Tarkastuksella

Randomi asiaan liittymätön kuva männäviikolta, olkaa hyvät.

Tänään käytiin siis rokotuksilla (kennelyskärokote - ei oo pakollinen, mutta ite tykkään pitää senkin voimassa) ja terveystarkeilla luottolekurillamme Eläinystäväsi Lääkärin Juhalla.

Kuten aina - meidän entrance oli aikamoinen. Siinä tulin miettineeksi, ett vois päästä helpommalla, jos eläinlääkäriasema herättäs plikoissa edes pientä epäilystä sen sijaan, että joka kerta pitää alottaa riemastuskiljahdukset ja syöksähdysyritykset jo heti parkkipaikalta - kun siellä lekurilla on niiiiiiiiiin kivaa ja kiirekiirekiirekiiremitätuaomennäänköjomihimemennäänyheiheihei!
Juup. Päästiin sitten heti sisääntultuamme "VIP-huoneeseen" (tyhjä toimenpidehuone) ootteleen omaa vuoroa.  Sinne plikat sit rauhottukin kohtis mukavasti.

Ensin pöydälle sai kivuta Birkkis.
Eniten itteä tais saksalaisen osalta jännittää ne polvet... Pikkuhiljaa kun saattaa alotella tekeen juoksujaan (joita tekeekin sitten reilun kuukauden, eli sangen hartaasti) ja silloinhan on oireilut tulleet. Onneksi mitään onkelmaa ei ollut. Korjattu polvi toimii hienosti ja vasenkin on hyvä. Lihasepäsymmetriaa oli enää oikeastaan siinä muodossa, että oikeaa reittä aristaa hieman, vasenta ei - lihastakin on siis saanut lisää, jes!
Birken osalta kaikki siis hienosti, ylpeänä mainitsin senkin, että just eilen käytiin 12½km lenkkikin.
Aamulla Birkkis jätti ruokansa kippoon, mutteipä se vaa'an lukemaan varmaan kovasti vaikuttanut... Valeraskauden löllöt saatu veks, mutta lihasmassaa uupuu viel normista, joten lukema 24,5kg oli ihan odotettu.

Sitten Romppiaisen vuoro.
Selän ja hauisten tiesin olevan jumissa ja sen totesi Juhakin. Mutta Romppis on semmoinen, talvi on sen lihaksille hieman hankalaa aikaa ja nyt ollaan viel oltu tosi aktiivisia koko talvi... Kesää ja uintikelejä ootellessa.
Ensimmäinen huolenaiheeni oli Romin purukalusto! Henki ei haise ja hammaskivi on vähentyny huomattavasti, kun oon antanut luita säännöllisemmin, mutta erityisesti alaetuhampaat sekä isoimmat poskihampaat on selvästi kuluneet... Huoli oli turha. Juha totesi, että kulumaa on juu, mutta PK-koirille se on aika tyypillistä. Jos hampaat ois olleet haljenneita, olisi tilanne ollut eri, mutta kulunut hammas pitää juurikanavankin vielä suojassa, joten ei hätiä. Ne on mitä on.
Sitten kahtottiin polvia... Eihän niissä mitään huolestuttavaa ole ollut (noh, syksyllä kramppi ja kerran - muistaakseni viime kesänä - toinen takanen veti vähä kankeaksi kesken mettälenkin) mutta kun ei niitä ollut tarkistettu varmaan likemmäs kahteen vuoteen, niin kyllhän sitä vähäsen jännitti. Huoli oli turha! Polvet pelaa just silleen ko kuuluukin ja sen seurauksena Juha totesi, että plikalle on tullu takasiin lihasta! Vautsi!
Noh, toisaalta, oonhan mie sen olettanutkin, että lihasta on tullut, ko paino on noussut ja kroppa pysyny timminä. Vaaka näytti Romille 24,7 kg.
Sitten vielä se torstaina löytämäni muhkura siinä rintalastan vieressä... Juha sanoi ihan sitä, mitä oletinkin. Hyvin tyypillinen paikka rasvapatille (lipooma), todnäk esim. pienen trauman seurauksena lähtenyt siihen muodostumaan, ja jollei kasva tai kipeydy, niin olkoon siinä. Jos patti kasvaa tai Romi alkaa sitä aristaa, voidaan ottaa ohutneulanäyte, mutta ainakaan rintarauhaskudosta se ei ollut (mikä olisikin Romin ikäiselle nuorena sterkatulle nartulle ollut aika epätodennäköistä).

Että semmoinen reissu...
Nuohan on ihan sirkusapinoita ekan vartin, ko lekurille päästään, mutta on ne silti vaan minun ylpistykset! Itellä on taas niin äärettömän iloinen, helpottunut ja ylpeä olo. Ihanata!