Haavekuvia

Tänään postista tullut Berran softshelltakki.

Tänään se tuli - nimittäin hartaasti oottamani softshelltakki Berralta!
Just semmoinen ko toivoinkin, vaikka ois ollu plussaa, jos värivaihtoehdoista on löytyny vihreä taikkavaikka viuletti... mutta tämä on hieno jokatapauksessa.

Mutta tän oman logon näkeminen selkämyksessä herätti vähän sekaviakin tuntemuksia...
Aloin pohtia omaa lähtökuoppiin jäänyttä kasvattajanuraani.
Birken polvidiagnoosin myötä melkein jo valmis korttitalo kaatui (jälleen) maantasalle ja taas pitää aloittaa rakentaminen kokonaan alusta. Tai haluaisin uskoa, ettei ihan kokonaan, vaan jonkinmoinen perusta toki kai on ja pysyy, mutta samoissa ekoissa askelissa olen kuin mitä olin alkuvuodesta 2008. Kesän 2006 ja 2008 alun välille mahtuu muutama askel sentään ja on niitä jokunen varmaan otettu sen jälkeen niinkin, ettei jokaista ole ollut pakko astua takas taaksepäin. Jotain oppia on siis uskoakseni tullut. 
Mutta ei tässä voi kehua oikeasti edenneensäkään.

Ja toisaalta mietin, että moni olisi voinut jättää Birkenkin ongelmat huomioimatta ja vaan tehdä pennut kaikesta huolimatta.
Sellainen kasvattaja minä en ole, en halua olla, enkä tule olemaan - jätän vaikka mielummin koko homman.

Kaikki tämä pohdinta on tavallaan tehnyt hyvää, vaikken vieläkään täysin osaa vastata siihen, mikä minua tähän motivoi. Miksi tavoittelen tätä niin intensiivisesti, etten yksinkertaisesti osaa jättää koko asiaa pois mielestäni? Haluaisin uskoa, että motivaationi tulee rakkaudesta rotuun ja toiveesta saada sille omalta osaltani aikaan hyvää, mutten tiedä, olisiko vastaus silti noin yksinkertainen.

Vaan ei kai tässä oikein muita vaihtoehtoja ole, kuin jatkaa eteenpäin.
Mutta toisinaan kyllä hartaasti toivoisin, että osaisin elää enemmän hetkessä ja vähemmän tulevassa. Oon niin päämääräorientoitunut, että on väliin jopa ihan ongelmallista keskittyä siihen, mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu.
(Eikö se ole yksi edistysaskel, että pohtii ja tiedostaa ongelmiaan?)

Vaikka mielessäni on käynyt muutama muukin rotu, niin aina jotakin kautta olen päätynyt takaisin appeihin...
Ja appesivuja onkin tullut tutkittua.
Monenmoiset seikat keikkuu vaakakupeissa, mutta tärkeää olisi saada laumanjatkeeksi plikka, joka vastaisi mahdollisimman pitkälle omaa ihannetta rodusta. Toki toinen juttuhan olisi sitten, että saadaan kasvattaja vakuutetuksi siitä, että pentu saisi meidän laumasta hyvän kodin.
Muutaman bongauksen olen jo tehnytkin, mutta aika ei ole vielä kypsä, vaan pitää malttaa odottaa sopivaa ajankohtaa ja sopivaa yhdistelmää.

Sillävälin joku voisi tulla kajauttamaan minua kalloon ja käskeä keskittymään olennaiseen (eli siis siihen, mitä kaikkea hienoa me vielä tehdään ennenkuin laumanjatke on ajankohtainen)!