äFHoota!

TADAA!
Koska jossain voi säästääkkin, niin tässä on nyt sitten mein uudet paalut... Aika koreet, eikö?

Lupasin jonkinmoista juttua toissapäiväisestä Outi Hermiön FH-luennosta, joten koitetaampas nyt jotain skriivailla!
Luento oli siis YKÄn järkkäämä ja ihan tässä meidän nurkilla KolmenKulman ABC:llä. Kestoa oli semmoiset kuutisen tuntia ja ne meni todella nopsaan!
Aiheena ei siis ollut koiran kouluttaminen pellolle, vaan sempan tarkoituksena oli käsitellä erikoisjälkeä koemuotona ja käydä läpi, mitä kaikkea tulee koetta järjestettäessä huomioida. Osallistujia oli kuulemma viitisenkymmentä, joten voidaan varmaan elää toivossa, että lähitulevaisuudessa voisi Pirkanmaalla olla FH-kokeita tarjolla! Aaapuva, mie jossain talkoolaisena... vaan Outin opit oli kyll senverta selkeet ja kattavat, notta miksei muka?! Cool.
Käytiin sääntökirjan asettamia puitteita läpi, pohdittiin kokeiden ja niiden järjestämisen aikatauluttamista (upeet vinkit, pakko viel kehua!) erilaisin kaavioin ja tottakai sitten suunniteltiin ja piirreltiin niitä koekaavioita pellonkuviin. Ihan älyttömän mielenkiintoista!
Muistiinpanoja tuli riipusteltua wordiin 5 sivua ja sitten monisteiden reunoihin vielä muutama muu tärkeä seikka...
Keväämmällä ois sitten tarkotus osallistua viel käytännönosioon, missä sitten oikeasti talsitaan niitä "koejälkiä" pellolla. Niitä odotellessa!

Ja juu, ihan kohta on HUHTIKUU! Se on jo oikeesti KEVÄTkuukausi! Ja tänään (viime yönä) siirryttiin kesäaikaan!

Tästä innostuneena pitääkin pian kaivaa se reenikamojen ostoslista pian esiin ja josko jo pian pääsis Kymppikoiraan shoppaan!

Tulevaa...?

Meidän tiimi!

Kuten näkyy, oltiin reenikentällä poseilemassa. Kuvasta iso kiitos Katille!
Todella mukavaa oli saada tuore pose meidän tiimistä.

Niin, meirän tiimi. Team Zirotami.
Tätä oon pohtinu tässä lähiaikoina aika paljon... Oon jäsennellyt haaveitani ja tavoitteitani ja yllätyin kyllä vähän itsekin, miten ne yhtäkkiä tuntuu muka niin päivänselviltä ja selkeiltä.
Haaveissa on ollut niin oma kämppä ja auto kuin se kolmas koirakin (sinne pk-jäljelle) sekä jo yli kuusi vuotta sitten syttynyt tavoite olla appenzellikasvattaja.
Nyt olen tyytyväinen juuri tähän tiimiin - Romi, Birke ja minä - se on just passeli ja enemmän kuin tarpeeksi!
Kaksi koiraa menee helposti, ne on pari, ei lauma. Reeneissä ei tule liikaa tehtävää ja tekeminenhän meiltä ei lopu kuin sitten, kun mielikuvitus ei enää riitä. Kolmas koira saa siis jäädä kaukaiseksi haaveeksi (nyt kun sanon näin, voin jo kuvitella elämän heittävän toisenlaiset kortit ja suunnitelmat muuttuu, mutta sitten se on niin!) ja keskityn nyt ainoastaan Romiin ja Birkeen. Kaksi on minulle ehdottomasti sopivampi.
Kasvattaminen... Ei. Juuri nyt en halua lähteä sille tielle lainkaan. Yllättävä, mutta ihanan vapauttava ajatus - minä olen harrastaja, en kasvattaja. Ehkä joskus, mutta juuri nyt näin.
Niin, mikäs haave nousikaan sitten ykköseksi?
Oma kämppä. Toki nyt kun Birken sterkkauskin on tulossa, en ole "juuri tällä sekunnilla" muuttamassa yhtikäs mihkään, mutta kenties tässä kesän taikka syksyn aikana? Who knows how this goes...
Omaa autoa voi sitten kahtella, kun ensin on saatu muutettua - toistaiseksi auton jakaminen äiten kanssa sujuu oikein mallikkaasti, kuten tähänkii asti.

En ole koskaan ollut mikään korulauseiden keräilijä, mutta jälleen on todettava, että "asioilla on tapana järjestyä"...
En olisi millään vaikka vielä kuukausi sitten kuvitellut kirjoittavani moisia pohdintoja, mutta tässäpä olen ja päässä tuntuu yllättävänkin varmalta. Usko omaan tiimiin on vahva ja itsensä vapauttaminen liiallisista odotuksista tuntuu hyvältä.
Ihan helppoa tää(kään) pohdiskelu ei ole ollut, mutta selkeys on hyvä. Kyllä tämä tästä.

Olenko seurannut teidän blogia?

Jeps, just näin.
Otin ja muokkailin blogia sillä seurauksella, että onnistuin sitten kadottamaan seurattujen blogien listan.
Yritän nyt muistella ja lisäillä kaikki muistamani tähän, mutta jos olen teidän blogissa aiemmin vieraillut, niin huikkaile tähän linkin kera, jollei osotetta jo listalta löydy...

3-vuotias Iibis!

Nyt seuraa kuvapostaus tän viikon olennaisimmista asioista...
Kuten aina, lisää kuvia löytyy FB-sivultamme. Varsogoda!

Tytöt pääs keskiviikkona jäälle painattaan...
Hanki oli helppokulkuisempi ko viimeksi ja vauhtia ja ääntä riitti!

Synttäriaamiainen - lammasta + kynttilät!

Romi: "Jhoko shaa???"

Maistui...

Väliin vähän poseerausta!
Eilen käytiin NPKH:n kevätkokouksessa pokaamassa Birkelle Vuoden Kaunein Koira -kisan 4. sija sekä hieno valiolautanen (kuvassa) ja Romille 5. sija Vuoden TOKOkoira -kisassa.
HYVÄ TYTÖT!

Kevätkeli oli kurainen, mutta hieno. Plikat käyttäytyi oikein kauniisti koko "citylenkin" Mustille&Mirrille (saivat isot puruluut) ja takas. Aikaa meni puoltoistatuntia ja matkaa kertyi 7,5 km.

Päivänsankarin imuripakopaikka. Rinsessa.

Lenkin päälle tehtiin vielä vähä lumitöitä takapihalla...

Että semmottista.
Eilen kokouksen jälkeen tehtiin myös ihan onnistuneet reenit, mutten just nyt ala niitä tähän enää puida. Huomenna sitten hakemaan KennelRehun tilaus Ylöjärveltä ja kenties illalla sit viel kentälle...

Ohjaajasta tuli koira ja muita fyysisiä haasteita...

Jepep, oltiin siis tiistaiseen tapaan (mutt ensviikolla en pääse, nyyh...) Majan kentällä tekemässä todet!
Paikalla oli semmottinen kiva ydinryhmä, jonka kanssa juttu ja läpät luisti...

Romille oli tänään luvassa käskytyshäiriötä ja fiilistelypaikkamakuu.
Sivullaollessa kontakti tipahtelee (no toki, kun siihen ei ole koskaan sen isommin panostettukaan), joten tätä tarviaakin alkaa otella ja laitella paremmalle tolalle - vois silleen kummasti auttaa ilmottautumisiin ja muihin odotteluihinkin. Hmm, hmm, ohjaaja hei halloota.
Seuruussa (ensin kainalopalkalla, sitten ilman) ei ottanut pahasti häiriötä muiden käskyttelyistä (huutelivat siis randomisti käskyjä, ilman koiria), tämä parempi ko luulin. Hyvähyvä! Henkilöryhmässä tätä tehtiin ja sekin meni ihan mukavasti - ja pitkiä aikoja palkkamatta. Pitää vaan muistaa, etten kehu liiaksi, ettei taas totu mun höpötykseen.
Sitten paikkamakuu. Jättämisessä oli vähän sähellystä, kun kahteli alustaa (oli melkein -10 pakkasta) ja ei meinannut heti siihen asettua, mutta jees jäi. Menin täyden matkan päähän ja omakin olo oli aika jees. Kentällä ei tällä kertaa ollut ko ihmishäiriöö, mutt näin me suunniteltiinkin. Oli kuulemma levoton ja piippas yhdessä välissä, muttei alkanut haukkua. Rauhottui ja sitten menin vapauttamaan. Piippauksen vielä siedän, mutten sitä haukkumista (saati nousemista) joten jees reeni.
Loppuun (perusasentohäseltämisen - tarjosi 'istu' maahanmenoa - jälkeen) hieno hiljainen tiivis luoksetulo!

Birken kanssa alotettiin luoksepäästävyydestä... Taina olikin sitten muka epäilyttävä ja Birke toi varautuneisuutensakin pitkästä aikaa esille. Ei ihan toivottavaa kyllä. Mutta korjattiin ja asia oli ookoo. Jopa nousi Tainaa haistelemaan ja tsekkaamaan. Tiedä häntä mikä siin sit muka aluks epäilytti. Pitääpä siis pitää tää reenirepertuaarissa mukana.
Sitte seuruuta, jossa ohjaaja harjotteli ryhtiä ja käännöstekniikkaa.
Sitte olin päättäny, ett otetaan liikkeestä seisominen isommasti käsittelyyn - tää osottautuikin paljon paremmaksi päätökseksi, ko osasi aavistaakkaan!
Birke on siis alkanu tekeen samaa ko Romi, eli vaaaaalumaan... Noh, reenikaverit alko sit ehdotella korjaustekniikoita. Moni oli hyvä, muttakun ohjaajan fysiikka - ei saakeli ko ei vaan kykene tekeen niin montaa asiaa samanaikasesti. AAAPUVA! Lopulta Kati otti minut koirakseen ja ohjasi ihan kädestä pitäen, ett miten mie oman koirani kanssa teen. Birke seurasi sangen hämmentyneenä ja varmaan huvittuneena vierestä. Tuli pienmuotoinen flashback Romin pentutokokurssiin, jolla kouluttaja demonstroi kanssani, miltä koirasta tuntuu, kun ei ymmärrä käskyä ja ohjaaja vuoronperään hokee 'ei' ja jotain siansaksaa... Mutta enough with the muistelot, takas aiheeseen!
Lopulta meille (siis nimenomaan OHJAAJALLE ja koiralle) teknisesti just sopiva tapa löytyi! HURAAA ja kiitos ryhmälle!!!
Seuruutan, käskytän ja palkka lentää samantien oikeasta kädestä selän takaa koiran sivulle ja vapautus - Birke stoppaili niiiiiiiin hienosti ja vaikka patukka lensi kylkeenkin, niin pikkuhönö vaan kuuliaisesti ootti vapautusta. Ihanata, jeejeejeejee!
Sitten noutoo... Nojoo. Eka väljä ja vaati käsiapua, jotta tiivisti. Toka samanmoinen. Kolmannella (ja neljännellä?) kantoi kapulaa päästä. Sitten mälväsi ja ohjaaja tiputti kapulan maahan. Vika sitten ihan jees. Jeps, onneks tätä on aikaa viel reeniä - ja nyt sentään pitää kapulaa mielellään!
Loppuun viel luoksari (patukka leuan alla, ettei varmasti jäis enää tässä väljäksi) joka oli hieno.

Kyll ohjaaja osaa olla hidas ja yksiulotteinen!
Mutta onneks on hyvä ja hauska reeniporukka, jossa ne (yllättävää kyllä, yhäkin) jaksaa kuunnella minun yksinkertaisuuttani ja jäkätystäni.
Jospas jo huomenna ehtis aukaseen sen "Kilpailemisen Taito" -kirjan, jonka Kati viel lykkäs matkaani... Vois kuulemma auttaa mm. (ohjaajan!!!) paikkamakuuvibojen kans. Krhm.

Tarkastuksella

Randomi asiaan liittymätön kuva männäviikolta, olkaa hyvät.

Tänään käytiin siis rokotuksilla (kennelyskärokote - ei oo pakollinen, mutta ite tykkään pitää senkin voimassa) ja terveystarkeilla luottolekurillamme Eläinystäväsi Lääkärin Juhalla.

Kuten aina - meidän entrance oli aikamoinen. Siinä tulin miettineeksi, ett vois päästä helpommalla, jos eläinlääkäriasema herättäs plikoissa edes pientä epäilystä sen sijaan, että joka kerta pitää alottaa riemastuskiljahdukset ja syöksähdysyritykset jo heti parkkipaikalta - kun siellä lekurilla on niiiiiiiiiin kivaa ja kiirekiirekiirekiiremitätuaomennäänköjomihimemennäänyheiheihei!
Juup. Päästiin sitten heti sisääntultuamme "VIP-huoneeseen" (tyhjä toimenpidehuone) ootteleen omaa vuoroa.  Sinne plikat sit rauhottukin kohtis mukavasti.

Ensin pöydälle sai kivuta Birkkis.
Eniten itteä tais saksalaisen osalta jännittää ne polvet... Pikkuhiljaa kun saattaa alotella tekeen juoksujaan (joita tekeekin sitten reilun kuukauden, eli sangen hartaasti) ja silloinhan on oireilut tulleet. Onneksi mitään onkelmaa ei ollut. Korjattu polvi toimii hienosti ja vasenkin on hyvä. Lihasepäsymmetriaa oli enää oikeastaan siinä muodossa, että oikeaa reittä aristaa hieman, vasenta ei - lihastakin on siis saanut lisää, jes!
Birken osalta kaikki siis hienosti, ylpeänä mainitsin senkin, että just eilen käytiin 12½km lenkkikin.
Aamulla Birkkis jätti ruokansa kippoon, mutteipä se vaa'an lukemaan varmaan kovasti vaikuttanut... Valeraskauden löllöt saatu veks, mutta lihasmassaa uupuu viel normista, joten lukema 24,5kg oli ihan odotettu.

Sitten Romppiaisen vuoro.
Selän ja hauisten tiesin olevan jumissa ja sen totesi Juhakin. Mutta Romppis on semmoinen, talvi on sen lihaksille hieman hankalaa aikaa ja nyt ollaan viel oltu tosi aktiivisia koko talvi... Kesää ja uintikelejä ootellessa.
Ensimmäinen huolenaiheeni oli Romin purukalusto! Henki ei haise ja hammaskivi on vähentyny huomattavasti, kun oon antanut luita säännöllisemmin, mutta erityisesti alaetuhampaat sekä isoimmat poskihampaat on selvästi kuluneet... Huoli oli turha. Juha totesi, että kulumaa on juu, mutta PK-koirille se on aika tyypillistä. Jos hampaat ois olleet haljenneita, olisi tilanne ollut eri, mutta kulunut hammas pitää juurikanavankin vielä suojassa, joten ei hätiä. Ne on mitä on.
Sitten kahtottiin polvia... Eihän niissä mitään huolestuttavaa ole ollut (noh, syksyllä kramppi ja kerran - muistaakseni viime kesänä - toinen takanen veti vähä kankeaksi kesken mettälenkin) mutta kun ei niitä ollut tarkistettu varmaan likemmäs kahteen vuoteen, niin kyllhän sitä vähäsen jännitti. Huoli oli turha! Polvet pelaa just silleen ko kuuluukin ja sen seurauksena Juha totesi, että plikalle on tullu takasiin lihasta! Vautsi!
Noh, toisaalta, oonhan mie sen olettanutkin, että lihasta on tullut, ko paino on noussut ja kroppa pysyny timminä. Vaaka näytti Romille 24,7 kg.
Sitten vielä se torstaina löytämäni muhkura siinä rintalastan vieressä... Juha sanoi ihan sitä, mitä oletinkin. Hyvin tyypillinen paikka rasvapatille (lipooma), todnäk esim. pienen trauman seurauksena lähtenyt siihen muodostumaan, ja jollei kasva tai kipeydy, niin olkoon siinä. Jos patti kasvaa tai Romi alkaa sitä aristaa, voidaan ottaa ohutneulanäyte, mutta ainakaan rintarauhaskudosta se ei ollut (mikä olisikin Romin ikäiselle nuorena sterkatulle nartulle ollut aika epätodennäköistä).

Että semmoinen reissu...
Nuohan on ihan sirkusapinoita ekan vartin, ko lekurille päästään, mutta on ne silti vaan minun ylpistykset! Itellä on taas niin äärettömän iloinen, helpottunut ja ylpeä olo. Ihanata!

Arvonta!

Luuhullujen blogissa on arvonta!

Heklan kautta bongasin mukavalta kuulostavan arvonnan ja pakkohan se on osallistua!
Osallistukaa teki!

Maaliskuun tokat hieronnat

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis.

Ensin Birke, jonka takapää ja selkä oli jo senverta hyvässä kunnossa, että keskityin tänään liki kokonaan vaan aukasemaan etupään jumeja.
Tilanne on siis parantunut selvästi viime kerrasta - hyvähyvä!

Romppis sitten...
Huh huh, on aktiivinen talvi tehnyt tehtävänsä ja jum-jum-jumittaa. Siis etupää ja selkä.
Eli on siis oikein hyvä, että Romin hieronnat voivat jatkua vielä sittenkin ko Birke jää sterkkaussaikulleen. Työstettävää nimittäin piisaa ihan mukavasti vielä tulevillekki kerroille.
Pitänee miettiä, mitenkä vielä voidaan avittaa lihaskunnostautumisessa... B-vitamiini ja/tai magnesiumikuuri kenties, entistä huolellisemmat lämpät ja jäähkät ja enempi jumppaa? Tai sitten vaan ootetaan kevättä, kesää ja uintikelejä.

Onneksi ollaan menossa maanantaina rokotuksille ja Romin terveystarkkiin, sillä sormiini osui halkaisijaltaan about 1½ cm irtonainen patti oikealla puolella Romin rintalastan "loppu"päässä.
Pikagooglaus näyttäisi paljastavan, että irtonaisuus ja sijainti puhuisi rasvapatin (jota muutenkin epäilen, Romilla kun on ollut kyljissä/selässä muutama finnikin) puolesta, mutta saa ell sitten samalla sanoa mielipiteensä siitäkin. Toinen mietityttävä juttu on se, mitä mahtaa sanoa Romin purukalustosta - siellä kun on jonkinverran kulumaa ja hammaskiveä.
Plikka on ollut niin terveenä, ettei ole lekurille asiaa ollut, mutta nyt ehkä lienee jo ihan hyvä pistäytyä tarkastuksella.

Töpöttäjän tönöttäjät

Njoops, piti kirjotella seuraava postaus mein reeneistä...
Mutta ohjaaja on jo tänään aikansa analysoinut Romin paikkamakuun kuvioita, joten en nyt jaksa enempiä samalle päivää!
Tässä ois nyt kuitenkin jokunen tuore pihatottiskuva - kyll niist ny jottain näkee, jossei muuta, niin ainakin ohjaajan venkuroinnit, höhöhöö...

Niin, hovikuvaajamme kamera raksutti sunnuntaina ja tottiskuvien lisäksi oteltiin plikoista rakennekuvat!
Kaikki tässä postauksessa esiintyvät (tai tähän linkitetyt kuvat) siis by Sini M.
Isot kiitokset sinnesuuntaan!

Eijatuun Riimi
"ROMI"
6 vuotta, n. 24½ kg & n. 51 cm

Birke vom Weidensee
"BIRKE"
(melkein) 3 vuotta, n. 25 kg & n.53 cm

Lepoo

Nönniin, nyt on hieronnoista toivuttu!
Ke - pe plikat lepäili (max 30 min lenkit), mutta eilen oli niin kaunis keli, ett ois tehny mieli jäälle... Noh, koska meilläpäi jäällä ei niitä polkuja niin kovasti löytyny, en halunnu päästää plikkoja hankeen pomppiin ja jumittaan selkiään heti uusiks.
Siispä lähettii tutkimaan, mitä löytyy piiiiiitkältä suoralta, joka vie kaatopaikalleppäi!

4,4 km kuljetiin yhteen suuntaan - tää aikalailla sieltä "päästä", Kiimalammin likeltä.

Yhteensä kuljettiin about 9km ajassa 1½ h. Aikalailla meidän perusvauhtia siis, noh, hiema reippaammin ko normilenkeillä kyll mentiin...
Hyvää teki ja enskerralla mennään sit vielkii pidemmälle!
Tie itessään on kohtis hiljainen, mutta jokusia autoja saa väistellä, suora ja siksi tylsäkin, mutta mieli lepää, kun saa vaan kulkea suoraan sen ihmeempiä aattelematta.

Tänään hovikuvaajamme Sini M. (eli Sipi, hehehee...) kävi meitä moikkaamassa, elikkäs ootellaan innolla uusia tönötys- ja tottistuskuvia! JEEEE!

Hieronnat

Eilen oltiin reenaamassa. Ei mennyt täydellisesti, mutta hyvin.
Kuva puhukoon puolestaan:

Eilisen reenit päiväkirjan näkökulmasta...

Mutta se oli eilen se, tänään oli HIERONTAPÄIVÄ.
Kyllä huomaa, että samat vaivat on plikoilla. Molemmilla kiristi lapojen syvemmät tukijat sekä hauisten alue ja selkä.
Birken ongelmakohdat oli pääasiallisesti etupäässä (selkäkin oli aikas hyvässä kunnossa), mutta Romilla kun on ikää enempi ja polvien kanssa väkerrelty jo pitempään, niin on ne jumitkin sitten tässä kohtis aktiivisen talven aikana pahemmiksi äityneet. Etupäässä, selässä ja vähän reisissäkin oli työstettävää.

Kyllähän noiden hieronnoissa menee kepposesti se 2½ h, mutta ihan olen onnellinen, kun pystyn sen ite hoitamaan!
Ensviikolla sitten uudestaan... Ainakin Birken kanssa keskitytään enskerralla enemmän etupäähän.

Plans, plans, plans...

"Meirän varalle ois ilmeisesti jotain suunnitelmia?"

Hohhoi, on tosiaankin JO maaliskuu!
Aika juoksee ja kalenteriin merkityt jutut ei oo kaikki enää ihan niin kaukaisia.

Aika monta juttua oon onnistunut pitämään aikataulussa, mutta kun Birken kuntoutus on päässyt tähän helpompaan vaiheeseen, oon kiinnittänyt vähän liian vähän huomiota lihashuollon aikatauluttamiseen ja suunnitteluun.
Käytännössä tämä meinaa paitsi sitä, ettei tullut plikkoja viime kuussa hierottua, myös sitä, etten vieläkään ole saanut varattua fyssariaikaa... Tää ottaa päähän.
Nyt on sitten rokotusaikaa ja Birken sterkkaus tulossa jo ihan pian, joten fyssari ei nyt yksinkertaisesti mahru tähän väliin aikajanaa ja budjettia. Mutten toki jää toimettomaksi! Ensviikosta alkaen plikat saa hieronnat joka viikko ja jatketaan säännöllisia jumppailuja. Fyssariajat varaan plikoille sitten touko-kesäkuulle ennen aktiivisinta reenikautta.

Luin tuossa Palveluskoirat -lehdestä melkoisen mielenkiintoisen artikkelin koskien kisakoiran kunnonkohotusta ja ylläpitoa, ruokintaa sekä nesteytystä. Nyt en malttas oottaa, että päästään keväällä pyöräilemään ja kesällä testaileen palautusjuomien tehoa reenien jälkeen!
Niin, enkä malttas oottaa lauhempia reenikelejä ja jäljelle pääsemistä!
Krhm, joo, tänne tuli joku 15 cm lunta just ja pakkanenkin iski taas. Kevät tulee, tulee se, ihan varmasti...
Odottavan aikahan on pitkä.

Vielä tässä kuussa reenitavotteet on aika tottis/tokopainotteisia, mutta on jo aikas vahva viba siitä, että esineilmasut tulee takas repertuaariin aika nopsaan...

Niin, tässä ois tarkotus kasvattaa plikoille kevään mittaan kuntoa. Birkelle tulee väkisinkin paussi sitten huhtikuun alusta, mutta jossei mitään ihmeempiä tapahdu, pitäs saksalaisenkin olla aika pian takas geimeissä.
Sitten kesällä oltas kaikki (myös emäntä) paremmassa kondiksessa ja voitas painella menemään vaikka yöllä, jos siltä tuntuu!
Ah, ihana valoisa pitkä kesäpäivä, jollon ehtii vaikka mitä!

Nyt on alkamassa töiden osalta melkeimpä ällöttävän löysä viikko, joten oon suunnitellut vähän kaikenmoista touhua...

Maaliskuu!

Maaliskuun neitoset ROMI & BIRKE

Kuva on otettu viime huhtikuussa... Lunta on tänä vuonna vielä paljon, mutta maaliskuu on minulle kuitenkin jo "puoliksi kevätkuukausi", joten ehkä kuun lopulla mettässä näyttäisi jo hieman enemmän samalta kuin tässä kuvassa? 

Kuvassa näkyy muuten myös meidän D&C:n grippihihnat - suosittelen!