Syvä, onnellinen huokaus!

Tänään käytiin moikkaamassa fyssariamme Elinaa - olin varannut molemmille plikoille ajan, sillä Romissa on varmasti ihan tarpeeksi hoidettavaa siinäkin...
Molemmilla plikoilla oli kierrokset korkeella (jeejeejee, autolla, jee Elina! jeemitämetehdään!?), mutta reissu meni ihan mallikkaasti ja hoidon jälkeen BOTit niskassa kotiin nukkumaan.

Birken kanssa tultiin lopulta siihen tulokseen, että tehdään isompi käsittely about kuukauden päästä, kunhan isoimmat ontumiset (ravissa) on jo kadonneet.
Tsekattiin plikka kuitenkin lävitte ja juteltiin ja suunniteltiin.
Birke käyttää Elinankin mielestä jalkaa oikein hyvin ja minun murheeni kuntoutuksen etenemisestä on olleet täysin turhia. Toki rappuset hidastaa kuntouttamista hieman, mutta niihin pitää vaan suhtautua ylimääräisenä reeninä.
Koukistusjumpat voidaan jo jättää pois, mutta painonsiirtoihin otellaan pikkuhiljaa varovaisesti enemmän haastetta tasapainotyynyllä. Lenkeillä pitää yhä malttaa vaan kävellä (alkaa paikoitellen olla jo hieman haastavaa, mutta tästä pidetään kiinni), mutta mittaa saadaan pikkuhiljaa lisäillä. Nyrkkisääntönä kuitenkin yhä se, että lenkiltä tullaan samassa kunnossa kuin sinne on lähdettykin - ei siis ahnehdita. Lenkin jälkeen Elina neuvoi antamaan kylmähoitoa, jotta rasitus tasaantuu ja palautuminen helpottuu. Oli muuten minun gps-addiktiostani jotain hyötyäkin, nimittäin sain suuret kiitokset siitä, että tiesin tasan tarkkaan kuinka pitkää lenkkiä ollaan tehty ja kuinka rivakasti on liikuttu. Ja pakko myöntää, gps -applikaatio on puhelimessa varsin pätevä apuväline, kun haluaa kontrolloida ja seurata toipilaan lenkkeilyä, vaikka toki vähän hifistelyn puolelle meneekin!
Nyt ajan pikkuhiljaa kipulääkityksen alas, siten, että aamulääke jää ensin pois ja lopulta myös iltalääke...
Birke muuten istuukin jo aika hyvässä asennossa ja teki vissiin vaikutuksen, kun tyynesti nosti ensin etuset matalalle hoitopöydälle, sitten leikatun jalan ja kaikessa rauhassa ponnasi leikatulla jalalla loputkin takapäästä pöydälle - että vissiin porrasreenistä on hyötyäkin ollut!

Sitten Romppis.
Jo heti inspektiossa Elina näki ne asiat, jotka minäkin olen katsomalla ja viimeistään hieroessa huomannut. Eli oikeaa takasta käyttää vähemmän kuin vasenta (lieneekö toisaalta ihme, kun vasen korjattiin reilu vuosikkaana ja siitä lähtien on enemmän tai vähemmän oikeaa säästellyt) ja hauikset kiristää ja kiertää etusia.
Vasen takareisi oli kireä ja vasemman potkan suurin ympärysmitta oli muhkeat 45 cm! Oikeassa sitten 5 cm vähempi, mutta ei kuulemma mikään kanankoipi sekään.
Kyljet ja ranka oli aikamoisessa juntassa, mutta nikamalukkoja ei kuitenkaan ollut. Läksyksi saatiinkin tehdä "rullavenytyksiä" sekä tehdä selälle about 2x20min hieronta mielellään viikottain.
Lannerankaan ja hauiksiin Elina antoi myös laser -hoitoa, jota tullaan jatkamaan, jotta nuo ongelmakohdat saataisiin oikeasti aukeamaan. Vasen haba oli oikeaa kireämpi, mutta kyllä oikeaankin teki vähän höpöä...
Elina siinä alkoi kysymään Romin ikää... Taisi 5-vuotiaaksi ensin sanoa, mutta täyttäähän plikka huomenna jo seitsemän!
Kuulemma juntat on paras hoitaa pois, mutta reenejä ja tavoitteita ne ei estä ja Romppis on ikäisekseen polvileikatuksi koiraksi erittäin hyvässä kunnossa.

Iso kivi on siis tippunut minun sydämeltä ja olo on ihanan helpottunut.
Enskuulle yritetään sovittaa aikataulut niin, että päästäisiin sillon seuraavan kerran.
Kyllä tässä hommia sitten riittääkin ennen sitä!
Birkeäkin ois tarkotus alkaa hieromaan pikkuhiljaa, Romin selkähieronnat, molempien plikkojen jumpat... Melkein käy reeneistä tämä touhu.

Tuolta sängyltä kuuluu nyt tasanen tuhina ja kuorsaus, joten taidan mönkiä itekkin hetkeks köllimään.
Hyvä päivä, kertakaikkiaan.