keskiviikko 22. elokuuta 2012

Pato sulkee nenäpillin?!

Noniin, tässä ollaan pikkuhiljaa palauduttu reissusta.
Eilen oltiin Majalla reenimässä (noh, Romi kävi ainoastaan leikkimässä, sillä sitä tauotan kokeeseen asti) ja huh huh, kun ohjaajan nuppi taasen osottautui yksinkertaiseksi ja hitaaksi. Mutta parempihan se on huomata myöhään kuin ei lainkaan!

No ei, opetteluvaiheessahan tässä ollaan itse kukin. Jatkuvasti sanon, että tää on ärsyttävää ja toistoja vaativaa ja samaan aikaan kuitenkin uskomattoman kiehtovaa ja äärimmäisen koukuttavaa - siis tämä kisakoiran(/koirien) reeniminen!

Sitten yritän päästä itse asiaan.
Oon tässä nyt pähkinyt lähinnä kahta asiaa Birken tottiksissa: seuruun kestoa ja vietin lisäämistä & vuotamisen kontrolloimista.

Seuruuta onkin nyt sitten alettu tehä vain lyhyttä pätkää ja palkka tulee aina hyvän oikealle käännöksen jälkeen. Tulee siis plikalle selväksi, että kannattaa todellakin pysyä matkassa, varsinkin kun käännytään oikealle.
Nooooh, sitten kun haukuttaa, niin vietti nousee (yesh) mutta nenupilli aukeaa ja ääntä pääsee (nöyh).
Aiemmin on jo todettu, että nenupilli jää liki täysin (pientä alotuspiippausta lukuunottamatta) kentän ulkopuolelle, kun haukutuksen jälkeen ottaa pienet kiekat seuruuta (ns. löysät pois) ennen ko tullaan ees kentälle. Tää on toiminut, mutta jostain ihmeen syystä ohjaaja ei siltikään ollut lakannut vatvomasti ongelmaa. Onneksi minulle sitten muistutettiin, että ei ne korjaustekniikat ongelmia yhdellä tai kahdella harjotuskerralla poista... Huoh, niinhän se on. Onneks reeniporukka tells it like it is, kun tämä lahopää näjemmä unohtaa käyttää järkeään!
Tällä siis mennään, mutta lisäksi tuli esille myös se, että Birke tarviaa laittaa patoamaan... Se taito kun kehittyy, niin kierroksia saa lisää, mutta ääntely pysyy kurissa.

Eilen kentällä mietin patoamista ja siinä sitten ekana tuli mieleen laittaa Birke liikkeiden välissä maahan. Siitä sitten kutsuin seuruuseen ja a'vot kun plikka oli kivassa vireessä!
Tänään ottelin ulkoilureissulla sitten samanmoista menoa.
Haukutus - maahan - seuraa - keppipalkka taskusta
Wowza... Birke oli ihan superi! Ja piippausta ei muuten kuulunut (tai ainakaan en huomannut, eli toistuvaa se ei varmasti ainakaan ollut) kuin vasta sitten, kun kierroksia oli nosteltu useampaan kertaan! Sitten seuruutin vähä pitempään ja palkkasin hiljaisuudesta tai vastaavasti laitoin maahan ilman haukutusta, niin laski sopivasti ja hiljaisuus palasi.
Tarvinnee vaan muistaa tämmöseen menoon ottaa jatkossa patukka mukaan, sillä keppi hajosi vikassa palkkauksessa ja Birkkis ei sitten saanut kokonaan itteään purettua - seurauksena appenzellitornado olkkarin ympäri!

Vastaavasti kentällä honasin myös, mitä oli tehtävä, jotta saatiin hyppy onnistuun haukkumatta - koiraa tarvi laskea. Pieni rauhoittava ele ja kappastavaan, kun hyppy meni hiljaa ja varmasti. Loppuasentoa pitää kyll vielä rakentaa ja vahvistaa...
A:ta otettiin myös. Tekniikka on asteen loivennetulla esteellä hyvä, mutta nyt täytyy uskaltaa ottaa sitä vauhtiakin lisää, täysjyrkkä jäi nimittäin vauhdista kiinni. Onneks on aikaa.
Niiiin, kapulanpitoakin otettiin eilen kotosalla. Kyllä se pitää, mutta yhäkään ei itse ota suuhun. Tää meinaa joka kerta alkaa ahistaan, mutta toistoja vaan! Ei liikaa, mutta pari-kolme reeniä viikkoon, niin kaippa se sieltä sekin tulee...

Tästä jatketaan, nautitaan onnistumisista, mennään eteenpäin ja uskotaan omaan edistykseen!
Siinä on kyllä jotain huikeeta, kun koiran kierrokset on korkeella ja silti homma vaan kulkee hallitusti... Tää on addiktoivaa!

7 kommenttia:

  1. Hyödynnä myös iltaruoka kapulatreenin yhteydessä: Kapula lattialle, käsky tuo ja palkkana iltaruoka. Aluksi riittää että nostaa, koskee tms. kapulaan, ja sitten vaatimustasoa nostamaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma ei ole nostaminen. Nostaa ja tuo kyllä kapulan, mutta heti kun stoppaa vauhti, kapula syljetään veks. Alkuun jo pitäminenkin oli nanosekunnin ajan ja selkeesti vastenmielistä, nyt edetty jo muutamalla reenikerralla siihen, että oikeasti pitää kapulaa useamman sekunnin ajan. Jos laippaan tönäsee, ottaa ihan otteenkin.
      Lisäksi ruoan hyödyntäminen siitä huono, että Birke ei todellakaan ole ahne tai paljon ruokansa perään...
      Tässä mättää nyt eniten varmaan se, ettei oikeesti olla pitoa reenittykään ko alle 10 kertaa. Kyll mie uskon, ett se sieltä tulee, kun vaan malttaa tehä töitä sen eteen.
      Minussa on se vika, että odotan tuloksia, vaikkei töitäkään ois ehditty kunnolla viel tehä :D

      Poista
  2. Nenäpilli ja korkeat vuotavat kierrokset, se on se meidänkin julmetun iso kompastuskivi. Nyt kun olet löytänyt apuja siihen, niin muista todellakin käyttää niitä aina. Rakenna rutiini siihen vaikka ette aina treeneissä sitä tarvitsisikaan. Kokeessa käytte kuitenkin molemmat hieman korkeammilla kierroksilla eli jos vuodon estävä rutiini on saatu selkärankaan, niin kokeessa se sitten palkitsee. Ja toisilta koirilta vaan vie pidempään ennen kuin ne oppivat itsenäisesti hakemaan sitä rauhoittavaa moodia päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Nimenomaan rutiinia ollaankin nyt alettu rakentaa (viettireeni tulee siinä sivussa bonuksena). Birke on helposti virittyvä koira, joka on selvästi mustavalkoisempi kaikessa kuin Romi.

      Poista
  3. Tuosta kapulasta... Ymmärsinkö oikein että otat sitä niin että koira nostaa kapulan lattialla ja siitä (lyhyellä kantomatkalla tai ilman) sitten treenaat pitämistä?
    Oletko ajatellut että osittaisit sen? Eli iskutreenit: kapula kauempana ja palkkaat aluksi koiran siitä että se menee lujaa kapulalle ja koskee sitä... siitä sitten koskemisesta vaatimustasoa nostaen ottaa suuhun, kantaa hiukan, kantaa pidemppään. Mutta siis idealla että palkitset nopean iskevän noudon mutta et yhdistä siihen edes teknistä aloitusta (lähtee vaikka hetsistä suoraan kapulalle) etkä lopetusta.
    Pitoharjoitus erikseen: Koira edessä istumassa, kapula välissänne koiran kuonon edessä, käsky OTA, palkkaus siitä että koira itse aktiivisesti ottaa kapulan. Siitä vaatimustasoa nostaen pitoaikaa pidentäen ja kapulaa kosketellen. Lisätään tähän kapulan nosto lattialta (hitaasti matkaa pidentäen) ohjaajan ja koiran välistä vasta kun pitäminen on oikeasti hanskassa.
    Tämä toimi meillä tosi hyvin. Nouto on nopea ja pitää hyvin, ei rouskuta eikä sylje. Perusideana siis että nouto treenataan useammassa osassa (lähtö, isku, tuominen, irroitus) ja ne suoritetaan kokonaisena yhdistelmänä vasta kun on pakko ja kaikki osaset ovat oikeasti valmiita. Olen oppinut tämän tekniikan muistaakseni Susanna Korrin koulutuksessa ja suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, oon näjemmä kuvaillut mein kapulareenin turhan ympäripyöreesti ;)
      Mutta siis juu, ehottomasti osissa!
      Kuten Kristakc:lle jo vastasinkin, niin ongelmana ei ole kapulan nostaminen (syttyy kyllä kapulan heitettäessä, irtoaa kapulalle ja nostaa sen) vaan siinä pitämisessä (heti kun vauhti stoppaa, kapula tippuu). Ja siten ollaankin siis reenitty nyt kotosalla ihan pelkkää pitoo juuti kuvailemallasi tavalla (kuten kokeneempi reenikamukin ohjeisti) :) Ennen tätä aamua tilanne oli jo se, että Birk piti kapulaa hyvin, kunhan olen ensin laittanut sen sen suuhun. Tänään halusin luoda kapulaan vähän positiivisempaa vibaa ja otin sen mettälenkille mukaan... Birkkis kiinnostuikin kapulasta heti ja leikin ja hetsauksen kautta otti kunnolla kiinni ja pienellä ohjauksella sain Birken loppuun istumaan ihan omatoimisesti ja pitämään kapulaa aivan tohkeissaan!!! :D Missään vaiheessa ei kuitenkaan mälvännyt tai pureksinut, vaikka kapulalla rajustikin leikittiin... Tää oli nyt ISO askel meille ja antaa ihan uutta pontta jatkaa harjotuksia! :D :D

      Poista
  4. Tekstilisäys edelliseen kommenttiin:

    Pitoharjoitus erikseen: Koira edessä istumassa, kapula välissänne (OHJAAJAN KÄDESSÄ KOIRAN KUONON KORKEUDELLA) koiran kuonon edessä...

    (huono oikoluku, ei huomannut puuttuneita sanoja)

    VastaaPoista

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!