Voi voi VOI.

Niin. On aika hiljasta taas vaihteeksi blogin puolella ollu.
Vaan nyt kun auto oottaa huoltomiestä, niin kerrankin ollaan tiistai-iltana kotona eikä kentällä ja jos sitä nyt sitten olisi aikaa vähän kertoilla, mitä ollaan tehty, kun ei ainakaan blogattu olla.

TOKOA. Birken kanssa ja vähän Rominkin, mutta koska työt haittaa harrastusta ja ei mennäkkään enää Romppisen kanssa kokeeseen tän vuoden puolella, niin Romppis on lähinnä höntsäilly.
Birkkiäinenkin saa nyt hetken lepoa kenttäreeneistä, mutta se ei meinaa, että oltas vaan (ja Birkkikseltä jos kysyy, niin reenitauko on melkeen kirosana).

Voivoivoivoi, voi voittajaluokka!
Semmoista ollaan nyt enempi ja vähempi ahkerasti huokailtu ja hommailtu Biibiksen kanssa ja nyt on luvassa vähän katsastusta ja pohdiskelua aiheesta...

Are you kidding me?

PAIKKAMAKUU:

• Ei olla nyt niinkään otettu...
  Uskoisin, että tällä kaudella vaivanneet ongelmat kaksoiskäskyissä ja ennakoimisissa on aika hyvin takanapäin. Mitä tulee luokkavaihdokseen, niin eihän Birkelle ole väliä, ollaanko siellä 3 vai 4 minuuttia!
  Ennen koetta (sitten joskus) otellaan tottakai tätäkin ja jos piippaa tai haistelee (näitä tulee joskus), niin meinaan puuttua nyt tarkemmin. 

SEURUU: 

• Mielentilareenit on tuottaneet tulosta ja liki kaikki meidät tällä kaudella nähneet on kehuneet sitä, miten paljon ollaan kehitytty (lue: kuinka paljon hiljaisempi Birke on). Tätä pitää tietty ylläpitää ja huolehtia siitä, ettei ne kierrokset jatkossakaan pääse nousemaan.
  Askelsiirtymät kaikkiin suuntiin onnistuu jo ihan mukavasti, itte kaipaan hiukka viel varmuutta peruutukseen. Hidas ja nopea seuruu onnistuu myös käännöksineen kaikkineen hyvin. 

LIIKKEESTÄ ISTUMINEN:

• Meni kaaliin paljon nopeammin kuin olisin uskonut (vaikken mitään järkyttävän kokoisia ongelmia kyllä oottanutkaan)!
  Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että tätä otettaessa Birkelle on tullut jokin aivopieru, jonka mukaan "odo" = istu. Tästä syystä tämän reeniminen on nyt ollut aika minimissä, kun istumista on alettu tarjota niin luoksetulossa kuin ruudussakin... 

LUOKSETULO: 

• Välillä meni kokonaisena, sitten taasen ei millään täydeltä matkalta... Noh, Mirkku vinkkas, että meen eka kolmannelle törpölle, jolta stoppaan seisomaan ja etenen sitten neljännelle. Tämä oli hieno vinkki ja on parantanu seisomaan stoppeja ihan huikeesti (ei se ikuna avossa ole noin hyvin pyssänny!), mutta kun sitten ei millään stopannu seisomaan täydeltä matkaa, vaan kauniisti ja näpäkästi istumaan (aaaaaaaaargh!).
  Tätä ongelmaa nyt sitten ratkottu ja viime viikolla Heidi kysäsi, tietääkö Birke seisomiseen käsimerkin. Noh, tietäähän se, vaikka sitä ei sitten stopin alkeiden ole käytetty... Noh, koitettiin, mitä tapahtuu, kun heittelin käsimerkillä pari kertaa lelun lyhyeltä matkalta ja sitten asemoitiin ittemme täyden matkan luoksariin.
  Käsimerkki ja sinnehän se stoppas oikeen mageesti! Ja siitä sitten kutsu ja suullisella käskyllä maahan ja vapautus palkalle mun luo. Wau. Tätä pitää nyt ottaa ja vahvistella muutama kerta, mutta mikäs sen loistavampaa, jos näin alkaa toimia!

RUUTU:

• Tässä pienellä aikaa ongelmaksi muodostui paitsi istuminen ruutuun, myös se, ettei irronnut ja jos irtosi, jäi ihan ruudun etureunaan, mikä ei ole se, mitä minä haluan vahvistaa.
  Jonnin aikaa tätä jahkanneena (ja valitettavasti pariin otteeseen hermot käräyttäneenä) taisi onneksi löytyä ratkaisu.
  Oon nyt tehnyt ihan läheltä hahmotusharjotuksia, joissa lähetän Birken ruutuun sen eri reunoilta ja stoppaan sen takareunan lähelle. Otti aikansa, että alkoi hoksata, mutta nyt kun muistin käydä taas myös taputtamassa sitä ruutua välillä. ollaan saatu onnistumisia jopa muutaman metrin päästäkin.
  Erikseen otellaan sitten täydeltä matkalta ruutuunjuoksua lelulle, jottei se matka ihan kokonaan kutistuisikaan.
  Muita osia ei olla reenattu, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa ottaa myös maasta seuraamaankutsuja, joita on otettu ehkä pari, sillä seurauksella, että meinaa prkl ennakoida maastanousuja. Pitää siis olla natsi ja olla tarkkana, kenties laittaa ruutuun maahan ja kutsua ainoastaan sieltä, jottei tuo palikka vaan ala arpoa, saako maasta muulloinkin lähteä (on aina ollut varma makaaja, joten en halua riskeerata sitä)... 

HYPPYNOUTO: 

• Mielentila on saatu pysymään aikas hyvin aisoissa. Pariin kertaan oon joutunu puuttumaan ja se on sitten näkynyt epävarmuutena palautuksessa. On jopa koittanut kiertää muutaman kerran (olen onneksi päässyt ne estämään ja korjaamaan) tai jäänyt esteen taa kapulan kanssa seisomaan, mutta toistoilla ja pikkuavuilla meinaan saada liikkeeseen varmuutta, joten uskoisin tän menevän ihan ok.
  Toki ohjaajan pitää opetella heittämään kapula mahdollisimman suoraan ja Birken kanssa on aina mielenkiintoista nähdä, miten hyppy- ja noutoliikkeet menee uudistusten jälkeen kokeessa... Jospa tuossa keväällä ois vaikka jossain möllit, niin vois mennä katsastaan ennen virallista voittajan korkkausta... 

METALLINOUTO:

• Oma kapula on yhä vasta ostoslistalla, mutta ollaan silti päästy vähän tätäkin ottamaan...
  Ekalla kertaa kapulalle piti ennen nostamista toitottaa alppitorvea ja kallistella päätä, mutta jo alusta asti se on sieltä nostettu ja nykyään menee ihan siinä samassa kuin puinenkin kapula (eli mielentilareeniä tähänkin ja puuttumista tarvittaessa).
  Nostothan ei Birkellä ole mitään siistejä vieläkään, mutta se johtuu omista mokista ekoissa noutoreeneissä ja koska ollaan yleensäkin saatu noutoja todella paljon tällä kaudella siistittyä, oon valmis hyväksymään sen, ettei Birken noudot tule kenties koskaan mitään kymppejä olemaan. 

TUNNARI:

• The Kauhuliike...
  Kärnän Sarin koulutuksessa kesemmällä Birke sai ensikosketuksensa tunnarikapuloihin ja - kuten ennalta arvelin - ne muistutti sitten lähinnä hammastikkuja sen jälkeen...
  Varovaisesti aloteltiin kotosalla ehdollistamaan Birkeä siihen, että "oma" meinaa kapulan ottamista suuhun eikä sen ilmaisemista. Tämä saatiin aika nopsaan selvitettyä, mutta nenäähän tuohon ei vielä tarvinnut avata, eli mitenkäs se sitten?
  Lauralta pyysin aiheeseen apuja ja saatiin hyvässä mielentilassa nenää availtua kentänlaidan nurtsilla. Selväksi kävi kuitenkin heti, ettei liikettä kannata vielä tuoda kentälle, vaan alotella hajuerottelut kotona.
  Näin tehtiin, mutta nenä ei auennut... Onneksi Lauran kanssa oli puhetta myös siitä, miten hänen koiransa ei tajunnut avata nenäänsä "oma" -käskyllä, mutta kun sanottiin "etsi" niin johan sitten. Näin myös Birkellä!
  Hyvin nopeasti oon jo pystynyt siirtymään ihan täyteen kapulamäärään kotilattialle riviin aseteltuina ja nenä käy, nenä käy...
  Toisinaan käyttää väärän suussa (tähän yritän puuttua, mutta ei kovasti vielä sitä kestä, vaan menee epävarmaksi), mutta melko harvoin. Lisäksi kapulan pitää vielä olla hiukan vahvemmin hajustunut kuin kokeessa, jotta varmuus riittää, mutta oon erittäin tyytyväinen siihen, miten nopeasti tää etukäteisinhokkikauhuliike on saatu eteneen ja vielä oikealla tavalla oikeaan suuntaan!

KAUKOT:

• The nykyinen ressiliike...
  IS-MAA-IS - avosta jo tuttu, tämähän menee ihan nätisti, aika harvoin jää jumiin...
  MAA-YLÖS-MAA - nousee hienosti, mutta maahanmenoon tarttee vielä apua, jotta tekee paino takapäällä
  BÄK-SEI-BÄK - nousee hienosti seisomaan, mutta se istumaanmeno... Birke tekis sen niiiiiiin mielellään vetämällä takaset eteenpäin, että tätä on nyt jankattu! Selvästi etuset paikallaan olis luontaisempi, mutta haluaisin uskoa, ett ollaan jo vähän edetty ja tekee välillä jo paremmin. Hirmu hankala minulle jotenkin oikean merkkauskin tässä.
  Ja ongelmaksihan muodostuu siis se, että kun seisomasta maahanmeno ja istuminen ei onnaa oikeella tekniikalla ilman apuja, niin väärällä tekniikallahan se tulee koiruus kovasti liikaa eteenpäin ja sitä kautta ei saada liikettä eteenpäin, kun ei voi ottaa yhtään lisää etäisyyttä...
  Sari lupas koittaa tulla apusilmiksi, niin sais tietää, mitä teen väärin ja kannattaako jotain tässä kaikessa muuttaa, vai onko kyse vaan toistojen puutteesta. Toivottavasti saadaan reffit aikataulutettua johkin väliin.
  Mutta koska muutkin liikkeet on saatu toimiin ja monta estettä todettu vaan hidasteiksi, niin sellaisena päätän tänkin nähdä - hidasteena, en esteenä!

Että semmoista!

Voittajan liikkeitä ollaan reenitty nyt sitten semmoiset parisen kuukautta, eli siihennähdenhän ollaan edistytty varsin mukavasti.
Hommia riittää ja ohjaaja tarvii roippeesti lisää malttia, mutta kyllä tää vielä kasaan saadaan.
Tavoitteena ois VOI1 ennen elokuun alkua. Huppistaheijaa...