Siellä oli Keski-Suomen Sennenin järjestämä luonnetesti, jossa tuomareina toimivat Jorma Kerkkä sekä Heli Herranen (Kennel Mettänpeikon bernit).
Valitettavasti hovikuvaajamme ei päässytkään matkaan mukaan, joten oltiin minun pokkarikameran tai Lumian armoilla... Päädyin pokkariin, mutta se osottautui sitten vääräksi valinnaksi, kun eihän joku ollut muistanut hankkia siihen sitä isoa muistikorttia.
Videosta jäi siis raivostuttavan tynkä, mutta näkee siitä nyt alun ja paikalla oli kuvaaja, joten toivottavasti kuviakin nähdään sitten lähitulevaisuudessa.
Leikitystä, kelkka & uhka
Tämmöistä arviota Birkkiäisestä sitten merkittiin:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Haalarilla reagoi ja heti takaisintullessa kävi haalarin haistamassa, tynnyrillä mentiin samantien (vähän liiankin rivakasti, kiitos ohjaajan häseltämisen) tynnyrin lähelle eikä Birke sitäkään pitänyt minään.
Pimeä huone oli itelleni hiukan ylläri. Birkkis juoksi ensin täysiä sisään (kuten jo uhan jälkeen huomasi, Birke pysyy minun lähellä ja jos tähän puuttuu, se vaatii vähän voimia alkuun), mutta jarrutti täyteen stoppiin keskellä pressua ja sitten käppäilikin rauhallisesti pitkin huonetta - lähinnä Heliä moikkailemaan. Lopulta (kun aikani olin nurkassa niiskutellut) plikka viitti sitten tulla minutkin bongaan. Nenäänsä ei siis ainakaan käyttänyt eikä ollut mitään kiirusta mamin luo sitten kun huoneeseen pääs.
Toinen ylläri tuli sitten seinässä, jossa Birkkis veti uhan ilmaantuessa aikas hiljaseks eikä osoittanut puolustusta tai aggrea. Tästäkin kyllä palautui heti uhan päätyttyä normiksi.
Sitten vielä laukaukset. Birke kulki minun takanani (oli todella kuuma päivä ja usein lenkilläkin lönköttää siinä takavasemmallani, kun tulee kuuma) ja oli kuulemma hieman niiannut, mutta sitten paikoillaanollessa ei reagoinut mitenkään.
Kaikenkaikkiaan oli todella mielenkiintoinen päivä ja opin lisää ja sain vahvistusta käsityksilleni Birkestä.
Mitä olisin kenties olettanut olevan pisteissä erilailla?
Kovuudesta yllätyin, mutta onhan se kova, ei sitä kieltääkkään voi.
Toimintakykyä ja terävyyttä olisin varmaan veikannut +2:siksi.
Laukauksista olisi voinut tulla myös laukauskokematon, jos arvioisin sillä perusteella, miten ilotulitteita on ressannut... mutta toisaalta, kaksi edellistä vuodenvaihdetta on ollut kipeä, joten...
Muttaniin, ihan Birken näköinen testi ja tulos, tykkään!
Erityiskiitos vielä kerran järjestäjille!
Olin ihan ko kotonani heti alusta alkaen, vaikka koti oli oikeasti 150 km päässä. Kovin kovin iloista ja vieraanvaraista porukkaa tuolla Muuramessa ja toivottivat tervetulleeksi uudestaankin!
Ihana on ollut myös huomata, kuinka Birke on ollut aivan normaali testin jälkeen - kuten normikoiran kuuluukin olla - koska Romin kanssa näin ei valitettavasti ollut.
Täällä me ollaan ja köllitään, kun kelit on senverta lämpimät, että uinti on käytännössä koirien ainoa liikuntamuoto.
Nyt on tämäkin tehty ja pikkuhiljaa sitten tauon jälkeen aletaan miettiä taas noita tokojuttuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!