Peeeellollaaalalalaaaa!

Tänään päästiin pellolle ja ah, miten terapeuttista se viime viikon jälkeen olikaan!
Samalla tuli muuten testattua FitDogin Recovery ja hyvin upposi ja hoiti asiansa lämpimän päivän reenisuoritusten jälkeen.
Muttaniin, sitten niihin jälkiin!

Ensin ajatin Birken jäljen, joka oli n. 170 m pitkä, ensin pitempi suora, 90´ kulma oikealle, lyhyempi takasuora, toinen 90´kulma oikealle, jonka jälkeen jälki jatkui vielä ehkä 30 m.
Esineitä (puu) oli 3 kpl, patukoita piilotettuina 3 kpl - periaatteessa järjestyksessä P, E, P, E, P, E.
Alkusuora oli aikamoista viidakkoa, mutta se ei yllättäen aiheuttanutkaan normia enempää haastetta. Hieman painetta plikka keräsi parissa kohtaa, mutta esineillä ja patukkaleikeillä palautui hyvin ja jatkoi hommia ehkä tarkimmin ikinä! Kulmat hoiti hienosti, vaikkei niitä ollut ihan hirveästi muistamani mukaan edes tehty. Esineillä jouduin vähän himmaamaan, muttei muistaisi, että käskyttämään sentään. Tämän pistän ihan vaan muutosten piikkiin, joten varmasti muistuu mieleen automaattinen ilmaisukin.
Ihan lopussa meinas tulla stoppi, mutta hienosti sitten kuitenkin tsemppas ja päästiin loppupalkalle asti.
Jäljen jälkeen olin ihan täyttä hymyä ja taisimpas muuten vähän tuuletellakki - JUST NÄIN pitää edetä, JEE!

Neljästä koirakosta vikana ajatettiin Romin jälki, joka ehti siinä vanheta 1h 40 min. Pituutta oli n. 180 m, yksi suora kulma oikealle ja siitä jonkin matkan päästä toinen vasemmalle. Eka ja vika suora oli pisimmät. Esineitä (puu) oli vain kaksi, sillä hölmö ohjaaja unohti laittaa sen kolmannen johkin väliin... Patukoita oli kolme, mutta ne oli Romille vaan lähinnä ihmetys ja pieni hidaste. Siis tottakai taisteli niistä ja nousi hyvin, mutta tuntui jotenkin vaan miettivän, ett mitä ihmettä ne siellä teki (tosin Birkekin kyllä olisi mennyt patukoiden ohi, mutta kiinnitti niihin Romia enemmän huomiota). Yleisesti ottaen oli aika tarkka, mutta hyvin ripeätahtinen myös - yritin kiinnittää huomiota rytmiin ja siihen, etten lähtisi kaahotukseen mukaan - joten paria kohtaa mentiin tarkistelemaan. Niin myös kulmia. Eka kulma ei sinänsä ollut ihme, sillä ohjaajakin oli tullut sen ohi ja seisoi sen keskellä (ja apparit vieressä). Tämäpä ei Romia sen ihmeemmin hetkauttanut, vaan pienen kaarroksen jälkeen tarkensin jäljen ja jatkoi ajoa. Toki olisin toivonut asteen verran lisää tarkkuutta, mutta itekkään ollu hereillä ja kartalla... Toinen kulma sujui muistaakseni tarkemmin. Esineillä taisin vähän himmailla, mutta muuten ilmaisu oli omatoiminen ja hyvä.
Romimaiseen tapaan epävarmuutta ei esiintynyt, vaan mentiin itsenäisesti (ja tällä kertaa tarkastikin, kun vaadittiin) mukavasti eteenpäin.
TÄN takia haluan Romille sen hyväksytyn BH:hon - jotta päästään kisaan siinä, mitä se rakastaa ja haluaa oppia ja tehdä! Vautsi.

Nää on niitä iltoja, kun voi unohdella kaikenmoiset arjen huolet ja antaa ittensä vaan hetken leijua siinä, miten hyvin reenit meni!
Pääsisköhän viikonloppuna uusiks...?