torstai 3. tammikuuta 2013

Bh-todet

Tänään päästiin ekaa kertaa (jollei itsenäisyyspäivän itsenäisiä reenejä parin kamun kanssa lasketa) Romin kanssa NPKH:n BH-ryhmän reeneihin mukaan!
Reenithän on joka toinen torstai.
Reeneissä on monta eritasoista koirakkoa ja toimintaperiaatteena on, että kokeneemmat harrastajat avustaa ja neuvoo tarvittaessa aloittelevampia. Kaippa mie olen jotakin jo oikein onnistunut tekemään, sillä minutkin "kelpuutettii" jo näihin "ohjaajiin". Olen otettu.

Romin kanssa tehdään tällä hetkellä suht lyhyitä reenejä, joten pyrin suunnittelemaan ne etukäteen.
Tänään aiheina oli henkilöryhmä, paikkamakuu sekä bh-jäävät, jos koira (ja ohjaaja!) olisi oikealla fiiliksellä tekemässä.
Kaikki liikkeet tehtiin niin, ettei meidän ryhmässä ollut kuin max 1 koirakko suorittamassa, mutta kenttä oli jaettu kolmeen osaan ja kahdessa muussa ryhmässä pyöri toiminta kokoajan. Omassa ryhmässä oli myös useampi ihminen seuraamassa menoa.

  • Henkilöryhmä:
    Hihnassa ihan ookoo, vähän jouduin korjaan, mutten kovin isosti. Alkuun teki tosi mukavasti kaarrokset, siihen olin tyytyväinen!
    Vapaana korjattavaa oli enempi... Tulipas siin mieleen, ett koska hlöryhmää on otettu viel kohtis vähän, vois olla asiallista ottaa namit avuksi, jotta saadaan lisää varmuutta eikä vaadita liikaa. 
  • Paikkamakuu: 
    Menin porukan "keskeltä" n.15 askelen päähän, missä pysyin ajan X. Luulin, että Romi piippas, mutta koska kumpikaan appari ei sitä kuullut, sen täytyi tulla toisaalta... Mutta kyllä se plikka jotain keksi kuitenkin - söi lunta. Mahtoiko olla jano vai vaan puhtaasti sijaistoimintaa...?... Palasin luo, lopetti syömisen, kävin selin muutaman askelen päässä ja palasin heti ja oli oikein mallikkaasti. Ei siis tätä sen enempää. Lumensyönnistä huolimatta jäi ihan jees fiiilis - ei noussut tai piipannut.
  • BH-jäävät: 
    Pienemmässä mittakaavassa... Istumisen stopissa häsäs jotain, mutta otti nopsaan oikean perusasennon ja jäi ongelmitta. Maahanmeno oli supernopea (tykkään!), mutta luoksetulossa haukahti taas vikoilla metreillä... Tätä pitää alkaa hioo pois. Vähentää matkaa, kenties tehdä namittamalla?
Enskerralla palaveerataan tavoitteistamme... 
Itellä ne on melko selvät. Tiedän melko tarkkaan meirän sudenkuopat, joita korjaillaan ja reenitään tässä koko talvi ja kevät. Toukokuussa ois sitten tarkotus yrittää tokaa kertaa kokeeseen.

4 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa ja toivottavasti pääsette jatkossakin treeneihin mukaan :)

    Entä jos vapautat koiran luoksetulossa kesken matkan? Ennenkö ehtii alkaa haukkumaan, isoeleisesti vapaa-käsky ja heität lelun / namin.

    Vai kuumuuko/paineistuuko vaan liikaa ja alkaa huutaa jo heti alkumatkasta asti? Se ehkä romuttaa sitten tämän idean... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm, mielenkiintoinen lähestymistapa, ei oo tullu itelle mieleen... Täytyy pohtia. Ekana tulis mieleen, että alkais ennakoida (ja mahd kuumua), mutteihän sitä varmaks voi tietää :D
      Luulen, ett ottelen alkuun "tutummalla tapaa" eli lyhyt matka ja namipalkka vaan hiljasuudesta (pystyy samalla hyvin vahvistaan suoraa eteentuloa). Jollei edistystä tapahdu, on sitten viel ennen kevättä aikaa koittaa toistakin lähestymistapaa :P
      Kiitokset!

      Poista
    2. Siinä saadaan vauhtia ja yllätyksellisyyttä koiralle mukaan. Jos aina on se sama tylsä kaava, että joo mää juoksen täältä ja sitten siihen joo, ja istuminen ja sivulle joo.. Vaihtelevuutta kehiin niin ehkä unohtaa haukkuakin (kun se kerta nyt on omaksunut tavan haukkua normi luoksetulossa), kun odottaa millon lelu lentää ;)

      Sitä tosin en tiedä, haukkuuko se koira kierroksiaan ulos, vai paineistuuko se siitä sun lähestymisestä ja sitten siitä "tylsästä" lopusta. Jos on jälkimmäinen, niin sitten tuo vapautus kesken matkan vois auttaa :)

      Poista
    3. Intoaan se haukkuu tuossa... Pari m ennen pari haukahdusta ja sit odottaa kyll hiljaa. Mutt on vaihtelu ennenkin auttanu joissain... Mietin ja katson, miten etenee!

      Poista

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!