Baltianvoittaja

Mistä aloittaisi?
Kenties torstaista, jolloin ekan kerran jännitti.

Kamat oli kasassa ja kaikki valmiina. Matkasuunnitelmakin oli tehty mukavaksi ja silti vaan jännitti - ei lauantain näyttely, vaan matka sinne! Tää on ihan tyypillistä minua, keksin mitä ihmeellisimpiä syitä jännittää matkustamista, koska - perimmäinen syy - ihan oikeasti vaan tuppaan jännittään sitä matkustamista. Hah! Nooh, en oo koskaan ollut mikään reissaaja, enkä haikaile ulkomaille, mutta tätä reissua tavallaan kyllä oottelinkin - oltiinhan me Virossa viime vuonna ja reissu oli kaikinpuolin hieno kokemus ja onnistunut ensimatka oman auton kanssa.

Helsingin lävitte selvittiin yhdellä harjakoukkauksella ja Länsisatama oli ihan selkeä paikka. Sinne vaan check-inniin ja paprut koppiin. Tässä vaiheessa annettiin eka shokkihoito. Virkailija totesi, että "Niin, teillä ei kyllä ole varattuna autopaikkaa kummallekkaan matkalle..." Tääääääääh?! Noniin, en sitten ollut papereita tutkiessani lainkaan moista huomannut, saati sitten korjannut. ONNEKSI ko. laivassa oli kuitenkin tilaa ja päästiin jatkaan matkaa aikataulussa. Noh, paitsi että sunnuntaina ei päästäiskään iltalaivalla, vaan ainoa vaihtoehto olis lähtee takasin Suomeen jo heti aamusta. Eipä siinä auttanut miettiä tai jahkailla, vaan se laivamatka varattiin, mikä meille passasi.
Siinä olikin sitten harmistus, kun viikonlopun aikataulu ei nyt meniskään ihan silleen ko luulin ja kulujakin siitä toki putkahti lisää. Jos jotain positiivista pitää tästä hakea, niin olkoon se sitten se, ettei tän jälkeen tuntunut enää oikein missään, kun hoksasin, että olin vielä unohtanut Club Onen korttinikin kotiin.

Itse laivailu meni mukavasti. Plikat oli alkuun hieman levottomia, mutta rauhottuivat sitten köllöttelemään.  Ainoa miinus Starista oli se, ettei koirille sitten ollutkaan lainkaan vessapaikkaa...

Romi on board Tallink Star

Satamasta ei sitten ihan niin helpolla löytänytkään hotellille ko olin luullut, mutta onneksi oli porukkaa, jolta kysyä neuvoa... Niin sitten päästiin oikealle tielle, mutta mitäs sitten kävikään? Auto alkoi sammahdella!
AAAAAAAAPUA....
Päästiin kuitenkin parkkikselle asti, mutta aika korkealla syke kyllä oli. Mitäs ihmettä sitten, jos mein auto hajoaa Viroon?!
Hotelliin kirjauduttiin ja kotiuduttiin huoneeseen - vaan todetaksemme, että ilmeisesti myös toivomus tupakoimattomien huoneesta oli varauksesta johonkin hukkunut. Se kaikkialle huoneeseen pinttynyt löyhkä oli jotain karmeaa, vaikka melko mietona se olikin saatu pidettyä. Tämä onneksi korjautui ihan pelkällä visiitillä respaan - saatiin heti toinen huone ja ilmapiiri helpotti!
Käytiin pienellä lenksalla hotellin läheisyydessä, mutta jännitys oli silti kokoaika läsnä... Täytyi siis kehittää plan B, jotta varmasti päästäisiin lauantaiaamuna näyttelypaikalle! Täksi varasuunnitelmaksi muotoutui taksi.

Hotellin lähellä oli tämmöinen hauska kivirakennelma... Niin pakkohan se oli posettaa!

Käytiin syömässä ja vähän tutkiskelemassa satama-alueen putiikkeja ja hotellille palatessa mietiskeltiin, että näyttelypaikan katsastaminen kävellen ei koirien kanssa hellekelillä olisi hyvä idea.
Niinhän siinä sitten päätettiin uhmata pirssin tahtoa ja hikkaa ja ajaa Kalev Stadionille ja takasin! Hikottelihan se juu, mutta perille päästiin kuitenkin hyvin ja takasinkin (parin mutkan kautta) oikein mallikkaasti... Taksi pysyisi silti varasuunnitelmana.

The rakennelma hotellin ikkunasta. Mein renukin näkyy tuossa vasemmalla/keskellä...

Birke kotiutui omaan nurkkaan...

Luulis, ettei aurinkokylpy ois ekana mielessä, kun mittari näyttää reilusti päälle 20 plusasteen... Mutta Romi rakastaa aurinkokylpyjä!

Oma jännitys helpotti suunnitelmien myötä hieman ja päätinkin lähteä plikkojen kanssa vähän tuulettumaan!
Niin ja tottakai tutkimaan vähän Tallinnan katuja...

Hotellin pihassa

Illalla lämpöä oli enää semmoiset +20 astetta, joten mentiin niin pitkälle ko huvitti. Kaikkein jännintä oli huomata, miten me saatiin huomiota ihan pelkästään silläkin, kun minulla oli plikat valjaissa ja hihnanjakarissa. Ja hienostihan Romi ja Birke kulki. Pitkiä matkoja mentiin ihan ratikkakiskojenkin vieressä, muttei plikat sen ihmeemmin moisiin reagoineet...

Kiskojen vieressä. Ei ois malttanu poseerata, kun oli niin monta hyvää hajua tutkittavina!

Lauantaiaamuna jännitti - lujaa.
Aamupalalle ei ehditty, sillä se alkoi vasta kasilta ja tuolloin meidän tartti olla jo näyttelypaikalla.
Plan B toimi pelkällä olemassaolollaan... Renu pelasi moitteettomasti ja päästiin vaivattomasti näyttelypaikalle.
Heti ekana täytyy kyllä sanoa, että Suomen näyttelyiden parkkiohjaus on jotain paljon selkeämpää ja järjestelmällisempää kuin mitä eilen nähtiin. Mutta hyvä paikka saatiin kuitenkii, eläinlääkärikin löytyi ja saatiin passeihin leimat.
Tuomarina meillä oli Harry Tast - jonka olin kuullut olevan mukava, mutta tiukka tuomari - mitään en siis odottanut saavani ilmaiseksi. Birken olin ehtinyt ilmoittaa avoimeen ja toinen appe (kyllä, niitä todellakin oli ilmottu vain 2 kpl - Romi oli turistina) oli Eijan Inka valioissa. Ennen kehää - apet aloitti kehän klo 9 - alkoi taas jännittää... Onneksi jotenkin taas tajusin, että pakko saada sitä kuriin, muuten menee mönkään. Sitten en oikeastaan tiedäkkään mitä tapahtui, mutta mentiin kehään.
Reenikierroksella Birkkis meni tosi hyvin, joten itse kehässäkin luotin siihen - meno tuntui hyvältä! Birke esiintyi todella varmasti ja tyynesti, mutta kuitenkin liikkui energisesti. Itseasiassa en ole tainnut koskaan nähdä Birken seisovan niin varmana ja rauhallisena. Se tiesi tarkalleen, mitä siltä odotetaan ja teki juuri niin. Tuomari aloitti sanelun ja ekoista kommenteista tuli todella hyvä viba! Tuomari tykkäsi!
Toki Birken keskittyminen hieman herpaantui (olisi halunnut kahtella viereisen kehän sammareita hetken), mutta oikeasti oon niin iloinen ja tyytyväinen esiintymiseen, se meni nappiin.
Birke ja Inka saivat molemmat ERIn ja PN-kehässä Birkkis meinasikin kertoa mielipidettään Inkasta. Uskoi kuitenkin ja antoi asian sitten olla. Meidät stopattiin ekoiksi ja Hra Tast tuli sitten onnittelemaan, että "Tässä sinulla on sitten uusi Baltianvoittaja"... Voi elämä!!!

EEJV-11 EEV-11 BALTV-12 BALT JMVA FI & EE MVA BH
Birke vom Weidensee

Tässä arvostelu:
"Exc. type. Expressive fem. head. Correct shape of ribcage. Typical hindquarters. Very sound & well balanced in movement. Beautiful markings. Exc. temperament." 
Oli kuulemma verrannut Birken kulkemista ravihevoseen... tämä siis nimenomaan kohteliaisuutena. Vieläkin tuntuu niiiiiiin makeelta, että tiukka ja tunnettu tuomari antoi noin hienon arvostelun!
Eli niin, ROPin myötä tuli 2. CACIB, SERTin kautta EE MVA ja sitten BALTV-12... Huh huh!

Koska sunnuntaipäivä menisikin jo matkustaessa, jätettiin ryhmäkehät tällä kertaa väliin ja suunnattiin syömään shoppailemaan!
Tunnelma oli huomattavasti rennompi (kas kummaa) ja lauantai sujui päikkäreiden ja iltalenkin merkeissä.
Iltalenkki tehtiin tällä kertaa satamaan päin, samalla tarkistin aamun reitin D-terminaaliin. Hienosti tytöt navigoi vilkkaassa liikenteessä, eikä mikään aiheuttanut sen isompia ihmetyksiä... paitsi Romin inhokit - rullaavat mainostaulut - sekä "Birken silmille puskasta hypännyt" mörkö!

Thö Mörkö

Niin, tämä kanto oli Birken mielestä suorastaan hyökkäävä!
Sille piti sitten huutaa ja ilmeisesti se kannatti, kun sen jälkeinen tutkinta paljasti, että kanto oli onnistuneesti riisuttu aseista ja täten vaaraton. Pakko oli tuossakin vaiheessa miettiä, ettei se Birke ihan todella taida olla se laatikon terävin veitsi... Vaan kuuliainen ja nopeasti oppiva se toki on.
Kaikenaikaa Romi katseli episodia vierestä sen näköisenä, että nyt se saksalainen otti ja sekosi...

Aamulla taasen jännitti, mutta tällä kertaa ei sentään tarvinnu jännätä tyhjällä vattalla - ehdittiin siis aamupalalle!
Autonen toimi taasen moitteettomasti, vaikka lauantainakin oli hieman hikotellut, ja päästiin laivaan.
Paluumatkalla meitä kuljetti Tallink Superstar, jolla oli vessa myös koirille. Tosin se oli kenneltilojen yhteydessä sisällä, ei kovin houkutteleva, mutta ajoi asiansa ja kelpasi tytöille.
Laivamatka meni jälleen nopsaan ja ilman isompia hämminkejä. Vaikka minulta ehti laivan henkilökunnan jäsen jo kysyä, mitä tein käytävällä koiran kanssa... Noh, onneksi vastasin, että ollaan tässä hytistä menossa ulkokannelle (joka oli hänen mukaansa ainoa paikka, jossa koirat sallittiin) pissatuspaikkaa etsimään. Pyh. Oli sitten ihmeissään, että "Ai, teillä on hytti" - ööööp, juu. Kumma juttu, pääasia, kun selkeni.

Hesastakin selvittiin - jaiks, millainen liikenne!
Ja sitten ilman stoppia suoraan kotiin.
Niin, täällä sitä nyt ollaan ja muistellaan viikonloppua aika sekavin fiiliksin. Päällimmäisenä kuitenkin tunne, että ihanaa olla kotona ja wau, Birken menestys.
Ihan parhaalla tahdollakaan en voi sanoa, että viikonloppu ois ollu erityisen rentouttava - kaukana siitä - mutta kaikestahan oppii ja saa uusia kokemuksia.

Huh huh! Heh!