OP & POP1

Noniin. Nyt on otettu ensimmäiset askeleet Birken polviprojektissa...
Lukijoille tiedoksi, että otsikon lyhenteet tulevat termeistä OPeraatio ja PostOperatiivinen (eli leikkauksenjälkeinen) Päivä. Näitä termejä tulen jatkossakin käyttämään, kun kirjoittelen Birken voinnista ja kuntoutuksesta 'PostOperatiivinenPäiväkirja' -tunnisteen alla.

Eilenaamulla puoli kymmeneksi vietiin Birke Eläinystäväsi Lääkäriin ELL Juha Kallion leikattavaksi. Juha on hoitanut myös Romin polviasiat lähes täysin. Emännälle se oli kovempi paikka jättää plikka sinne taju kankaalla, vaikka Birke se protestoi takaseen tyrkättyä unipiikkiä...
Vaan mahtoiko kello olla vielä kahtakaan, kun oltiin jo heräämössä moikkaamassa reipasta, mutta sangen pöllämystynyttä Birkkiäistä.

Tässä vielä infot operaatiosta:
"Birken oikea polvi leikattiin polvilumpion luksaation takia:
Polvilumpion lateraaliset sivusiteet olivat osittain repeytyneet ja venyneet. Ristisiteet ja nivelkierukat olivat ehjiä. Polvilumpion telaura on riittävän syvä. 
Niveleen tehtiin polven lateraalisiteitä tukeva ja sääriluun ylikiertymistä estävä nylonside, jolloin sääriluun liiallinen kiertyminen sisäänpäin estyy. Polvilumpion venyneet ja osittain revenneet sivusiteet kiristettiin ja ommeltiin. Nylonside kiristettiin reisiluun pään ulkosivulla olevan lateraalisen nuljuluun ja sääriluun etuharjanteen välille, toinen ommel tukee polvilumpiota sivusuunnassa lateraaliseen nuljuluuhun. Vähitellen nivelkapselin omat siderakenteet korvaavat nylonin toimintaa ja tukevat niveltä riittävästi n. 2-3 kk kuluttua. - -"
Korjaustoimenpide oli siis sama kuin Romilla eikä diagnoosissakaan löytynyt mitään yllättävää.
Nyt sitten käydään ainoastaan pissa- ja kakkareissuilla ulkona tikkienpoistoon ja kontrolliin asti. Silloin sitten katsotaan ja suunnitellaan kuntoutusta eteenpäin...
Nyt jatketaan kipulääkitystä ja Birke sai myös AB-kuurin.

Automatka kotiin meni rauhallisesti - Birke vaan nukkui, ei edes inissyt - mutta ensimmäinen ilta kotosalla oli kaikinpuolin hieman levoton.
Kuten arvelinkin, Romi oli suurin niistä enemmän ja vähemmän kuvitteellisista möröistä, joita Birke lääkepöhnissään näki... Ärinää ja murinaa kuului siis useaan otteeseen, muttei mitään ääntä kummempaa kuitenkaan. Rominkin tuntui alkuun olevan vaikeaa käsittää, mikä ihme "pikkusiskoon" on iskenyt.
Eilenillan meno oli aikalailla tämännäköistä:

Birke operaatiopäivän iltana 12.11.2012

Varautuneena, kipeänä ja mykkyrällä.
Ruoan (makkarasoppa maistui) ja iltalääkkeen jälkeen olo parani ja plikka kävi nukkumaan.

Yö meni rauhallisemmin kuin olisin luullut.
Toisin kuin Romi aikanaan, Birke ei piippaillut, mutta muutaman kerran heräsin kun Birke istui päälläni (nukun patjalla lattialla, sillä Birke on tottunut siihen, että saa tulla viereeni nukkumaan, muttei tietenkään saa vielä hyppiä) tai rymysi kaulurinsa kanssa nurkissa kolistellen, mutta hyvät unet tuli silti otettua.

Tänään Birke on ollut sosiaalisempi ja vähemmän äreä, mutta yhä myös selvästi kipeä sekä kovin väsynyt.
Kuten tästäkin näkyy:

"Isosisko" valvoo...

Kulkeminen on vielä rauhallista eikä Birke paljoa painoa jalalle vielä laske, mutta selvästi pää on jo virkeämpi. Juotavaa, ruokaa ja ulkoilua pyydetään määrätietoisesti ja selvästi ja nyt useampaan otteeseen Birkkis on jo katsonut sangen päättäväisesti laverisoffaa... Vaan onneksi (ja Birken ärsytykseksi) olen asiasta harvinaisen tarkka (Romihan ponkasi aikanaan POP1:senä soffalle, kun en osannut varoa!) ja vahdin, että saksalaisen suunnitelmat jäävät kerta toisensa jälkeen vaan ajatuksen asteelle.

Ruoka maistuu, samoin vesi ja pissaaminenkin onnistuu ongelmitta. Isompaa hätää ollaan toistaiseksi saatu odotella, mutta eiköhän sekin hoidu huomenissa...
Birke käyskentelee kotosalla melko rauhallisesti, mutta tuppaa jäämään kauluristaan millon mihkäkin jumiin. Romin kiertää yhä ja rähähtää, jos Romi on onnistunut huomaamatta hiipparoimaan Birken takaa, mutta muuten syövät vierekkäin ja oleskelevat aika normisti. Joskaan en jätä plikkoja samaan tilaan valvomatta (jottei Romi saa päähänsä 'hoitaa' Birken haavaa - ekan leikkauksensa jälkeenhän Romi kerkisi jossain välissä nappaamaan ylimmän tikin auki) ja yönsä tytöt nukkuvat eri huoneissa.

Tänään 13.11. asento on jo rennompi ja vähemmän kerällä ja kölliä passaa vaikkapa keskellä lattiaakin...

Matka tuntuu yhäkin aivan hirmuisen pitkältä, mutta nyt on ainakin astuttu kynnyksen yli.
Odotan jo kevättä, mutta ensin täytyy kahlata talven läpi.
"Eteenpäin!" sano mummo lumessa - ja mehän mennään!