Katsaus BH:n suuntaan

Jepjep, kun nyt tässä on ajettu Romi sisään jälkihommiin, niin heräspäs sitten ajatus katsastaa, missä mennään keväälle suunnittelemaani BH-koetta aatellen...

Eli tarkoituksenani oli tänään vedellä BH-kaavio mahdollisimman koemaisesti lävitte ja kahtoo missä kaikkialla, ja kuinka pahasti, homma kosahtaa.
Ihan prikulleen koemaisesti ei kuitenkaan koko hommaa tehty. Ilmoittautuminen (jossa on vielä reenittävää) jätettiin veks ja paikkamakuu tehtiin erillisenä, mutta seuruukaavion ja 'jäävät' tein mahdollisimman koemaisesti. Palkkasin vain liikkeiden välillä, namilla, koska halusin pelata siinä varman päälle ja antaa kunnon vahvisteen.

Noniin, käydäämpä se kaavio lävitte!
Eka jätin patukan autolle ja näytin sen Romille. Sitten kentälle, jossa namirasia kentänreunaan ja koira hallintaan, sitte menoks!
Hihnaseuruun teki mielestäni tosi tosi kivasti! Ei ehkä ihan parhainta Romia, mutta todella liki. Henkilöryhmässä (jota ei oltu reenattu arviolta kahteen vuoteen!) ei ollut minkäänmoisia ongelmia!!! Whaaaat?!? Kunnes sitten vapaana ollessa haisteli henkilöä 2-3 kertaa, tästä suullinen huomautus ja ylimääräiset kierrokset, kunnes saatiin onnistuminen.
Vapaana seuruuttaessa korostui minun liian hätäinen rytmittämiseni liikkeelle lähdettäessä (kiitos Hannalle huomauttamisesta!). Eli Romi lähtee hyvin matkaan mukaan, kun käskytän ja vedän henkeä ennen ko lähren liikkeelle. Tämän jouduin korjaamaan henkilöryhmästä lähtiessä, jolloin Romi jäi kyydistä ja jäi epävarmana oottamaan. Korjautui onneksi samantien ja päästiin tekeen seuruukaavio uusiks.
Tässä vaiheessa olin ensinnäkin jo niiiin ylpeä siitä, ettei Romi yhtään hötkyillyt lähdettäessä, vaan sain rauhassa kuunnella appari-Hannan neuvot ennen starttia. Sen jälkeen ylpistelin sitten sillä, että plikka vaan yhä jaksoi seurata! Jostain syystä homma levisi juoksuosuudella, mutta korjaantui onneksi heti hitaissa ja sen jälkeen loppukaavion Romi tekikin sitten todella täpäkästi.
Jättöliikkeissä (en oikein osaa sanoa näitä enää jääviksi, vaikka toki koira sinne jää) ei ollut sen ihmeempiä ongelmia. Noh, ehkä jäi istumaan hieman vinoon, muttei sen ihmeempiä. Luoksetulossa taasen tuli esille Romin tuttu ongelma, haukahtaa parin vikan metrin aikana... Tätä tullaan kyllä jankkaamaan, jotta sais veks, muttei se onneksi nyt mikään maailmaa kaatava juttu silti ole. Ja lisäksi tuli vinoon eteen. Eli tässä tarkkuusreeniä, sen pitäs olla koirallekki kivaa, joten nou hätä.
Tästä sitten se vapautus ja hurrrrja juoksu kehän toiseen laitaan ettiin namikippo! Hienosti pelasi tämä palkkaustapa - ei yhtään ees pyrkinyt autolle (jonne mentiin vasta 'valmis' käskyllä).

Oon siis älyttömän tyytyväinen!!!
Suoraan sanottuna olin jo oikeasti varautunut täyteen fiaskoon... Ehkä se oli tää hieman humoristinen lähestymistapa, joka oikeasti pelasti mein reenit? Ei ois eka kerta, kun ohjaajan tuloshakuisuus sais koiran motivaation lässähtään.

Mutta tultiin me viel uudestaankin kentälle!
Nimittäin tekeen paikkamakuuta häiriössä. Sillä pakkohan sitä häiriöreeniä on siihen ottaa, en mie muuten voi olettaa, että se kokeessakaan sitä kestää... Jottei kuitenkaan ahnehdittas, niin olin itse vaan n. metrin päässä Romista, katse koiraan päin.
En ottanut aikaa, mutta Hannan ja Helgan reenien ajan siinä oltiin ja uskoisin, että about 5 min meni.
Kuten aiemminkin, niin nytkin ekallla kerralla esiintyi piippaamista - tästä en niin välittäs. Luoksaria otettaessa Romin varpaat kipristeli jo siihen malliin että "iiiiii, mie niiiiiin tahtosin mennä ja toi palkkakin on tos takana, mukku en mie kumminkaa saa, iiooiiii, pakko nyt vaan olla tässä, mutku mutku mutku tahtos, mutku..." ja pysyihän se! Hetken jouduin vielä ootteleen, jotta pääsin vierelle sillon kun Romi oli hiljaa. Sitten nytkähtikin ja meinas ennakoida vapautuksen, mutta käskyllä korjas ja saatiin malttia.
Koska piippaus vaivasi minuu, otin vielä pari lyhyttä toistoa, joissa vapautus hiljasuudesta - hyvin menivät.

Leijun vieläkin!
Monelle tässä vois olla vielä vaikka mitä korjattavaa, mutta meidän mittapuulla tää meni ihan megahienosti! En vois olla tällä hetkellä tyytyväisempi.
Nyt jätetään tää kaava taas veks ja keskitytään hiomaan ongelmakohtia erillisinä sekä reenaan sitä paikkamakuuta paljon ja eri tilanteissa. Keväällä katsotaan homma uusiksi ja jollei mitään isompia takapakkeja tule, niin mettästetään se koepaikka ja mennään hommiin!

On se Romppis vaan aina täynnä yllätyksiä. Päkäpää ihanuus!