keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Sekalainen seurakunta terveysjuttuja!

Nyt on blogia tullu päivitettyä hieman laiskemmin, osittain siksi, ettei ollut kummoista blogattavaa ja lopulta siksi, että minuun iski viime viikolla lenssu.
Mutta nyt ois kaikenmoista kerrottavana!

Aloitetaampa vaikka Romin tänpäiväsestä hieronnasta. 
Kylkien ja L-rangan kalvojen tilanteen ja työstöntarpeen tiesinkin. Vasemmassa etusessa tietyt kohdat sitkeesti vaan kiristää, lieneekö syynä ristikkäinen oikea takanen, joka kramppasi syksyllä (ja sen jäljiltä jumittaa sisäreidestä). Lisäksi vasemmassa reidessä on jumikohtia.
Ei auennut viel tarpeeksi, joten "hierontakuuri" jatkukoon ... Fyssariaikakin vois olla pop.
Onneksi Romppisen menoon moiset juntturat ei kylläkään pahemmin vaikuta, emäntää häirittee enempi!

Sitten Birken kuntoutuksesta... 

Viikonloppuna oli tämmönen meno.

Maanantaina tuli täyteen 10 popviikko, eli nyt eletään 11. leikkauksenjälkeistä viikkoa jo!
Tämä taasen meinaa sitä, että seuraavat 3(-4) viikkoa lisätään kuntoutukseen hieman taas vastusta (loivat mäet, portaat, ravi), mutta yhä varotaan isompia voimaliikkeitä.
Jumppailuja jatketaan tottakai edelleen, mutta tämä ois kuntotuksen vika vaihe tavallaan. 

Tästä päästäänkin helposti aasinsillalla...

... Birken tänpäiväseen ELL kontrolliin! 
Oli siis varattu Juhalle (Kallio) aika iltapäiväksi ja aiheena oli siis kontrolli ja jatkon suunnittelu. 
Birke otti kaameat kierrokset vastaanotolle tullessa (kaikesta huolimatta se kun on niiiiiin ihana paikka, mutta KOKONAAN hänen), aikamoista meteliä ja uhoa oli siis eka reilu vartti. Hetken päästä oli jo rennompi, kun huomasi, ettei moinen mekastus johda ko sanktioihin. 
Sitten tuli meirän vuoro ja emäntää tais alkaa toistamiseen vähä jänskiä...
Pahin skenaario ois ollu, ett kuntoutus ei ois menny suunnitelman mukaan, toiseksi pahin skenaario ois ollu, ettei vasenta viel tartte leikkoo, muttei kuitenkaan oo niin hyvä, ett voitas elää leikkaukseen asti normielämää. 
Huoleni oli turhia!
Oikea (leikattu) polvi toimii hyvin ja kuntoutus on edennyt hyvin, mutta lihasta saa vielä tulla lisää. Vasenta ei siis oikean lihaskadonkaan mukaan passaisi vielä leikkoa, mutta eipä sillä ole kiiruskaan... Juha sanoi itsekin hieman yllättyneensä siitä, että vasen polvi on nyt rasituksen ja löystymisen sijaan vahvistunut! 
Suomennettuna tämähän meinaa siis sitä, että vasemman polven leikkauksen voi huoletta siirtää tuonnemmaksi ja kunhan oikea saadaan kuntoutettua valmiiksi asti, niin voidaan elellä täysin normisti. Sterkkaus tullaan ajoittamaan keväälle, sillä Birken polvioireilut ovat osittain hormoonisidonnaisia, joten haluan minimoida moiset häiriöt heti kun mahdollista, mutta kesäkaudeksi meidän pitäisi olla jo ihan täydessä iskussa. Vasen polvi leikotaan sitten todennäköisesti syksyllä ennen liukkaita, jollei nyt sitten ala oireilla sitä aiemmin.
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, miten iloinen, helpottunut ja onnellinen olen näistä uutisista!

Tulevaisuus on siis muuttanut taas hieman muotoaan, mutta se tuntuu ihan hyvältä. 
Omaa, ja varmasti Birkenkin, oloa helpottaa ihan varmasti se, kun pääsee välillä normielämään kiinni. Minulle suurin helpotus on kuitenkin tieto siitä, että näillä mennään ja kohta ei enää tarvi turhia varoa. 
Ihan meinaa itku päästä, onnesta. 

2 kommenttia:

  1. Oi kuinka hienoja uutisia, ihan meinaa itelläkin itku päästä! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, jotenkin niin helpottunut ja onnellinen olo :')

      Poista

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!