keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Tulevaa...?

Meidän tiimi!
Kuten näkyy, oltiin reenikentällä poseilemassa. Kuvasta iso kiitos Katille!
Todella mukavaa oli saada tuore pose meidän tiimistä.

Niin, meirän tiimi. Team Zirotami.
Tätä oon pohtinu tässä lähiaikoina aika paljon... Oon jäsennellyt haaveitani ja tavoitteitani ja yllätyin kyllä vähän itsekin, miten ne yhtäkkiä tuntuu muka niin päivänselviltä ja selkeiltä.
Haaveissa on ollut niin oma kämppä ja auto kuin se kolmas koirakin (sinne pk-jäljelle) sekä jo yli kuusi vuotta sitten syttynyt tavoite olla appenzellikasvattaja.
Nyt olen tyytyväinen juuri tähän tiimiin - Romi, Birke ja minä - se on just passeli ja enemmän kuin tarpeeksi!
Kaksi koiraa menee helposti, ne on pari, ei lauma. Reeneissä ei tule liikaa tehtävää ja tekeminenhän meiltä ei lopu kuin sitten, kun mielikuvitus ei enää riitä. Kolmas koira saa siis jäädä kaukaiseksi haaveeksi (nyt kun sanon näin, voin jo kuvitella elämän heittävän toisenlaiset kortit ja suunnitelmat muuttuu, mutta sitten se on niin!) ja keskityn nyt ainoastaan Romiin ja Birkeen. Kaksi on minulle ehdottomasti sopivampi.
Kasvattaminen... Ei. Juuri nyt en halua lähteä sille tielle lainkaan. Yllättävä, mutta ihanan vapauttava ajatus - minä olen harrastaja, en kasvattaja. Ehkä joskus, mutta juuri nyt näin.
Niin, mikäs haave nousikaan sitten ykköseksi?
Oma kämppä. Toki nyt kun Birken sterkkauskin on tulossa, en ole "juuri tällä sekunnilla" muuttamassa yhtikäs mihkään, mutta kenties tässä kesän taikka syksyn aikana? Who knows how this goes...
Omaa autoa voi sitten kahtella, kun ensin on saatu muutettua - toistaiseksi auton jakaminen äiten kanssa sujuu oikein mallikkaasti, kuten tähänkii asti.

En ole koskaan ollut mikään korulauseiden keräilijä, mutta jälleen on todettava, että "asioilla on tapana järjestyä"...
En olisi millään vaikka vielä kuukausi sitten kuvitellut kirjoittavani moisia pohdintoja, mutta tässäpä olen ja päässä tuntuu yllättävänkin varmalta. Usko omaan tiimiin on vahva ja itsensä vapauttaminen liiallisista odotuksista tuntuu hyvältä.
Ihan helppoa tää(kään) pohdiskelu ei ole ollut, mutta selkeys on hyvä. Kyllä tämä tästä.

4 kommenttia:

  1. Rispektit tavoitteista! Pentukuumeesta selviäminen on ihan mieletön saavutus!

    Ps. Äidilläni on aina ollut tapana hokea tuota "asioilla on tapana järjestyä" -fraasia. Otti mua aina ihan hirveesti päähän ennen kuin huomasin että niinhän se on. Kyllä tässä elämässä aina selviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks oon yleensä immuuni pentukuumeelle muutenkin :D
      Mutta kiitos. Kaikkee tulee pohdittuu ja pikkuhiljaa ne asiat aukee - yleensä viel semmosissa väleissä ja yhteyksissä, ettei meinaa ite ees uskoa just sillon moisia ajattelevansa :D :D
      Ja joo, se asioiden järjestymisen hokeminen on - varsinkin tämmöselle etukäteenmurehtijalle ko mie - todella raivostuttava fraasi! ... Kunnes sit yhtäkkiä huomaa, että kah, niimpäs ne järkkääntyy O.o

      Poista
    2. Mulla on kans justiinsa tuo "Asioilla on tapana järjestyä"-motto mielessä usein :) Ja toinen vieläkin tärkeämpi: "Elä hetkessä".

      Noiden kahden mukaan, kun menee niin selviää mistä vaan 8)

      Poista
    3. Juu, tuo hetkessä eläminen ei kans oo mitään ihan helppoa minul. Mutt kenties sekin helpottuu, kun nuo tavotteet saa järjestykseen ja ajatukset on siinä, joka on kulloinkii ajankohtainen :)

      Poista

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!