sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Hiontaa ja huoltoo

Perjantaina oli Romin hierontapäivä.
Tsekkasin molempien plikkojen lihaksiston kuntoa aiemmin viikolla ja tulin siihen tulokseen, että voisi olla tarpeen avittaa fyssariamme Elinaa senverran, että aukoisin Romin selkää ja hauiksia ennen tiistain fyssarikäyntiä. Pitänee oikeasti ottaa Elinan kanssa puheeksi, miten noita ongelmakohtia saisi parhaiten pidettyä auki. Eiväthän ne varsinaisesti Romia vaivaa, mutta varmasti olisi mukavampi mennä ja tehdä, jos ei kiristäisi.
Hieronta meni kuitenkin ihan ongelmitta - kuten tavallista - ainoastaan hauikset ottivat välillä vastaan.
Nyt Romi on ollut eilisen vielä rauhallinen ja raukea, joten lepopäivät meni lähinnä botteillessa.

Mitäs Birke sitten?
Kuntoutukseen ei tällä viikolla ole rasitteita lisäilty, joten sama meno on jatkunut. Noh, melkein sama. Sillä Birke on nyt muutaman päivän voinut mielestäni huomattavasti paremmin! Lepo-ontumat ovat kadonneet oikeastaan kokonaan (vaan pientä kankeutta, joka on toki normaalia, tai toisinaan vähän onnahtaa 2-4 ekaa askelta - ei kuitenkaan mitään sellaista kuin alkuviikosta) ja vauhtia ja tarmoa piisais yhtäkkiä kaksinverroin. Jalassa vielä keskiviikkona tuntunut pieni lämpö on tasaantunut ja jumpat onnistuu oikein hyvin.
Huomenna onkin sitten taas Cartrophen -päivä ja tiistaina sitten se fyssari.
Jos edetään suunnitelman mukaan, alkavalla viikolla olisi tarkotus ajaa myös kipulääkitys alas...

Esittävät viattomia, kun jouduin toistuvasti huomauttamaan, että tuijotteluleikeistä EI sitten seuraa painiotteluita... 

Ja mitäs emäntä sitten?
Vartoo kevättä. Kovastipaljon.
Tuntuu niin kovin pitkältä tämä talvi, kun kevääksi ois kaikkea uutta ja jännää ja hauskaa suunnitteilla, mutta talvea on vielä ihan kiitettävästi jäljellä...
Hetkessä pitäisi yrittää elää, mutta se on väliin hankalaa, kun reenitkin on kevääseen asti tauolla (en voi jättää Birkeä yksin kotiin, kun se tietää, että Romi pääsee hommiin - naapurit ei arvostais) ja toisaalta, jälkeähän me Romin kanssa tahrottas reenimään, todet nyt niin tarpeen just oo...

Ei auta ko mennä eteenpäin, vaikka vauhti tuntuskin nyt turhan hitaalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!