BH-fiasko

Mielentila oli hyvä vielä (omalle, NPKH:n) kentälle tultaessa, vielä sirun tarkistuksen jälkeen pyrki kentälle, muttei kuitenkaan ollut mitenkään sätkiäinen... Otin auton vieressä sivulle - tämä on yksi minun mielentilatesteistäni Romille, sillä huonona päivänä ei tee edes sitä - ja kuuliaisesti tuli.
Viereisellä kentällä reenattiin agia.

Oltiin tokassa parissa, paikkamakuuseen ekana.
Ilmoittautumiseen lähtiessä oli ekat vaikeudet sivulletulon kanssa. En kumminkaan halunnut maalailla liikaa piruja seinille. Ilmo meni ihan jees.
Paikkamakuuseen ei suostunut seuraamaan, mutta sitä ei hirveesti ole tullut vaadittuakaan.

Oma sydän hakkasi lujaa, mutta yritin pysyä rauhallisena ja muistan aatelleeni, ett "Noni, nyt ollaan kokeessa, menipäs nopsaan"
Pysyi ajan X (ehkä max 3 min?) ja sitten tuomari vinkkasi ja käännyin. Sieltä se likka hipsi minun luo. Otin viereen käskyn alle istumaan. Jonkin aikaa istuksi kauniisti, mutta sitten yhtäkkiä alkoi toistuvasti nousta ja vetää kentältä poispäin... Arvatenkin tässä oli lopun alkua.

Aattelin, ett ehkä saan sen nouseen seuruun vauhdinvaihdoissa ja peli ei oo viel menetetty.
Paitsi etten saanut koiraan mitään kontaktia, jotta olisin saanut sen edes sivulle. Hihnaseuruun (= tököttelyn, jonka aikana Romi ei ottanut kontaktia lainkaan ja yritti viettää pois kentältä) huikkasin tutulle tuomarille, että eiköhän tää ollu tässä.
Kehotuksesta koitettiin kuitenkin vielä henkilöryhmä vapaana ja pitkä suora vapaana, muttei siitä mitään tullut. Noh, henkilöryhmä tais olla kohtalainen, mutta vaan kohtalainen ja sekin muuhun kaaokseen verrattuna.
Sitten totesi tuomarikin, ettei se nyt vaan kulje.

Toinen BH-kokeemme päättyi siis ohjaajan/tuomarin keskeytykseen. Eli hylätty.

Yleisöstä kuulin tutuilta vinkkiä, että kyttäsi pariaan (mulkaisi kerran kyll jo ennen kehää ja jostain syystä tuntui olevan ainoa koira, johon reagoi ennen koettakaan) ja myöskin, että paikkamakuussa olisi lähtenyt, kun keinu paukahti viereisellä kentällä...
Pitäisin jompaakumpaa/molempina ihan todennäköisinä, mutteipä tuon loppupeleissä ole väliä. Romi veti jostain syystä paineeseen ja meni lukkoon. Sen sitten taas tiedän, että siinä tilassa siltä on turha odottaa varsinkaan tottista.

Käy Romia sääliksi... Kun tiedän, että se osaa ja itekin oon ohjaajana kehittynyt, mutta kun ei, niin ei!
Kun vaan saatas se kerpeleen BH, niin voitas vaikka jättää tokokokeetkin kokonaan ja keskittyy ainoastaan jälkeen (se on the thing, mitä Romi rakastaa), muttakun..
Niin, ohjaaja on huono ohjaaja, eikä osaa reenata tosissaan ja säännöllisesti ilman tavoitteita. Ja jossei ole tavoitetta kisata pellolla, niin eipä sitä - surullista kyllä - vaan jaksa tarpoo niitä jälkiä.
Ja kyllä mie tiedän, että tää on nyt semmoinen kokeenjälkeinen angstipostaus (just oli toisaalla näistä puhe), mutta yritän nyt kuitenkin olla veetutuksesta huolimatta realisti.

Eli juu, kyll me tullaan vielä hakkaamaan päätämme seinään ja yrittään sitä BH:ta kolmannen kerran. Sitä, koska tämä tapahtuu, en todellakaan osaa sanoa. Motivaatiota ei just nyt vielä ihan roppakaupalla löydy.
Onneksi jäljelläkin riittää vielä tekemistä, niin ei ainakaan tule "kisakiire"...
Olin nyt menny tekeen sen virheen, että suunnittelin tulevaa liikaa sille oletukselle, ett tää ois menny lävitte. Vaan kai se on senverran luotettava, ett jotain uskaltaa miettiä (vaan joo, niihin ei sais orientoitua liikaa) jos teoriassa homman pitäs onnistua?

Eli takaisin sorvin ääreen. Sit joskus, kun jaksaa kiinnostaa.
Nyt ensin pitäs repiä jostain oikea asenne ylihuomisen SennenMestiksiin... Jossei muu auta, niin mennään sitten ihan kieli poskella. Mitään odotuksia ei kyll passais olla.

Tässä nyt näitä tän illan aatoksia. Palailen varmaan vielä astialle, jahka prosessointi ja toipuminen jatkuu...