SennenMestis

Viimeinen lomaviikko on nyt lopussa ja huomenna on pakko palata harmaaseen arkeen...
Mutta kyllä tällaseen viikonloppuun on varsin hieno lopettaa.

Koko viikon minuu jännitti, keskiviikon kenttäkenraaleissakin se näkyi. Vaikka reenit oli ihan mukiinmenevät, en voinut oikeen tykkäillä siitä fiiliksestä, kun huomas, miten on itte hermona.
Perjantaina laittelin kaikkee valmiiksi ja päästeltiin paineita mettässä ja saunassa.
Lauantaiaamuna kello soitti (neljän tunnin yöunien jälkeen) klo 4:00 ja matkaan lähdettiin suunnitellusti jo vähä jälkeen kuus.
Kohteena Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskus ja Sveitsinpaimenkoirien Mestaruustoko 2014!

Peukutettiin ja sit näytettiin kyntemme!

Paikanpäälle saavuin ajoissa ja olo oli mallia "purjoonko heti vai nyt"...
Tuomarina virallisissa luokissa oli Hannele Pörsti, vanhempi rouva, joka tuomaroi koko kokeen kehän reunalla tuolilla istuen, sillä heti aamusta häntä alkoi heikottaa. Sisukas rouva, pakko myöntää! Tosin luulen, ettei hän tainnut kyllä kuulla esim. joitakin kaksoiskäskyjä ym...
Kuvia kokeesta löytyy FB-sivultamme TÄSTÄ ja TÄSTÄ. Kuvaajille kiitokset!

Muttaniin, nyt niihin suorituksiin!
Luokat meni alhaalta ylöspäin, eli Romi ja paikkamakuu oli ekana listalla.

ROMI

Luoksepäästävyys (10) vaikka teki taas perusvirheen, eli heti tuomarin käännyttyä haukahti...
Alkujännitys ja paikkamakuu (0) ei koskaan hyvä yhdistelmä. Romilla oli vissiin vierustoverin kanssa joku diili, kun toinen aloitti piippaamisella, jota Romi alkoi sitten säestää haukkuen. Pysyi kuitenkin pitkään maassa, kunnes (ehkä n. 15 sek ennen ajan päättymistä) nousi ensin paikoilleen seisomaan ja ehti sitten edetä pari-kolme metriä minua kohti, kunnes jo palattiin koirien luo ja kytkin Romin siitä mukaani. Voivoi, vaan jännitykseen ja häiriöön nähden Romi oli ihan hyvä.

Videosta kiitos Christinalle!

Hihnaseuruu (9) ja vapaana seuruu (9) meni hyvin, vaikka yhdessä kohtaa kenttää oli monelle todella haastava haju, mikälie. Romilla en löydä mitään muuta moitittavaa kuin pienet sijaisaivastelut vapaanaseuruun alkupuolella. Teki iloisesti, siitä oon aivan äärettömän iloinen! 

Liikkeestä maahanmenoon (9) annoin kaksoiskäskyn, kun Romi kun on hidas, niin halusin varmistaa, ettei oikeasti sitten vaan jää seisomaan. Luulen kyllä, että toisella puolen kehää istunut tuomari ei varmaan tuplakäskyä kuullut, vaikkei minun ääni se hennoin kyllä ole. 

Luoksetulo (10), Romin bravuuri ja ihan oikeutetusti! Ekaa kertaa otin kokeessa suoraan sivulle ja voi, miten siististi siihen malttaa vauhdista huolimatta tulla. Tää on niin ihana aina vaan!

Häntä suorana...
Kuva: Taija Koskenkorva

Liikkeestä seisominen (10) oli iloinen (yhäkin vaan, voi ihku-Romppis ja Hyvä IloPäivä!) ja teknisesti erittäin hyvä. Taitava!

Lopuksi vielä hyppy (8) joka oli perus-Romi; haukahdukset ja valuminen käskyn jälkeen viel esteeseen kiinni. 

Kokonaisvaikutuksessa (7) näkyi sitten ansaitusti nuo haukahtelut, mutta ei sen väliä! 

Ryhmäliikkeiden jälkeen jännitys oli poissa ja me vaan mentiin ja tehtiin, "ko ei me päästä likellekkää ykköstä, ko nollattiin paikkis" mutta kappasvaan! 

155 pistettä, ALO2, sija 3/9 !!! (ja Pirkanmaan Sennen I joukkuekisassa 4. sija)

Parasta oli Romin tekemisen ilo, meillä oli KIVAA! 

Ja nyt kyllä vähän päätä pakottas viedä likka koittaan, josko sitten kuitenkin saatas se koulari... 

BIRKE 

Olin Birken kanssa höntsäämässä ja purkamassa isoimpia höyryjä, kun Vesku tuli huuteleen, että pitäs olla kehän laidalla jo... Melkein samoin kävi Rominkin kanssa ja Birken osalta tää oli ehkä varsin hyvä ratkasu. 

Mentiin muuten ekaa kertaa ilman hihnaa kehään. 

Paikkamakuu (10) meni ongelmitta, kuten kuuluukin. Pakko myöntää, että Piirinmestiksen tapahtumat vähän kummitteli mielessä, mutta ihan suotta. 

Oon tosi iloinen siitä, että ongelmat kaksoiskäskytyksen ja perusasennon ennakoinnin kanssa näyttäs olevan voitettu!

Tästä videosta kiitos Susannalle!

Seuruu (8) ei ollut ihan parasta Birkeä (se mainitsemani hajukohta vaikutti jopa Birkeen, vaikka haistelua esiintyy meillä aniharvoin!), mutta ainakaan ei piipannut tai painanut. 

Liikkeestä maahan (10) oli nyt sellainen, kuin kuuluukin. Birken varma liike, oikein bra!

Luoksetulo (8) ihan ok... Valuu kyllä hippasen liikaa minun makuun, vaikkei huonoin esityksemme ollukkaan. Ja tuo perusasentoon tulohan nyt on... 

SLAPS!
Kuva: Heli Herranen

Liikkeestä seisomisessa (9) stoppi vois tässäkin olla napakampi... Kelvollinen kuitenkin ja ollaan päästy siitä kääntymisongelmasta (kun palaan koiran taa) eroon, mikä on loistavaa!

Nouto (9) alkoi nostaa kierroksia jo ennen liikkeen alkua, kun Birke näki liikkurin hakevan kapulan (huomatkaa hetkellinen tuijotus-kooma videolla) ja niinhän sieltä tuli haukku x 2... Eikö tuomari niitä kuullut vai tykkäsikö vaan muuten liikkeen mallista kovasti? 

"Tuuuooooooooooooooooooon!"
Kuva: Heli Herranen

Sitten kaukot (7) joissa ohjaajan aivot oli ihan jossain... Mistä lähtien oon muka toistanut 'maa' vielä lähteissä? Paikkamakuussa toistan 'maahan' lähteissä, EN kaukoissa! Niin että siellä se sitten makas liiankin tiukkaan. Ite laskin, että nollille meni (ja tähän ärräpäitä), mutta kehästä tullessa heti jo niin kovasti onniteltiin, että pakko oli tarkistaa, mitä oikeen tapahtui. Ja nii-in, seiskan me saimme. Seiskan otimme oikein kovasti mielellämme! 

Hypyn (9) meillä pelasti varmasti omalta osaltaan sopivan rivakkatahtinen liikkuri! Olin kuulevinani pienen wannabe-haun juur samaan aikaan, kun käskytin istumaan, mutta selvittiin melkoisen pienellä. Vähän tais myös yrittää ennakoida takasintuloa, mutta aika minimaalisesti. Tän perusteella voisin sanoo, että tää liike on edennyt todella paljon! 

Kokonaisvaikutuksesta (8) lähti pari pistettä varmasti ihan yleisistä ylikierroksista ja vuotamisesta. Ei paha kuitenkaan. 

Kehästä tullessa ne kaukot pyöri päässä... Onneksi tulospalvelu oli supernopea ja sain varmistuksen toiveilleni: 173 pistettä AVO1 !!! ja lopulta vielä LUOKKAVOITTO (sekä Pirkanmaan Sennen II joukkuekisassa pronssia!) ... poru siinä pääsi, kun tulostaulun näin! 

Koko kauden oon oottanu, koska ois meidän vuoro loistaa... 

Eilen oli. 

Oon niin onnellinen ja kiitollinen erityisesti kaikille yli-ihkuille reenikavereilleni niin pk- kuin tokopuolelta, etten osaa sitä sanoiksi pukea! KIITOS. 

Nyt onkin sitten yksi tavoite saavutettu ja katseet eteenpäin vaihteeksi surrealistisen positiivisin mielin...