Tiistai on tosipäivä

Melkein meinasin unohtaa kirjotella, että käytiinhän me tiistaina kentällä todet ottamassa!
Ekahan vähä mietin, ett josko huilis taikka jottain, mutta yksinkertaisesti halu ulkoilla ja pölistä hurttisjuttuja reenien lomassa vei voiton...

Romin kanssa... 
otettiin nyt ekat nostatusreenit/viettireenit/virittelyreenit/whatever you wanna call it - reenit. Eli siis käytännössä otin koiran autosta ja asioinnit hoidettua alkoi hetsaus ja nostatus jo lämppälenkillä. Kentälle tultaessa koiruutta oltiin jo hetsailtu patukalla ja virittelysanalla ("tottista") ja ennen kentällemenoa otin sivulle hallintaan.
Tästä sitten mentiin kentälle ja tehtiin hyvin pieniä "tekniikoita" (sivulle, muutaman askelen seuruu, maahan, istu) samalla saalispalkalla painetta luoden (näkee palkan, virittelysana) ja sitten joko suoraan tai pienen paineen kautta pääsi palkalle purkamaan.
Haukkua sai minkä keuhkoista lähti, mutta yllättävän vähän ääntä sieltä tuli! Lisäksi yllätyin siitä, miten hyvin Romi kuitenkin kuunteli ja totteli käskyjä ja patosi ja odotti hiljaa vapautusta.
Pakko sanoa, että olen kokonaisuudessaan vähän äimänkäkenä - ei Romppiksen pitänyt tätä pystyä heti näin hyvin tekemään! Vaan vau, osaahan ja nouseehan se, kun vaan laitetaan tekemään!

Birkelle korjailtiin... 
ja hiottiin mölleissä "nollille menneitä" liikkeitä: liikkeestä seisomista ja hyppyä.
Seisomista otettiin nyt sitten nimenomaan niin, että otin maahanmenon ensin - koska epäilin kokeessa valahtamisen johtuneen siitä, että ollaan aina reenitty seisominen eka (ettei vaan valahda maihin) ja maahanmeno vasta sitten. Noh, voinette varmaan kuvitella, ettei moista onkelmaa sitten tietenkään reeneissä esii tullut. Mutta ekalla kerralla otti askeleet ja ne pääsin korjaamaan. Toinen kerta oli hieno, joten jätettiin siihen.
Hyppy vei sitten enemmän ohjaajan voimavaroista. Ensin piti hinkata perusasentoa, jotta oli varmasti suora (tästä lisää kohta), ja sitten miettiä, miten se hyppy käskytetään, vahvistetaan oikein ja palkataan. Lopulta (kärsivällisten appareiden avustuksella, KIITOS) päädyttiin semmoiseen, että otan Birken sivulle, appari (tai minä) laittaa namin esteen toiselle puolen - lähelle estettä, koska tohelo ohjaaja on mennyt opettamaan, että seistään tosi lähellä estettä - käskytetään hyppy, B syö namin, kääntyy kohti ja käskytetään seisominen. Tällä saatiin hiljaisia keskittyneitä suorituksia - heti kun ohjaajakin osasi olla hiljaa marmattamatta. Muuten hyppy on hyvä, mutta pitää nyt vahvistaa sitä seisomaan jäämistä ilman kunniakierrosta tai käskyn jälkeen otettuja askeleita.
Niin, niistä sivulletuloista! Ohjaajan on nyt vaan pakko opetella nipoileen... Birke kun osaa tulla suoraan sivulle, mutta koittaa huomaamattani vinoja. Tässä pitäs nyt jaksaa olla johdonmukainen ja vaatia, kun koira sen kestää ja liikkeen oikeati osaa! Nää on nyt niitä tokon inhoja puolia, joita olen oppinut olemaan vaatimattaa, kun ei Romin suorituksissa oo niin pilkuntarkkaa. Mutt Birkellä sais olla, kun koiran rahkeet riittää! Reenien alkupuolisko keskityttiin siis sivulletulojen suoruuteen sekä ohjaajan levottomien käsien kesytykseen seuruussa... Arrrrrrrgh, miten raivostuttava aihe, vaan eiköhän se maksa vaivansa vielä takasin, ko malttaa.

Kesäinen aamulenkki, tykkään.