torstai 27. helmikuuta 2014

49 päivää eli 7 viikkoa

Tuli eilen täyteen.
Nyt on menty 6 ja puol päivää kipulääkityksellä aamuin illoin ja jalkaa on venytelty 1-2 kertaa päivässä.

Kankeudet ja erityisesti lepo-ontumat on vähentyneet huomattavasti.
Lähinnä aamuisin ja iltaisin ennen lääkettä huomaa pientä keventämistä ja kankeutta.

Tässä neidin menoa eilen ennen aamulääkettä (kiire ois):


Viikko on ollut rento monella tapaa ja vaikka nähtäväksi jää vielä, kuinka iso takapakki kuntoutusaikatauluun on tullut, en jaksa siitäkään nyt murehtia.
Tärkeintä on se, että polvessa on kaikki hyvin ja ollaan ajantasalla siitä, mitä juuri nyt tehdään.

Ensviikolla onkin sitten rokotukset ja terveystarkit leikanneelle lääkärille, joten saadaan palautetta heti sillon...

lauantai 22. helmikuuta 2014

Solmujen aukomista!

Plikat on osanneet kokoaika ottaa suht rennosti...

...Vaikka emännälle tää viikko otti henkisesti aika koville!
Koko viikko on oikeastaan mennyt Birkeä seuratessa ja pohtiessa, onko edistystä tapahtunut vai olisiko syytä käydä tsekkaamassa tilanne.
Onneksi sitten päätin, että mennään lääkärillä käymään, jossei muuten, niin siksi, että saan mielenrauhan.

Eilen käytiin siis Juhaa moikkaamassa ja ekaksi hän totesi, että polvi ei ole kipeä, eikä siinä ole turvotusta ja pl:n korjaavat nylonit ovat yhä ehjät ja toimivat.
Mikä sitten on aiheuttanut lepo-ontumat ja nyt huomattavan jalan keventämisen? Ja miksi jalka on aina lenkin jälkeen ja lenkillä huomattavasti parempi?
Vastaus löytyi lihaksistosta. Reisi, lonkan koukistajat sekä pakarat ovat erittäin kireät ja kipeät ja rajoittavat jalan liikeratoja huomattavasti. Arvelimme tämän ongelman syntyneen alunperin n. kuukausi sitten tapahtuneesta liukastelusta rapussa ja viikko sitten sängystä alas tullessaan Birke sitten tömäytti jotenkin niin, että jo valmiiksi kipeisiin lihaksiin sattui lisää.

Että voinkin olla helpottunut!!!
Vaivahan on toki ikävä ja on selvästi hidastanut kuntoutumista, mutta kuitenkin hoidettavissa, eikä ole missään nimessä sieltä vakavimmasta päästä. Lisäksi olen iloinen siitä, etten ole tullut pöpiksi, vaan viimeisen kuukauden ajan jossain kummitellut ajatus siitä, ettei kaikki nyt etene sitä tahtia kuin kuuluisi, ei ole ollut puuta heinää, vaan ihan todellinen, joskin tavallaan "hieman mutkan kautta haettu" syyhän siihen oli.

Mitenkäs nyt etenemme (muuta kuin eteenpäin, kun tämä solmu on saatu auki!)?
Birke saa nyt viikon kipulääkettä aamuin illoin ja voimaharjoitukset (= jumpat) pidetään nyt vielä jatkossakin poissa repertuaarista. Lenkkeillä saadaan rentoon tahtiin useampikin lenkki päivässä (juuri nyt enemmän tässä rajoittaa emännän oma jalkasaikku - eli pikkuhiljaa edetään) ja lenkkien välissä tehdään passiiviset venytykset, jotta saan autettua Birkeä kehittämään jalan liikeratoja oikeaan suuntaan ja iltasella jalkaa voi myös venyttelyn jälkeen hieman alkaa hieroa, mikäli Birke ei arista lihasten käsittelyä.
Viikon jälkeen pitäisi riittää kipulääkitys vain illaksi, mutta tähän tapaan jatkellaan nyt ainakin pari viikkoa. Liikkumisen pitäisi muuttua huomattavasti helpommaksi ja kun lihakset on saatu auki ja kipu pois, ehdimme hienosti alkaa keskittyä vasurin vahvistamiseen.

Nyt hipsutellaan siis menemään.
Emäntä kävi kanssa jalkatohtorilla ja positiivista on se, että vaikka jalkaa ei vieläkään saa yhtään liiaksi rasittaa, kävelemistä ei enää tarvitse vättää niin paljon. Kulkea saa siis jo, mutta rauhallisesti, tasaisella alustalla ja vähän kerrallaan, jottei kipeydy.
Elän siis toivossa, että tämäkin vaiva olisi jo ensviikolla viimein selätetty!

Romin kanssa jatkellaan nyt taasen säännöllisemmin rullajumppia ja tässä viikonloppuna olisi tarkoitus neidin selkäkin taas hieroa.
Nyt kun emäntä ei enää ole hermoraunio, tähänkin riittää energiaa ja keskittymiskykyä taas paremmin.

Ainiin, tänään olikin iloinen sattuma ja näin kaksi beussinpentua...
Toinen niistä asusteleekin ihan tässä lähellä - ihanaa!
- Siis rasti seinään, tämän vuoden ekat uudet pösöt bongattu!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kuudes viikko tuli täyteen jarrutellen

Joo, ei vaihtunut nyt viikko ihan ilman kommervenkkejä...
Perjantai-iltana Birke tuli sängystä hosuen alas ja vissiin leikattu jalka otti painon vastaan, sillä sen jälkeen on vältellyt jalalle varaamista. Noh, näitähän sattuu ja tokkopa noin pienestä mitään sen suurempaa ongelmaa poikii, mutta viikonvaihde meni nyt vähän otsa kurtussa.
Mikälie aivopieru emäntään iski (lieneekö omaa liikkumista rajoittava jännetupen tulehdus, joka tekee muuten muka-yliaktiiviseksi?) mutta kun olisin malttanut jättää ne ihan pienetkin lenkit ja jumpat heti lauantailta ja sunnuntailta Birkeltä tekemättä, niin neiti olisi toipunut tömäyksestä varmasti nopsempaan.
Nyt oltiin maanantai ja tiistai tekemättä mitään ja homma alkaa taas näyttää enemmän siltä, miltä kuuluukin.

Neiti aamun asiointireissulla... 
Ekan leikkauksen jälkeen meno näytti tähän aikaan TÄLTÄ.

Lihasreenit (=jumpat) saa nyt viel hetken olla ja keskitytään tekemään pikkulenkkejä Birken ja emännän voinnin mukaan. 
Kaikenmoiset ehdin jo murehtia ja itseänikin syyttää, mutta kyllä tämä taas tästä. 


Mitäs Romppinen sitten?
Rullajumppia ei nyt pariin päivään tehty ja botinkin muistin laittaa päälle vissiin vaan kerran, mutta selkähieronta tehtiin sunnuntaina. Seuraavaa kaavailen perjantaille. 
Pienellä lenkityksellä (lue: lähes olemattomalla) on Romikin joutunut olemaan, kun emännältä on kaikki vähänkään rasittava liikunta kielletty, mutta jospa jo kohta pääsis hissukseen kulkemaan jonkin pienen kierroksen edes... 

Vähän on ollut koettelevat nää muutamat viime päivät, mutta eiköhän tämä nyt taas tästä.
Ilo, onni ja autuus on ihanat luottotyypit Juha-ortopedi sekä Elina-fyssari, jokka vaan jaksaa ja jaksaa minun kysymyksiäni ja hysterioitani! KIITOS heille.
Eikä tietenkään unohdeta kallisarvoisia ystäviä, joille näitä tulee kanssa purettua. KIITOS. 

Nyt yritetään rauhottua ja jatkaa eteenpäin välittämättä siitä, että jarrua tuli nyt painettua ja otettua muutama askel taaksepäin...  

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Viisi viikkoa...

... on nyt leikkauksesta kuluneeksi tullut.

Lyhyestä virsi kaunis ja kuvat (videot) puhukoot puolestaan, sillä emäntä on ollut pari päivää aika voimaton ja lisäksi sääressä on joku mystinen kiputila, jota meen huomenaamulla työterveyteen esittelemään.

"No yök..." 

Lenkit on olleet semmoisia about vartin mittaisia (josta 10 min liikkeellä) ja tasapainotyyny on taas tullut tutuksi. Väliin tuli lenkkeiltyä liikaa tai jumpattua liian rankasti, joten näiden kahden suhteen kanssa on jouduttu hieman tasapainoilemaan.
Levon jälkeen esiintyy vielä kankeutta ja sillontällön hetkellistä ontumaa, mutta liikkuminen (myös portaissa) on tullut paljon vaivattomammaksi ja vauhtia neidillä riittäisi - aina siihen asti, kunnes huomaa, että lenkki on ohi ja käännytään takas kotipihaan (tylsää).
Turhaumaa ja tekemisen tarvetta on myös ilmassa ja Romi joutuu sitten kuuntelemaan Birken pöhistelyjä, kun tylsyyttää, mutta sitten samalla kumminkin vähä särkeekin. Onneksi kuitenkin vaan pöhisee.

Muttaniin, tässä niitä videoita:

Rauhallisesti

Ravaillen ja humputellen...

Vertailun vuoksi kahtelin myös 5-viikkoisvideon ekan leikkauksen kuntoutuksesta. 
Ilokseni huomaan, että vaikka ekan operaation jälkee lenkkeiltiin enemmän (kun ei ollut rappusia rasitteena) niin huoleni kulkemisen puhtaudesta on olleet turhia. 
Tällä videolla näkee selvästi, ettei käynti ole yhtä puhdas kuin mitä se nyt on: 

5 vkoa Birken ekasta leikkauksesta (joulukuu '12)

Voin siis nyt oikeasti alkaa luopua ylivarovaisuudesta kaiken kanssa! 
Pikkuhiljaa lisäillen, muttei tarvitse olla ihan näin tarkka tai säikky... Ei se viimeksikään kulkenut tässä vaiheessa täysin puhtaasti. 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Jumppaa ja humppaa...

Näistä oli Romppisen synttäripäivä tehty.
Aamulla saatiin herkkuruokaa nakkien kera ja kunhan ruoka laski, oli aika ruveta pänttäämään niitä läksyjä...

Ensimmäiset rullajumpat, pienellä rullalla alotellaan tietenkin. 

Tasapainotyyny pysyi vielä kaapissa, sillä sen kanssa oon aatellut alkaa leikkiä sitten molempien plikkojen kanssa samassa tahdissa.
Koska Birkellä on nyt meneillään lääkityksen lopetus (aamulla ei lääkettä saanut, mutta vielä yöksi annoin vähän), niin en halua rasittaa samaan syssyyn kaikella - ensin lääkitys pois, sitten pikkuhiljaa tyynyä ja jossei kipeydy, lisätään lenkkiin pituutta.

Tältä se meno tänään näytti:
(eron rauhallisen käynnin ja rivakamman menon välillä huomaa vielä aika selvästi)

Rauhallisesti...

...ja enempi kiireellä.

Kylmähoitoa annoin myös ekaa kertaa lenkin jälkeen. Taisi tuntua vähän iljettävältä ja varmasti oudolta, joten kovin kauaa en lumipussia polvella pitänyt, senverran kuitenkin, että viileni. 

Että semmoista humpappaa meillä on tänään menty... 
Emäntä otti jopa itteensä niskasta kii ja kävi ensin rauhallisella päiväkävelyllä kauppareissulla ja illalla otin viel ja tein ihan intervallimallisen hölkkälenkinkin yksinäni, kun Birke ei lenkkeile ko kerran päivässä ja Romin kanssa tehtiin pari pikkulenkkiä. 
Yhä vaan on omat fiilikset olleet varsin kohillaan. Tuntuu oikeasti, että voin ja jaksan paremmin, eikä tarvinnu potee kovasti huonoo omaatuntoa siitäkään, kun edelliset pari päivää otti vähän laiskemmin. 

Life's good, hope it stays that way. 

Skursnits!

...Kurmitsainen, Snurksis, RompsiBom, Romp-Romp, Romppiainen, Rompsis
eli mamin oma ROMI on tänään jo ihan oikeesti iso akka eli seitsemän vuotta! 

Paljon paljon paljon onnea ihanalle päkäpäälleni, jonka kanssa ollaan itketty, kiristelty hampaita, naurettu ja itketty lisää silkasta ilosta niin monenmonta kertaa, etten viitsi edes laskea.

Ihan helpolla ei olla kumpikaan päästy, mutta en voi olla kuin ylpeä siitä, mitä me tänä päivänä ollaan.
Uskon myös vakaasti että jokainen, joka on meidät nähnyt yhteisen elomme alkutaipaleella, on myös ylpeä siitä, miten ollaan kasvettu yhteen.
... ja meistä muuten kuullaan vielä lisääkin!

Onnea myös Eijatuun R-sisarukset
René (Runeberg), Dolly (Redrika), Rose (Runotar) & Jessi (Runo)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Syvä, onnellinen huokaus!

Tänään käytiin moikkaamassa fyssariamme Elinaa - olin varannut molemmille plikoille ajan, sillä Romissa on varmasti ihan tarpeeksi hoidettavaa siinäkin...
Molemmilla plikoilla oli kierrokset korkeella (jeejeejee, autolla, jee Elina! jeemitämetehdään!?), mutta reissu meni ihan mallikkaasti ja hoidon jälkeen BOTit niskassa kotiin nukkumaan.

Birken kanssa tultiin lopulta siihen tulokseen, että tehdään isompi käsittely about kuukauden päästä, kunhan isoimmat ontumiset (ravissa) on jo kadonneet.
Tsekattiin plikka kuitenkin lävitte ja juteltiin ja suunniteltiin.
Birke käyttää Elinankin mielestä jalkaa oikein hyvin ja minun murheeni kuntoutuksen etenemisestä on olleet täysin turhia. Toki rappuset hidastaa kuntouttamista hieman, mutta niihin pitää vaan suhtautua ylimääräisenä reeninä.
Koukistusjumpat voidaan jo jättää pois, mutta painonsiirtoihin otellaan pikkuhiljaa varovaisesti enemmän haastetta tasapainotyynyllä. Lenkeillä pitää yhä malttaa vaan kävellä (alkaa paikoitellen olla jo hieman haastavaa, mutta tästä pidetään kiinni), mutta mittaa saadaan pikkuhiljaa lisäillä. Nyrkkisääntönä kuitenkin yhä se, että lenkiltä tullaan samassa kunnossa kuin sinne on lähdettykin - ei siis ahnehdita. Lenkin jälkeen Elina neuvoi antamaan kylmähoitoa, jotta rasitus tasaantuu ja palautuminen helpottuu. Oli muuten minun gps-addiktiostani jotain hyötyäkin, nimittäin sain suuret kiitokset siitä, että tiesin tasan tarkkaan kuinka pitkää lenkkiä ollaan tehty ja kuinka rivakasti on liikuttu. Ja pakko myöntää, gps -applikaatio on puhelimessa varsin pätevä apuväline, kun haluaa kontrolloida ja seurata toipilaan lenkkeilyä, vaikka toki vähän hifistelyn puolelle meneekin!
Nyt ajan pikkuhiljaa kipulääkityksen alas, siten, että aamulääke jää ensin pois ja lopulta myös iltalääke...
Birke muuten istuukin jo aika hyvässä asennossa ja teki vissiin vaikutuksen, kun tyynesti nosti ensin etuset matalalle hoitopöydälle, sitten leikatun jalan ja kaikessa rauhassa ponnasi leikatulla jalalla loputkin takapäästä pöydälle - että vissiin porrasreenistä on hyötyäkin ollut!

Sitten Romppis.
Jo heti inspektiossa Elina näki ne asiat, jotka minäkin olen katsomalla ja viimeistään hieroessa huomannut. Eli oikeaa takasta käyttää vähemmän kuin vasenta (lieneekö toisaalta ihme, kun vasen korjattiin reilu vuosikkaana ja siitä lähtien on enemmän tai vähemmän oikeaa säästellyt) ja hauikset kiristää ja kiertää etusia.
Vasen takareisi oli kireä ja vasemman potkan suurin ympärysmitta oli muhkeat 45 cm! Oikeassa sitten 5 cm vähempi, mutta ei kuulemma mikään kanankoipi sekään.
Kyljet ja ranka oli aikamoisessa juntassa, mutta nikamalukkoja ei kuitenkaan ollut. Läksyksi saatiinkin tehdä "rullavenytyksiä" sekä tehdä selälle about 2x20min hieronta mielellään viikottain.
Lannerankaan ja hauiksiin Elina antoi myös laser -hoitoa, jota tullaan jatkamaan, jotta nuo ongelmakohdat saataisiin oikeasti aukeamaan. Vasen haba oli oikeaa kireämpi, mutta kyllä oikeaankin teki vähän höpöä...
Elina siinä alkoi kysymään Romin ikää... Taisi 5-vuotiaaksi ensin sanoa, mutta täyttäähän plikka huomenna jo seitsemän!
Kuulemma juntat on paras hoitaa pois, mutta reenejä ja tavoitteita ne ei estä ja Romppis on ikäisekseen polvileikatuksi koiraksi erittäin hyvässä kunnossa.

Iso kivi on siis tippunut minun sydämeltä ja olo on ihanan helpottunut.
Enskuulle yritetään sovittaa aikataulut niin, että päästäisiin sillon seuraavan kerran.
Kyllä tässä hommia sitten riittääkin ennen sitä!
Birkeäkin ois tarkotus alkaa hieromaan pikkuhiljaa, Romin selkähieronnat, molempien plikkojen jumpat... Melkein käy reeneistä tämä touhu.

Tuolta sängyltä kuuluu nyt tasanen tuhina ja kuorsaus, joten taidan mönkiä itekkin hetkeks köllimään.
Hyvä päivä, kertakaikkiaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Hiontaa ja huoltoo

Perjantaina oli Romin hierontapäivä.
Tsekkasin molempien plikkojen lihaksiston kuntoa aiemmin viikolla ja tulin siihen tulokseen, että voisi olla tarpeen avittaa fyssariamme Elinaa senverran, että aukoisin Romin selkää ja hauiksia ennen tiistain fyssarikäyntiä. Pitänee oikeasti ottaa Elinan kanssa puheeksi, miten noita ongelmakohtia saisi parhaiten pidettyä auki. Eiväthän ne varsinaisesti Romia vaivaa, mutta varmasti olisi mukavampi mennä ja tehdä, jos ei kiristäisi.
Hieronta meni kuitenkin ihan ongelmitta - kuten tavallista - ainoastaan hauikset ottivat välillä vastaan.
Nyt Romi on ollut eilisen vielä rauhallinen ja raukea, joten lepopäivät meni lähinnä botteillessa.

Mitäs Birke sitten?
Kuntoutukseen ei tällä viikolla ole rasitteita lisäilty, joten sama meno on jatkunut. Noh, melkein sama. Sillä Birke on nyt muutaman päivän voinut mielestäni huomattavasti paremmin! Lepo-ontumat ovat kadonneet oikeastaan kokonaan (vaan pientä kankeutta, joka on toki normaalia, tai toisinaan vähän onnahtaa 2-4 ekaa askelta - ei kuitenkaan mitään sellaista kuin alkuviikosta) ja vauhtia ja tarmoa piisais yhtäkkiä kaksinverroin. Jalassa vielä keskiviikkona tuntunut pieni lämpö on tasaantunut ja jumpat onnistuu oikein hyvin.
Huomenna onkin sitten taas Cartrophen -päivä ja tiistaina sitten se fyssari.
Jos edetään suunnitelman mukaan, alkavalla viikolla olisi tarkotus ajaa myös kipulääkitys alas...

Esittävät viattomia, kun jouduin toistuvasti huomauttamaan, että tuijotteluleikeistä EI sitten seuraa painiotteluita... 

Ja mitäs emäntä sitten?
Vartoo kevättä. Kovastipaljon.
Tuntuu niin kovin pitkältä tämä talvi, kun kevääksi ois kaikkea uutta ja jännää ja hauskaa suunnitteilla, mutta talvea on vielä ihan kiitettävästi jäljellä...
Hetkessä pitäisi yrittää elää, mutta se on väliin hankalaa, kun reenitkin on kevääseen asti tauolla (en voi jättää Birkeä yksin kotiin, kun se tietää, että Romi pääsee hommiin - naapurit ei arvostais) ja toisaalta, jälkeähän me Romin kanssa tahrottas reenimään, todet nyt niin tarpeen just oo...

Ei auta ko mennä eteenpäin, vaikka vauhti tuntuskin nyt turhan hitaalta!

lauantai 1. helmikuuta 2014

Hellou, helmikuu!

Romi & Birke

Tämä on muistaakseni eka kerta, kun plikat viime talvena sai juoksennella yhdessä jäällä...
Tänä talvena moista iloa ei ehdi tulla, sillä Birken saikku kestää ainakin huhtikuulle. 
Yhtäkään normaalia talvikautta meillä ei vielä ole tässä kahden kipparan laumassa ollut. Ensin Romin polvisaikku, sitten Birken mammaloma, sitten Birken eka polvisaikku ja nyt toka. Kenties ensi talvena päästäis viimein nauttimaan ihan täysillä...?

Tammikuu on nyt kuitenkin takanapäin ja ollaan ikäänkuin yhtä kuukautta likempänä kevättä!
Tällä ajatuksella jaksaa taas hetken eteenpäin.