keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Viikko operaatiosta

Niin se mennä hurahti viikko...
Birke on mielestäni toipunut hyvin. Tänään annettiin aamusta viimeinen antibiootti, särkylääkkeitä annetaan yhä aamuin illoin. Lisäksi olen nyt antanut Birken kasvattajan lähettämää homeopaattista Arnicaa, jonka pitäisi vaikuttaa nivelkipuja helpottavasti sekä parantumista edistävästi.

Noh, koska se viikko meni jo, niin se meinaa, että minun talvilomakin meni jo.
Ihan hirveän levännyt olo ei kyllä ole, vaikka kohtis helposti tämä on tässä mennytkin.
Tänään iltavuoroon ja huomenna aamuun. Perjantaina lyhkäsempi vuoro ja viikonloppu sitten taas vapaa, mikä on ihan mukava kuitenkin.

Muttaniin, Birke liikkuu vaivattomasti ja nyt ei enää meinaisi käynti riittää, vaan pyrkii kevyelle raville. Tätä rajoitan, sillä en halua liikaa rasitusta, eikä ravi ole täysin puhdas, vaikka hyvältä nekin näyttää.
Onneksi malttaa kuitenkin käppäilläkkin, kun asiasta kerran pari huomauttaa.

Tässä juuri kuvattu video (aamulääkkeen jälkeen):


9 kommenttia:

  1. Jee, näyttääpä meno jo huippuhyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kipulääkkeillähän vielä tosiaan on, mutta menohaluja löytyy senkin verran, että yritti eilen huijata Äiten lähteen ihan lenkille ;)
      Hyvin on alkanu, hyvä fiilis ja kova luotto :)

      Poista
  2. Löysin tänne Petsien kautta. Mun koiralla on kans patellaluksaatio, molemmat polvet leikattu, vasen leikattu useamman kerran jääden kuitenkin vähän löysäksi. Mielenkiinnolla luen näitä teidän toipumiskertomuksia, meillä ainakin oli aika raskasta aikaa kun Elsa on tosi vilkas ja oli täysi työ pitää se levossa. Toivottavasti tota vasenta polvea ei enää tarvitsisi operoida vaikkei se ihan priimaksi tullutkaan.

    Paranemista Birkelle!:) En ole muuten vielä kaikkea lukenut, mutta miksi noita polvia ei molempia leikattu heti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkamoi ja tere tulemast lukemaan :)
      Kohtalotovereiden tarinoita on aina mielenkiintoista lukea ja vertaistuki on aina mukavaa!

      Heti kävin tein blogia kurkkimassa ja yritin bongailla Elsan pl-tarinasta suurimman osan...
      Kaiken alkua en kuitenkaan löytänyt, enkä juttua itse operaatioista ja siitä, miksei vasenta polvea saatu täysin kuntoon. Onko niistä jossain juttua, mielelläni lukisin?

      Sitten toinen kyssäri, miten oot saanu Elsan epävirallisen polvituloksen KoiraNettiin??? Lisään ehdottomasti Romin tuloksen ja Birken epävirallisen, jos se ei ole liian työlästä tai tyyristä! :D

      Muttaniin, kysyit, miksei Birken (tai Rominkaan) polvia leikattu samanaikaisesti.
      Tähän on se yksinkertainen syy, että leikkaukset on tehty vasta sitten, kun polvi on alkanut oireilla.
      Romin polvet oli jo alle vuosikkaana löysät, vasen 2 ja oikea 1 - vasen leikattiin keväällä '08 ja oikea alkoi vaivata vasta syksyllä '10, jolloin se korjattiin.
      Birke taasen todettiin nuorena polviterveeksi, mutta sijoituspentueen jälkeen sitten alkoikin huonommassa lihaskunnossa ja juoksua tehdessään polvet löystyä... Oikean teloi liukastuessaan ja se sitten vaivasi hetken, oli puoli vuotta oireeton ja sitten taas juoksua tehdessä alkoi oireilla. Tämä ongelma diagnosoitiin ja korjattiin loppuvuodesta '12 ja samalla todettin vasemmankin polven olevan löysä, mutta koska se luksoi näkyvästä vasta nyt marraskuussa, leikkaus tehtiin vasta nyt.
      Näillä plikoilla on tuota elopainoakin kymmenisen kiloa Elsaa enemmän, joten samanaikainen leikkaaminen olisi jo tämänkokoiselle koiralle muutenkin todella todella vaikea prosessi - kenties jopa mahdoton. Jos tilanne olisi ollut niin vakava, että molemmat polvet olisivat tarvinneet mahdollisimman nopean hoidon, olisi oletettavasti leikattu ensin toinen, kuntoutettu 1-2 kk ja sitten leikattu toinenkin. Onneksi näin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, vaan molemmat plikat ehtivät kuntoutua ekasta leikkauksesta ennen toista...

      Poista
    2. Kohtalontovereiden juttuja aina mielenkiinnolla lukee. Silloin kun Elsalla todettiin patellaluksaatio niin en netistä löytänyt paljoa asiasta tietoa tai kokemuksia. Ajattelinkin, että voisin kirjoittaa Elsan polvijutuista jonkun koosteen joskus blogiin. Itse asiassa on pyörinyt luonnoksissa jo ikuisuuden, mutta jotenkin on kynnys julkaista vaikka voisiki olla hyvää vertaistukea niille jotka on juuri saanut kuulla oman koiran patellaluksaatiosta ja haluaisi jotain kokemuksia.. Ehkä joku päivä valmistelen tekstin loppuun, tosin tuo polvitarina tuskin koskaan loppuu, heh. Elsalla nyt joulukuussa vääntyi polvi ja samalla se kuvattiin ja todettiin siinä polvessa kalkkeumaa, voipi olla että jossain vaiheessa tulee tällekin operaatiota jos alkaa kalkkeuma vaivaamaan. Ortopedin mukaan polvi kuitenkin nyt näyttää ihan siistiltä.

      Silloin Elsan sairastumisen aikoihin ei ollut vielä nykyistä blogia, mutta kirjoitin silloin käsityöblogia ja siellä on jotain pienesti mainittu. Nopeesti etsien löysin Elsan toisen leikkauksen tekstiä täältä: http://knittapotkyloita.blogspot.fi/2012/01/paluu-lahtotilanteeseen-patella.html

      Toi vasen polvi on oikein kunnon murheen kryyni. Elsa oli silloin ensimmäisen leikkauksen aikana vielä kasvuvaiheessa ja ainakin tuon tekstin perusteella epäiltiin polven pettäneen siinä kasvuvaiheessa uudelleen. Elsan polvi pysyy paikoillaan ihan ok, mutta jalan vedettäessä ihan suoraan, nousee polvilumpio siihen harjanteelle, on siinä ja siinä että pysyy. Jos tuota haluttaisiin lähteä vielä operoimaan niin vaihtoehtona olisi telauran syventäminen tai proteesi. On sen verran kiero koko polvi ettei pelkällä kiristyksellä tuon kummosemmaksi muutu. Toivottavasti nämä termit nyt tulee oikein, ei ole ehkä fiksuinta kirjoittaa keskellä yötä kun ei jaksa papereistakaan tarkistaa termistöä..

      Itse asiassa mä olen ihmetellyt itsekin miten noi epäviralliset tulokset on tullut koiranettiin!:D En ollut itse silloin paikalla, mutta exä oli vaan allekirjoittanut jonkun ortopedin paperin ja tais samana päivänä näkyä jo koiranetissä. Pystyykö ne lääkärit lisäämään sairaan koiran tiedot koiranettiin? Ei siitä kuitenkaan mitään laskua tullut. Jännä ettei niitä kaikilla lisätä. Olisi kyllä ihan hyvä jos epävirallisetkin näkyisi siellä.

      Tosi mielenkiintoista tuo miten herkästi polvet leikataan. Meillä tuo vasen polvi meni Elsan vääntäessä sen pellolla, oikea oli vähemmän löysä, mutta ortopedi suositteli molempien leikkaamista vaikkei toinen oireile. Sanoi, että todennäköisesti tulee nivelrikko jos ei leikata. No vaikutti meillä sekin, että vakuutus korvas sen vääntyneen polven ja toiseen polveen tuli paljousalennusta. Elsa oli tuolloin vielä kasvuvaiheessa niin elopainoa oli aika vähän joten pystyi samaan aikaan leikkaamaan.

      Ihan hauska löytää toinen kohtalontoveri. Näistä polvijutuista puhuminen on välillä niin turhauttavaa kun ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä asiasta. Naapuritkin silloin ihmetteli viikkoa leikkauksen jälkeen, että vieläkö se on toipilaana kun kannoin Elsan portaat ylös. Oli ihan ihmeissään kun koitin selittää, että se kuntoutusprosessi kestää ainakin sen pari kuukautta.. No eipä sitä varmaan osaa ajatella miten iso leikkaus se kuitenkin on ja liikuntaa pitää asteittain alkaa lisäämään todella hitaasti. Onneksi löydettiin hyvä fyssari niin sai hyvät neuvot jumppiin ja liikunnan lisäämiseen.:)

      Kun aloin miettimään noita sinun koirien leikkauksia niin olet sinäkin paljon saanut tehdä töitä koirien terveyden eteen. Kaikki neljä polvea eri aikaan leikattu niin on kyllä varmasti ollut raskasta ja tullut takapakkia kaikessa harrastamisessakin.:O

      Poista
    3. Lisäilin teidän blogin seurantalistalle ja jään oottamaan sitä koko kertomusta! :D
      Romin ekasta leikkauksesta ei oo julkisia muistiinpanoja niinkään, mutta tokalle tein (oman toiminimen nimissä) ihan bloginkin: http://rominpolviblogi.vuodatus.net/ - tosin on vuodatuksessa ja palvelinongelmien takia suuri osa kuvista on kadoksissa, mutta ainakin tekstit on... Birken jutuista löytyy tästä blogista noiden "PostOperatiivinenPäiväkirja" & "Patella Luksaatio" -tägien alta aika paljonkin. Meillä oli siitä hyvä tuuri, että pelkät pehmytkudostoimenpiteet ja antirotaatiosutuura on riittäneet - luuhun kajoaminen on aina sitten jo isompi juttu :/

      Ja juu, tajusin kyll, mistä puhuit noissa termeissä :D
      Pl-tyypit ymmärtää ;) mutta tosiaan, kaikki ei ja se on tosiaankin aika turhauttavaa välistä...

      Omassa rodussa halusin tuoda ongelmaa oikeasti julki ja kehtaisin väittää olleeni ekoja polviongelmista _laajemmin_ julkisesti kirjoittaneita ja puhuneita appenzelleristejä ;)
      Nykyään ongelmista puhutaan ja ne tiedostetaan laajemmin - tämä oli se, mihin pyrin. Oma tuska ja suru helpotti sitten siinä sivussa kans :)

      Hyvä ortopedi ja fyssari on aivan must näissä jutuissa! Ite luin ammatinkin Romin inspiroimana ja nykyään pystyn huolehtimaan kuntoutuksesta ja lihashuolloista suurelta osin itse.
      Romin vasemman polven leikkasi Jan Räihä Espoon Eläinsairaalasta ja muut on hoitanut oma luottomiehemme Juha Kallio Eläinystäväsi Lääkäristä :)

      Hohho, rupee muuten itelläkin oleen jo vähä vaikeempi pitää ajatuksia kasassa näin työpäivän jälkeen, mutta kirjotettava on nyt viel ;D

      Joo, tää on nyt tosiaan neljäs leikkaus meillä - sitten loppuu polvet ja uusintakierrosta EN halua alkaa.
      Kasvatushaaveet jäi, samoin pkjälki -ura (en reeni pk-esteitä tmv. rajumpia juttuja polvien takia, en halua kaivaa verta nenästäni), mutta tokosta on nyt innostuttu ja fh-jäljellä meinataan vielä joskus kisata :D Romi täyttää enskuussa 7 ja vielä mennä porskuttaa menemään :D
      Eniten ehkä harmittaa se, että Birke on senverran vietikäs, että sille ois saanu pirunmoisen tottiksen ;) Mutta riittää se tokokin, vaikkei sitä viettiä siellä niin kovasti tarviikkaan :D

      Ei tää helppoa ole kellekkään, mutta niin kauan kun ennuste on hyvä, on yritettävä.
      Sitten kun se aika tulee, niin irtikin päästän, mutta ilman reilua taistelua me ei luovuteta :)

      Toivottavasti Elsan vasuri pysyy nyt aisoissa eikä ala vaivaamaan!

      Poista
    4. Ainiin, unohtu!
      SKL:n sivuilta löysin tällasen: http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/viralliset-terveystutkimukset :D

      Poista
    5. Hyvä että olet rohkeasti tuonut esille näitä polviasioita rodusta. Se on kyllä harmillista kun polvet on este harrastukselle. Niin monessa lajissa kuitenkin voi polvi vääntyä. Meilläkin jäi agilityhaaveet pois. Metsästyksestä en ole luopunut. Fyssari sanoi, että voi metsästää, koska siinä koira juoksee vapaana eikä esim ojien yli hyppiessä tule niin helposti vääntämään polvia kuin agilityssä, jossa on tiukkoja käännöksiä. Toivottavasti polvet pysyy paikoillaan, onneksi se lohduttaa, että on kuitenkin vielä joitakin leikkauskeinoja käytettävissä jos tuo löysempi polvi tuosta vielä löystyy. Ei tarvitse heti lopettamista miettiä, vaikka olen sitäkin joutunut matkan varrella miettimään.

      Sinulla on kyllä käynyt tosi huono tuuri, kun kaksi polvivaivaista koiraa olet saanut. Elsalla on samasta pentueesta yhdeksän sisarusta ja koiranetin mukaan Elsa on ainoa jolla polvet vaivaa. Samalta emältä on vielä kaksi muuta pentuetta eikä niilläkään näytä olevan ongelmia polvien kanssa. Bretoneilla patellaluksaatio on onneksi ainakin Suomessa tosi harvinainen, mutta kyllä sekin nopeasti alkaa yleistymään jos siihen ei kiinnitetä huomiota. Varmaan ainakin osa Elsankin sisaruksista kantaa tätä geeniä, muistaisin, että tämä voi hypätä parin sukupolvenki yli oireettomana.

      Kiitos tuosta Kennelliiton linkistä! Nyt tiedänkin miksi Elsan epävirallinen tulos näkyy koiranetissä.

      Poista
    6. Toivotaan, että Elsalla on vaan ollut huono tuuri ja muut sisarukset pysyy terveinä, eikä periytä vikaa eteenpäin. Polygeenisesti kun periytyy, niin ennustaminen voi olla vaikeaakin...

      Mitä tulee omaan rotuun, niin näillä näkymin seuraava koira (sitten joskus) ei ole appe, vaan beussi :)
      Väliin otan jotain muuta, sillä jos osuis kolmas polvivikanen appe peräkanaa, niin sitten poksahtas jo päästä jotain :D

      Luin, ett teillä oli menny möllit vähä penkin alle... Häntä pystyyn ja tsemppii viralliseen!
      Sehän menee sitten paremmin, ko koemaiset ei sujuneet, eikö? ;)

      Poista

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!