Pato sulkee nenäpillin?!

Noniin, tässä ollaan pikkuhiljaa palauduttu reissusta.
Eilen oltiin Majalla reenimässä (noh, Romi kävi ainoastaan leikkimässä, sillä sitä tauotan kokeeseen asti) ja huh huh, kun ohjaajan nuppi taasen osottautui yksinkertaiseksi ja hitaaksi. Mutta parempihan se on huomata myöhään kuin ei lainkaan!

No ei, opetteluvaiheessahan tässä ollaan itse kukin. Jatkuvasti sanon, että tää on ärsyttävää ja toistoja vaativaa ja samaan aikaan kuitenkin uskomattoman kiehtovaa ja äärimmäisen koukuttavaa - siis tämä kisakoiran(/koirien) reeniminen!

Sitten yritän päästä itse asiaan.
Oon tässä nyt pähkinyt lähinnä kahta asiaa Birken tottiksissa: seuruun kestoa ja vietin lisäämistä & vuotamisen kontrolloimista.

Seuruuta onkin nyt sitten alettu tehä vain lyhyttä pätkää ja palkka tulee aina hyvän oikealle käännöksen jälkeen. Tulee siis plikalle selväksi, että kannattaa todellakin pysyä matkassa, varsinkin kun käännytään oikealle.
Nooooh, sitten kun haukuttaa, niin vietti nousee (yesh) mutta nenupilli aukeaa ja ääntä pääsee (nöyh).
Aiemmin on jo todettu, että nenupilli jää liki täysin (pientä alotuspiippausta lukuunottamatta) kentän ulkopuolelle, kun haukutuksen jälkeen ottaa pienet kiekat seuruuta (ns. löysät pois) ennen ko tullaan ees kentälle. Tää on toiminut, mutta jostain ihmeen syystä ohjaaja ei siltikään ollut lakannut vatvomasti ongelmaa. Onneksi minulle sitten muistutettiin, että ei ne korjaustekniikat ongelmia yhdellä tai kahdella harjotuskerralla poista... Huoh, niinhän se on. Onneks reeniporukka tells it like it is, kun tämä lahopää näjemmä unohtaa käyttää järkeään!
Tällä siis mennään, mutta lisäksi tuli esille myös se, että Birke tarviaa laittaa patoamaan... Se taito kun kehittyy, niin kierroksia saa lisää, mutta ääntely pysyy kurissa.

Eilen kentällä mietin patoamista ja siinä sitten ekana tuli mieleen laittaa Birke liikkeiden välissä maahan. Siitä sitten kutsuin seuruuseen ja a'vot kun plikka oli kivassa vireessä!
Tänään ottelin ulkoilureissulla sitten samanmoista menoa.
Haukutus - maahan - seuraa - keppipalkka taskusta
Wowza... Birke oli ihan superi! Ja piippausta ei muuten kuulunut (tai ainakaan en huomannut, eli toistuvaa se ei varmasti ainakaan ollut) kuin vasta sitten, kun kierroksia oli nosteltu useampaan kertaan! Sitten seuruutin vähä pitempään ja palkkasin hiljaisuudesta tai vastaavasti laitoin maahan ilman haukutusta, niin laski sopivasti ja hiljaisuus palasi.
Tarvinnee vaan muistaa tämmöseen menoon ottaa jatkossa patukka mukaan, sillä keppi hajosi vikassa palkkauksessa ja Birkkis ei sitten saanut kokonaan itteään purettua - seurauksena appenzellitornado olkkarin ympäri!

Vastaavasti kentällä honasin myös, mitä oli tehtävä, jotta saatiin hyppy onnistuun haukkumatta - koiraa tarvi laskea. Pieni rauhoittava ele ja kappastavaan, kun hyppy meni hiljaa ja varmasti. Loppuasentoa pitää kyll vielä rakentaa ja vahvistaa...
A:ta otettiin myös. Tekniikka on asteen loivennetulla esteellä hyvä, mutta nyt täytyy uskaltaa ottaa sitä vauhtiakin lisää, täysjyrkkä jäi nimittäin vauhdista kiinni. Onneks on aikaa.
Niiiin, kapulanpitoakin otettiin eilen kotosalla. Kyllä se pitää, mutta yhäkään ei itse ota suuhun. Tää meinaa joka kerta alkaa ahistaan, mutta toistoja vaan! Ei liikaa, mutta pari-kolme reeniä viikkoon, niin kaippa se sieltä sekin tulee...

Tästä jatketaan, nautitaan onnistumisista, mennään eteenpäin ja uskotaan omaan edistykseen!
Siinä on kyllä jotain huikeeta, kun koiran kierrokset on korkeella ja silti homma vaan kulkee hallitusti... Tää on addiktoivaa!