Tänään on sitten alkanut 12. popviikko - ihan viimeisiä kuntoutusviikkoja siis viedään!
Jollei mitään ihmeempiä takapakkeja tule, Birken pitäisi "olla valmis" kahden viikon kuluttua... Siis tätä ei nyt pidä tulkita niin, että that's it, nyt se on 100% iskussa ja priima, vaan kuntoutuksen kriittisin vaihe olisi sitten takanapäin ja voidaan hiljalleen palailla normiarkeen.
Uskomatonta, mutta totta, enskuussa Birke palaa tottiskentälle tekeen namipalkalla pieniä juttuja (patukkapalkkaa en halua heti alkuun ottaa, sillä haluan kuitenkin aloittaa rauhallisesti, mikä voi tämän sähikäisen kanssa olla haaste patukkaa näkemättäkin)... Vapaaksikin plikka pääsee, ensin tottakai yksin ja aina hyvin lämmiteltynä ja jäähdyteltynä. Nii-in, pian tämä etappi alkas olla tässä, vaan ei ihan vielä pidä nuolaista...
Ekalta kaksarilta...
Kuntoutuksen osalta ei sitten viime postauksen ole sen ihmeempää kerrottavaa. Eteenpäin mennään ja hyvältä vaikuttaa.
Kuten kuvasta näkyy, olen viimein uskaltanut aloittaa kaksarilenkit plikkojen kanssa! Ja se onkin lähentänyt plikkojen välejä ja purkanut Birken paineita, vaikkeivät plikat keskenään riehukaan... Pitäisi muuten alkaa miettiä, missä vaiheessa uskaltaisi ottaa lelulaatikot pitkästä aikaa esiin!
Nyt on blogia tullu päivitettyä hieman laiskemmin, osittain siksi, ettei ollut kummoista blogattavaa ja lopulta siksi, että minuun iski viime viikolla lenssu.
Mutta nyt ois kaikenmoista kerrottavana!
Aloitetaampa vaikka Romin tänpäiväsestä hieronnasta.
Kylkien ja L-rangan kalvojen tilanteen ja työstöntarpeen tiesinkin. Vasemmassa etusessa tietyt kohdat sitkeesti vaan kiristää, lieneekö syynä ristikkäinen oikea takanen, joka kramppasi syksyllä (ja sen jäljiltä jumittaa sisäreidestä). Lisäksi vasemmassa reidessä on jumikohtia.
Ei auennut viel tarpeeksi, joten "hierontakuuri" jatkukoon ... Fyssariaikakin vois olla pop.
Onneksi Romppisen menoon moiset juntturat ei kylläkään pahemmin vaikuta, emäntää häirittee enempi!
Sitten Birken kuntoutuksesta...
Viikonloppuna oli tämmönen meno.
Maanantaina tuli täyteen 10 popviikko, eli nyt eletään 11. leikkauksenjälkeistä viikkoa jo!
Tämä taasen meinaa sitä, että seuraavat 3(-4) viikkoa lisätään kuntoutukseen hieman taas vastusta (loivat mäet, portaat, ravi), mutta yhä varotaan isompia voimaliikkeitä.
Jumppailuja jatketaan tottakai edelleen, mutta tämä ois kuntotuksen vika vaihe tavallaan.
Tästä päästäänkin helposti aasinsillalla...
... Birken tänpäiväseen ELL kontrolliin!
Oli siis varattu Juhalle (Kallio) aika iltapäiväksi ja aiheena oli siis kontrolli ja jatkon suunnittelu.
Birke otti kaameat kierrokset vastaanotolle tullessa (kaikesta huolimatta se kun on niiiiiin ihana paikka, mutta KOKONAAN hänen), aikamoista meteliä ja uhoa oli siis eka reilu vartti. Hetken päästä oli jo rennompi, kun huomasi, ettei moinen mekastus johda ko sanktioihin.
Sitten tuli meirän vuoro ja emäntää tais alkaa toistamiseen vähä jänskiä...
Pahin skenaario ois ollu, ett kuntoutus ei ois menny suunnitelman mukaan, toiseksi pahin skenaario ois ollu, ettei vasenta viel tartte leikkoo, muttei kuitenkaan oo niin hyvä, ett voitas elää leikkaukseen asti normielämää.
Huoleni oli turhia!
Oikea (leikattu) polvi toimii hyvin ja kuntoutus on edennyt hyvin, mutta lihasta saa vielä tulla lisää. Vasenta ei siis oikean lihaskadonkaan mukaan passaisi vielä leikkoa, mutta eipä sillä ole kiiruskaan... Juha sanoi itsekin hieman yllättyneensä siitä, että vasen polvi on nyt rasituksen ja löystymisen sijaan vahvistunut!
Suomennettuna tämähän meinaa siis sitä, että vasemman polven leikkauksen voi huoletta siirtää tuonnemmaksi ja kunhan oikea saadaan kuntoutettua valmiiksi asti, niin voidaan elellä täysin normisti. Sterkkaus tullaan ajoittamaan keväälle, sillä Birken polvioireilut ovat osittain hormoonisidonnaisia, joten haluan minimoida moiset häiriöt heti kun mahdollista, mutta kesäkaudeksi meidän pitäisi olla jo ihan täydessä iskussa. Vasen polvi leikotaan sitten todennäköisesti syksyllä ennen liukkaita, jollei nyt sitten ala oireilla sitä aiemmin.
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, miten iloinen, helpottunut ja onnellinen olen näistä uutisista!
Tulevaisuus on siis muuttanut taas hieman muotoaan, mutta se tuntuu ihan hyvältä.
Omaa, ja varmasti Birkenkin, oloa helpottaa ihan varmasti se, kun pääsee välillä normielämään kiinni. Minulle suurin helpotus on kuitenkin tieto siitä, että näillä mennään ja kohta ei enää tarvi turhia varoa.
Tästä tuleekin hieman erilainen POP-postaus...
Mutta ei tarvetta pelästyä, ihan hyvällä tavalla erilainen!
Alkuun voisin kertoa, että leikkauksesta tuli eilen 2 kuukautta täyteen ja jumppailut on sujuneet yhäkin ihan mukavasti.
Tuossa to-pe oli ekaa kertaa kahden päivän tauko jumppailuissa ja se näkyi painonsiirroissa. Pitää siis pitää kiinni jatkossakin siitä, ettei tulisi kuin max päivän tauko.
Portaita ollaan kuljetti muutamaan otteeseen tuossa meidän talon lävikössä, eikä ne ole tuottaneet mitään muuta, kuin korkeintaan hieman hämmennystä... ei vaikeuksia siis!
Mutta nyt, nyt sitä erilaisuutta, eli Birken edistymistä videolta:
17.12.2012 - ilta, 5 viikkoa leikkauksesta...
Ravi jo melko vaivatonta, mutta käynnissä selvä kevennys ja pysähtyessä huomaa "huojahduksessa" ettei painoa ole leikatulla jalalla vielä kovin paljoa...
23.12.2012 - päivä, 6 viikkoa leikkauksesta...
Huono kuvakulma, mutta näkyy, että vetoakin tulee jo hieman. Keventää yhä ravissa.
4.1.2013 - ilta, 7½ viikkoa leikkauksesta...
Paino jakautunut selvästi tasaisemmin ja käyttää operoitua jalkaa varmemmin. Keventäminen enää melko vähäistä.
11.1.2013 - päivä, 2 kuukautta leikkauksesta...
Meno on jo melkoisen vaivatonta. Kriittinen silmä on yhä erottavinaan kevennystä, mutta tässä passaa jo hieman miettiä, paljonko on todellista ja paljonko oma silmä huijaa.
Pian onkin jo kontrolli ja saadaan lääkärimme mielipide siitä, miten homma on edennyt ja mitäs seuraavaksi tehdään...
Alkukuusta kirjasin kuukausitavoitteisiin Romin hieronnat, mielellään kaksi kertaa tälle kuulle.
Vähäsen pääsi venähtämään, mutta tänään oli eka hierontapäivä.
Kuten tiesinkin, kyljet jumitti... erityisesti lannerangan kalvot vaati työstämistä.
Hauikset ja lavan alue oli myös kireät, mutta lavat oli kuitenkin irti. Reisissä kiristi hieman myös ja VTJ & OEJ oli jumiparit.
Mitään isoja yllätyksiä ei tullut. Tiesin, että auottavaa löytyy.
Marraskuun alussa krampannut oikea takanen ei ollut isommin vaikuttanut, vaikka olikin jumeihin varmasti osittain osallisena.
Romin käytöksessä en ole ihmeemmin muutoksia huomannut, katsotaan, ilmeneekö niitä, kun juntturat saadaan helpottamaan...
Nyt otetaan kuuriluontoisesti hieronnat ja tottakai venytellään ja jumppaillaan, niin eiköhän se siittä vetreydy.
... on nyt kulunut Birken leikkauksesta. Lauantaina täyteen tulee täydet 2 kuukautta.
Birken meno näyttää nyt kutakuinkin TÄLTÄ.
Juttelin fyssarimme kanssa pikaseen ja jahka vielä konsultoin lääkäriämme, niin kahtotaan Birkelle passeli fyssariaika johkin väliin ja mietitään muutenkin jatkoa ja kartoitetaan tilannetta.
Valeraskaanahan plikka yhä on ja tämä rajoittaa hoitoja jonkinverran, mutta haluaisin omani lisäksi mielipiteet siitä, miten kuntoutus etenee - oman koiran kanssa kun on älyttömän vaikeaa (lue: mahdotonta) olla täysin objektiivinen.
Kuntoutusohjelmasta...
Liikuntaa -40 min / 3 krt päivässä ~~~ Elinankin mielestä aika isot määrät liikuntaa... Mutta koirakohtaisesti mennään joka asiassa tottakai. Eilen tehtiin eka 25 min ja tänään eka puoltuntinen lenkki. Vauhti oli passelin reipas eikä yhtään ole rasituksen merkkejä havaittavissa. Hyvähyvä!
Kahdeksikot, kehät, takajalkojen vuorottaiset nostelut, poikittaiset rinteet, metsämaastot ~~~Rinteitä tai metsiä ei olla nyt tutkiskeltu. Metsässähän ollaan toki kuljettu kokoaika, mutta nyt hanki on niin kova, epätasainen, liukas ja arvaamattomasti pettävä, että mielummin kuljetaan kadulla. Muita jumppia ollaan tehty liki päivittäin. Painonsiirrot (ollaan jatkettu myös tyynyn kanssa) ovat vaikeampia tassuja nostellen, mutta kaippas se hiljaa hyvä tulee... Birke antaa kuitenkin hyvin tehdä ja uskon, että tämäkin kehittyy.
Istumaan- ja maahanmenoharjotukset (saadaan siis alkaa reenata TOKON avo-kaukoja!) ~~~ Tehty ollaan! Tosin oon ottanut hieman liian reeninomaisesti... Käsiavulla menee napakammin ja tekee kropalla hommia, eikä löysäile tai tee hitaasti. Vähän pakkia siis ja liikeradat kuntoon ennenkuin edetään sen ihmeemmin. Tuleepa opeteltua tokoakin varten sitten napakasti!
Pakolliset portaat ~~~ Löytyy tuosta ihan vierestä, muttei oo muistanu tai saanu aikaseks mennä niille... Hups.
Eipä meiltä siis hommat kesken lopu!
Onneks ei toki aikakaan.
Paljon ajatuksia on nyt pyörinyt päässä ja olen hieman malttamaton - tahtoisin aina vastauksia juuri sillä kellonlyömällä, jolla kysymykseni esitän.
Hieman hermostuttaakin mukamas, vaikkei mitään hätää toki ole.
Niin, pohdin siis jo hieman sitä, millaisella aikataululla edetään jahka tämä eka kuntoutusjakso saadaan kunnialla "valmiiksi".
Vaan eiköhän asiat tästä viikon aikana selkene, kun vähän konsultoin lisää...
Tänään päästiin ekaa kertaa (jollei itsenäisyyspäivän itsenäisiä reenejä parin kamun kanssa lasketa) Romin kanssa NPKH:n BH-ryhmän reeneihin mukaan!
Reenithän on joka toinen torstai.
Reeneissä on monta eritasoista koirakkoa ja toimintaperiaatteena on, että kokeneemmat harrastajat avustaa ja neuvoo tarvittaessa aloittelevampia. Kaippa mie olen jotakin jo oikein onnistunut tekemään, sillä minutkin "kelpuutettii" jo näihin "ohjaajiin". Olen otettu.
Romin kanssa tehdään tällä hetkellä suht lyhyitä reenejä, joten pyrin suunnittelemaan ne etukäteen.
Tänään aiheina oli henkilöryhmä, paikkamakuu sekä bh-jäävät, jos koira (ja ohjaaja!) olisi oikealla fiiliksellä tekemässä. Kaikki liikkeet tehtiin niin, ettei meidän ryhmässä ollut kuin max 1 koirakko suorittamassa, mutta kenttä oli jaettu kolmeen osaan ja kahdessa muussa ryhmässä pyöri toiminta kokoajan. Omassa ryhmässä oli myös useampi ihminen seuraamassa menoa.
Henkilöryhmä: Hihnassa ihan ookoo, vähän jouduin korjaan, mutten kovin isosti. Alkuun teki tosi mukavasti kaarrokset, siihen olin tyytyväinen! Vapaana korjattavaa oli enempi... Tulipas siin mieleen, ett koska hlöryhmää on otettu viel kohtis vähän, vois olla asiallista ottaa namit avuksi, jotta saadaan lisää varmuutta eikä vaadita liikaa.
Paikkamakuu: Menin porukan "keskeltä" n.15 askelen päähän, missä pysyin ajan X. Luulin, että Romi piippas, mutta koska kumpikaan appari ei sitä kuullut, sen täytyi tulla toisaalta... Mutta kyllä se plikka jotain keksi kuitenkin - söi lunta. Mahtoiko olla jano vai vaan puhtaasti sijaistoimintaa...?... Palasin luo, lopetti syömisen, kävin selin muutaman askelen päässä ja palasin heti ja oli oikein mallikkaasti. Ei siis tätä sen enempää. Lumensyönnistä huolimatta jäi ihan jees fiiilis - ei noussut tai piipannut.
BH-jäävät: Pienemmässä mittakaavassa... Istumisen stopissa häsäs jotain, mutta otti nopsaan oikean perusasennon ja jäi ongelmitta. Maahanmeno oli supernopea (tykkään!), mutta luoksetulossa haukahti taas vikoilla metreillä... Tätä pitää alkaa hioo pois. Vähentää matkaa, kenties tehdä namittamalla?
Enskerralla palaveerataan tavoitteistamme...
Itellä ne on melko selvät. Tiedän melko tarkkaan meirän sudenkuopat, joita korjaillaan ja reenitään tässä koko talvi ja kevät. Toukokuussa ois sitten tarkotus yrittää tokaa kertaa kokeeseen.
Vuosi siis otti ja vaihtui. Ihan kohtalaisesti tässä lähistöllä paukahtelikin.
Käytin plikat vartin asiointireissuilla välillä 19.30 - 20, Romi pääsi ensin ja käyttäytyi yllättävänkin rennosti. Eihän se yleensäkään mitään separeita saa, mutta selvästi väistää isompia pamauksia ja välähdyksiä (kahtoo taivaalle tyyliin "Yhhh, eihän se tuu päälle? Ei mennä sinne..."). Nyt ei edes moista juurikaan ollut nähtävissä. Birken vein Romin jälkee ja pauke tuli lähempää ja oli jo yltynyt. Birkkis otti selvästi ressiä. Asiat kuitenkin hoidettiin paukkeesta ja rätinästä huolimatta reippaasti. Vasta ihan kotiovella meinasi iskeä isompi kiirus sisälle, kun pihakentällä paukkui kovempaa ja toistuvasti. Mutta hosumalla meillä ei sisälle rynnitä - rauhoitin tilanteen ja kiinnitin plikan huomiota muualle, jotta hoksasi, ettei hosumiselle ole tarvetta tai siitä ole apua...
Sisällä Birke kävi keittiön pöydän alle (eräänlainen 'turvapaikkansa') nukkumaan rankan lenkkinsä jälkeen ja muuten elo oli ihan normaalia ja vuoden vaihtuessa näytti tältä...
Emäntä oli aaton aamusta iltakuuteen töissä ja vähän oli kotona puhti poijes...
Emännän ilta näytti kutakuinkin tältä:
Plikkojen reenipäivyrissä (jeeee, pääsen viimein korkkaan sen uuden!) on jo muistiinpanoja...
En malta oottaa lisää täytettä (viimeistään torstain BH-reeneistä jotain luvassa), mutta tältä se näyttää jo nyt:
Tänään tulin myös listanneeksi, mitä kaikkea tuli viime vuonna saavutettua!
Onhan lienee ihan soveliasta muistaa katsoa syksyn vastoinkäymisiä edeltäviin hyviin hetkiin...
ROMI: 2 x ALO1 sekä TOKON kisauran korkkaus 6 kokeen voimin... Pohjois-Hämeen PM-tokossa joukkuehopea NPKH:n riveissä! Rotumestaruustokon Paras Pirkanmaan ALO" sekä joukkuekisassa hopeaa (vai oliko Romi pronssijoukkueessa?) Pirkanmaan Sennenin riveissä! Rotujärjestön Goldwäscher -tokocupin sija 14/26 ja paras appenzelli!
BIRKE: FI MVA, EE MVA & BaltW-12 kera kahden CACIBin! Rotujärjestön näyttelypistekilpailussa appenarttujen sijalla 6/23! Hyväksytty BH! Rotumestaruustokon mölliluokan voitto kera KP:n sekä pronssia (vai oliko Birke hopeajoukkueessa?) Pirkanmaan Sennenin riveissä! - LISÄYS! Täältä bongasin, että Birke on BH:nsa kanssa päässyt myös rotujärjestön Vuoden Käyttökoira -kisassa PK-lajien jaetulle sijalle 6/6!
