Birken kuntoutus etenee

Birke jouluaattona (pop 6 vko)

Pohjavillaan kasvaa jalkaan, joka on vielä vailla peitinkarvaa ja siksi yhä erivärinen. Onneksi ei kuitenkaan ole enää kalju.

Jumppailuja ollaan yhäkin tehty liki päivittäin (pyhinäkin jäi vaan pari satunnaista välipäivää ja tänään en muka ehtinyt) ja ne sujuvat ihan mukavasti yhäkin.
Välipäivinä oli parin päivän jakso, jolloin Birke vaikutti hieman kipeältä... Illalla nukkumasta noustuaan ontui selväsi, mutta vertyi ja seuraavana päivänä oli hieman rauhallisempi. Painonsiirtojumpat oli noina päivinä hankalammat ja yhden päivän jumpat jätin välistä ihan levon kannalta. Mietin, josko "2kk -kipuilut" olisi olleet siinä vai oliko tämä vasta esimakua?
"2kk -kipuiluilla" tarkoitan siis operoidun jalan hetkellistä kipeytymistä silloin, kun nylonommel (se antirotaatiosutuura) alkaa antaa periksi ja sen päälle muodostuneet koiran omat kudokset alkavat hoitaa ompelen hommat. Tällöin koira voi yhtäkkiä ontua rajustikin - Romin ekan leikkauksen jälkeen pelästyin oikein pahanpäiväisestikin! - mutta se on normaalia ja menee ohi.
Mitään kipuja en sittemmin ole jalassa huomannut, joten voi olla, että se oli siinä, tai että kyse oli jostain muusta pienestä.

Meno ei ole ihan niin hurja, kuin kuva antaisi ymmärtää...

Pyhinä Birke pääsi tekemään ekat fleksilenkit mettässä. Kadulla kulkiessa pidän yhä ehdottomasti hihnassa, mutta metsässä on senverta hyvä näkyvyys ja tunnen alueen, että uskalsin antaa tytölle hieman vapautta.
Aattoiltana Birke innostui hieman kaivelemaan puuterilumessa ja tappamaan pari pientä lumikökköä. Sen toipilaalle soin, vaikka heti huomautinkin, jos meinasi hosua liikaa. Onneksi Birke on niin kuuliainen, että moinen on mahdollista.

Kökölle kyytiä!

Lenkkeilty ollaan siis päivittäin, kesto on vaihdellut 10-20 minuuttiin. Jalka ei ole kipeytynyt, joten voidaan siis yhäkin jatkaa keston lisäämistä...
Kuntoutusohjelman mukaan oltaisiin voitu liikkua 10-30 min 3-4kt/pvä. Eli siis nykyistä enemmänkin.

"Eteenpäin!" sano appeneiti puuterihangessa!

Huomenna tulee täyteen 7. pop-viikko ja leikkauksesta on siis kulunut jo pian 1½ kuukautta...
Kahdeksasa pop-viikko tuo tullessaan uusia haasteita kuntoutusohjelmaan:

• Liikuntaa -40 min / 3 krt päivässä (siis max 3 x 40 min, koiran mukaan)
• Kahdeksikot, kehät, takajalkojen vuorottaiset nostelut (näitä on jo hieman tehtykin), poikittaiset rinteet, metsämaastot (metsä tuttua)
• Istumaan- ja maahanmenoharjotukset (saadaan siis alkaa reenata TOKON avo-kaukoja!)
• Pakolliset portaat

Näillä mennään viikot 8-10 eli seuraavat 3 viikkoa (siis 21.1. asti)!

Nyt siis pikkuhiljaa vielä nostetaan sitä liikunnan määrää, eikä tarvinne enää edes kyttäillä kelloa niin tarkkaan. Tutut lenkit on usein 30-60 min, joten niitä reittejä seuraamalla saadaan varmaan oikein hyvä liikuntasaldo kaikille. 

Yksärilenkeillä mennään kuitenkin jatkossakin, sillä vaikka plikat on kaksareillakin hallinnassa, en halua ottaa riskiä siitä, etten jossain tilanteessa ehdikään ottaa Birkeä hallintaan ennenkuin ehtii nykäistä johonkin suuntaan ja sitten teloo jalkansa... Yksärilenkeillä meno on kuitenkin hallitumpaa ja huomioni ainoastaan Birkessä.

Toivoisin, että päästäisiin pian alottamaan myös hieronnat ja käymään fyssarilla tarkastuksella, mutta toistaiseksi Birken hormoonit on tämän edistysaskelen tiellä.

Birkkis kun on tukevasti valeraskas, enkä missään nimessä halua riskeerata tulehdusta tai muutenkaan pahentaa oireita. 

Tuleva vuosi näyttää siis valoisalta myös kuntoutuksen osalta!

Joulumme

Nyt on pyhät jo takanapäin ja ihan pian alkaa uusi vuosikin!
Haluan kuitenkin jakaa jokusen ajatuksen ja kuvan meidän jouluilustamme.

Odottavan aika on ...

 Aatosta Tapaniin oltiin aikalailla vaan rennosti oman lauman kesken. Tämä tuntu tekevän erityisesti Birkkiäiselle hyvää, sillä hää on tosiaan ollut hormoonihuuruissaan ja tekemisenpuutteessaan väliin vähän möksö... Ilokseni voin nyt kuitenkin todeta, että muutaman päivän tiiviimpi yhdessäolo ja touhuilu on tosiaankin tehnyt hyvää ja Romin ja Birken kemiat on nyt liki normit.

Joka päivä käytiin mettälenkeillä (Birke pääsi fleksillä, joka antoi jo hieman lisää vapautta, ja Romi tottakai juoksenteli puuterikinoksissa vapaana) ja niistä nauttivat kyllä ihan jokainen!

Birke 2v9kk ja toisenlainen joulukuusi.
Huomatkaa, että operoidussa jalassa on jo ihan kivasti pohjavillaa...

Romi 5v11kk keimailee!

Lenkin jälkeen päästiin sitten pakettien kimppuun!
Jokainen meistä oli ilmeisestikin ollut kovin kiltti, sillä paketteja löytyi jokaiselle useampi...

Ekoista paketeista paljastui puruluut...

... ja toisista maxi-matoset!

Tytöt sai herkkujen lisäksi siis matoset ja tällaiset aktivointikuukunat.
Birkekin pääsi nyt siis pitkästä aikaa hallitusti leikkimään ja sekös oli varsin kivaa!

Plikat sai tottakai myös herkkuruokaa!
Tässä Kotoisa -ateriat kermaviilihöystöllä, mutta kyllähän kuppiin ehti eksyä myös nokareet maksa- ja porkkanalaatikkoa...

Birke tarkkana...

... Romi vauhdissa!

Lisää kuvia löytyy muuten tuolta FB:n puolelta...

Kaikenkaikkiaan sanoisin, että meillä oli oikein rento ja ihana joulu.
Itse olin erityisen onnellinen siitä, että nyt minulla oli koko oma laumani kasassa, vaikkei kaikki juuri nyt ihan 100% iskussa olleetkaan.

Birken voinnista kirjoittelen kuitenkin tarkemmin ihan omassa postauksessa...

Toivotamme...

God jul och framgångsrik nytt år till alla våra vänner!
Frohe Weihnachten und erfolgreich neues Jahr für alle unsere Freunde!
Merry christmas and successful new year to all our friends!

PopVko6 alkaa!

Ja jälleen on yksi postoperatiivinen viikko hurahtanut!
Tänään leikkauksesta on kulunut tasan 5 viikkoa, eli alkaa PopVko6.

Jumppa- ja liikuntaohjelmaan ei tule tällä viikolla isompia muutoksia, vaan jatketaan samoilla meiningeillä, jotka mainitsin viikko sitten.

Birke venyttelee itse yhä todella hyvin, mutta antaa myös venyttää. Nyt onnistuu myös vasemman takasen venytykset seisaaltaan - oikealle jalalle siirtää siis jo ihan mukavasti painoa, kun muistaa olla varovainen ja tukea tarvittaessa.
Painonsiirrot jumppatyynyn avulla sujuu myös jo huomattavasti paremmin kuin alkuviikosta! Jumppaamaan tullaan mielellään ja paino siirtyy paikoitellen jopa melkein täysin oikealle.
Liikunnan lisäämisen kanssa olen ollut yhä aika varovainen... Birke kun ei enää malta kävellä kuin korkeintaan loppulenkistä, eikä kevyt lumihanki hidasta pätkääkään - syvempiinkin hankiin on pari kertaa yrittänyt, mutta siinä tulee minun mielipiteeni vastaan. Ollaan nyt kuitenkin lenkkeilty keskimäärin 15 min 2-3 krt/pvä.
Särkylääkkeet jätin pois viime maanantain 1/4 tabletin jälkeen. Iltaisin Birke tuppaa mörähtelemään Romille ja "menee istumaan mökömökö-puuhunsa" ja olen toki pohtinut, johtuuko kivusta vai kenties jostakin muusta? Ontuma ei pahene iltaa kohden, vaikka tottakai pientä kankeutta yhä toisinaan esiintyy ja usein nämä mököttelyt liittyvät vaikkapa puruluiden syöntiin... Voisi siis olla ihan todennäköistä väittää, että johtuvat kivun sijaan juoksunjälkeisistä hormooniegoiluista sekä tekemisenpuutteen tuomasta  turhaumasta. Seurailen tilannetta...

Mielestäni menee siis yhäkin varsin mallikkaasti ja nopeasti!
Viikon päästä pitäisi olla jo "kuntoutuksen (oletettu) puoliväli" käsillä...

2012 --> 2013

Yleensä malta odottaa likemmäs vuodenvaihdetta, mutta nyt ajatukset on pyörineet aiheen ympärillä jo niin tiiviisti, että kaippa sitä voi tavoitepostauksen nytkin jo laittaa - onhan kisa- ja näyttelykausi kuitenkin jo tältä vuodelta pulkassa!

Viime vuodelta...

Romi:

• Kisauran korkkaus TOKOssa, josta on nyt tullut meidän päälaji!
  Eli siis hyppy ja paikkamakuu kuntoon, muihin hiontaa ja sitten sinne kokeeseen vaan. Tuloksista senverran, että TK1 ois supermagee, mutta realistisesti aatellen, ois kiva saada edes yksi 1-tulos.

             --> Kisaura tuli kuin tulikin korkattua!
Kuudesta virallisesta kokeesta saldona 2 x nolla, 1 x ALO3, 1 x ALO2 ja 2 x ALO1! Voin siis sanoa minimitavoitteen täyttyneen, mutta supertavoitteeseen asti ei ihan ylletty, mutta puolväliin siis passelisti. Ei huono. 

• (BH ?!? ... iso kysymysmerkki. Tätä voi harkita, JOS saan paikkamakuun kuntoon, mutta ressiä en meinaa tai halua tästä ottaa tippaakaan!) 

              --> Tämä oli meidän "ehkäkenties" -juttu, joka aika nopsaan kauden alettua muuttui "ei tuu tapahtuun" -jutuksi, joten tän eteen ei oikeesti tehty aktiivisimman kauden aikana sen ihmeemmin hommia. Vaan ne parhaat suunnitelmathan on niitä, jotka on muokattavissa... 

Birke:

• FI MVA - tavalla tai toisella tai kolmannella... Muutakin voidaan katsella, jos sattuu hyviä tilaisuuksia hyviin väleihin, mutta ainakin pari Suomen sertiä ois siis tulevalle vuodelle hakusessa.

             --> 2. SERTI rapsahti heti vuoden ekasta näyttelystä Lohjalta ja toka sitten Porista (mistä saatiin myös 1. CACIB), joka oli kauden kolmas näyttely - eli kauaa ei tässä tavoitteessa nuppi tutissut!
Kehässä Birke kävi 7 kertaa (Jyväskylään ilmoitin, mutta jäätiin polvivaivan vuoksi pois), joista tulokset 3 x ERI ja 4 x ROP! Näistä yksi oli BaltianVoittaja Virossa, sieltä mukaan tuli EE MVA & BaltW-12 kera 2. CACIBin.
Ei ollenkaan hassummin, olen kovasti tyytyväinen!

• BH! Jos hommat etenee hyvällä mallilla, niin syksyllä voisi kahtella. Riippuu paljon paikkamakuusta (minun henk.koht, mörköni...).

             --> Syksylle alunperin suunnittelin, mutta keväällä todettiin tottiksen olevan jo niin hyvällä mallilla, että aloitettiinkin koepaikan metsästys jo toukokuulle... Ei kuitenkaan aivan heti tärpännyt, joten koe suoritettiin hyväksytysti heinäkuussa.
Tavoite saavutettu ja ylitettykin!

• PK-esteiden harjoittelun aloittaminen, nyt kun pimatsun nivelet on tutkittu terveeksi, voidaan alkaa enempi kahtella myös näitä juttuja, ei silti kuitenkaan liian rankansorttisesti.

             --> Huoh, tuo tekstinpätkä... Mutta tuo oli viime vuoden tilanne.
Esteitä aloitettiin ja niiden kanssa päästiin jo aika hyvälle mallille (A-este meni asteen loivennettuna helposti ja hypyssä oli korkeutta about 70-75 cm), mutta syksyllähän sitten lopetettiin nämä touhut kokonaan. 

• Esineilmaisu oikeasti kuntoon, ei pitäs paljoo puuttua, ku reenii vaan...

             --> Tässä ollaan mielestäni onnistuttu!
Hommia tehtiin hyvinkin aktiivisesti heinäkuun ajan (olin alunperin opettanut ilmaisun väärin) ja palikat loksahti paikoilleen.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kun nenä pelittää tarpeeksi tarkasti, niin esine kyllä ilmaistaan omatoimisesti. Tarkkuutta ja rytmiä ja varmuutta kun saadaan itse jäljestämiseen, niin en usko esineillä olevan mitään ongelmaa. 

• Esineruutu! - ihan alkutekijöissään yhä.

              --> Hyvälle mallille saatiin tämäkin (vaan valitettavasti turhaa työtä - onneksi se oli kuitenkin kivaa!.
Irtosi ja upposi hyvin, toisinaan tarkkuus ei ollut aivan riittävä esineen paikallistamiseen, mutta esineen löydyttyä nosto ja palautus oli alusta asti todella varmoja. 

• Jälkee jälkee... Nameja vähemmän ja ENEMMÄN reeniä, myös kulmia mukaan.

             --> Noh, taannoiset laskelmani paljastaa, että jäljesteltiin Birken kanssa yli kaksinkertaisesti viime vuoteen verrattuna - voinee siis väittää tätä toteutuneeksi?
Nameja vähennettiin ja tulihan niitä kulmiakin (ja pieniä janalähtöjä) otettua muutama ja lisäksi saatiin tosi hyvää koutsausta, minkä avulla itselle on tullut selkeämpi kuva siitä, miten Birke jäljellä toimii (ovat nimittäin Romin kanssa kuin yö ja päivä)... 

Pakko se on olla tyytyväinen saldoon... 

Kun vuosi sitten pohdiskelin, oli ajatusmaailma harrastusten suhteen aikalailla erilainen. Romille TOKOa, Birke 'the pääharrastuskoira' tekee PK-jälkeä ja sivussa TOKOa. Nyt on plikat samalla linjalla harrastuskoiran statustensa kanssa... 

Ei ole enää tekosyytä jättää Romia pois jälkireeneistä, kun Birkekin kerran tähtää FH-jäljelle (kaikkein vähiten siksi, että Romi on luontainen jäljestäjä ja RAKASTAA sitä hommaa!) ja TOKOttelujahan tehdään tottakai Birken kanssa, koska se syttyy siihen hommaan niin upeasti! Romin kanssa on nyt vaan jollain tapaa saatava se BH plakkariin, jotta voidaan miettiä niitä FH-kisojakin sitten tulevaisuudessa, muuten todet jää Romilla melko minimiin, kun ei se ole se sen ykkösjuttu kuitenkaan. 

Näyttelyitä huomaan ajattelevani yllättävän harvakseltaan! 

Romia en ole ajatellut viedä näytille tulevanakaan vuonna kuin korkeintaan erkkariin, mutta katsotaan nyt - viimeksikin jätin ilmoittamatta, kun olisivat plikat olleet samassa luokassa. Ehkä sitten veteraani-iässä.
Birkelle olisi toki ihan jees hakea ne 2 C.I.B.:stä uupuvaa CACIBia, mutten aio ottaa asiasta mitään ressiä... Jospa jotain KV-näyttelyä kahtelisi loppuvuoden puolelle ja kenties erkkariin (olettaen, että kuntoutus sujuu suunnitelmien mukaan ja plikka on näyttelykunnossa), nähtäväksi jää. 

Birken olin ajatellut myös luonnetestauttaa ensivuonna, mutta luulempa, että se jää suosiolla myöhemmäksi... 

Mutta niin, sitten katse sinne tulevaan vuoteen!

TAVOITTEET 2013

Romi:

• TK1! Se vika ykkönen hajetaan kyllä ihan varmana jostain...
• BH (jollei keväällä, niin viimeistään syksyllä)
• Esineilmaisu jäljelle 
  Tarkoitus on ensin talvikaudella reeniä ilmaisu erillisenä varmaksi ja sitten jo aika alkukaudesta päästä siirtämään se onnistuneesti myös jäljelle... 
• Jälkiin lisää haastetta 
  Pituutta, tyhjiä, kulmia... Kaikkea tarkkuuden kuitenkaan kärsimättä.

Birke:

• Operaatiot kuntoutuksineen kunnialla lävitte! 
  Enough said, I believe. Tää on eka ja kaikista tärkein tavoite - saada plikka kuntoon!
• Tarkkuutta & motivaatioo jäljelle 
  Jahka ollaan jälkikunnossa, aletaan rakentaa Birkelle kunnon motivaatio ja enemmän tarkkuutta jälkityöskentelyyn. Supernamijälkiä siis luvassa!
• 
  
• (TOKOn kisauran korkkaus?)Tää on hyvin varovainen tavoite, sillä se riippuu aivan täysin siitä, miten hyvin Birke kuntoutuu.
• (2. Suomen CACIB?) 
  Jälleen hyvin varovainen tavoite, joka joko tulee tai jää tulematta. Vähiten tärkeä, joten katsotaan, lähdetäänkö tätä oikeasti edes tavoittelemaan, vaikkei kuntoutus sitä estäisikään...

Näiden lisäksi - tai melkeinpä kyllä näiden yläpuolelle - listaan tavoitteen siitä, että koko lauma pysyisi terveenä ja muistaisi nauttia kaikista saavutuksista, kokoon katsomatta!
Tämä vuosi on osaltaan opettanut, ettei mikään ole varmaa (tämä toki on oma mottonikin, "Mikään ei ole mahdotonta, on vain kyse todennäköisyyksistä") ja elämä heittelee aina suuntiin, joita ei voi koskaan täysin osata ennustaa. Tästäkin syystä voisin itse ottaa tavoitteekseni elää enemmän hetkessä - minulla kun on taipumusta elää tulevassa ja murehtia sitä etukäteen...

Näihin tunnelmiin hyvä pikkuhiljaa hiljentää tahtia ja valmistautua jouluun ja vuodenvaihteeseen!

Joulu(lahja)valoa (pimeyteen)

Mitäs uhvoja tässä?

No tyttöjen upouudet Leuchtie plussat tietennii (saivat ryökäleet lahjat ajoissa)!
Tänään jäi reenit välistä, mutta minulla oli hyvä syy - tänään oli ainoa päivä, kun pääsin kaupoille hakemaan plikkojen pakastimeen täytettä Wuf.fistä sekä tässä jo jonkin aikaa himoitsemani Leuchiet BarffiNetistä.

Tokihan tytöt pääsi heti testilenkeille...

Romi in Red
Kyll se oikiasti loistaa ihan kunnolla... Mettässä kännykamera ei vaan nähny muuta ko valon ja  mettästä tultua Romi ei millään ois malttanu poseerata (yllätys...), joten saatte toistaiseksi tyytyä tähän huonoon kuvakulmaan.

Birke in Blue

Birkkis joutuu vielä oottelemaan ennen kuin pääsee vapaana mettän pimeyteen, mutta pakko myöntää, että oli tässä ihan lenkkeilykin mielessä. Romi kun vihaa kaikkia "vaatteita" joihin lukeutuvat siis niin heijastinliivit kuin valjaatkin ja pelkkä heijastinpanta ei mielestäni tuo riittävää näkyvyyttä, niin tässäpä Romillekin mieleinen  turvalaitos - oikeasti näkyvä panta.

Pop28 - 4 viikkoa operaatiosta

Jälleen on yksi viikko kulunu ko siivillä!

Melkoisen lentävää on myös Birkkiäisen kulkeminen (sorry kännykkälaatu)...
Kovaa pitäisi mennä, mutta minä itsepäisenä jarruttelen. Nyt ollaan tehty jo 20 min lenkkejäkin pari (nämä päivän pisimmät lenkit ja lisäksi sitten pari lyhyempää 5-10 min). Vaikka plikka kulkee koko matkan aika nätisti, niin kyllä loppulenkistä huomaa, että hieman keventää - ei kuitenkaan mielestäni niin pahasti, että sen voisi laskea ylirasitukseksi.
Varsinkin iltaisin on kankea ylös noustessaan, mutta vertyy kuitenkin nopeasti. Iltaisin taitaa yhä vähän särkeä, sillä silloin tuppaa olemaan hieman äreä.
Vielä tänään ja huomenna annan yöksi 1/4 särkylääkkeen, mutta josko sitten pikkuhiljaa voisi pärjätä ilman...

Hämmentävä tasapainotyyny...

Kuten kuvasta näkyy, meidän repertuaariin on tullut uusi jumppaliike - painonsiirrot jumppatyynyn avulla!
Birke on vielä kovin hämillään koko harjotteesta, eikä liike varmaan ihan helpoinkaan vielä ole, mutta kuuliaisesti odottaa paikallaan ja siirtyyhän se painokin vähän myös oikealle...
Pikkuhiljaa alotellaan.

Myös edellisiä harjoituksia jatkellaan ja yhä lisäillään liikuntaa ja painonsiirtojen vastusta askel askeleelta.
Omasta mielestä tuntuu kokoajan, ettei edetä aikataulussa, mutta melko samanmoista on Romin meininki 2010 tässä vaiheessa ollut.

Liikuntaa siis hiljalleen lisää, jumppailut 1-2 krt/pvä kuten tähänkin asti ja pikkuhiljaa jätetään särkylääkkeet veks...
Näillä mennään vuoden loppuun.

*piip*

Piip, piip, piipidiip kuuluu Romin nenusta...
Jeaps. Just kun oon alkanu luottaan siihen, ett paikkamakuu alkaa sujuun, kun alkaa pysyyn, niin mitäs tekee Romps the päkäpää? - No "keksii" uuden ongelman!

"Jaa kukaa? Mä vai?!"

Joo.
Alkuun luulin, että piippaus tulee vaan häiriössä, mutta ei, seKIN on täysin riippuvainen Romin mielentilasta. Hiivatin mielialakoira sanon minä!

Pitänee alkaa siis vähentämään välimatkaa entisestään, palkata vaan hiljaisuudesta ja tehdä nyt oikeasti kunnolla hommia, että saan Romin oikeaan mielentilaan aina tätä tehdessä.
Kyllähän se piippaa tietyillä kierroksilla myös seuruussa, mutta siinä en pidä sitä tän koiran kohdalla ongelmana (tottis ei ole se mein juttu eikä tavoitteet ole sen osalta yhtä korkealla kuin Birken kanssa), mutta paikkamakuussa se enteilee lähes poikkeuksetta haukkumista ja nousua. Phuuh.

Tänään suoritin mettäjuoksuttelun lomassa vähän kokeiluja...
Rauhottaminen onnistuu toisinaan, mutta vaatii toistuvaa rauhoittelua eikä poista nenäpilliä, jos kierrokset on alunperin olleet liian korkealla.
Koitin jopa haukutusta, koska huomasin, että vapaana ollessaan ja haukahdellessaan keskittyy käskyn saatuvaan paremmin, mutta ei, haukuttamalla ottaa kierroksia ja painetta - ei auta, pahimmillaan pahentaa. En olisi edes koittanut, jollen olisi huomannut, että itsekseen haukahdeltuaan on hetken terävämpi.

Koska olin jo aiemmin sitä mieltä, että jokin rutiini voisi olla tähän hyvä (rutiinilla sekä koiran että ohjaajan mielentila oikealle taajuudelle), yritin etsiä vähän myös sellaista... Saattoi löytyäkin.
Otan Romin sivulle, sanon "Hyssss" ja sitten käskytän maahan. Toistaiseksi pelasi ok ja piippausta oli vähemmän, mutta jatkoa kahtellaan...
Selvää on kuitenkin, että tähän pitää ehdottomasti puuttua!
Sitten kun vielä joku tulis kertoon, miten se tarkalleen tälle koiralle tehdään ja korjais tän vian ennenko ohjaajan usko koko hiivatin liikkeeseen (mitenniin vihaan paikkamakuuta?) menee taas täysin...

Paljastus!

Kuva linkitetty Googlen kuvahaun kautta...

Tuossa edellisessä postauksessa olin kovin ilkeä ja vaan ärsyttävästi vihjasin rodunvaihdosta...
Ollaan nyt sitten asteen verran avoimempia (kun Facebookin ihmeellisestä maailmasta voi jo näppärimmät tämänkin päätellä) ja paljastetaan The Rotu: BEAUCERON!

Beussi on jo monta vuotta pyörinyt mieleni sopukoissa ja nyt kaiken tämän polvihässäkän (myös Birken pentu Ronja, eli Eijatuun Wyborg, on nyt saanut PL-diagnoosin) keskellä aloin uudestaan miettiä, uskallanko appea seuraavaksi ottaa. Ja tulin siihen tulokseen, että on aika vaihtaa rotua ja toteuttaa siten toinen pitempiaikainen haave.
Appeahan en täysin koskaan hylkää ja toivonkin, että rodun tilanne polvien osalta paranee, mutta nyt teen tällaisen päätöksen.
Nyt mennään Romin ja Birken kanssa ja opiskellaan lisää beussista rotuna, tässä on kuitenkin plikkojen kanssa vielä kaikenmoista muuta suunnitteilla ennen kuin aika on edes kypsä uudelle laumanjäsenelle...

Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma - tästä on jo aika liuta todisteita - mutta toivon mukaan tässä lähivuosina talouteen tassuttelee siis vaahterapyllyjen seuraksi yksi punasukka!

Kalenterikuvat 2012

Joulun tonttutytöt
BIRKE & ROMI

Ja näin on edetty tämän vuoden viimeiseen kalenterikuvaan
                  - mutta ei hätää, tulevan vuoden kuvat on jo odottamassa!

Tämä kuva on vm.'10, plikkojen ekasta yhteisestä joulusta siis, Tämä kuva on myös malliesimerkki aiheesta "Benni yrittää ottaa tunnelmallista kuvaa plikoista ja joulukuusesta vähän vähemmän ammattimaisin elkein vähän vähemmän ammattilaistason pokkarillaan" - mutta silti tykkään tästä kuvasta! 

Talvinen Pop21 (huomenna siis)

Näin rento meno oli tässä yks ilta...

Birken vointi on ollut hyvä ja vauhti (ja erityisesti sen kaipuu) lisääntyy tasaseen tahtiin. Huomenna leikkauksesta tulee kuluneeksi tasan kolme viikkoa, huominen on siis pop21.

Se, etten juurikaan ole viikolla kirjoitellut johtuu varmasti osittain siitä, että arki on mennyt tasasesti eteenpäin ja osittain myös siitä, että vanha läppärini joutui telakalle ja kävin hakemassa Gigantista uuden, tällaisen!
Nyt on dataaminen sujunut taas sutjakasti.

Tiistaina olin yhteyksissä fyssariimme Elinaan ja sittemmin ollaan aloitettu kuntoutusta.

• 5-10 min kävelylenkkejä ollaan tehty päivittäin 1-3 kpl. Jalka ei ole näistä kipeytynyt ja kulkeminen sujuu tasaisesti ja "ontumatta", vaikka tokihan jalkaa keventää.
  Pari kertaa tehtiin myös 15 min kierros pihapiirissä.
• Päivittäin (1-2 krt) ollaan tehty myös passiiviset venytykset taakse ja varovasti osittain suoristaen eteen sekä koukistusharjoituksia. Nämäkään eivät tuota vaikeuksia.
• Painonsiirtoharjoitukset on aloitettu (venytysten yhteydessä) nostamalla etusia vuorotellen (jolloin takapään paino siirtyy myös puolelta toiselle) - näissä näkee selvästi, miten operoidun jalan lihakset lähtee tekemään hommia - sekä "tuuppimalla" takapäätä varovaisesti operoidun jalan puolelta (näin takapää asettuu uudelleen ja paino hakeutuu ainakin hetkellisesti operoidulle puolelle).

Näillä jatketaan vielä vielä noin viikon verran, mutta liikuntaa lisäillään pikkuhiljaa kokoajan (kunnes tehdään jo kolme tai neljä 10-20 min lenkkiä päivässä). Kipulääkitystä jatketaan tällä annostuksella vielä ensviikko.
Liikunnan lisäämistä olisin voinut jo tässä menneellä viikolla ottaa vähän reilumpaankin tahtiin, mutta valitettavasti työvuorot ja muut kiireet ei ole oikeen tätä hommaa nyt tukeneet... Toisaalta pääasia, että liikutaan päivittäin, muttei kuitenkaan liikuta liikaa tai liian rajusti.
Tänään annettiin myös toinen Cartrophen -piikki.

***

Niin, tännehän tuli siis heti joulukuun kunniaksi TALVI!

Tässä Romin riemuilua eiliseltä. 

Romppis on ILOISA!

Birkkis on hieman hämmentynyt...
Pitäisi malttaa olla kauniisti, kun kerran sanotaan, mutta kun lumi on aina ennen meinannut  riehujaisia.

Tänään mittari on näyttänyt jopa -20 astetta, mikä tuntuu muuten melkosen kylmältä tälleen äkkisälteen!

Oon tässä miettinyt, ettei mikään talvi ole ollut meidän laumassa vielä "normaali"... Ekana talvena oli Romi leikkauksensa jälkeen saikulla, viime talvena Birke oli mammalomallaan ja nyt on sitten Birken vuoro olla polvisaikulla. Huoh. 

Mutta uskon ja toivon, että meidän laumaan tulee vielä monta rajoittamatonta ihanaa talvea yhdessä!

Minulla on myös pieni tunnustus tehtävänäni...

Olen jälleen alkanut pohtia, josko seuraava koira ei olisikaan appenzelli. Vain aika näyttää ja en ole rakasta rotuani hylkäämässä (onhan minulla tässä nämä kaksi kipparahäntääkin vielä monenmonta vuotta!), mutta ehkä sitten parin - kolmen vuoden päästä olisi aika toisenmerkkisen hännänheiluttajan? Tämä jää nähtäväksi.

Mietintämyssy on päässä ja se pysyköön siinä ja olkoon vielä toistaiseksi suht vaitonainen - eikö olekin ärsyttävää!? Hähähää!