kovin ilonen ysistä!
LUOKSETULO, 8½ (5) Vähän ois voinu olla vauhtia enempi ja hiukan kuitenkin valui. Perusasento ok ja ei tuplakäskyjä - jes!
LIIKKEESTÄ SEISO, 5 (0) Muuten hieno - ei edes starttiääntä!!! - mutta taas kokeessa teki sen, mitä ei reeneissä, eli kääntyi (jopa ihan poikittain!) kun menin ohi... blaaaah. En kyllä muista, mistä muut pinnat ois lähteny, koska sen muistan, ettei ainakaan lähdössä piipannut! Varmaan ääntä tuli sit jossain muussa välissä sitte, ei voi tietää.
NOUTO, 6 (5½) Piipahti alussa (muttei haukkunut!), nosti siististi, mutta ote jäi vajaaksi ja paria metriä ennen minuu kapula putosi... Nosti onneksi itte!!! ja toi vähän vinosti eteen. EI ENNAKOINUT PERUSASENTOA!!! Eli nyt ongelmana on huolimaton ote, huoh. Noh, ainakin häslääminen ja suurin osa äänestä on jo saatu pois, se on hienoa!
KAUKOT, 7½ (8) Kaksoiskäsky sivulta maahanmenoon, ääääääää! Jos oisin oottanu ees sekunnin ennen tokaa käskyä, ei sitä ois varmaan tarvinnu... Minun piikkiin puoliksi. Sitten tuomari huomautti, että maahanmenossa minul jää käsimerkki päälle - hyvä huomio, mutta ihan turha pistemenetys ja minun piikkiin. Pskat.
HYPPY, 0 (8½) Voi ¤#¤%#"& ... ! Nyt kun Birke ei varastanut hypylle, niin mitäs sitten? Noh, haukahtaa, menee esteen oikeaan reunaan (ONNEKSI ei ylitä estettä) seisomaan, mistä toisella käskyllä - ihme kyllä - hyppää hyvin, istuu ekalla käskyllä ja tulee vinoon perusasentoon. Mutta kaksoiskäsky + ääntely + muu aivopieruilu = nolla. Ja se oli sit siinä.
PAIKKAMAKUU, 7 (7) Tehtiin Räsäsen tavan mukaan vikana, toisaalta tykkään kyll tästä. Ja TAAS! maahan vasta toisella käskyllä. Mikä juttu tää on??? Selkä jumissa? Joku aivopieru? Mulla väärä äänenpaino? Jää vinoon ja kuulemma haistelee, mutta on maassa ja on hiljaa - ne plussia.
KOKONAISVAIKUTUS, 8½ (8) Tää olikin vissiin ainoo, missä tuomari huomioi vähentyneen ääntelyn ja enemmän kasassa pysyvän suorituksen... Puol pinnaa enemmän saatiin, wuhuu.
TULOS: 134½ pist, AVO3 Taidettiin muistaakseni olla sijalla 13/14, jippii...
Kyllä tää koiraharrastus on KIVAA! Prkl.
En minä sitä ykköstä olettanut tästä kokeesta ja tältä tuomarilta saavani ja siihenkin oon jo tottunut, ettei me sinne palkintopallille koskaan ylletä, mutta kun fiilis oli tehdessä ja kehästä tullessa siitä hypystäkin huolimatta hyvä ja Birke teki niin monta jutta ilman aiempia ongelmia, niin oikeesti hatuttaa niin hemmetisti, että saldona on joku kälynen kolmostulos! AAAAAAAARGH!
Me ollaan reenattu puoltoista kuukautta ihan oikeesti tavoitteellisesti ja tehty hommia, jotta saatas ongelmat korjattua ja pakkaa kasaan ja vaikka monessa kohtaa onnistutaan, niin ei vaan riitä siltikään! Se, jos mikä, syö!
Saatiin paljon tukea ja kannustusta, kun oon pettymystäni vuodattanut ja monta hyvää pointtia myös bongasin... Räsäselle ei tulla enää menemään - minul ykkönen on ykkönen, oli tuomari kuka tahansa - ja jo se, että saadaan nuo kaksoiskäskyt veks, tuo monta lisäpinnaa.
Nyt otetaan hetko vähän rennommin - mutta jatketaan toki reenejä silti - ja kahtotaan, miltä meno maistuu ja näyttää sitten, kun päästään seuraavan kerran kehään enskuun piirinmestiksissä (ainakin tehdään kaikkemme, ettei mokailtas)!
Se ois sitten vajaa viikko tän kauden tokaan tokokokeeseen.
Se on se "revanssiksi" nimittämäni - meidän toinen (peräkkäinen) kohtaaminen Räsäsen kanssa.
Ankaria palautteita viime kokeesta on analysoitu, pohdittu ja sitten on reenattu.
Yleisellä tasolla tekeminen on hallitumpaa, hiljasempaa ja yksinkertaisesti paremmin kasassa ihan kokonaisuutena.
PAIKKAMAKUU
Jostain syystä on nyt toistuvasti tarvinnut tuplakäskyjä maahanmenoon. Sivulta maahanmenoa on siis vahvisteltu, joten toivottavasti tästä ongelmasta päästään ennenko se kunnolla ees kehittyy... Kyynärien nostelua saati piippailua ei ole esiintynyt, joten veikkaan näidenkin juontaneen juurensa siitä alun epävarmuudesta.
SEURUU
Käännökset on parempia (kun ohjaaja on opetellut tekniikkaa ja malttaa mennä rauhallisesti) ja tekeminen selvästi hiljasempaa. Kehääntullessa kun ottaa heti seuruuseen, niin ekat piippaukset pitäs jäädä kehän ulkopuolelle - piippaa siis usein parilla ekalla metrillä. Liikkeellelähdöissä ei tule enää niin usein "starttipilliä". Mikäli osaan olla tarpeeksi zen, uskoisin tän kulkevan hallitusti, mutta painamista kyllä toisinaan esiintyy (parempi sekin kyll ko piippaus).
MAAHANMENO
Tässä nyt ei mielestäni oo ollut mitään erikoista. Ylläpitona ollaan otettu.
LUOKSETULO
Vahvisteltu lähtöjä lähinnä. Stoppi on ollut hyvä, tosin välillä ennakoi sen. Sivulletuloja on oteltu, eikä vajaata perusasentoa ole niinkään esiintynyt, mutta jokunen näitä vois olla hyvä ottaa ihan erillisinä.
Tähän pitää ottaa kenraaleissa muutama eri variaatio, vahvistella vuorottain lähtöä, stoppia ja perusasentoa, jotta minimoitais ennakointi ja tuplakäskytys.
SEISOMINEN
Tehty takapalkalla ja ilman. Kenraaleissa muutama ihan vaan stopin vahvistus ja pari kiertoa, jotta malttaa oikeesti pysyä paikoillaan ohjaajasta huolimatta.
NOUTO
Hiljentynyt huomattavasti!!! Tätä ollaan nyt reenitty eniten, osissa.
Kotona ollaan oteltu pitoa ja nostoa ja siis täsmennetty plikalle, että tuo = istu edessäni kapulan kanssa. Näitä jatketaan, koska jää vielä väljäksi ja ote löystynyt matalassa vietissä.
Kentällä ollaan tehty luopumista (heitän kapulan ja lähdetäänkin esim. seuruuseen) ja sitten ihan niitä nostoreenejä ja väliin (kun on kokeita tulossa) ihan koko liikettä. Tällä hetkellä osa noudoista on jo aivan hiljaisia (!!!) ja osaan tulee joko lähtömerkkiääni tai nostossa pientä mölinää, yleensä ei kuitenkaan molempia. Nostot on hiukan epäsiistejä yhä, mutta niitä nyt hiotaan - suurin tavoite on ollut ääntelyn kitkeminen ja siinä on onnistuttu jo aika hyvin.
Täytyy toivoa, että kokeessa kierrokset pysyy aisoissa ja ääntä ei tulisi ainakaan kovasti...
KAUKOT
Ylläpitona, ei ongelmia. Myös pidemmillä käskytysväleillä on nyt malttanut olla ennakoimatta. Kotona ollaan alettu rakentaa myös voi-kaukojen liikeratoja, mutta niiden annetaan varmaan nyt hetken taas olla, jottei sitten niitä kokeessa tarjoaisi...
HYPPY
Meni taas alkukuusta rikki ja vanha "ystävämme" varastaminen palasi morjestamaan... Huoh.
Ohjaaja on nyt helpottanut liikettä siten, että "Valmis" sijaan vaan nyökkään. Ollaan vahvisteltu liikkurin kanssa sivulla pysymistä.
Täytyy ottaa tähän vielä monipuolinen reeni, jossa vahvistetaan sivua, otetaan kuitenkin myös hyppyä ja pyritään siihen, ettei karkaisi istumastakaan tai tarvisi tuplakäskyä istumiseen.
Näillä nyt mennään.
Tiistaina ois vissiin kenraalireenit ja se meinaa alkaa vähän jänskiä.
Kisakirjekkin tuli ja 13 koirakon avo alkaa perjantaina noin kasilta illalla.
Tavoitteena on parempi pistemäärä ko viimeksi, se ettei nollattas mitään ja varovaisesti myös se ykköstulos.
Realistisesti jos aatellaan, niin meillehän riittää, jos saadaan yks ykkönen tältä kaudelta. Ollaan menossa perjantain jälkeen PM:iin elokuun lopulla ja sitten rotumestiksiin syyskuun puolvälissä ja näistä jostain pitäs se ykkönen tulla - muu on ekstraa.
Kisamainen reeni, se meidän pitää nyt perjantaina mennä tekeen.
Varakoirakkokin teki jotai juttuja iltapäivästä... KUVA: Tiia S.
Viime lauantaina herätyskello soi klo 4 ja auto starttas kohti Porin stadionia klo 6.
Romin jätin Äitelle jo edellisiltana, kun saunomassa käytiin ja aamusella me poimittiin matkaan Joukkueenjohtajamme Kati.
Matkat suju lepposasti ja perillä todettiin, että parkkis, ulkoilu- ja kehäalueet oli kaikki mycket bra!
Yhtään ykköstulosta ei täl erää saatu, mutta erittäin hyviä kakkosia ja yksi kolmonen - ja pääasia, että tunnelma oli lepposa ja kaikilla oli kivaa. Joukkuekisassa oltiin sijalla 29/53, ei huono sekään!
Nähtiin uusia ja vanhoja tuttuja, otettiin vähän reeniäkin ja nautittiin auringonpaisteesta.
Birkkiskin käyttäytyi koko pitkän helteisen päivän todella mallikkaasti ja suunnisteli väki- ja koirajoukossa kuin vanha tekijä, vaikka edellisestä isosta tapahtumasta oli jo vissiin likemmäs 2 vuotta.
Ensvuonna nää karkelot onkin sitten tuossa Tampereella heti kesäkuussa...
Tavoitteena kisata siellä sillon. Luokkaa en uskalla sanoa ääneen...
Niin, me ollaan Birken (ja toki kyll Rominkin) kanssa reenitty!
On tullut takapakkeja, melkein revitty jokunen hius ja sitten ollaan edistytty.
Hypylle varasteluun on nyt kiinnitetty huomiota ja ohjaajana oon keksiny pienen helpotuksen, joten se on jo mennyt ihan mallikkaasti taas.
Nouto on paaaaaljon parempi kuin viimeksi, mutta yhä ääni tulee lähteissä ja nosto vois olla siistimpi. Palautuksiin ollaan oteltu kotireeninä pitoa ja se on jo heti auttanut - palautus on suora, varma ja siistimpi.
Kokonaisuudessaan Birken tekeminen on hallitumpaa ja hiljasempaa.
Me ollaan nyt menossa ensviikolla kokeeseen, sitten elokuun lopussa piirinmestiksiin ja syyskuussa rotumestiksiin. Näistä jostain pitäs tulla ykkönen ja sen jälkeen ois tarkotus jäädä koetauolle hiomaan - kyllä, nyt se tulee - VOIttajan (voivoivoivoivoiii) liikkeitä ja kisata seuraavaks siellä.
HUI.
Enough said...
Eilen muuten Birkkistä pisti amppari, kun vissiin juoksi maassa olleen pesän yli.
Isompaa reaktioo ei tullu, joten reenattiinkin viel sen jälkeen, mutta nytpä on sekin tapahtunu.
Minua kun ei oo koskaan pistänyt ja ei tätä ennen koiriakaan.
Näillä keleillä vähän kyll kaipais lomalle, mutta ei auta, iltavuoro oottaa...
Huomenna onneks pääsee ainakin plikkoja uittamaan ja kenties vähä tokotteleenkin (jäljelle ei ihan näin lämpimällä viitti lähtee).
Tänään oli kisamaiset reenit Majalla ja sain reenikaverin kuvaamaan meidän suorituksen.
Kuvanlaatu tosin on aika kaamea (minun Lumialla kuvattu), mutta koska osasin ihan ite ihan ekaa kertaa laittaa MUSIIKIT viteoihin, niin PAKKO ne on jakaa!
Vassokuu:
(koska eihän kaiken tarvi olla aina niin vakavaa)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.jpg)
.jpg)
