Yksi kokemus lisää yhdessä koettu.
Sunnuntaina osallistuttiin Romin kanssa NPKH:n FH-jälkikokeeseen!
Me, ensimmäinen appekoirakko Suomessa, me mentiin paalulle ja startattiin. Tuomarina tokostakin tuttu Juha Kurtti.
Arpaonni suosi ja saatiin ensimmäinen jälki, eli en ehtiny turhaan jännitellä.
Siinä mielessä eka jälki ei kuitenkaan ollut helppo, että se oli aika mettänlaidassa...
Romilla on ollut haasteina kulmien lisäksi alun pitkä suora, joten olin jollain tasolla kyllä valmistautunut siihen, että huonolla tuurilla meidän suoritus tyssää jo heti ekalle suoralle. Näinhän siinä sitten kävi, vaikkei kuitenkaan ihan siitä syystä, kuin aattelin. Mettänreunassa nimittäin oli ihan selvät jäljet siinä kohtaa, josta peuraporukka oli pellolle polkassut.
Romi heitti hiukan sijaisille ennen ilmoittautumista (söi ruohoa), mutta itse ilmo meni oikein hienosti. Paalulta lähtö oli myös (myös tuomarin mielestä) hyvä ja saatiin kehuja Romin maavainuisesta jäljestystekniikasta - tahti oli muuten myös rauhallisen keskittynyt (ainakin Romiksi) ja pystyin hyvin etenemään ihan rauhassa koiran takana. Kahdesti lähti riistaharhalle pyörimään, mutta onnistui korjaamaan takaisin jäljelle, mutta kolmannella kertaa ei sitten enää se 10 metriä riittänyt ja suoritus keskeytyi.
Pisteitä saatiin 10, eli eipä sillä paljon juhlita, mutta ennen suoritusta jo sanoin, että kaikki pisteet on kotiinpäin.
Alkuun ei harmittanu, sitten hiukkasen, mutta kun seurasin muiden suoritukset ja huomasin, että kukaan muukaan alemman luokan koirakoista ei päässyt jäljen loppuun (ylemmän luokan koirakot sensijaan teki huikeat ykköstulokset!), sain vähän perspektiivia omaan suoritukseen. Tämä oli Romin 97. jälki IKINÄ ja me oltiin KOKEESSA. Ja ei, tässä lajissa tuloksia ei korkeamman koulutustason koirakotkaan saa "tuosta vaan"...
Olen tässä huomannut, että viileämmät kelit ei ole ihan optimit Romin helmikuussa operoidulle etuselle... Ehdin siis jo hiukan jännittää sitäkin, päästäänkö kokeeseen asti, joten jo pelkkä startti oli meille tavoitteen täyttymys ja suuri ylpeydenaihe!
Oon niin kiitollinen kaikesta, mitä ollaan Romin kanssa ehditty yhdessä kokemaan, vaikka plikkaa on operoitu jo vuosikkaasta lähtien millon mistäkin.
Nyt neiti saa palautumis- ja huoltotauon aktiivireeneistä ja enskaudella katsotaan sitten, oisko mahkuja päästä vielä uudestaan kokeilemaan.
 |
| Posettelut osallistujalahjana saadun pannan ja hihnan kanssa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!