No näit me on tehty... Ja osataan kyll paremminkin, mutta selittelyt sikseen, video ei valehtele.
Kaukojumppaa ja noutoa osissa. Niitä Birke on jo tehnyt.
Vielä olis viikko saikkua ja sitten toinen viikko semisaikkua. Pitkältä tuntuu, vaikkei enää kauaa pitäs olla!
Tähän piti nyt tulla kaikkee iloisen odottavaa, innostunutta ja passelisti analysoivaa tekstiä, mutta yllättäen pääkoppa lyökin tyhjää...
KEVÄT on täällä ja KESÄ tulee ihan pian!!! JEE!
Huomenna on jälkiporukan palaveri, alajaoston reenit alkaa ensviikolla ja tokokoekalenteriakin joutu ruukkaan uusiks, kun en suunnittelemaani Lempäälän yökokeeseen sitten pääsekkään, kun pukkaa kesäpileitä samalle iltaa.
Mutta tässä ollaan nyt monella tapaa pienen jännän äärellä. Kaikenmoiset aatokset luulis selkenevän tässä kun päästään VIHDOIN takaisin normiarkeen ja alotteleen reenit!
Ainiin, Birkkis oli NPKH:n Vuoden TOKOkoira -kisassa sijalla 2 ja Romppiskin sijalla 6!
Autoonkin on nyt hienot kesäkiekot (alumiinivanteilla!) vaihrettu, joten kelpaa huomenna kruisailla palaveeraan...
KUKKUU!
Täällä ollaan, vaikkei mitää ole blogattukaan...
Emännällä on vaan ollut niin kiirus ja kaikenmoista on arkeen pitänyt yrittää mahduttaa, ettei tänne kirjottelu ole sitten ollut korkeimpana prioriteeteissä - puhumattakaan siitä, ettei ole oikeen ehtinyt taikka jaksanukkaan...
Mutta nyt jotain!
Tällä hetkellä Birken puremahaava on jo aikas hyvässä kuosissa. Ihan täysin umpinainen ei ole, muttei siitä paljon puutu (aina kakatessa kuitenkin venyy hiukan, mikä hidastaa umpeutumista), mutta niin kauan, kun ei ole täysin sulki, suihkutellaan 2-3 kertaa päivittäin. Birkeä itseään haava ei häiritse tai kiinnosta, eikä Romiakaan, joten "hoitotoimenpiteiden" kyttäämisessä saa jo ottaa rennommin.
Fyssariajan jouduin erinäisistä syistä perumaan, mutta siihen palataan hiukan myöhemmin uudestaan...
Birken hierontaa vajaa viikko sitten loppunut AB-kuuri vielä siirtää, mutta Romin hieroin nyt taas parin viikon tauon jälkeen eilen.
Etupää ja vasen kylki ja takanen kiristi eniten. Ei mitään uutta tai yllättävää.
BOTtien käyttö on päässyt unohtumaan (murrrrrr) mutta tästä lähtee taas ja piakkoin jos pääsisi ja ehtisi taas säännöllisemmin mettään juoksemaan ja kuukauden (tai parin) päästä jos jo uimaankin, niin eiköhän tämä tästä ala vetreytyä!
Mutta mikäs hiiskatti emännän on sitten pitänyt niin kiiruisena?
Tässä pari vinkkiä:
Vinkki 1.
Vinkki 2.
Jovain!
Viime kevään projekti oli oma Kotikolo ja tän kevään oma reeniauto...
Joten saanen esitellä: NUBITTI!
Nyt ei tarvitse murehtia siitä, millä pääsee reeneihin, leireille tai mihkään muuallekkaan - nyt on oma pirssi!
Mistäs sitten tuo otsikko tulee?
Noh, laskin, että 15 päivän kuluttua ois tarkotus päättää Birken saikku pikkuhiljaa siinä alkavan viikon aikana... Kahtotaan nyt, miten uskalletaan kulkea ja reenit alotellaan ERITTÄIN varovasti, mutta hyvältä on nyt näyttänyt.
Siihen asti yritetään taas keskittyä jumppailuihin ja muihin huoltoihin.
Ensviikolla jos saisi Birkenkin jo hierottua, jos haava on umpeutunut jo kunnolla (en halua ottaa mitään riskejä tulehtumisen suhteen, kun kaikki on nyt mennyt hyvin).
Meillä menee siis kiiruisesti, mutta oikein mukavasti!
Kevät on kohta jo oikeesti tullut, vaikka takatalvikin kerkis häiriköimään...
Lopuksi ottaisin vielä osaa ystävän ihanan karvakorvan poismenosta.
Jospa Zita oli siellä "pilven päällä" ottamassa vastaan...
Voimia.
Eli "valoa tunnelin päässä" -postaus.
Talvi on tuntunu pitkältä ja mustalta, mutta NYT, nyt alkaa tulla oikeasti kevät (vaikka tuliskin viel joku takatalvenpoikanen muka)...
Birken puremahaava on jo aikas siisti. Vuotaa melko vähän.
Toivotaan siis, että jatkaa paranemistaan yhtä vauhdikkaasti.
Kuten näkyy, meillä lenkkeillään jo lähes kokonaan kaksareilla.
Tänään oli eka päivä, kun Birkellekkin tuli kaksi "pidempää" lenkkiä (20 ja reilu 25 min) ja hienosti plikka jaksoi molemmat teputtaa.
Illalla otellaan taas jumppaa, kun ne on jääneet nyt taas niin auttamattoman vähiin... Siis venytykset ollaan muistettu, mutta Romin, omat ja Birken muut jumpat on lipsahdelleet mielestä nyt aika tehokkaasti. Pitää kuitenkin skarpata, jotta voidaan parin viikon päästä sanoo Elina-fyssarille, että läksyt on kyll tehty...
Vielä kolmisen viikkoa ois Birken polvisaikkua...
Se ei enää ole kovin paljoa!
Niinjuu, viikonloppuna pääsen jänniin paikkoihin ja sieltä saattaa lähtee jotain jännää minu mukaankin... Kahtotaan. Peukutella saa!
... siitä, miten hienosti meillä on viikko mennyt.
Kuinka särkylääkkeet on jätetty pois, liikuntaa lisätty, venytyksiä jatkettu ja vähän jumppailtukkin ja kaikki on sujunut sutjakasti.
Noh, näinhän tässä on mennytkin tähän päivään asti!
Ei, polvessa ei pitäisi olla mitään, mutta haaveri sattui...
Yksärilenkillä Birken luo juoksi kaksi irtokoiraa, jotka jossain välissä (estelyistäni huolimatta) ehti nappasta Birkeä häntään ja peräpeiliin.Tuloksena hiertynyttä ärtynyttä ihoa ja kaksi reikää, joista toinen ihan kirjaimellisesti persiissä. Tikkejä ei onneksi tarvittu, mutta ab-kuuri ja kipulääkettä Birkkiäinen saa nyt taas vaihtelun vuoksi. Haavat oli kuitenkin aika pinnalliset, mutta pyllyssä kun ovat, niin puhtaudesta pitää tietenkin huolehtia tarkkaan.
Tässä kun on taas kaikenmoisia otsikoita ollut hallitsemattomista koirista, niin saan olla tyytyväinen siihen, että kyseisten koirien omistajan kanssa saimme asian hoidettua asiallisesti ja yhteisymmärryksessä. Toivon kyllä, että hän pitää jatkossa lupauksensa, eivätkä koirat ole enää vapaina tällaisella alueella, jossa liikkuu paljon muitakin.
Birken lepardipöksyt... ettei tarvis aina kauluria.
Onneksi Birke itte on oma pirteä ittensä, eikä jäänyt mitään "tiloja" päälle...
Ja onneksi tämä vaiva ei rajoita liikkumista tai kuntouttamista muuten kuin hieronnan ja fysioterapian osalta. Nyt pitää vaan toivoa, ettei haavat tulehdu, vaan lähtevät paranemaan kunnolla - ainakin ab:t saatiin alotettua heti.
Emäntä on aikas naatti nyt, varsinkin kun viime yönä työvuorot rajoitti unet neljään tuntiin sen normin 6-8 sijaan...
Tänään käytiin rokotuksilla ja vuositarkeilla (ja toki Birken polvea kontrolloitiin samalla) ja kaikkea hyvää vain oli uutislistalla!
Juhalle piti oikeen muistuttaa, että leikkauksesta on vasta 2 kuukautta eikä kolmea - vissiin siis käyttää jalkaa jo varsin mukavasti.
Riehumisia ja liukasteluja pitää yhä välttää, mutta jos Birke malttaa leikkiä nätisti, voi valvotusti antaa jo lelulaatikonkin esille. Ollaan tehty jo ihan vähän kaukoja ja noudon pitoa ja palautusta maton päällä, eikä näitäkään meiltä jatkossa kielletty, kunhan tehdään varovasti ja rauhallisesti!
Birken polvet on siis ok ja Romin samaten, vaikka vasen takanen onkin vahvempi kuin oikea. Romin oikeaa polvea kuunneltiin, eikä Juhakaan (kuten ei Elinakaan) sieltä mitään ylimääräisiä rahinoita kuullut. Juha kuitenkin vinkkasi, että jonkinmoiset muutokset nivelpinnoissa ovat mahdollisia (Romi kuitenkin eli korjaamattoman polven kanssa kolmisen vuotta niin, että sen tiedettiin löysä olevan) joten mikäli puolierot eivät ala hieronnalla ja fysioterapialla tasaantua, voidaan harkita Cartrophen -kuuria myöhemmin.
Birken jalan lihaskireydet ovat tasoittuneet selvästi - minkä huomaa käytöksestä ja liikkumisesta kotosallakin jo - mutta yhä keskitytään kuntouttamisessa liikunnan lisäämiseen, passiivisiin venytyksiin sekä hierontaan. Painonsiirtoharjoituksia voidaan ottaa mukaan, jahka liikuntaa lisätään, mutta pikkuhiljaa.
Hienosti ollaan kuitenkin nyt aikataulussa ja Juha oli sitä mieltä, ettei tämä takapakki pitkitä varsinaista sairaslomaa (vaikka tokikin kuntoutus jatkuu vielä saikun jälkeenkin).
Muuten plikat oli terveitä ja hyväkuntoisia.
Romi yllätti emännän ja väänsi heti alkajaisiksi haisevan vastalauseen vastaanottohuoneen lattialle (noh, hätä iskee silloin kun se iskee), mutta siivous oli onneksi helppoa, kun ruokana oli just eilen ollut luulihamursketta...
Romppis ei tapansa mukaan välitä tuon taivaallista rokotuksista, mutta Birkestä on tässä aikuisiällä tullut vastarannankiiski, mitä neuloihin tulee... Missään nimessä ei pelkää eikä kyseessä ole kipureaktio, mutta neiti on yksinkertaisesti sitä mieltä, että Häntähän EI pistellä. Noh, emäntä ja lääkäri on eri mieltä, voivoi vaan. Ekaa rokotusta plikka ei edes huomannut, kun oli nappulaa naaman edessä, mutta tokat namit ehti hotkaista ennen piikkiä ja sitten se kiemurtelu alkoikin. Ei pärrää, saati ole muuten aggre, mutta kiemurtelee niin maan tautisesti, että yhdellä ihmisellä on haasteellista pitää paikallaan (vaikka onnistuu kyllä). Ja laitettiinhan se toinenkin piikki, plikalta ei kysytty.
Tässä yhden illan KAKSARILENKILTÄ <3
Mites sitten arki?
On tullut otettua askeleita eteenpäin sielläkin!
Nyt ollaan jo pari kertaa käyty ihan kaksariLENKILLÄ, eikä vaan aamu- tai iltapissatuksella lähimettässä. Helpottaa arjen aikatauluttamista mukavasti.
Pieniä rauhallisia TOKOn tekniikkareenejä on tosiaan aloteltu ja emännänkin koipi on jo työkuntoinen, eli lenkkeiltykin ollaan ahkerammin, vaikka pikkuhiljaa taas alotellaankin... Pitää laittaa paitti itelleen, myös plikoille pientä kuntokuuria, sillä molempien plikkojen painot oli lihasmassaan nähden aika korkeat: Romi 25,6 kg ja Birke 24,7 kg.
Ajatus pätkii, mutta iloisia täällä nyt kovasti ollaan!
Homma etenee, enää viimeinen kolmasosa saikkua, fyssariaika varattuna ja kevättä kohti mennään kovaa vauhtia.
Nyt pitää vaan jaksaa järjestää päivittäin aikaa Romin jumppiin, Birken venytyksiin, omiin jumppailuihin (mitä työfyssari ohjeisti alkuviikosta), pitempiin lenkkeihin ja hierontoihin sekä niihin aivojumppa-aktivointeihin, joista on sitten kentälläkin keväällä apua.
