Pohdintaa

Tällaista tuli Lauma.infossa pohdiskeltua tiistain tottisten jälkeen:

Romille ottelin tokon aloo ja sekaan nouto, meni kivasti. Pääsin korjaan paikkamakuun koevirhettä kunnolla ja Romi ei kuitenkaan paineistunut Hyppykin sujui ja samaten se nouto. Seuruussa on alkanu edistää??? Mutta siis, hyvät korjausreenit Romppiselle, oon tyytyväinen.

Birken reenit oli viime viikolla jotain ihan superia, joten ei ollut mikään ylläri, ettei tää viikko heti perään yltäny samalle tasolle (minun ajatusmaailmassa ainakaan)
Otettiin hlöryhmää, jäävistä seisomista, esteet ja eteenmeno.
Henkilöryhmässä sama problem ko ennenkii eli oikealle kaarrettaessa jätättää aina... vapaana oikein reippaastikin. Blah. Muuten menee kyll mallikkaasti, eikä tyypit sitä kiinnosta. Tästä päästiin nyt siihen tulokseen, ettei auta ko ottaa vähä takapakkia ja ottaa nyt vaan hyvin lyhyitä seuruunpätkiä oikeassa vireessä ja ehdollistaa koiruus siihen, että oikealle käännyttäessä kannattaa oikein spesiaalisti olla tarkkana, sillä sen jälkeen tulee palkka Tokihan tähänkään ei voi liian kauaksi aikaa jäädä taikka todnäk resulttina on roimaa poikitusta, mutta tasapainoiluahan tää on... Alkuun kyllä koitin hlöryhmässä pakotetta, mutta on myönnettävä, että oon yksinkertaisesti liian hidas ja yksitoiminen onnistuakseni antamaan juuri oikean pakotteen juuri oikeaan aikaan ja palkkaamaan korjauksesta välittömästi. Minun kroppa ei vaan toimi noin monessa asiassa samaan aikaan (ainakaan vielä)
Jäävistä piti ottaa kaikki (menivät viime viikolla niiiiiiin hienosti kaikki peräjälkeen) mutta seisomistahan me sit jäätiin hioon... Ottaa ne pari askelta (aivan kuten Romikin). Niin mielelläni ne sallisin, mutta kun tämän koiran kanssa tahtos oikeasti kisata ja edetä! Niin etten mie nyt täydellisyyttä ala tavotteleen, mutta pienistä virheistä kun voi niin helposti ajan kanssa kasvaa suuria... Noooh, myönnettäköön, että tääkin liike on oikeasti vasta alle 10 kertaa reenitty, eli kaippa siin nyt viel onkin varaa astua pari askelta taaksepäin Nyt sitten ihan vaan käppäilyä, käsky ja heti käännös koiraan päin ja nami nassuun. Tarttee saada "liinat kii" stoppi tähän ehdollistettua, niin eiköhän se siittä.
A-esteen Birkkis tekee (ilman kapulaa, asteen loivempana kuin kisaeste) jo oikein mukavasti! Kiipee mielellään, hyvällä tekniikalla, tulee nätisti alas
Mutta se hyppy... Huoh. Miten voi tuommoselle vieterijalalle, joka hyppii kotioloissakin vaivattomasti, olla vaikeaa hypätä yks este? Niin, ilman patukkaa haukkui, patukalla haukkui, ilman mitään haukkui, mutta nyt tais konsti löytyä! Heitän namun esteen yli ja jo meni suu kiinni ja keskityttiin Sinne se sit hyppäs ja jäi kivasti siihen lähelle, mistä oli helppo käskee seisomaan (joo, reenitään nyt TOKOversioo alkuun, jotta itse hyppyeste tulee tutuksi, hyppynoudosta kun ei viel ole puhettakaan, kun nouto on vaiheessa...). Eli ehkä se hyppyyttäminenkin siittä, kun plikka hoksaa, ett se oikeesti kandee tehä
Eteenmeno. Tähän oon tyytyväinen. Reagoi virittelyyn, mutta seuraa kuitenkin valmistelevan ihan mukavasti (vähän kyll edistää)... lähtö on nopea ja varma. Maahanmenoja otellaan toistaiseks viel erillisinä (esim mettässä)

Niin, tässä pohdiskelussani oli pointtikin
Oon pikkuhiljaa alkanut ymmärtään, miten Birken reenit alkaa oikeasti eroamaan siitä, mitä oon aiemmin tehnyt. Birkellä on potentiaalia PK-kisoihin ja sinne pääseminen vaatii ihan erilaista panostamista ja pohjatyötä kuin "jottai vaa harrastusmielessä" -höntsäily. Vaatii, niin koiralta ko varsinkin ohjaajalta.
Täytyy osata tehdä pohjat mahdollisimman hyvin (eikä mennä sieltä, mistä aita on matalin), enää en voi sanoa kuten Romin kanssa: "Noooh, tää ny tekee tätä TOKOo alon verran, niin kunhan se menee sinneppäi" (Krhm, niin... Rominkin kanssa siintää jo AVO horisontissa, eli myös mein polvivaivasen harrastaminen on saanut ihan erilaisia mittasuhteita kuin olin kuvitellutkaan!), vaan Birken kanssa pitää nyt vaan mennä niin, ettei virheet tuu isompina takas kummitteleen.
Ja kuitenkin samaan aikaan mietin, etten voi verrata appejani malikoihin, käyttissakuihin, bordercollieihin ... sillä appe ei ole PK-rotu tai TOKOkoira termien varsinaisissa merkityksissä.
Miten siis vaatia oikein ja tarpeeksi, muttei kuitenkaan liikaa? Mihin puutun rankasti ja missä annan vähän löysää? Kuinka pitkälle voin mennä samojen ohjeiden mukaan kuin KVA:han tähtäävät PK-koirakot?
Hmmmm, oispas jossain joku rodun tunteva kokenut kouluttaja Vois olla aika makeeta päästä moisen arvioitavaksi ja opastettavaksi...

Romin ajatuksenjuoksua oon nyt viimein alkanut ymmärtämään... Avasiko luonnetesti silmät vai ihan yksinkertaisesti vaan meidän yhteiset vuodet ylä- ja alamäkineen?
Birkestä opin kokoajan lisää ja opin toistuvasti myös olemaan vertaamatta näitä kahta erilaista koiraa keskenään... Tai siis, opin olemaan olettamatta, että ne toimisi samoin
Tää kaikki on samaan aikaan jännää, ärsyttävää, opettavaa ja äärimmäisen mielenkiintoista!
Oon päässyt koiraharrastukseen sisälle nyt, kun on alettu kisaamaan. Toivon, että motivaatio säilyy ja ettei kohdata mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia, jotta meidän matka voi jatkua viel paljon pidemmälle - ihan tasan niin pitkälle, kun tuntuu kivalta