Meitä olikin vaan 4 koirakkoa, joten hyvin kerkisi.
Birkelle ensin palauttelusuora, n. 130 m (tuli hieman liian pitkä), jolle piti laittaa namia, mutta pelto oli semmoista viidakkoa jo, etten sitten namittanut. Patukoita ladoin heinikkoon 5kpl ja loppuun esineen. Vanheni reilu 40 min.
Ennen paalua hetsasin ja nousi kivasti. Alkupuolisko jäljestä oli hyvässä vireessä, joskin hieman välillä jopa hosuen, etenemistä ja patukoilla nousi ok. Sitten ohjaaja sääti liinan kanssa ja muutenkin vire pääsi laskemaan ja vietti katkeamaan toiseksviimesellä patukalla... Meni ruohonsyöntimoodiin, mutta sanallisella hetsillä ja käsiavulla saatiin likka irti ruohoista ja jatkamaan loppuun asti. Mutta silti, jos ois jätetty siihen tokavikalle, ois ollu kokonaisuutena paljon parempi.
Seuraavaksi ois tarkotus suunnata nurtsille, pitää plikka ruoatta ennen reenejä ja laittaa herkkuja jäljelle. Kahtotaan, mitä se tekee motivaatiolle. Esineiltä (mikäli niitä laitan) patukkapalkka.
Oon nyt kahden vaiheilla - jatkaako patukkareeniä vaiko koittaa, mitä NÄLKÄ ja namit saa aikaseks, kun antaa sopivasti tilaa ite ratkoo ja syödä itsensä eteenpäin... Patukkareeni ei kyllä tuu nurtsilla onnistuun, kun ottaa näköhavainnot niistä niin kaukaa, joten kenties namitusta seuraavaksi. En vaan haluaisi sortua perusvirheeseeni - liian tiuhaan ja nopeaan taktiikanvaihdokseen - mutta toisaalta tilanteen/alustankin mukaan on mentävä. Hmmmm.
Romille tein myös lyhkäsemmän (n. 120 m, vanheni tunnin) jäljen, jolle laitoin nameja maaston sallimissa rajoissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Esineitä laitoin suoralle 3, suora kulma vasemmalle ja sen jälkeen loppuun neljäs esine.
Vietti oli korkealla jo paalulla, rauhoittui kuitenkin Romiksi aika hyvin. Söi paalulta rauhassa ja jatkoi määrätietoisesti eteenpäin. Pysyi jäljellä hyvin, tarkasti askeleita namien toivossa todella hyvin ja esineet ilmaisi moitteetta - eipä se ohjaaja niitä tarkkaan muistanut, mihin ees laski, mutta koira noteerasi kaikki hyvin! Noh, loppuesineestä sai hajun vasta sen ollessa rinnan alla, joten siinä tuli pieni kosketusvirhe. Ilmaisi kuitenkin selvästi myös sen.
Oonko muuten muistanu hehkuttaa, että Romihan ajaa JA ILMAISEE nykyään valjaista!!! Meidän valjaskammoinen tekee hommia superisti ilman mitään kangerteluja tai "yyyyenvoiistuataimennämaahanyök" -performansseja. Me sooooooo happy!
Mutta se, mitä pitää nyt ottaa erilailla käsittelyyn, on kulmat! On systemaattisesti oikonut niissä, kun ne on olleet tyhjiä ja namia sitten muutama askel kulman jälkeen. Nyt laitoin kulmaan namikasan, pari tyhjää ja sitten namia kulman jälkeen. Jäi hyvin syömään, muttei ihan silti honannut tuota touhua (enkä ole ihan satavarma, honasinko itekkää)... Nyt pitää laittaa mietintämyssy päähän ja pohtia, mimmoista kulmareeniä Romppiselle aletaan tehä, että oppii oleen tarkkana ja oikomatta. Hmmmmmm.
"Loppukevennyksenä" mainittakoon vielä, että koska olen muuton (ja oman laiskuuden) takia ollut hyvin saamaton plikkojen lihahuoltojen suhteen, oon jo hetken miettinyt, että kuinkahan juntturassa mahtavat (jäähdyttelylenkeistä ja ravinnelisistä huolimatta) kiihtyneen reenitahdin ansiosta olla...
Birke oli hyvässä kunnossa. Kyljissä ja operoidun jalan reidessä kiristää ja reidestä uupuu lihasta, mutta ei mitään isompaa.
Romin hauikset (ja sitä kautta lavat) kiristää, samoin kyljet, mutta erityisesti lannerangan kalvoissa on tullut muutosta parempaan. Ei siis toivotonta tai katastrofia sielläkään.
Mutta venyttelyt pitää ottaa repertuaariin takas - tai oikeammin jumpat ja voimaharjotukset, kyllähän nuo raajansa ite aktiivisesti venyttää. Muuten tilanteeseen voin olla tyytyväinen ja jatkella samaan tapaan.
Loppuun vielä video plikkojen kuntoilusessiosta:
(ei se tältä illalta ole, vaikka tänäänkin käytiin, mutta samanmoistahan tuo meno yleensä joka kerta on)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!