Voi HUOKAUS!
Omat jalostussuunnitelmat meni sitten (taas) mönkään... Birkehän oli tutkittu lonkkien, kyynärien, olkanivelten, selän ja polvien osalta terveeksi, mutta kappas, kun nyt sitten todettiinkin, ettei polvet olekaan enää terveet
Epäreilua.
Nyt oon paininut monenmoisten kysymysten äärellä. Useampaan otteeseen oon jo miettinyt sitäkin, voiko rodun tilanteen kääntää paremmaksi (olen mm. ottanut Pevisaan menon jälleen esille sekä yrittänyt tuoda julki polvitutkimusten uusimisen tarpeellisuutta niin Suomessa kuin ulkomailla), kuinka paha tilanne todellisuudessa on ja pitäisikö vaihtaa rotua terveempään ja enemmän pk-koiraan...
Vaan kun oma sydän ei anna myöten vielä luovuttaa!
Onnekseni lopullisten päätösten aika ei ole vielä. Nyt katselen ja seurailen rodun tilanteen kehittymistä ja yritän omalta osaltani auttaa sitä mielestäni oikeaan suuntaan ja katson sitten parin, kolmen vuoden päästä (kun koiranpaikka on kenties avoinna) josko lähellä tai kaukana olisi omat kriteerit täyttävää mielenkiintoista yhdistelmää, josta kenties voisi pentu talouteen tassutella. Toivon, että se pentu on vielä appe, mutta aika näyttää.
Ja sitten kynsiä purren jännitetään, josko siitä pennusta sitten viimein kasvaisi se Zirotamin kantanarttu, jota olen nyt jo liki 6 vuotta odottanut.
Tässä on kaikenmoista (ikävää ja ihanan kannustavaa) keskustelua käyty eri tahoilla, olen kuullut, että polviongelmat todnäk muka johtuisivat liiallisesta rasituksesta ja että jollei vaiva ole perinnöllinen (patellaluksaation periytyvyys ei ole ihan yksinkertainen juttu, kuten ei esim lonkkadysplasiankaan) niin tokihan Birkeä voisi vielä jalostukseen käyttää (EI tule tapahtumaan)... ja toisaalta olen myös saanut paljon tukea ja rotupiireissä on jälleen keskusteltu rodun tilanteesta myös ihanan avoimesti ja hyvässä hengessä.
Onneksi omat periaatteet ja etiikka on auttanut niissä vaikeammissa keskusteluissa, muuten olis varmaan nuppi seonnut!
Aikamoisen tunneskaalan olen tässä reilun viikon aikana käynyt läpi, eikä prosessointi vieläkään ole valmis.
Epäreilua!
Onneksi tässä keskustellessa on myös tullut sekin ilmi, miten paljon terveempi appe rotuna on kuin moni muu rotu.
Polviongelmia on (vielä kun saisi polvitutkimukset yhtä yleisiksi ulkomailla kuin täällä Suomessa - missä sitä ongelmaakin, ylläriylläri, on diagnosoitukin enemmän), lonkat on aika hyvässä jamassa, kyynärät pääosin nollaa, jokunen OCD tapaus ja tietty jonkinverran allergiaa, selkäongelmia, ilmeisesti sydänongelmia (nämä kolme kuitenkin aika harvassa), sukulaisrodulla (ja ilmeisesti muutamalla apella) on todettu EU:ta ja nyt on tullut esille liian kapeasta alaleuasta johtuvia purentavikoja, mutta silti, SILTI rotu on moneen verrattuna terve, vaikka geenipooli onkin keskivertoa pienempi. Niin, silmiä on tutkittu niukasti, muttei ihmeempiä ongelmiakaan ole mistään ilmi tullut ja kaikki silmäpeilatut olleet terveitä.
Tiedän, että pelko on juuri nyt suuri ja miettii, uskaltaako moista riskiä enään ottaa, kun kahden kohdalla on käynyt näin... Mikä todennäköisyys tälle?!? Oikeesti. Mutta silti. Appe on niin loisto-otus!
Uskon, että jos mentäisiin vaikka sinne Pevisaan polvien osalta (ja sitä kautta jalostukseen aiotut koirat tulisi tutkitutettua useammin ja virallisesti) niin ongelma voitaisiin saada hallintaan, enkä usko, että Pevisa mitenkään radikaalisti ja liikaa rajaisi jalostukseen käytettäviä koiria (liian raskaalla kädellä kun ei geenipoolin puitteissa ole varaa rajata), enkä usko, että "polviseulan" tarkentaminen saisi muut ongelmat räjähtämään käsiin...
Mikä neuvoksi?
Mitä kasvattamisesta haaveileva harrastaja voi tähän eteen tehdä?
Noh, aukaista suunsa tottakai, kuten oon tehnytkin, mutta kuka oikeasti kuuntelee minua, jolla ei ole kokemusta kuin yhdestä ongelmasta, jolla ei ole jalostusnarttua, jolla ei ole ollut yhtään pentuetta...
Missä ja miten pystyisin (hyvässä hengessä) vaikuttamaan rodun tulevaisuuteen ja viemään sitä toivomaani suuntaan hyppimättä kuitenkaan kenenkään nenille?
Minulla on kokemusta, muttei kuitenkaan tarpeeksi kokemusta... Phuuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!