Pieniä suuria iloja...

Nimi oli käyty iltapäivän aikana päivittämässä...

Tänään on pitkästä aikaa oikeen kunnolla perjantai! Tulossa siis kokonainen viikonloppuvapaa!
Mikäs sen parempi tapa sitä viettää, ko ekana plikkojen kanssa jälkikoulutuksessa ja sitten Äitin kanssa äitinpäivää Tampereella viettäen...

Vaan tää aamu oli hetkeen taas ihan parasta. Ei ollut niin iso kiirus töihin, joten oli aikaa käydä tsekkaamassa "potentiaalinen juoksettumismettä nro 1"...

Lupaa odotellen...

Ja sitte mennään!
(Lumia pysyny menossa mukana)

Tilaa riitti ja maastot siistejä ja helppokulkuisia.

Lopuksi ehti jo vähän pysähtyäkki...

Ei varmaan tarvinne erikseen mainita, että plikat (ja mie) nautti!
Kartan mukaan jäi vielä rutkasti metikköa katsastamattakin, mikä on aivan superia. Alkuun olin muuton jälkeen vähän harmissani, kun ei voi "pihamettään" vapaaksi päästää, mutta tääkin metikkö on vaan 5 min markan päässä ja oikeasti TODELLA paljon isompi kuin edellinen lähimettä.
Erityistä iloa antoi vielä sekin, että vaikka Romi tapansa mukaan yritti aktiivisesti ettiä kaikkea luvatonta syötävää, Romps kuunteli käskytystä todella hienosti ja ei tarvinnut kertaakaan ärähtää asiasta. Ihanaa! Kyllähän joka koira keppejä nakertaa, muttakun Romi oikeasti SYÖ ne ja sitten (liki poikkeuksetta) oksentaa seuraavana päivänä...
Ja on sekin todettava, että kyll koiran kuuluu vapaaksi päästä (sääli niitä, joita ei syystä tai toisesta voi koskaan vapaaksi laskea), senverran on rento ja tyytyväinen meininki täällä, kun eilen juoksivat Kymppikoiran pihassa ja tänään metikössä, että eron hyvinvoinnissa huomaa heti.

Nyt alkaa oleen rauhottumismeininki emännälläkin - huomenna alotetaan hommat heti aamusta, joten skarppinan ja levänneenä ois hyvä olla.
Kamppeet on kutakuinkii pakkailtu, vaan muutama juttu laitetaan vasta aamulla reenikassiin.

Kuvasta uupuu ainakin merkkauskalkki, pannat ja herkut.
Plikat varmistaa, että kaikki tulee mukaan, eivätkä ite vaan jää matkasta!