Operointi on suoritettu

Tänään kymmeneksi aamulla vein Biibiäisen Raholaan Juhan leikkuupöydälle (kolme kertaa on siinä tirsat jo vedellyt) ja vähän ennen neljää iltapäivällä klinikalta soiteltiin, että siellä oltiin jo varsin hereillä...
Tämän kyllä osasin päätellä jo sanomattakin, sillä taustametakka oli kohtalaisen laajaskaalainen ja volyymi aika mahtava!

Noh, lährettiin (Romi pääsi autoon mukaan) sitten Äiten kanssa Birkeä hakemaan.
Kotimatka sujui pienten pärinöiden kera, mutta rauhallisesti.
Parkkikselle neiti sitten kyykkäsi ja väänsi kakkarat, eikä pissaakaan tarvinnut odotella kuin puoli ysiin asti.
Ruoka ei ole maistunut, joten herkkuja sateli senverran, että saatiin vattaan jotain täytettä, jotta voitiin antaa eka AB ja illan särkylääke.

Nyt täällä sitten vedellään taasen sikeitä keittiönpöydän alla - siellä on aina ollut Birken oma "turvapaikka" ja sinne rauhottuu näjemmä nytkin.
En nyt vielä ainakaan mene kameran kanssa häiriköimään...

Ainiin, onkin pitänyt sanoa, että tällä kertaa meinaan keskittyä kirjottelemaan kuntoutuksesta hiukan vähemmän teknisesti ja enemmän "ihan vaan kuntouttamisen arjesta".
Mikäli tätä "teknisempää" kirjoitustyyliä kaipaa, niin voi klikkailla "PostOperatiivinenPäiväkirja" tägiä ja selailla Birken ekan leikkauksen kuntoutuskertomusta.

Mitäpä vielä...
Haava on siisti, Romille on pöristy, mutta lopulta mielestäni vähemmän kuin viimeksi, välillä herätään ja vaellellaan vähän levottomina, mutta kun olo paranee, niin sitten mennään taas nukkumaan.
Jalalle on varannut tosi hyvin painoa, vaikka osa on tietysti operaatiossa annetuiden vahvojen kipulääkkeidenkin aikaansaannosta.

Kaikki siis hyvin!
Emäntä huokaisee ja toteaa, että ei se arki lopulta enää kohta paljon sen ihmeellisempää ole ja pian ollaan taas jo ihan melkein normimenossa. Toivottavasti aika menee nopsaan.