Käytiin siis Mirkun ja Nova-beeceen kanssa tekemässä esineruutua ja mettäjälkeä.
Lyhyestä virsi kaunis, kerrankin!
Esineruutu (25 x 25 m, 2 esinettä - hanska oikealla puolvälissä ja lompsa vasemmalla takarajalla) meni kivasti pienen tauon jälkeen. Toki jouduin lähetteleen useamman kerran, mutta Birke jaksoi kokoajan tehdä hommia, eikä paineistunut tai turhautunut (silloin tulee HAUkku). Hanska nousi tokalla lähetyksellä, lompsa oli varmaan jotenkin vaikeassa paikassa, sillä vaati lähetyksiä 4-5. Mutta molemmat nousi ja kivaa oli, se on pääasia!
Jälki (reilu 300m, 6 keppiä, Mirkun talloma) meni kovasti pyörimisen ja tarkistelun puolelle, mutta saipas plikka tehdä töitä ja ratkoa. Ja niin tekikin ja ohjaaja opetteli taas sitä koiranlukutaitoa. Yks keppi ois jääny mettään, vikan ois vaan merkannu, mutta muut meni ihan mukavasti, pari jopa hienosti! Ohjaaja saa kuitenkin lakana kysymästä tallojalta ja merkeistä pitää saada viel asteen huomaamattomammat, jotta ohjaaja ei nojaa niihinkään, vaan oikeasti lukee sitä koiraa ja luottaa siihen!
Tässäpäs kaksiosainen videointi (sorry, kännykkälaatu) jäljeltä:
Lähetys ja kepit 1-4, katkeaa kepille nro 5 ...
Tullaan kepille nro 6...
Säätämistähän tuo vielä on monelta osin, mutta ollaan edetty jo ja oon tällä hetkellä motivoitunut ja innostunut maastoreeneistäkin!
Tottiksissakin on tullut taas edistysaskelia, mutta niistä enemmän jollakin toisella kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!