Eilen Rompsis pääsi siis reenikentälle ihan kaksisteen mamin kanssa. Luksusta!
Taivalkunnantielle käännyttäessä kuului ensimmäiset tukahdutetun innon inahdukset takakontista ja aiemmin iltapäivällä plikka oli tasasin väliajoin käynyt kurkkimassa eteisessä reenikamppeita...
Usko Romin tekemiseen alkaa taas pikkuhiljaa palautua.
Taisi ne täysinäiset anaalirauhasetkin vaikuttaa tekemiseen, sillä nyt ei maahanmenojen kanssa ollut mitään probleemaa (kun ne vielä viime viikolla tök-tök-tökki vaan). Paikkamakuuta piti ottaa ekana yksin ja sitten häiriössä, mutta illan kuluessa ja viiletessä päätinkin jättää toisen kenttäkierroksen tekemättä.
Ekalla kertaa saatiin siis hyvin oteltuu oikeestaan kaikkee!
Seuruu oli kainalopalkalla hienoa, ilman ihan ok tai kohtalaista. Jäävistä maahanmeno oli perus-Romia eli hyvä, seisomisen korjasin kerran ja tokalla olikin tosi täpäkkä.
Luoksepäästävyys menee jo hyvin, ääni meinas päästä, mutt täl kertaa vaan meinas eikä korjausta tarvittu.
Hypätessä haahus viereisen A-esteen luo, mutta teki kuitenkin itse liikkeen. Ekalla ei meinannu pysyy seisomises, siitä korjaus.
Niin, se yksäripaikkis, joka otettiin ekana... Vähän kahteli ympärilleen, mutta pysyi. Seuraavaks häiriössä, ehottomasti! Pienenpieniä paikkiksia ollaan oteltu mettälenkeillä - lähinnä siks, että tottuu siihen märkäänkin maahan.
Avoiluja tehtiin noudon ja kaukojen verran. Kaket menee jo about 1m päästä hyvin, kun vaan keskittyy (väliin koittaa seisomista) ja nouto sujuu tosi kivasti (kunhan ohjaaja on luovutuksessa rauhallinen), mutta tarviaa vielä käsiavun sivulletuloon.
Vielä ootan noita ensviikon reenejä, joissa saan toivottavasti varman häiriöpaikkiksen tehtyä onnistuneesti, mutta sitten alkaa olla paketti niin kasassa kuin se vaan voi ennen koitosta olla.
Sormet ja varpaat ristiin ja peukut pystyyn, että se ois lokakuulle nyt se vika onnistuminen!
Kahden appenzellinpaimenkoiran (ja niiden emännän) elämää ja harrastuksia...
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
Saksalainen fyssarilla
Tänään pääsi Birkkis sitten ekaa kertaa fyssarimme Elinan käsittelyyn!
Romihan on Elinalla käynyt muutamaankin otteeseen, joskin edelliskerrasta on senverta aikaa, että suunnittelen seuraavaa käyntiä tähän talvikaudelle...
Itsehän epäilin, että kevättalven liukastumisvammasta olisi jäänyt rankaan jotain isompaakin knikkiä ja olihan siellä!
Meidän kengurun loikkia katsellessa ei Elinakaan niinkään ihmetellyt, että ranka on lukossa. Birkkis kun tosiaan pomppii innostuessaan suorilta aikas korkealle. Kaula-, rinta- ja lannerangasta löytyi jokaisesta selvästi kiristävät nikamavälit, mutta koko rankahan oli aika kanki. Huomaa, että on pompittu, luikastuttu ja reenitty.
Manuaalisesti ja laserin avulla Elina sai Birken rankaa kuitenkin hyvin avattua ja nyt plikka on kovin väsynyt ja varmasti kipeäkin. Saa ottaa ihan rennosti nyt pari päivää.
Muuten Birkkis sai kehuja erityisesti hienosta lihaksistostaan - kyllä sain olla ylpeä! Ja vaikka paikoin teki aika höpöä, niin hienosti se plikka malttoi hoitopöydällä maata käsiteltävänä.
Nyt pitää emännän muistaa ottaa venyttelyt tavaksi ja ottaa myös hierontoja niin pitkälle kuin ennen juoksua kerkiää...
Torstain jälkireenejä meiltä ei sentään kielletty, vaan oltiin Elinan kanssa yhtä mieltä siitä, että lepopäivien jälkeen aivojumppa voi tulla enempi ko tarpeeseen!
Itse oon huojentunut siitä, ettei löytynyt mitään isompaa ja että ongelmat rajoittui rankaan, joka saatiin auki. Samaan aikaan vähän kuitenkin soimaan itseäni siitä, ettei Birkkistä ole tsekattu aikaisemmin, se kun on aika pomppukone. Kenties jopa appenzellikenguru -hybridi.
Nyt Birke saa jäädä kotiin huilimaan ja me lähretään kohta Romin kanssa reeneihin...
Romihan on Elinalla käynyt muutamaankin otteeseen, joskin edelliskerrasta on senverta aikaa, että suunnittelen seuraavaa käyntiä tähän talvikaudelle...
Itsehän epäilin, että kevättalven liukastumisvammasta olisi jäänyt rankaan jotain isompaakin knikkiä ja olihan siellä!
Meidän kengurun loikkia katsellessa ei Elinakaan niinkään ihmetellyt, että ranka on lukossa. Birkkis kun tosiaan pomppii innostuessaan suorilta aikas korkealle. Kaula-, rinta- ja lannerangasta löytyi jokaisesta selvästi kiristävät nikamavälit, mutta koko rankahan oli aika kanki. Huomaa, että on pompittu, luikastuttu ja reenitty.
Manuaalisesti ja laserin avulla Elina sai Birken rankaa kuitenkin hyvin avattua ja nyt plikka on kovin väsynyt ja varmasti kipeäkin. Saa ottaa ihan rennosti nyt pari päivää.
Muuten Birkkis sai kehuja erityisesti hienosta lihaksistostaan - kyllä sain olla ylpeä! Ja vaikka paikoin teki aika höpöä, niin hienosti se plikka malttoi hoitopöydällä maata käsiteltävänä.
Nyt pitää emännän muistaa ottaa venyttelyt tavaksi ja ottaa myös hierontoja niin pitkälle kuin ennen juoksua kerkiää...
Torstain jälkireenejä meiltä ei sentään kielletty, vaan oltiin Elinan kanssa yhtä mieltä siitä, että lepopäivien jälkeen aivojumppa voi tulla enempi ko tarpeeseen!
Itse oon huojentunut siitä, ettei löytynyt mitään isompaa ja että ongelmat rajoittui rankaan, joka saatiin auki. Samaan aikaan vähän kuitenkin soimaan itseäni siitä, ettei Birkkistä ole tsekattu aikaisemmin, se kun on aika pomppukone. Kenties jopa appenzellikenguru -hybridi.
Nyt Birke saa jäädä kotiin huilimaan ja me lähretään kohta Romin kanssa reeneihin...
maanantai 24. syyskuuta 2012
Välikuolema
Nönniin, eipäs tullut viime viikon reeneistä tänne postattua, kun ohjaaja kaatui väsyneenä vaan koppaansa maaten, kun reeneistä kotiin kerkis...
Lenssu siis otti ja pisti miut kunnolla toipilaaksi, eli paljoa ei olla sitten viime tiistain tehty. Tiistain reeneistä kuitenkin kaikessa lyhykäisyydessään senverta, että hienosti meni!
Birkkis teki hommia just niin hienosti ko voi olettaa ja Romin kanssa pääsin tekeen loistavan korjauksen paikkamakuuseen sekä kekkasin yhden keinon lisää saada plikan motivaatioo pysyyn yllä. Yskänen ohjaaja puuskutti menemään, mutta iso levee virne naamallaan!
Nyt alkaa taas ohjaajakin olla kuosissa ja lenssu toivottavasti jo oikeasti talttumassa (kyll näillä dropeilla ainakin luulis!)...
Huomisia reenejä oottelen innolla, mutta kentälle lähteekin tällä kertaa ainoastaan Rompsis. Mie kun tässä tokkurassa tajusin, että Birkelle on pitänyt jo jonnin aikaa varailla fyssarikäynti Elinalle. Juoksuaan plikka jo selvästi tekee, joten aattelin, ettei millään saada aikaa ennen sen alkua... Vaan onni otti ja pamautti takapuoleen - saatiin peruutusaika huomiselle!
Saas nährä mitä Elina on Birkkiäisestä mieltä, omassa mielessä olisi ainakin jonkinmoista lukkoa kevään venähdyksen jäljiltä (jalka on ollut ajoittain hieman tönkkö)...
Romille taasen on luvassa tänään jotain epämukavaa - anaalirauhasten tyhjennys. Sen ihmeemmin Rompsis ko minäkään ei lujeta ko. toimenpidettä suosikkeihimme, mutta tehtävä se nyt kuitenkin on.
Huomenna Romppis pääsee siis yksärireeneihin ja Birkkis pääsee torstaina pitkästä aikaa jäljelle (olettaen, ettei Elina vannota meitä huilimaan vielä sitä päivää). Ohjaaja on toiveikas oman kuntonsa suhteen ja odottelee mielenkiinnolla paluuta normilenkkeihin. Pyöräilemäänkin ois tarkotus viel ehtiä.
Lenssu siis otti ja pisti miut kunnolla toipilaaksi, eli paljoa ei olla sitten viime tiistain tehty. Tiistain reeneistä kuitenkin kaikessa lyhykäisyydessään senverta, että hienosti meni!
Birkkis teki hommia just niin hienosti ko voi olettaa ja Romin kanssa pääsin tekeen loistavan korjauksen paikkamakuuseen sekä kekkasin yhden keinon lisää saada plikan motivaatioo pysyyn yllä. Yskänen ohjaaja puuskutti menemään, mutta iso levee virne naamallaan!
 |
| Kuten näkyy, kapulanpitoreenit on tuottaneet tulosta. Birkellä 650g ja Romilla n.400g |
Huomisia reenejä oottelen innolla, mutta kentälle lähteekin tällä kertaa ainoastaan Rompsis. Mie kun tässä tokkurassa tajusin, että Birkelle on pitänyt jo jonnin aikaa varailla fyssarikäynti Elinalle. Juoksuaan plikka jo selvästi tekee, joten aattelin, ettei millään saada aikaa ennen sen alkua... Vaan onni otti ja pamautti takapuoleen - saatiin peruutusaika huomiselle!
Saas nährä mitä Elina on Birkkiäisestä mieltä, omassa mielessä olisi ainakin jonkinmoista lukkoa kevään venähdyksen jäljiltä (jalka on ollut ajoittain hieman tönkkö)...
Romille taasen on luvassa tänään jotain epämukavaa - anaalirauhasten tyhjennys. Sen ihmeemmin Rompsis ko minäkään ei lujeta ko. toimenpidettä suosikkeihimme, mutta tehtävä se nyt kuitenkin on.
Huomenna Romppis pääsee siis yksärireeneihin ja Birkkis pääsee torstaina pitkästä aikaa jäljelle (olettaen, ettei Elina vannota meitä huilimaan vielä sitä päivää). Ohjaaja on toiveikas oman kuntonsa suhteen ja odottelee mielenkiinnolla paluuta normilenkkeihin. Pyöräilemäänkin ois tarkotus viel ehtiä.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Elossa ollaan!
Jepjep, täällä me ollaan, vaikkei mitään oo taas kuulunukkaa...
Isoimpana syynä lienee minua elokuun lopulta asti enemmän ja vähemmän vaivannut lenssu. Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttaa yskä.
Mutta tokihan me ollaan silti jotain saatu touhuiltua!
Hovikuvaajamme Sinin kanssa ollaan työstetty uusi Zirotamin logo, joka on jo hetken komeillut tuossa yllä! (tsekatkaapas ihmeessä myös kotisivujen uusi banneri - aika magee!) Logo tulee myös Berralta tilaamaani softshelltakkiin - en malta oottaaaaaaaaaaa!
Vähän puolikuntosena oon siis ollut, mutta jonkinverran ollaan silti reenitty...
ROMIn kanssa pähkin reenitäänkö, mitä reenitään ja kuinka paljon ja millälailla. Koepaikka saatiin enskuulle Ylöjärvelle, joten jotain pitäs yrittää saada aikaseks. Isoimpana ongelmana on - yllätys yllätyyyys - minun omat vibat. Nyt tarttis saada onnistumisia, jotta ohjaaja taas paitsi muistas, mutta myös oikeesti uskos, että kyll se Romppis hoitaa hommat kotiin, kun ohjaaja malttaa pitää päänsä kylmänä KIVAA! Tälle illalle siis suunnitelmissa jeejee -reenejä sekä korjausta paikkamakuuseen.
BIRKEn kanssa pitää otella eteentuloja, sillä asento on systemaattisesti vino. Eteenmenoja pitää ottaa nyt ilman maahanmenoa ja koko matkalta, koska on alkanut jättää vajaiksi ja ennakoida. Esteitä pitäs nyt otella ahkerasti vielä ennen liukkaita ja sitten tottakai sitä noutoa, kun se on nyt saatu hienosti alulle ja Birkkis siitä jopa jo tykkää!
Kotimettäreeneissä oon otellu Romille jääviä, seuruuta ja kaukoja ja Birkelle jääviä, luoksaria ja seuruuta. Ne menee välillä hienosti ja välillä ok.
Oon ihan tyytyväinen, että on jotain saatu aikasekskin (vaikkakin vaan tottispuolella, maastoreeneissä oon lipsunu ihan laiskaksi)!
Tänään on tosiaan tottisreenit, joita oottelen innolla, joten kahtotaan, tuleeko niistä mitä...
Isoimpana syynä lienee minua elokuun lopulta asti enemmän ja vähemmän vaivannut lenssu. Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttaa yskä.
Mutta tokihan me ollaan silti jotain saatu touhuiltua!
Hovikuvaajamme Sinin kanssa ollaan työstetty uusi Zirotamin logo, joka on jo hetken komeillut tuossa yllä! (tsekatkaapas ihmeessä myös kotisivujen uusi banneri - aika magee!) Logo tulee myös Berralta tilaamaani softshelltakkiin - en malta oottaaaaaaaaaaa!
 |
| Tässä copyright -logo testikäytössä. Birke posettelee syysmettässä. |
ROMIn kanssa pähkin reenitäänkö, mitä reenitään ja kuinka paljon ja millälailla. Koepaikka saatiin enskuulle Ylöjärvelle, joten jotain pitäs yrittää saada aikaseks. Isoimpana ongelmana on - yllätys yllätyyyys - minun omat vibat. Nyt tarttis saada onnistumisia, jotta ohjaaja taas paitsi muistas, mutta myös oikeesti uskos, että kyll se Romppis hoitaa hommat kotiin, kun ohjaaja malttaa pitää päänsä kylmänä KIVAA! Tälle illalle siis suunnitelmissa jeejee -reenejä sekä korjausta paikkamakuuseen.
BIRKEn kanssa pitää otella eteentuloja, sillä asento on systemaattisesti vino. Eteenmenoja pitää ottaa nyt ilman maahanmenoa ja koko matkalta, koska on alkanut jättää vajaiksi ja ennakoida. Esteitä pitäs nyt otella ahkerasti vielä ennen liukkaita ja sitten tottakai sitä noutoa, kun se on nyt saatu hienosti alulle ja Birkkis siitä jopa jo tykkää!
Kotimettäreeneissä oon otellu Romille jääviä, seuruuta ja kaukoja ja Birkelle jääviä, luoksaria ja seuruuta. Ne menee välillä hienosti ja välillä ok.
Oon ihan tyytyväinen, että on jotain saatu aikasekskin (vaikkakin vaan tottispuolella, maastoreeneissä oon lipsunu ihan laiskaksi)!
Tänään on tosiaan tottisreenit, joita oottelen innolla, joten kahtotaan, tuleeko niistä mitä...
tiistai 4. syyskuuta 2012
SennenMestis!
Noniin, vihdoin on aikaa istahtaa ja avata aivonystyröiden antia yhden (tai no, kahden oikeastaan) koeanalyysin verran!
Eli sunnuntaina herättiin vikan lomapäiväni kunniaksi aikasin ja auton nokka kääntyi tällä kertaa kohti Seinäjoen SennenMestistä... Matkalla olin kovin rento ja vibat oli kaikinpuolin oikein hyvät. Paikanpäälle Törnävän kentälle löydettiin selkeän kisakirjeen sekä opasteiden ansiosta hienosti ja parkkitilaakin oli reilusti.
Ilmottautumaan ja siitä hetken päästä pienet reenit plikoille.
Birkkis pelasi tapansa mukaan just superisti eikä onneksi käynyt turhan suurilla kierroksilla, vaikka lenssuni takia olikin ollut astetta vähemmällä liikunnalla (kuten Romikin, mutta Romiin se vaikuttaa huomattavasti vähemmän).
Romi tiiraili hieman (mutta vähemmän kuin pelkäsin) missä äitini meni. Tätä osasin odottaa, mutta motivaation puute, joka ilmeni jo edellisillan reenittelyissä, yllätti... Ei kulkenut ei. Tai kulki, kun eka sai plikan huomion ja sitten tulemaan ja pysymään sivulla. Ei tuntunut oikeen luottavaiselta.
Ekana oli mölliluokka siinä puolenpäivän jälkeen. Liikkeet samat kuin alossa, mutta paikkamakuu vaan 10m päästä ja 1min. Palkata sai, mutta niistä tuli pinnavähennyksiä - Birke ei palkkaa tarvi, palkkautuu hyvin kehusta.
Tuomarina oli Heidi Kailio.
BIRKEN LOTTORIVI
Tuomari viel sanoi, että tervemenoo virallisiin...
Sitten odoteltiinkin useampi tunti (2-3h?) alokasluokan alkua. Alo kun oli melkein vikana, vaan eläkeläiset vielä sen jälkeen.
Sitten kun alokasluokka oli alkamassa, Romi tuli autosta ihan tössöttäen... Alkuun mietin, että "Jes, se tahtoo kehään!" mutta ei, autoon se ois menny ja lähteny kotiinpäin, ekana ois pitäny ettii äitini. Levotonta oli meno ja sitten kun se alkoi minuu hermostuttaa, niin ei alkuasetelmat olleet oikeen buenot.
Tuomarina virallisissa luokissa oli varsinkin ylemmissä luokissa tiukkaa linjaa pitänyt, mutta samalla ihan hauska ja rento, Aino Juhantalo.
ROMIN LOTTORIVI
Surkuhupaisana, mutta piristävänä, yllärinä saatiin kuitenkin Pirkanmaan Sennenin parhaan Mestiksen alokoirakon kiertopalkinto!
Että näin meni meidän eka SennenMestis!
Ei ihan suunnitelmien mukaan, kun the tokokoiran tulos ei yltänyt tavoitteeseen, mutta the peekookoira tokotteli melkeimpä yli odotusten...
Senverta kivaa oli kuitenkin, että ehdottomasti mennään uusiksi ensvuonna! Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana ja sitä ...
Vaan nyt pitänee laittaa mietintämyssy päähän ja pohtia, miten Romin kanssa alan edetä.
Motivaation kannalta olisi paras alkaa reeniä uusia avo-juttuja, mutta esim. luoksari, hyppy ja paikkis ei välttämättä käy vielä laatuun avomallisina.
Romi on haastava koiruus. Oon oppinut lukemaan sitä joka vuosi paremmin, mutta siltikin on väliin mysteeri, mikä sen motivaation saa aikaan ja kuolettaa. Hmm, noh, nyt kun oon tässä koetta analysoinut, oon käynyt läpi liki kaikki mahdolliset selitykset - päivä oli pitkä, sillä oli kakkahätä, etsi äitiäni, annoin huomaamattani muka jonkin pakotteen, mie olin lenssussa jne. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan taisi jälleen olla kyse minun jännityksestä - en jännänny koetta, vaan sitä, kuinka pahasti Romi on äitini perään. Jollen olisi asiaa jännännyt, Romi ei olisi hänen peräänsä ollut ja olisi varmaan suorittanut paljon paremmin.
Vaan näin se nyt meni tällä kertaa, Romilla ei ollut tokopäivä - oli syy sitten ihan mikä tahansa!
Jos meillä olis vaan se yks ykkönen, antasin loppuvuoden olla... vaan kun se on vaan yhden onnistumisen päässä se koulari! Pitää siis kahtoo jokin koe vielä ja sitä ennen otella vaan jotain rentoja ja selkeitä jeejee -reenejä. Jos onnaa, niin sit onnaa.
Ja sitten peekookoiran tokopohdintoihin.
Niin, sehän osaa alon aikasta mukavasti - nyt kun maastoreenit alkaa jäädä tauolle, lienee siis ihan oikeesti asiallista kahtoo Birkelle parit viralliset tokokokeet. Aika ahaa -elämys! Mutta niinniin, sehän osaa, sehän toimii, sekän tekee, kun tekemään lähretään.
Juoksuja tosin vartoon tähän syksylle, että ne voipi hieman sotkea - sitten meen Romin kanssa???
Tavoitteena siis ensvuoden mestiksiin Romi avoon ja Birke aloon - tai jollei Romin avo oo valmis (tai sitä vikaa ykköstä ei saada aikaseks), niin sitten sen kanssa höntsitään taikka möllitellään...
Eli sunnuntaina herättiin vikan lomapäiväni kunniaksi aikasin ja auton nokka kääntyi tällä kertaa kohti Seinäjoen SennenMestistä... Matkalla olin kovin rento ja vibat oli kaikinpuolin oikein hyvät. Paikanpäälle Törnävän kentälle löydettiin selkeän kisakirjeen sekä opasteiden ansiosta hienosti ja parkkitilaakin oli reilusti.
Ilmottautumaan ja siitä hetken päästä pienet reenit plikoille.
Birkkis pelasi tapansa mukaan just superisti eikä onneksi käynyt turhan suurilla kierroksilla, vaikka lenssuni takia olikin ollut astetta vähemmällä liikunnalla (kuten Romikin, mutta Romiin se vaikuttaa huomattavasti vähemmän).
Romi tiiraili hieman (mutta vähemmän kuin pelkäsin) missä äitini meni. Tätä osasin odottaa, mutta motivaation puute, joka ilmeni jo edellisillan reenittelyissä, yllätti... Ei kulkenut ei. Tai kulki, kun eka sai plikan huomion ja sitten tulemaan ja pysymään sivulla. Ei tuntunut oikeen luottavaiselta.
Ekana oli mölliluokka siinä puolenpäivän jälkeen. Liikkeet samat kuin alossa, mutta paikkamakuu vaan 10m päästä ja 1min. Palkata sai, mutta niistä tuli pinnavähennyksiä - Birke ei palkkaa tarvi, palkkautuu hyvin kehusta.
Tuomarina oli Heidi Kailio.
.JPG) |
| Birke seuraa |
- Luoksepäästävyys: 10
- Paikalla makaaminen: 10
- Seuraaminen kytkettynä: 9½ (pomppasi kuulemma liikkeellelähdössä)
- Seuraaminen taluttimetta: 9½ (sama)
- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (ei meinannu mennä, annoin toisen käskyn)
- Luoksetulo: 9½ (vino, muuten hieno)
- Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9½ (ennakoi perusasennon)
- Estehyppy: 9 (haukahti - ohjaajan moka, unohdin laskea, ennakoi perusasennon)
- Kokonaisvaikutus: 10
Tuomari viel sanoi, että tervemenoo virallisiin...
 |
| Möllittelijän palkintopose! |
Sitten kun alokasluokka oli alkamassa, Romi tuli autosta ihan tössöttäen... Alkuun mietin, että "Jes, se tahtoo kehään!" mutta ei, autoon se ois menny ja lähteny kotiinpäin, ekana ois pitäny ettii äitini. Levotonta oli meno ja sitten kun se alkoi minuu hermostuttaa, niin ei alkuasetelmat olleet oikeen buenot.
Tuomarina virallisissa luokissa oli varsinkin ylemmissä luokissa tiukkaa linjaa pitänyt, mutta samalla ihan hauska ja rento, Aino Juhantalo.
 |
| Romi seuraa |
ROMIN LOTTORIVI
- Luoksepäästävyys: 7 (nousi seisomaan, haukahti tuomarin perään - tuomari sanoi alkuun, ettei saa antaa käskyä ennen kun hän lähestyy ja melkein jo arvasin, ettei ainakaan hiljaa tuu pysymään)
- Paikalla makaaminen: 0 (ärrrrrrrr... perseilyksi meni! haukkui, haukkui uudestaan, murahdin rivistä, nousi ja hiipi pois)
- Seuraaminen kytkettynä: 6½ (noh, ei se ollu kovin seuruuta, mutta pahempaankin ois pystyny)
- Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (hyvä, mutta tuomari huomautti minun varmisteluista)
- Luoksetulo: 7½ (kuulemma "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", haukkui, muuten mielestäni tyypillinen Romin luoksari)
- Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (ne varmistelut? vai askeleet? vai?)
- Estehyppy: 6 (haukkuminen?, tuomari ei tykännyt minun natsikäskystä seisomiseen ja ois varmaan tykänny, ett Romi ois jääny seisoon kauemmas esteestä)
- Seuraaminen taluttimetta: 9 (tätä kehuikin ja olihan se parempaa ja aina ollut! ja juu, tää tehtiin vasta vikana)
- Kokonaisvaikutus: 7 (hiljaa pitäs olla ja ja ja ...)
Surkuhupaisana, mutta piristävänä, yllärinä saatiin kuitenkin Pirkanmaan Sennenin parhaan Mestiksen alokoirakon kiertopalkinto!
 |
| Veskun ojentama kiertopalkinto, hyvin hämmentynyt ohjaaja ja Romin kuuluva mielipide (tähänkin) asiaan! |
Ei ihan suunnitelmien mukaan, kun the tokokoiran tulos ei yltänyt tavoitteeseen, mutta the peekookoira tokotteli melkeimpä yli odotusten...
Senverta kivaa oli kuitenkin, että ehdottomasti mennään uusiksi ensvuonna! Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana ja sitä ...
Vaan nyt pitänee laittaa mietintämyssy päähän ja pohtia, miten Romin kanssa alan edetä.
Motivaation kannalta olisi paras alkaa reeniä uusia avo-juttuja, mutta esim. luoksari, hyppy ja paikkis ei välttämättä käy vielä laatuun avomallisina.
Romi on haastava koiruus. Oon oppinut lukemaan sitä joka vuosi paremmin, mutta siltikin on väliin mysteeri, mikä sen motivaation saa aikaan ja kuolettaa. Hmm, noh, nyt kun oon tässä koetta analysoinut, oon käynyt läpi liki kaikki mahdolliset selitykset - päivä oli pitkä, sillä oli kakkahätä, etsi äitiäni, annoin huomaamattani muka jonkin pakotteen, mie olin lenssussa jne. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan taisi jälleen olla kyse minun jännityksestä - en jännänny koetta, vaan sitä, kuinka pahasti Romi on äitini perään. Jollen olisi asiaa jännännyt, Romi ei olisi hänen peräänsä ollut ja olisi varmaan suorittanut paljon paremmin.
Vaan näin se nyt meni tällä kertaa, Romilla ei ollut tokopäivä - oli syy sitten ihan mikä tahansa!
Jos meillä olis vaan se yks ykkönen, antasin loppuvuoden olla... vaan kun se on vaan yhden onnistumisen päässä se koulari! Pitää siis kahtoo jokin koe vielä ja sitä ennen otella vaan jotain rentoja ja selkeitä jeejee -reenejä. Jos onnaa, niin sit onnaa.
Ja sitten peekookoiran tokopohdintoihin.
Niin, sehän osaa alon aikasta mukavasti - nyt kun maastoreenit alkaa jäädä tauolle, lienee siis ihan oikeesti asiallista kahtoo Birkelle parit viralliset tokokokeet. Aika ahaa -elämys! Mutta niinniin, sehän osaa, sehän toimii, sekän tekee, kun tekemään lähretään.
Juoksuja tosin vartoon tähän syksylle, että ne voipi hieman sotkea - sitten meen Romin kanssa???
Tavoitteena siis ensvuoden mestiksiin Romi avoon ja Birke aloon - tai jollei Romin avo oo valmis (tai sitä vikaa ykköstä ei saada aikaseks), niin sitten sen kanssa höntsitään taikka möllitellään...
 |
| Loppuun vielä Taijan ottama kuva joukkuekisan palkintojenjaosta. Pirkanmaan Sennenin joukkueet sijoilla 2 ja 3 |
lauantai 1. syyskuuta 2012
Tampereen ryhmis
Tänään olikin vähän omituiseltakin tuntunut asetelma - molemmat plikat jäi kotiin ja läksin näyttelyyn turistiksi ja handlaamaan Birken Late-poitsun (E. Weihnachtsmann).
Harjoteltavaahan 8½-kuisella vielä kyllä riittää, mutta kyllä esiintymisen alkeet on jo hyvin kasassa.
Saksalainen Jochen H. Eberhardt piti kovasti Latesta ja tuloksena KP1 ROP-pen kera hienon arvostelun. Mukava ja asiallinen tuomari, joka tunsi rodun hyvin. Mikään erimaatti ei ollut, vaan arvosteli bernejäkin perusteellisesti, mutta ripeästi.
Pistämpäs nimen muistiin, josko omatkin plikat joskus hänelle veisin...
Tässä vielä kuva Laten hienoista liikkeistä:
+001.JPG) | |
| Ihan on poika Aapo-iskän näköinen! |
Saksalainen Jochen H. Eberhardt piti kovasti Latesta ja tuloksena KP1 ROP-pen kera hienon arvostelun. Mukava ja asiallinen tuomari, joka tunsi rodun hyvin. Mikään erimaatti ei ollut, vaan arvosteli bernejäkin perusteellisesti, mutta ripeästi.
Pistämpäs nimen muistiin, josko omatkin plikat joskus hänelle veisin...
Tässä vielä kuva Laten hienoista liikkeistä:
 |
Kalenterikuvat 2012
 |
| Nti elokuu BIRKE |
Tämä on Tiia Sutisen ottama kuva viime vuoden NPKH:n PK-sempasta.
Kovin hyväntuulinen kuva Birken vauhdikkaasta noudosta...
Kovin hyväntuulinen kuva Birken vauhdikkaasta noudosta...
Tähän yhteyteen en nyt vaan malta olla lisäämättä myös toista aiheeseen liittyvää kuvaa!
Ostin nimittäin juuri eilen 650g kapulan tuon 400g tilalle ja nykyänsä Birkkiäiseltä onnistuu paitsi vauhdikas noutaminen, myös kapulan pitäminen.
Ostin nimittäin juuri eilen 650g kapulan tuon 400g tilalle ja nykyänsä Birkkiäiseltä onnistuu paitsi vauhdikas noutaminen, myös kapulan pitäminen.
 |
| Bonuskuva - Birke ja uusi kapula! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)