The Jälki

Peltokausi on taas avattu!
Ja ollaankin käyty rehupelloilla melkosen ahkerasti viimeset pari viikkoa...

Romin kanssa ollaan työstetty kulmatyöskentelyä.
Nyt jätetään se juttu hetkeksi muhimaan ja seuraavaksi ois tarkotus alkaa opetella pitkällä liinalla ajamista ja sitten varmaan siirtyä koemaisempaan suuntaan.
Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Birke on palaillut tällekkin harrastuspuolelle pikkuhiljaa, jotta reisi ei ärry.
Tehty suoraa ja parit kulmat.

Pitemmittä puheitta, eilen tehtiin hyvät reenit ja niistä saatiin (kiitos jälleen Ellille!) jopa todistusaineistoa...
Vassokuu.

Tämä oli eilisen toinen samanlainen jälki. 

Paitsi että tällä jäljellä ei menny häsäten, painanut kulmasta ohi ja tehnyt hukkaa. 

Niin ja tää jälki oli tyhjä, lukuunottamatta stopparia ja vahvaria ennen ja jälkeen kulman. 

Romin laatikko vasemmalle. Kulmat namitettu vaihtelevasti, muuten tyhjä.

Ongelmanahan on ollut se. että merkkaa kulman, mutta sitten menee kuitenkin epävarmaksi, heittää sijaisille ja pyörii (ison tai pienen ympyrän). 

Nyt sijaistoiminto (ravistelu) tuli (syystä x) takasuoralla, muttei lainkaan kulmissa!

The TOKO

Hepskukkuu, me ollaan palailtu!
Vihroin ollaan siis päästy pikkuhiljaa takas reenirytmiin ilman, että Birken reisilihas on ottanut itteensä.
Romi on toki saanu tehdä myös, kapulan pito ja kaukot on uusimmat jutut ja alkaahan ne hahmottua...

Birkkiäisen kanssa työn alla on ollut nyt uusina juttuina merkkarin osaset sekä voi-ohjattu. Lisäksi ollaan tietty muistuteltu peruuttamista, kaukojen oikeita liikeratoja, jääviä ja liki kaikkea mahrollista.

Tässä ohessa reenikaverimme Ellin tiistaina kuvaamia videoita:

Nää on alkaneet taas sujua. Tykkään.

Tässä neiti ois vaan väkisin hakenu oikean (koiran vasemman)... 

Toistoja kertyi aika liuta ennenko oltiin tässä vaiheessa. 

Tää sujuu jo ihan mallikkaasti (ja näjemmä päätin jossain vaiheessa ottaa tähän eri käskyn),

mutta pituutta sais tulla lisää, ohjaajan askellus pitäs olla normaalimpi ja pitäs muistaa ottaa sitä perusasentoa ennen vapauttamista...

Jokin tuossa reunassa vaan viehättää... Ja helle näkyy. 

Mutta kyllähän se sinne meni.

Tehtiin tätä siis alunperin merkkarin kaikkien vermeiden kanssa siitä esteiden välistä, 

mutta ongelmaksi muodostui varastaminen kapulalle ja koko merkin unohtuminen. Piti sitten vähä helpottaa...

Tää meni hyvin.

Vaan yhä ongelmana on, että istuminen ja seisominen menee sekasin. 

Pitänee ottaa niihin joku tehokuuri...

Nyt lauantaina oiskin vuorossa meidän juhlaerkkari, jossa Romi on esiintymässä (kehän vikana) ja Birke eri kehässä esittelemässä tokoa. 

Tietää aikasta herätystä, mutta todnäk myös varsin mukavaa päivää!

Sitten tässä ois tarkotus uskaltaa laittaa ilmoa myös toiseen rotutapahtumaan... 

Haaste vastaanotettu!

Oikeilla Jäljillä viskasi tämmöisen haasteen meille!
Mielellään vastaillaan, mutta veikkaan, että haastamiset jätän itse nyt tylsästi laittamatta (anteeksi)...

Tässäpä kysymykset vastauksineen:

1. Miksi juuri koira?
   Mikä muukaan? Ei, siis ihan oikeasti... Niin kauan kuin muistan, olen halunnut koiran, rakastanut koiria, leikkinyt koirilla/koiraa (osasyyllisenä mainittakoon kulttianime Ginga: Nagareboshi Gin eli Hopeanuoli), joten mikä muukaan lemmikki minulle ois voinu muka tulla?
   Muttajoo, koirasta on lohtua, seuraa, se opettaa itsellesi ja itsestäsi vaikka mitä, sitä voi opettaa, harrastusmahdollisuuksia on liki rajaton määrä... 
2. Jos sinulla ei olisi koiraa, niin minkä lemmikin omistaisit?
   Aaapuuva. En mitään...? Ihan todella, kissaa en missään nimessä, enkä usko, että häkki- tai terraarioelävätkään ois mun juttu. Papukaijan? Sellaisen, jolla ois laaja sanavarasto. 
3. Mikä on mielestäsi paras koiravarustemerkki? 
   Hmmm... Jos pitää valita vain yksi, sanoisin ehkä että D&C. Tosin Gappay ja Sporthund on muutaman tuotteen osalta todettu varsin päteviksi. Toisaalta Back On Trackiä ilman ei oltas ja kavereita kun kokemuksesta mielelläni tuen ja suosittelen, niin mainitaan T:mi Vijue ja Koirapuoti Kasmir ja jälleenmyyjistä yks ehdoton on Kymppikoira!
4. Rakkain koiraharrastus?
   No meillähän on näitä kaksi (en nyt laske näyttelyitä, joista alotettu) eli TOKO ja FH-jälki... Ehkä valitsen tähän nyt TOKOn ihan sillä periaatteella, että siltä saralta on laajemmin jo kokemusta. 
5. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
   Oikein painotettuina ja oikealla asenteella käytyinä yksi tapa mitata koiran jalostusarvoa ja vaalia rodunomaista ulkomuotoa (ja siis EN tarkoita ulkomuotopiirteiden ylilyömistä!!!) ja yksi kasvattajien työkaluista. Monelta osin aivan liikaa arvostettu ja aivan liian vakavamielinen juttu. Näyttelyistä ollaan mekin koiraharrastukset aloitettu ja ovat ihan mukavia tapahtumia, mutta viime vuosina kiinnostus näihin hommiin on kyllä aikalailla hiipunut... Toki jos koiralla rahkeita on, pyrin jatkossakin kahtomaan, josko MVA:ksi saisin, mutta kyllä vähempikin piisaa. 
6. Milloin sait ensimmäisen koiran? 
   Maaliskuussa 1994. Minun oma Zita (Eijatuun Zita, 31.1.1994-6.7.2006), se kipparahäntäinen luppakorvainen koira, jonka kerhossa piirsin perhepotrettiimme... Rotu siis appenzellinpaimenkoira. 
7. Lempirotusi? 
   Auts... Omalla tapaansa appe tietty, mutta jos väännän tän kysymyksen koskemaan niitä rotuja, joista olen kiinnostunut, niin se lista (ei järjestyksessä) menisi näin: appenzellinpaimenkoira, beauceron, belgianpaimenkoirat (käyttölinjaiset), lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira, dobermanni. 
8. Mistä pidät erityisesti koirassasi/koirissasi?
   Romissa pidän sen tavasta lukea minua, ilmeikkyydestä, älykkyydestä ja siitä, miten se on päkäpäisyydellään opettanut minulle niin tautisesti!
   Birkessä pidän sen nöyryydestä, miellyttämishalusta ja tietystä palikkapäisyydestä. 
9. Kuinka monta koiraa pidät korkeintaan kerralla? 
   Vaikka joskus muuta haaveksin/kuvittelin, niin kyllä 2 on maksimi. Ihanne olisi minulle ehkä se yksi reenattava. 
10. Jos saisit perua jonkin tekemäsi asian koirien parissa, mikä se olisi? 
    Tää ei muuten ole ollenkaan niin helppo kysymys. Mitään peruuttamatonta en usko tehneeni ja toisaalta virheistä on useimmista tullut opittua aika tärkeitäkin juttuja.
    Tänhetkisten reenien perusteella sanoisin, että en olisi hätiköinyt jäljellä perusteiden opettamisessa, vaan olisin kouluttanut kaikki asiat harppomatta. 
11. Oletko koskaan ajanut koiravaljakolla? 
    En ole. Olisi varmaan kyllä melkoisen huikea kokemus! 

Terveisiä soffannurkasta!

Vetskuilua...

Alppikellon Upea Upi "Upi" ja Eijatuun Riimi "Romi" Nokian ryhmiksessä...

Romin kanssa käytiin viime lauantaina korkkaamassa veteraaniluokka näyttelyissä!
Viime esiintymisestä onkin jo pikkunen tovi, joten pakko on kehaista, että plikka muisti hienosti, miten kehässä toimitaan.

Valitettavasti nurmella ollut kehä koitu meidän kompastuskiveksi... Tasasella neiti ravas nätisti, mutta epätasasella nurmella etuliikkeet meni epäpuhtaiksi.
Tuomari huomioi kuitenkin varpaanpoiston arvostelussa ja saatiin EH liikkeistä huolimatta.

Tässä vielä, mitä Anita Al-Bachy kirjoitutti:

"8,5 v. Oikeat mittasuhteet. Hieman pyylevässä kunnossa esitetty veteraani. Oikeanmuotoinen pää ja hyvät pään linjat. Hyvänmuotoiset silmät. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja selkä. Löysä häntä. Hyvä rintakehän muoto ja pituus. Oikein kulmautuneet raajat. Liikkuu tänään epäpuhtaasti edestä. Vej 5. varvas poistettu, todistus esitetty. Hyvä karva ja värimerkit."

Seuraavaksi sitten 50v-juhlaerkkari kuun lopulla!
Sinne onkin ilmotettu ennätykselliset 68 appea (+ turistit), joten ainakaan tylsää ei varmasti ehri tulla.

Erkkarin jälkeen (ja joo, vähän tässä sitä ennenkin jo juu) aletaankin valmistautua vähän toisiin koitoksiin...
Paljastetaan senverta, että jälkeä tarttis tehä ja viime viikon reeni (2kk:n tauon jälkeen) vahvisti ne asiat, joita pitää vielä reeniä...

Birke ja sen oikea takakoipi.

Nöniin, vähän on taas hiljaiseloa täällä blogin puolella tullu vietettyä, mutta nyt kerkisin ja jaksoin istua koneelle.
Ajatuksena naputella tässä parikin postausta eri jutuista, mutta aloitetaampa Birkkiäisestä ja sen takasesta...

Kuten tuossa jo aiemmin oon tainnut vähän manailla, niin ei oo kesäkausi mennyt sitten lainkaan suunnitelmien mukaan!
Birke liukastui toukokuussa ja siitä lähti epämääräiset lihasperäiset oireilut, joissa siis ontui tai kevensi oikeaa takajalkaa.
Kraniosakraaliterapian jälkeisellä viikolla liukastui portaissa ja siitä lähti sitten takapakki.

Käytiin kuvissa ja niissä ei onneksi näkynyt mitään hälyyttävää.

Oikea polvi.
Hieman alkavaa nivelrikkoa (normaalia leikatulle polvelle)
ja vähän turvotusta.

Vasen polvi.
Hieman alkavaa nivelrikkoa (normaalia leikatulle polvelle)

Siisti lanneranka.

Lanneranka ja lonkat, ei moitittavaa.

Jätettiin kipulääke pois ja on jatkettu lihasrelaksantilla, sillä luottolääkäri rauhoitteli ja sanoi, ettei siellä mitää muuta ole kuin lihasvamma, jonka toipuminen on pitkittynyt.

Uimistakin koitettiin toissaviikolla, mutta se oli vielä liikaa ja tuli muutaman päivän takapakki. Tästä näyttäs neiti toipuneen ja huomenna ois tarkotus käydä kattomassa, mitä jalka sanoo kevyestä tokoreenistä.

Uimiset taidetaan jättää suosiolla enskesään... Tää on iso harmi, mutta toisaalta vedet ei vissiin oo missään vaiheessa tänä kesänä kovin lämpimiksi edes kerinneet, joten eipä uinnista kylmässä vedessä edes optimaalisinta hyötyä saisi. 

Iso apu on viime viikkoina ollut BOT-loimesta, venyttelystä sekä hieronnasta. 

Vaiva on pirun sitkeä ja harmillisesti sotkenut meidän kaikki kisa- ja reenisuunnitelmat, mutta oon kovin huojentunut siitä, ettei kuitenkaan mistään vakavammasta pitäs olla kyse. 

Elonkerjuu...?

Nti elokuu, BIRKE

PS. tässä on kyllä tulossa postausta, jahka aika ja inspiraatio sattuvat kohtaamaan...