Todet ja jäljet pähkinänkuorissa

Ohjaaja on nyt jostain syystä pari päivää käynyt vähän puoliteholla, joten mitään syväanalyyttistä reenipohdintaa on nyt turha ootella - säästetään se sitten siihen, kun on aika puida sunnuntai!

Tiistaina käytiin tekemässä todet...
Romppiselle nostattelua ja vähän jotain seuruutusta, luoksetuloa ym. siihen väliin. Hyvin meni. Patoamiset on yhä mielestäni menneet parhaiten ekassa nostoreenissä, mutta positiivisinta eilen oli huomata, miten plikka oikeasti haukkuu minulle, eikä minua komentaakseen!
Biibiselle tehtiin "vähän sitäsuntätä" eli esim noutoo ja kaukoja... Nojoo, oteltiin me luoksetulon sivullesiirtymisiäkin ja jääviä. Niin, ne isoimmat nootit itelle on se, että pitää OIKEESTI opetella pitään kättäni jossain järkevässä liikeradassa seuruussa. En vaan osaa, järkkyä!  Noh, ompahan meillekki joku haaste seuruuseen. Ja toinen juttu, AVUT POIS SEISOMISESTA! En vaan kertakaikkiaan osaa tehdä sitä ilman apuja --> Birkekin valuu... Ja ei, en vaan voi luistaa tästä sanomalla, että tokossa kannattaa tarkistaa, kun eihän se nyt sieltä kaksoiskäskyllä kokeessa enää nouse, jos on istuun tai maahan mennyt. Reenii, reenii, reenii...

Tänään oli sitten keskiviikkoiset jälkireenimme, nurtsilla.
Birkelle mäkeen (eka alas sit ylös) vaan 20 m, yhdellä kulmalla ja esineellä. Hyvin plikka veti! Ei ottanut painetta, vaan kerran nosti päätä, kerran teki tarkistuspyörähdykset ja ratkoi itse oikein, kulma meni hienosti ja samoin esine. Nameja ei jäljeltä vieläkään syö, mutta kyll ne tarkkuutta tuo. Seuraavaks koitetaan märkää ruokaa, josko siit tulis haju ja tarkkuus, mutta uppoiskin... Liina oli selänpäällä, nyt kun tarkkuutta on tullut, vois koittaa, josko vois siirtää mahanalle.
Romille tein häiriöksi ihan nurtsin reunaan ja lopun alueelle, jossa tiesin ihmisiä kulkeneen. Pituutta joku 120 m, 3 esinettä, kolme kulmaa ja yksi kaarre. Kulmissa eka oli paras, tokan häsäs Romi ja kolmannen mie, kun en uskonut, ett koira tietää paikan paremmin... Eka ja vika esine oli muka jotenkin vaikeet, eka erityisesti. Ois menny yli ja vaikka stoppasin, ei millään ois ilmassu. Ei kuitenkaan käskyttää tarvinnu, vaikka odotuttikin. Toka esine oli ok, vaikka oisin kuvitellu sen olevan vaikein, kun oli kovaa nahkaa ja ollut vähiten käytössä. Kaari meni hyvin. Jälkikäteen mietin, vetikö Romi valjaista herneen nenuun vai oliko kakkahätä vai mistä aivopieruilu, mutta hyvähän se on, kun haasteitakin tulee.

Että tämmöistä.
Tyytyväinen olen!

Loppuun kevennykseksi tänään muotonsa saanut plikkojen palkintoseinä: