Viimeistä viedään...

KIITOS 
tästä kaudesta ihan parhaan seuran parhaille (jälki- & toko) hippuloille, ilman teitä ei oltas saavutettu puoliakaan noista listatuista tavoitteista...
KIITOS 
myös Äite ja kaikki ihanat ystävät karvoihin katsomatta...

Melkoisesti on tähän vuoteen mahtunut - niin isoja iloja ja onnistumisia, kuin stressiä ja suoranaista surua - mutta nyt se on pulkassa ja vaikkei kaikki nyt ihan ko Strömsöössä mennykkään, niin ihan hyvä tästä on jatkaa.

Niitä ikäviä ja surullisia asioita en nyt tässä välitä sen enemmin enää muistella, mutta niitä ilonhetkiä vois vähän kertailla (niistä moni kun liittyi koiruuksien kanssa touhuamiseen)!
Romin BH - se jos jokin on ollut pitkäaikainen projekti ja vieläkin tuntuu ihan surrealistiselta ajatella, että se saatiin viimein saavutettua!
Birken TK1 ja hieno eka kisakausi - paljon paremmin ei vois voinu alkaa, jos minulta kysytään. On niin erilaista kisata koiralla, joka on iloisen varma suorittaja, muttei kuitenkaan mikään "robottitykki".
Kotikolo - toinen ihan uskomaton juttu... Jos olisi viime vuonna sanottu, että muutan, olisin varmaan nauranut! Muttei se silti ihan puskista tullut ja oon ollut kyllä tyytyväinen.

Kummallinen vuosi ollut. Ei kokonaan hyvällä eikä varsinkaan pahalla tavalla.
Kummallinen.

Muutama yksittäinen paukahdus on kuulunut jo perjantaista lähtien ja illalla sitten poksahtelee varmasti reilummastikin...
Käytiin jo yksi lenkki ja kohta - kunhan emäntä saa ensin ruokansa sulateltua - läksitään viel pitempi lenkki ennen kuutta. Toivottavasti ihan pihassa ei kovasti pauku, niin saatas hoidettua illalla pissatukset tuohon lähimettään silleen kohtis rauhassa.
Romi ei paukuista pidä, muttei myöskään näkyvästi ressaa saati panikoi. Jos ihan lähellä jotain ilmaan nousee, niin väistäisi mielellään, mutta palautuu kivasti. Birken reaktiot on vielä vähän hämärän peitossa... Viime vuonnahan oli toipilas ja selvästi stressaantunut, kun illalla lenkki tehtiin. Edellisvuonna taasen oli mammalomallaan Pirkkalassa. Ääni- tai paukkuarka Birke ei ole mielestäni koskaan ollut, joten ihan mielenkiinnolla katson, miten tämä vuodenvaihde menee.

Tavoitteitakin olisi vähän mietittynä...

mutta ensin katsaus viime vuonna listattuihin!

Vuodelle 2013

Romi:

• TK1
  - Noh, eihän se nyt ihan mennyt... Ja nopsaan päätin, ett olkoon menemäti sitten!
• BH
  - Menimenimenimenimeni jeejeejeejeejeeeeee!
  Aikamoinen masis iski kevään yrityksen jälkeen, mutta siitä noustiin ja nyt ei tartte enää tätä miettiä. 
• Esineilmaisu
  - Juu, siirrettiin helposti jäljelle. Jälkimotsku on tällä hetkellä huomattavasti esinemotskua suurempi, mutta tähän on aikaa paneutua...
• Jälkiin haastetta
  - Tuli! Tai omalla tapaansa jäljistä tullu selkeempiä, mutta pituutta on ainakin tullut lisää ja Romi on klaarannut useimmat mutkat matkasta ihan ok.

Birke:

• Operaatio(t) ja kuntoutukset kunnolla
  - Meni hienosti ja kaikki operoidussa polvessa oikein mallikkaasti kuunalussa tehdyn tarkin mukaan. 
• Jäljelle tarkkuutta ja motivaatiota
  - Edetty huikeasti!
  Oon pikkuhiljaa alkanut oppia, että Birke on ihan vallan hyvä jälkikoira, vaikkei motivaatiota olekaan luonnostaan yhtä paljon kuin Romilla. Birke on vaan niin erilainen, että ohjaaja on joutunut opettelemaan (osittain kantapäänkin kautta), miten Birkeä ohjataan oikeaan suuntaan.
• (TOKOn kisauran korkkaus)
  - Korkattu neljän kokeen verran (alo1, alo1, TK1, avo2) ja vallan hienosti!
  Jatkoa ootellaan kuumeisesti ja - mikä tärkeintä - Birken kanssa toko on KIVAA!
• (2. Suomen CACIB)
  - No, eihän sitä kaikkea voi aina jaksaa...
  Toisin sanoen, ei edes käyty koittamassa, vaan vietettiin vaihteeksi täysin näyttelyvapaa vuosi, eikä se mielestäni edes ollut mikään huono ratkaisu.

TAVOITTEEMME VUODELLE 2014:

Romi

• FH1 
  Projekti "Romi koekuntoon" aloitetaan heti keväällä. Mahrollisuuksien mukaan käydään jo talvella tekemässä id-jälkeä.
  Heti kauden alkuun tehdään hahmotelmaa siitä, mitä pitäisi saada tehtyä, jotta voitaisiin realistisesti ajatella kokeeseen menoa ja vähintään sitä 70 pistettä.
• (TK1?) 
  Tarkoitus olisi kahtoa, josko paikkamakuuseen saisi vielä varmuutta ja miten se menee koemaisesti ryhmässä. Rotumestikset on syksyllä Helsingissä ja sinne oltaisiin menoss, joten sitä ennen sitten voisi muistutella alo-liikkeet ja kahtoa, minkämoinen meininki plikalla siellä sattuu oleen... You never know.

Birke

• Vasemman polven leikkaus kuntoutuksineen hyvin lävitte... 
  Tämä on se ensimmäinen ja kaikkein tärkein tavoite. Jos kaikki menee hyvin, Birke kuntoutuu yhtä hyvin kuin Romi ja meidän ei tarvitse murehtia pl-juttuja enää. 
• TK2 
  Kunhan plikka saadaan iskuun, reenitään avot kunnolla valmiiksi ja jatketaan siitä, mihin syksyllä jäätiin. Kesän kisatahdista ja -menestyksestä sitten riippuu, onko meidän "pakko" mennä niihin Mestiksiin jo voivotteleen (realismi hoi, missä lienet?!)...
• Eteneminen jäljellä (tarkkuuden ja motivaation ylläpito ja kasvatus) 
  Tällä kaudella päästiin hyvään alkuun ja tällä tiellä jatketaan. Katsotaan, miten nopsaan edetään ja mietitään jatkoa sitten, kun sen aika on... Kokeisiin ei vielä ole asiaa.
• Luonnetesti 
  Tämä on ollut "to do" -listalla jo parisen vuotta.
  Nyt plikalla olisi jo ikää ihan mukavasti, joten kahtotaan, josko ensvuonna mentäs kahtomaan.
• (2. Suomen CACIB?)
  Alunperin mietin Tre KV:tä, mutta se ei nyt tule tapahtumaan... Mikäli osuu kivantuntuinen tuomari kohdille, niin eihän sitä tiedä, jos käydään kerran jossain pyörähtämässä.
  Toisaalta, kun Romi 2015 pääsee jo vetskuihin, niin voipi olla hyvin mahdollista, että Birkekin pyörähtää kehiin vasta sitten...

Väittäisimpä, että alkamassa on varsin mielenkiintoinen vuosi!

Eniten miellyttää se, että Romin kanssa saadaan nyt keskittyä oikeastaan vaan jälkeilyyn ja Birkelle on isommat tavotteet tottelevaisuuspuolella - ohjaajalle hyvää selkeyttä ja sopivaa vaihtelua. Kerrankin tiedän tarkalleen, mihin tähdätään ja kenen kanssa, eikä tarvi yrittää tehdä "kaikille kaikkea", kuten usein oon sortunut ahnehtimaan. 

Alkuhan on tunnetusti hankala ja heti vuoden alusta alkaa kuntoutusrumba, mutta kevättä kohti pusketaan menemään ja sinnehän päästään! 

Ulkona alkaa hämärtyä, joten pikkuhiljaa lienee hyvä väli läksiä sinne lenkille...

Muuten meidän vuosi vaihtuukin rauhallisissa merkeissä kynttilänvalossa kotosalla herkutellen ja rentoutuen. 

Mutta nyt pitää alkaa läksiä!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Kaikille ystävillemme läheltä ja kauempaa!

...hiljenee blogi pikkuhiljaa joulunviettoon.

Palaillaan palloina sitten.

Onnea onnea!

Paljon onnea 2-vuotiaille Eijatuun W-pentusille!

E. Wacholder "Ramses"

E. Willkommen Nikolaus "Wellu"

E. Wunderbaum "Huima"

E. Weihnachtsmann "Late"

E. Winterzeit "Taika"

E. Wyborg "Ronja"

Häränpyllyä taasen kertaalleen...

Jepujee.

Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, ettei päästy vuoden loppuun ennenko Birken vasen polvi alkoi oireilla. Vain kerran oon nähnyt luksoivan patukkaleikeissä, mutta omaan silmään oli juttu aikalailla selvää pässinlihaa heti kun sen näin.
Viikolla käytiin vielä lääkärillä varmistamassa asia, mutta eipä siellä mitään yllättävää diagnosoitavaa ollut.

Birken oikea polvi on varsin hienossa kunnossa, mutta vasen on nyt löystynyt ja korjataan tammikuun alussa.
Tilanne ei ole akuutti, mutta hoitamattomana polveen muodostuisi varmasti nivelrikko.

Pyhät otellaan rennosti ja lataillaan akkuja ja sitten vuodenvaihteen jälkeen alotellaan taas kuntoutusrumba - tällä kertaa toden totta toivottavasti viimeistä kertaa (polvet loppuu kesken!)...
Onneksi Birke saa yhä juoksennella vapaana, mutta riehumisleikit Romin ja muiden kavereiden kanssa sekä reenit ollaan nyt jätetty pois, jottei turhanpäiten provosoida luksaatiota.

Reenitaukoa ja sitä downshiftingiä juu suunnittelin, mutten nyt ihan tällä tavalla.
Vaan ompas sitten kohta tämäkin hoidettu.

Eteenpäin!

Joulukuu!

Joulukuun neidit ROMI & BIRKE

Sipin tekemä joulukorttikuva viime vuodelta. 

Kovasti tykkään ja ootan tänvuotista projektia...

Talvikausi starttailee

... tai jarruahan tässä pikkuhiljaa painellaan, eikä niinkään mihkään starttailla.
Ihan hyvä näin, sillä ohjaajan elo on tässä töiden, reenien, talkoiluiden ja arkiaskareiden keskellä ollut aikamoista matalalentoa - ja sen alkaa nyt huomata omassa jaksamisessa!

Viime viikolla käytiin vielä jälleen jäljellä Marittan ja beussineitien kanssa, mutta mitään suurta syväanalyysiä en valitettavasti jaksa tähän kirjotella.
Mainittakoon, että Romin jäljellä tuli esiin tyypilliset ongelmakohdat: pyöriminen kulmissa, "namisekoaminen" (=alkaa ettiä nameja ja 'unohtaa' hetkeksi itse jäljen), huono esinemotivaatio sekä lyhyillä suorilla kulmien röyhkeä oikominen.
Birken jälki taasen meni vallan mallikkaasti tälläkin kertaa. Eka ja vika kulma ois voineet mennä tarkemminkin, mutta toka kulma on super. Motsku riittää hienosti, ei katkoja ja nenäkin pysyy kivasti matalammalla jo!
Tässä video:

Romin video latautuu Youtubeen juur tällä hetkellä, ne ken sen haluavat nährä, varmaan osaavat sen sieltä ettiä... Ei se mitenkään überhuonosti mene, muttei kyll järin hienostikaan.
Birken kauden päättäisin mieluusti jo tähän, mutta Romille ois mukava saada viel parempi suoritus tehtyä... Mutta luonto sen näyttää ja päättää, että vieläkö pellolle pääsee!

Tällä hetkellä kauden saldona on:

• Romille 28 jälkeä (nyt yhteensä 10+9+4+28=51 jälkeä) 
• Birkelle 33 jälkeä (nyt yhteensä 4+10+21+33=68 jälkeä)

Molemmat plikat on siis ajaneet suurinpiirtein puolet kokonaismääristään tällä kaudella - oon siis ollut ihan oikeassa, että tällä kaudella ollaan aktivoiduttu!
Nuo määräthän on monen mielestä lajiin nähden aivan naurettavia, mutta nää on meidän määrät... Enskaudella taas enemmän?

Mutta mites ne todet sitten?
Noh, Romin kanssahan ollaan jo tovi iha vaan pidetty kivaa ja höntsäilty ilman tavotteita. Samalla linjalla meinataan jatkaa tuonne enssyksyyn, jollon ois tarkotus muistutella aloa ennen rotumestaruustokoa...
Birken kanssa meni koko kesä reenaten oikeestaan kokoajan tavoitteellisesti, joten pieni breikki lienee paikallaan. Hallikaudella ois tarkotus avoon mennä koitteleen ja reenaillaan pikkujuttuja kyllä, mutta meinataan nyt ottaa pikkasen rennommin hetki. Keväällä ja kesällä sitten aletaan taas tahkoa oikeen kunnolla!

Nyt meinataan siis keskittyä peruskuntoiluun ja lihashuoltoon.
Koska emäntä on ollut niin kiiruinen, on lenkkeilytkin jääneet vähemmälle ko tykkäisin, siispä tämänkin postauksen jälkeen marssitaan pihalle, vaikka siellä vähän pakastaa ja pimeetäkin on...

AVOot serkeit!

Nyt on sekä koiran että ohjaajan tokon AVO-debyytti takanapäin.
Ihan ei menny silleen ko Strömsöössä, muttei ny mitenkään susihuonostikaan...

Videointimateriaali (kuvaajalle kiitos), vassokuu:

Kotikentällä oltiin ja tuomarina Juha Kurtti.
Ja kootut selitykset, vassokuu:

• Paikkamakuu: 10
  - Tehtiin vasta vikana. Oltiin toisessa ryhmässä, reunimmaisena. En nyt suoritusta nähnyt, mutta vissiin hyvin se siellä nökötti, vaikka melkein jo luulin, ett tarttee kaksoiskäskyn, kun hissi meni maaten hiiii-taaaas-tiii...
• Seuruu: 9
  - Piip,piip,piip,boing,boing,hau... Njoo, muuten meni ihan mukavasti. Ekan stopin tein itekki ko seinään, niin perusasento jäi siitä(kin) syystä vinoksi.
• Liikkeestä maahanmeno: 9
  - Tuomarin sanoin: "Pistevähennys ihan vaan siitä, että ohjaaja varmistaa ihan turhaan hienosti menneen liikkeen"... Tiididii...
• Luoksetulo: 6
  - Valui... Eteentulo jäi puutteelliseksi ja koin sitten parhaaksi käskyttää siitä suoraan sivulle.
  (Note to self: Pitäskö alkaa ottaa toiseen kutsuun 'sivu' -käsky?)
• Liikkeestä seisominen: 9
  - Kääntyi vähän, kun palasin taa... Tähän pitää puuttua ja vahvistaa sitä paikallaan tönöttämistä, vaikka ite olisin missä.
• Nouto: 7
  - Noh, metakkaa tietennii... Palautus hidas ja jää väljästi eteen seisomaan. Pitää vissiin purkaa tätä nyt vähän osiin ja ottaa kapulaleikkiä ja siitä pito/palautusreeniä. Samalla vois koittaa saada jännitettä kapulaan, jotta äänet pysys kurissa...
• Kaukot: 10
  - Tuomarin sanoin: "Sehän toimii ko sveitsiläinen kello." - ja just niinhän se meni! En kertakaikkiaan keksi mitään, mikä tässä ois voinu mennä paremmin! 
• Hyppy: 0
  - Ensin on levoton. Ennen liikkeen alkua karkaa ja hyppää. Otan sivulle, mutten malta ottaa kunnolla hallintaan, vaan lähetän puolvillasesti hypylle, jolloin koira ei oikeasti edes ole tajunnut, mitä sille käskytin... Hyppää lopulta, istuu lopulta ja lopuksi kiertää esteen ja tulee sivulle. Argh! 
• Kokonaisvaikutus: 10
  - Muistaakseni tuomari sanoi, että äänekäshän se on, mutta intoa ja taitoa on selvästi. 

--> 156 p, AVO2, sija 5/13

Pienestä se on kiinni!
Pakko sanoa, että vaikka tuo hypyn nollaus (ei niinkään nuo muut isommat erheet - noutoa ja luoksetulon stoppia kuitenkin reenattu viel verrattain kai vähän) ottaa aika mukavasti otsalohkoon, niin moneen asiaan oo kuitenkin tyytyväinen.
Näihin kuuluu paitsi hienosti menneet piilopaikkamakuu sekä superit kaukot, niin myöskin se, että Birken kanssa on aina mukava tehdä, kun se palkkautuu jo itse tekemisestäkin ja se, että tällä kertaa Birke ei ennakoinut yhtä ainuttakaan perusasentoa!!!

Tässä nyt silmäillään hallikokeita, mutta kyll uskoisin, että tämän vuoden kisat oli nyt tässä...

Selityksen makua...

... mutta menköön!
Noiden edellisten videoiden pohjalta oon pohtinut. Kohtalaisen paljon.
Olen myös oivaltanut ja saanut hyviä neuvoja, kiitos asianomaisille!

Eilen käytiin Marittan ja Iita ja Heta -beussityttöjen kanssa pellolla tarpomassa ja tekemässä hommia...

Birkelle tein nyt säännöllisemmin ja runsaammin (mutta vain 1 nami per askel) namitetun U-jäljen.
Ohjaaja antoi enemmän tilaa koiralle ratkoa ja "hengittää" ja voi, miten helppo siellä oli perässä tulla! Kulmissa olisi voinut olla tarkempi, mutta mikä moodi!!!
Plikkahan otti ja meni hienosti, Birkeksi todella matalalla nenällä ja katkotta koko jäljen upeesti Töitä Tehden. VAU! Esineilmasu sitten ei taas ois oikeen napannu, mutta siihen ehditään vielä puuttua...
Aika H.Moilanen siellä liinan päässä seurasi ja luukku auki tietenkin... Maritta vaan totes, että sehän meni tosi hienosti ja mie taisin vaan nyökytellä epäuskosena!
Biib teki sen taas - yllätti täysin. Kyll siitä viel peltokoira taidetaan sittenkin leipoa, vaikka välillä onkin tuntunu siltä, ett hakkaa päätä seinään.
Ohho.

Romille oli sitten vähän tarkemmin suunniteltu setti...
A) Ohjaaja ei tiedä mitään jäljestä, eikä appari kerro!
B) Ohjaaja ajattaa vähintään 5 m liinalla ja pitää tasasen tuntuman (ei nyi, ei ohjaa, ei tee yhtään mitään ko tulee perässä!)
C) Osaan kulmista täysnamitus avuksi ja vahvisteeksi, osa tyhjiä. Pitkille suorille vähän ruokaa.
D) Jokunen esine, kahtotaan, mitä tekee, kun ei ohjata
Alku oli tönkömpi (ohjaajalta) mutta ekan kulman (jossa ohjaaja yritti jotain liinakuvioo tietämättäänkin!) jälkeen olo rentoutu ja oli kiva kulkea perässä. Romi kulki tasasesti, seilasi hieman, tarkisti pari harhaa lyhyesti. Ekan esineen merkkasi, mutta meni yli - päätin puuttua asiaan toisella esineellä, puutuin ja vikan esineen ilmasi sitten jo oma-aloitteisesti eikä pyrkiny ohi.
Eka kulma oli namitettu, meni hyvin, toka tyhjä kohtalaisesti, kolmanteen (tyhjä) jäi pyörimään - teki todella laajan (mutta alle liinanmittaisen) ympyrän, mutta ratkaisi sitten oikein - vika kulma oli taas nameilla ja meni hyvin. Jatketaan siis tällä - nameja avuksi ja tyhjiä väliin, jotta hoksaa ja saa vahvisteen muustakin kuin itse jäljestä (joka kyllä itsessään jo on iso palkka Romille)...

Maritta ei ois parempaa reeniä meille voinut tehdä - KIITOS! tuli just sitä mitä tilattiin!
Oli kivaa ja opin taas älyttömästi ja olo on jatkoa aatellen todella selkeä. Näitä ko sais paljon lisää...

Huomenna sitten mennäänkin toisiin hommiin - kootut selitykset sitten illemmalla.

Juujuujuu...

... kyll me ollaan ihan elävien kirjoissa, vaikka blogissa ei taas pitkään aikaan oo mitään elonmerkkejä näkynykkää.
Emäntä on ollu töissä ja reeneissä ja pikkujoulupalavereissä ja töissä ja reeneissä ja...

Muttaniin.
Ollaan me reenitty, joten yritellään skriivailla niistä jotain.

BIRKEN TOKOT 
On menneet ihan kivasti... Piilopaikkamakuu tehtiin ryhmässä ekan kerran viime viikolla ja, kuten arvasin, mitään eroa alopaikkikseen ei ollut nähtävissä - siellähän se makaa. Kaukoissa on alkanut ennakoimaan istumista ja tähän puututtiin eilisissä reeneissä. Luoksetulossa on alkanut valua, muttei järjettömän pahasti. Nouto hiljenee pikkuhiljaa (vai onko tää vaan ohjaajan ylipositiivisuutta?) mutta palautusvauhti on hidastunut ja palautusta on nyt oteltu pienellä hetsillä.
Ihan periaatteessa hyvillä mielin mennään kokeeseen, joskaan en oo lainkaan varma, miten suuret mahkut on ykköstulokseen! Mutta toisaalta, tän kauden tavotteet meni ja ylitty jo TK1:sen myötä, joten mennään rennosti vaan ja kahtotaan, miten avo aukenee.

BIRKEN JÄLKEILYT

n. 340 askelta, vanheni tunnin, 2 suoraa kulmaa oikealle, ruokaa säännöllisen epäsäännöllisesti

Motskua on saatu lisää ja tarkkuutta myöskin, mutta videoltakin näkee, miten ruokaa on loppupuolella hieman liian vähän ja ennen kaikkea liian harvassa. 

Pitää ottaa Birkelle jokin "askelmatematiikka" namitukseen, että saan namia tasaseen koko jäljelle - ilman jotain kaavaa kun se ei näjemmä yhtään pitemmissä jäljissä minulta onnistu. 

Muuten oon tässä vaiheessa ihan tyytyväinen.

ROMIN JÄLKEILYT 

n. 460 askelta, 8 suoraa kulmaa (oik, vas, oik, vas, oik, oik, oik, vas), esine lopussa, vanheni n. 1½h, ruokaa n. 10 askelta ennen kulmaa merkkinä/stopparina

Romin jäljestelyt on pohdituttaneet minuu nyt nämä pari päivää kovasti - ja hyvä niin!

Videoltakin vissiin näkee ja kuulee, että kovin on tuulista ja paikoitellen Romi ajaa ½-1m sivussa juurikin siksi - videolta taasen näkee vain puoliksi, miten inhottavan epäselkeästi ohjaaja yrittää vetää/nykiä/ohjata/repiä koiraa jäljen päälle, vaikka koira tekee hommia hyvin ja olosuhteiden mukaan... Lopulta Romilla loppuu ymmärrys ohjaajaa kohtaan ja lopussa menee jo paineelle. 

Eilen sitten tottisreenien jälkeen tuli pohdittua ja juteltua reenikamujen kanssa ja vihroin hoksasin, mikä minun ongelma on... EN LUOTA KOIRAAN!

Pelkään muka niin hirveästi sitä, että Romi menee kulmasta yli tai hukkaa jäljen, etten anna sen tehdä rauhassa. Jatkossa meinaan tehdä namitettuja ja tyhjiä kulmia sekaisin ja ajattaa huomattavasti pidemmällä liinalla ja antaa Romin hoitaa homma kotiin. Ja sitten jos virhe tulee tai jälki hukkuu, niin so what, niitä sattuu (tämä asenne on itelle yllättävän vaikea omaksua). Parasta ois tietty se, etten ite ees tietäs missä jälki menee, vaan oisin täysin Romin varassa. 

Jospa perjantaina pääsis jäljelle, niin pääsis koittaan tätä teoriaa... 

Loppuun vielä vähän lihashuollollista juttua...

Plikat ois tarkotus ehtiä hieromaankin tässä lähiviikkoina, mutta hehkutetaan nyt tässä, että yksi haave ois toteutumassa - Back On Trackin verkkoloimien hankkiminen!

Eilen käytiin Kymppikoiran uudessa Tampereen myymälässä Sirpaa moikkaamassa ja sovittamassa, minkä kokoiset verkkoloimet plikat joulupukilta saakaan... Romille tilattiin kokoa 55 ja Birkelle 55 tai 59 cm. 

Jo kauan oon oottanu sitä välikköä, kun on varaa plikoille moiset hankkia ja kiitos verottajan, tämä enskuussa onnistuu, hähää! 

Muttajuu, kyll me touhuttu ollaan. 

Jospa tässä pikkuhiljaa olis enempi aikaa bloggaillakkin...

Vastahan se syksy tuli...

Nti Marraskuu ROMI

... ja nyt alkaa jo syksy pikkuhiljaa siirtyileen taka-alalle ja talvi kurkkiin kannoilla!

Melko tarkkaan vuosi sitten näytti keli huomattavasti talvisemmalta ko nyt.

... Kokeita kohti!

Birke kotireeneissä keväällä '11. Kuva: Sini M.

Menimpäs eilen sitten faceen kirjottelemaan, että jos tänään menee Birken reenit putkeen, vaikka vaikeutettas, niin sitten vissiin pakko laittaa ilmoo enskuun NPKH:n kokeeseen...

Tein siis ekaa kertaa luoksetulon täydeltä matkalta - meni kerrasta upeesti! vaikka kotireeneissä on tarjonnut istumista, eikä olla liikettä monesti ees tehty stopista loppuun asti.
Kaukot otin täydeltä matkaa ja ne lipui mallikkaasti, liki täydellisesti.
Seuruukin oli yllättävän hiljanen (oisko ollu se, kun sai purkaa patukkaan ennen kentälletuloa?) ja perus-Birkeä, eli oikein hyvää.
Nouto on muuten hyvä, mutta siistiähän sitä pitää, kun tulee haukkua ja nosto ei ole mikään rauhallinen.
Paikkamakuun otin ennen kentälletuloa sen laidalla, keine problem.

the AVO-katsaus:

• Paikkamakuu
  - pitää otella ryhmässä, piilossaolo ei itsessään ole ollut ongelma.
• Seuruu
  - äänenhallintareeniä vähän, niin hyvä on. Ollaan oteltu myös juoksuosuuksia heti alkuun, sillä yökokeessa tämä kaavio nosti kierroksia turhan paljon. 
• Liikkeestä maahan
  - ei kummia... ylläpitoo
• Luoksetulo 
  - vahvistelu jatkukoon! Osaa täydeltä matkalta, joten sitä voitaneen vaatia. Eikä saa unohtaa läpijuoksuja, ettei ala ennakoida...
• Liikkeestä seisominen
  - ollut hyvä, takanakäymistä vahvistellaan, että malttaa pysyä yhtä hyvin ko tähänkin asti
• Nouto
  - haukkua ja holtiton nosto, muuten hyvä. Tehdään heittoreeniä (namitan, kun B pysyy sivulla) ja varsinaiset noudot tehdään aluksi niin, että vien kapulan kauemmas. Kierroshallintaa, heitto on se, mikä nostattaa...
• Kaukot
  - ylläpitoa. Liikkurin kanssa pitää ehottomasti koittaa ennen koetta, jotta tottuu!
• Hyppy
  - haukkuu. Muuten on hyvä ja selvästi helpompi kuin alokkaassa... Kierroshallintaa ja namittamista.

Että joo, reeniä nyt sitten vaan ja tietty toivotaan, että mahrutaan kokeeseen! 

Koepaikkakyselyn lähettelin jo. 

Kokeita kohti...?...

Romi tänä kesänä. KUVA: Sini M.

Pitäs päästä jäljelle, kunnon pellolle. Huomenna mentäs, vissiin nurtsille - hyvä kuitenkin, että johkin ainakii.
Alkukausi reenittiin aika hyvää tahtia, mutta syksyllä ei nyt olla ollenkaan päästy rytmiin mukaan...

Luin tuossa reenihimossani sääntökirjan sanottavat FH1-kokeesta.
Motivaatiota Romilla on, mutta hankalammissa paikoissa tarvitsee vielä vahvistusta.

Puutteet pähkinänkuoressa:

• Kulmat (osaa, mutta ollaan opettelemassa, miten haluan ne ratkottavan)
• Pituus (kokeessa 1200 askelta eli 600 askelparia - nyt tehty ehkä kolmasosaa tästä)
• Aika (kokeessa 3h, nyt ajatettu 1½-2h vanhoja jälkiä)
• Tahti (tuppaa kiihdyttelemään)
• Alustanvaihdot (näitä pitää ottaa ihan tarkotuksella)
• Liinankäyttö (ohjaajan avuista pitää päästä ja varmistaa, että Romi ajaa myös pitkällä liinalla hosumatta ja tarkasti)

Lisäksi on tietty monta pientä kosmeettista juttua, mutta tuossa nyt noita juttuja, jotka luen oikeasti vielä keskeneräisiksi... Harhoja tulee melkein aina, joten niitä on saatu ihan jees reenittyä.

Romihan osaa perusidean ja esineet, kulmat vielä teknisesti oikein ja loput on sitten tavallaan hienosäätöä. 

Nyt tarttis sitten vaan sitä aikaa ja paikkaa, jossa reeniä!

Kyllä se tästä...

Minun kortti! Kui hiano se on, kahtokaa ny!

Juu, eilen oli minun synttärit - joita en sen ihmeemmin kyllä noteerannut - ja olin ihan iloisesti yllättynyt, kuinka moni onnitteli.

Paras lahja oli nyt kuitenkin se, että Romi on taas kondiksessa!
Käytiin toissatiistaina ihan normisti reeneissä, mutta sitten yöllä se alkoi - kakkaralli.
Ensin meni Canikurit (jotka on aikanaan auttaneet hyvinkin, muttei ny enää) ja kun meno ei rauhottunut, perjantaina soittelin lääkärille ja kyselin, uskaltaako koittaa Promaxilla viikonlopun yli. Koska Romi oli yleisvoinniltaan muuten hyväkuntoinen (joi, ruoka maistui, halusi leikkiä, ei kuumetta) päätettiin vielä koittaa.
Alku menikin hyvin ja perjantai-lauantai -yö meni ihanan rauhallisesti ja lauantai meni ilman rallaamista.
Sunnuntaiaamuna se sitten taas alkoi - pahimpana siihen mennessä. Ei muuta kun nestettä kitusiin ja toivottiin, että viimeinen Promax -satsi vielä vaikuttaisi.
Maanantaiaamuna soitin taas lääkäriin ja sinne sitten matkattiin.
Nestettä, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä antibioottia - maanantaista lähtien vointi on ollut hyvä (kuten kuuluukin, muuten olisi ollut syytä epäillä jotain vakavampaa) ja se on siis minun paras synttärilahjani.

Diagnoosina oli akuutti suolistotulehdus. Tällaista on kuulemma runsaasti liikenteessä, eikä (onneksi!) aina iske lauman jokaiseen koiraan...
Ollaampas siis tarkkoina, ettei vuffet pääse mutustelemaan mitään epämääräistä tai haistelemaan löysiä kasoja tuolla ulkoillessa.

Elossa siis ollaan, vaikka viikko tuossa hulahtikin aika zombina.
Nyt täällä mennään jo suht normirytmissä, vaikka ab-kuuri vielä jokusen päivän jatkuukin. Kaikki hyvin.

Lokakuu

Ndit LOKAKUU - Birke & Romi

Plikat syksyllä '11... Birkellä on tässä 6 pikkukipparaa alullaan.
Jonkinsortin (lumetonta) joulukorttikuvaa tässä tavoiteltiin, mutta pienellä modauksella sopii syksyyn paljon paremmin...

Where do we go from here?

26.8.2010

Ajattelin, että joko tulee kolmas huti, taikka sitten se kolmas kerta sanoo toden...
Eilen oltiin siis kolmatta kertaa oman seuran BH-kokeessa Romin kanssa.
Elokuussa 2010 homma kaatui kokemattoman ohjaajan liian suuriin apuihin sekä siihen, ettei oltu kumpikaan teknisesti valmiita.
Elokuun 2011 koeilmoittautumisen jätin väliin, koska reeneissä Romi teki jotain, mitä se ei ollut koskaan aiemmin (tai kertaakaan sen jälkeen) tehnyt - lähti luoksetuloa suorittavan luo.
Toukokuussa 2013 tekniikka oli kunnossa, ohjaajan hermot samoin, mutta koiralta ne pettivät, enkä voinut vaatia suorittamaan väkisin, vaan keskeytin kokeen.
Syyskuussa 2013 emme yhäkään näyttäneet sitä ihan todellista osaamistamme, mutta tilanne oli suosiollinen ja tekniikka tarpeeksi virheetön - hyväksytty tulos!!!

Vaikka kuinka yritin kuunnella, en vaan pysty muistamaan arvosanojamme tarkkaan.
Uskoisin sieltä löytyneen 2 x tyydyttävä, 2 x hyvä ja 1 x puutteellinen, mutta (tuomari Virve Köpän sanoin) yksi puutteellinenhan sinne mahtuu, eli A-osa hyväksytysti läpi!
Tässä vaiheessa tuli poru silkasta onnesta. Onneksi kuitenkin sain itseäni pidettyä edes hiukan kasassa.
Kaupunkiosuudessa ei oletetustikaan ollut mitään ihmeellistä, ihmisiä kävi vähän moikkailemassa ja hieman haukahteli.

Videokin tottisosuudesta kuvattiin - julkaisen sen tänne, kunhan sen saan - mutta sitä odotellessa voisin yrittää hieman kirjoitella siitä, mikä meni hyvin ja mikä sitten vähän normaalista poikkeavasti...
Arpaonni suosi meitä ja päästiin ekana suorittamaan. Tämä rauhoitti erityisesti ohjaajan mieltä. Lisäksi tiesin parinamme olleen koirakon hyväksi, joten sitäkään ei tarvinnut jännittää.
Hihnaseuruun eka pitkä suora oli ihan huuhaata, mutta jahka saatiin jonkinmoinen "täyskäännös" räpiköityä, niin Romi alkoi nousta ja petrata vauhdinvaihdoksissa. Käännökset ei kuitenkaan missään vaiheessa olleet niin hyviä, kuin osataan tehdä (tästä tuomari huomauttikin), mutta varmasti omatkin häsellykset vaikeutti niitä. Henkilöryhmässä meni ihan jees, vapaana stoppasi vähä haistelemaan tuttua tyyppiä. Vapaanaseuruu oli hihnaseuruuta parempi, muttei ihan priima sekään - parit haukahduksetkin tuli molemmissa kaavioissa.
Istumisliike muuten hyvä, mutta jäi johkin ihan muualle, kun stoppasin, ja tartti sitten sivullekäskyn toiston. Maahan ja luo oli hyvä muuten, mutta eteen tuli hieman vinoon ja sivulle sitten enempi vinoon.
Paikkamakuussa malttoi pysyä ehkä parin ekan pitkän suoran ajan. Sitten teki peruskoeRomit ja vaan nousi ja alkoi talsia minun suuntaan. Kutsuin luo ja laitoin hihnassa viereen maaten.

Hirmuisan vaikea on nyt tajuta, että tässä se nyt oli - ME TEHTIIN SE VIIMEIN!
Nyt voidaan vaikka käydä kentällä ihan vaan hillumassa ja keskittyä täysillä siihen, että saadaan Romi peltojäljelle kisakuntoon... Mikään ei enää oo meidän tiellä!
Oon yhäkin niin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Kaiken sen jahkaamisen, pettymysten ja epätoivon jälkeen, nyt se on tehty. Me tehtiin se!

Lamba-lamba bääbää!

Birke ekalla kierroksella

Pirkanmaan Sennen järjesti tänäkin vuonna tutustumisen lampaille!
Birkehän kävi samassa paikkaa elokuussa '11, joten oli mielenkiintoista nährä, miten pari vuotta on muuttanut plikan käytöstä sekä miten Romi moisiin mäkättäjiin reagoi.

Romi ekalla kierroksella

Birke oli kouluttajamme Päivin mukaan sentyyppinen, että siitä voisi saada ihan kelpo lammaspaimenen, kun taas Romi piti appeperinnettä enemmän kunniassa ja toimi kuulemma karjakoiralle tyypillisemmin.
Kumpikaan ei lampaita ahdistanut, vaikka Birken kierrokset kävikin ekat kiekat aika korkealla ja molemmilla oli jonkimoista haisua siitä, miten kuuluisi toimia.
Ite yllätyin siitä, että Birke toimi mielestäni johdonmukaisemmin nuorempana (jolloin toi systemaattisesti laumaa minua kohti) ja siitä, että Romi syttyi touhuun, eikä esim. keskittynyt papanansyöntiin tai arastellut päkäpäitä.

Tässä vielä videointia:
(Romin videosta jäi tynkä, kun muistikortilta loppui tila, mutta näkee siitäkin jotain)
(Birke oli alkupätkän jostain syystä sitämieltä, että paimensauvalla ois pitäny leikkiä ja lopussa hallinta vähän rakoilee)

Kivaa oli ja nyt tuolla jossain nurkassa makoilee kaksi kohtalaisen väsähtänyttä kipparahäntää...
Nää on kyllä hienoja mahdollisuuksia hallitusti testata, miten koira reagoi ja onko siellä enää yhtään sitä paimenninta!

Jottain touhuiluja

Tuplahööpöttelyä...

Pikapostaus!
Ollaan tehty tottelevaisuusjuttui enempi ja vähempi vakavamielisesti.

Romille tehtiin eilen just hieno kenraali ensviikon koetta varten ja Birke oli päättäny unohtaa luoksarin stopin ihan kokonaan.

Sipin kamera pääsi lauantaina mein mettäreissulle mukaan, tässä jonkinmoiset posettelut juoksentelujen lomasta (Romia varsinkaan ei oikeen tönöttämiset huvittaneet):

Romi 6v7kk

Birke 3v5kk

Kuvat otti siis Sini M.!
Uus bannerikin on kotisivuilla...

Birkelle oon koittanu nyt tehdä ahneutta pihanurtsin namijäljillä...
Kaks on tehty ja lupaavalta vaikuttaa. Kahtotaan, miten edetään.

Heijastimia ja pieniä lämmikkeitä on kaivettu naftaliinista, syksy ja pimeys pääs jo vähä yllättään!

Tänään mennään kahtomaan lampaita, siitä koitan saada ihan erillisen postauksen aikaseks ja yhteen kuvahaasteeseenkin ois tulollaan vastaus...

Hieronnat

Tänään tuli tehtyä taasen nuo lihashuoltohommat.
Hierontojen muodossa siis.

Birkellä oli vaan hyvin pientä juntturaa (varmasti seuruusta) niskasssa ja kyljissä, joten sille riitti tällä erää puolituntinen kevyt käsittely.

Romikin yllätti ja oli paljon paremmassa kunnossa kuin pelkäsin!
Hauiksissa ja kyljissä riitti työstettävää (kuten aina, kun ovat niin junttuun päässeet) mutta oikean lavan irrottamista lukuunottamatta aukesi todella hyvin.
Jatketaan vaan säännöllisesti, niin aukeaa ihan kunnolla!

Tosi tyytyväinen, positiivinen ja vähän yllättynytkin fiilis.
Tästä on mukava jatkaa taas.

No tod!

Eilen sitten vähä kakuteltii reenikavereita... Ei hätää,en leiponut itse!

Mutt kyll me reenittiinkin.
Romille ois näillä näkymin tulossa koitos parin viikon päästä ja Birken kanssa nyt vaan on kauhee hokki reeniä noita avojuttuja!

ROMIn kanssa ko tultiin kentälle, olin jo pissatusreissulla jotenkin hyvin kartalla ja itsevarmana menossa suorittamaan... ja sehän näkyi!
Kentälletulo oli hallittu, ilmoittautuminen meni hyvin ja siitä seuruuttamalla paikkamakuuseen (jonne päästessä Romi tarjoaa nykyään ITSE maahanmenoa!!! jaasiismitä!? minun paikkamakuurajoitteinen kipparani???). Kentällä ei ollut koirakkoa, mutta reenikaverit siinä jutteli ja touhuili pienesti. Yksi sitten lähti käppäilemään kentän päähän (Romin "taakse") ja huusi sieltä luoksetulokäskyn - ohjaajaa jännitti - mutteihän se Romppis ollut millänsäkään! Pari kertaa niiden minuuttien aikana piippasi, mutta yleisesti oli oikeassa mielentilassa, skarppi ja rauhallinen. Hieno Romps!
Seuruukin meni ihan mallikkaasti, henkilöryhmässä ulkokaarteessa yhä vaan vähä jää, muttei pahasti.
Kaikenkaikkiaan Romi teki huippuvireessä, vaikka loppua kohden väsyikin riekkumiseen (jota tekee erityisesti äänellään, kun ei ole käskyn alla) ja patukkapalkkaan - sitten vika seuruupätkä kainalopalkalla, niin oli pätevä sekin.
Hyvähyvähyvä, tykkään!

BIRKElle tehtiin sitten avoja...
Jo aamulla tehtiin mettässä pari luoksarinstoppia ja hienot kaukot.
Kentällä kaukot (tai siis istumaannousu) ei sitte oikein pelittänykkää, mutta tätä ehritään hioa ja vahvistaa...
Stopit meni kentälläkin hienosti - vasta kolme reenikertaa ja osaa jo pelkällä käsimerkillä (tosin matka ei ole vielä mikään täyspitkä)!
Seuruussa näkyi taas alussa kierrokset - painoi. Onneksi helpottaa pari kierroksen jälkeen.
Jäävät meni ihan jees - ei liiku vaikka kierrän taa - mutta pientä korjausta ko seiso valui ja maahan tarjos eka seisomista... Pitänee erotella nää hetkeks.
Nouto oli paljon siistimpi kuin luulin! Toki siis ääntä tulee eikä nosto ole mikään ideaali, mutta muistin pahemmaksi. Palautus on hyvä, mutta jos odotuttaa, mälvää hieman. Toistoja siis tähän, niin hyvä tulee.
Hyppy ihan perus-Birkeä... Haukahti hypätessä, muuten siisti. Ymmärrettävästi tarjosi seisomista, vaati sitten kaksoiskäskyn, jotta istui. Sivulletulo hypäten taasen sujui ko vettä vaan.
Senverran mukavasti on heti lähteneet nämä, etten jaksa uskoa, että kevääseen asti millään tuo meidän avodebyytti venyy... Vähän ny kuitenkin pitäs malttaa hioo ja ottaa piilopaikkamakuita ryhmässä.

Kauhee reeni-into päällä!
Mutta jospa tänään ois kuitenkin lihashuoltopäivä...?

(virallisesti) Syksy

SennenMestis 2012 - Nti Syyskuu eli BIRKE
Kuva: Miia Toivonen

Melkein päivälleen vuosi sitten otettu kuva Seinäjoelta. Birkkis mölli-alossa seuraamassa. Oli muuten Birken toinen möllitoko ja ykkössija irtosi. 

Samalla tämä oli niitä viime syksyn viimeisiä valoisia hetkiä - ei vielä tiedetty, mitä tuleman pitää... 

Nyt Birken ensimmäinen  virallinen kisakausi on jo pulkassa ja takataskussa on TK1. 

Ensvuoden mestiksissä ois sitten (viimein) molemmat plikat virallisissa luokissa...

Kotikenttäkoe

Hannele Pörstin kokeessa oli vähän erilainen liikejärjestys...

Aamun lenkkiaikataulu kosahti, joten läksin sitten ajoissa Majalle ja aattelin kompensoida tynkälenkkiä ottamalla molemmille plikoille pienet reenit ennen koetta...
Alokasluokka oli merkattu alkavaksi klo 11 ja hyvin ehdin, sillä olin paikalla jo ennen kymmentä.
Romille pienet todet ja Birkelle seuruuta ja patukkapalkkaa, jotta isoimmat höyryt pääsi pihalle.

Ekan ryhmäliikkeen jälkeen ottelin viel vähä jääviä. Muuten jees, mutta seisomaan ei millään ois jääny. Noh, kaikki jees. Kierroksia löytyi, muttei mielestäni ihan ylenpalttisesti. Joskin pitää jatkossa kiinnittää enemmän huomiota hallintaan kehäänmentäessä sekä odotteluun, sillä tuolloin Birke oli paikoitellen ko pingpong -pallo...
Pitemmittä puheitta, tässä liikeanalyysiä:

Luoksepäästävyys (10):
Nätisti ja hiljaa sivulla. Kehääntulotarkastusta vähän muka yritti vieroksua ja haukkui. Tässä tuomari sitten totesi, että loppuihan se haukkuminenkin... Toki, kun on käskyn alla.
Seuraaminen kytkettynä (9):
Haukahti alkumatkasta kerran, muuten pysyi kierrokset hyvin kurissa. Ihan siistiä menoa, vaikka esireeneissä painoi ihan huomattavasti...
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (10):
Eipä tässä huomautettavaa, paitti että edellisen kokeen ennakointia ei tullut, jeee!
Luoksetulo (9):
Tuli suoraan sivulle (tätä tarjosi myös eilen mettäreeneissä, pitäiskö vaihtaa?), mutta hiven vinoon... Muuten ihan siisti.
Seisominen seuraamisen yhteydessä (7):
Kaksoiskäsky, kun ei millään ois jääny... Tähän pitää puuttua. Ei kuitenkaan ennakoinut perusasentoa tässäkään!
Seuraaminen taluttimetta (9):
Vissiin pientä ääntelyä, en muista muuta mistä ois voinu pinna mennä.
Estehyppy (8):
Muuten mielestäni siisti, mutta haukahti hypätessä, kuten oletinkin. Ei ennakoinut.
Paikalla makaaminen (8):
Pitihän se ennakointi johkin tulla... Ei oottanut ees liikkurin käskyä ennenko pongas istumaan. Noh, muuten ihan jees, eikä oo jääny viime kokeesta traumoja.
Kokonaisvaikutus (7):
Haukkuminen... Tälle tuomarille ei riittänyt se, että koira oli suorittaessa hiljainen, vaan verotti myös vapaana ollessa ääntelystä. Noh, tähän tullaan vielä puuttumaan.

TULOS:
172/200 p, ALO1, TK1 

Tähän päättyy Birken ensimmäinen tokon kisakausi - tavoite on saavutettu! ... ja heti kolmella kokeella, uskomatonta!
Seuraava etappi on sitten saada saksalainen AVO-valmiiksi ja enskaudelta TK2.

Nenäilyistä

Eilen käytiin pitkästä aikaa (sitten kevään) yhdellä pellolla, joka oli puitu, mutta kasvoi kyll jo 15-20 cm rehua...
Tiistaina käytiin toki tekemässä todetkin ja ne meni aikas mukavasti, mutta nyt en niistä meinaa kirjotella, vaan keskityn peltohommien puintiin.

ROMI

Koska viime viikolla kävi ilmi, etten ole tullut opettaneeksi Romille, miten haluan sen kulmat ratkovan, oli eilisen aiheena tottakai kulmienratkomisen opettelu. Lauralta sain tosi hyvät neuvot ja niksit asiaan, ja kun tähän lisättiin minun tuntemus Romin käytösmalleista, saatiin aikaan just loistava reeni!

Ja kutakuinkin näin se meni:
Pituutta n. 150 m, vanheni about tunnin.
Kävelin 15 askelparin suoria, sitten astuin reilun puol metriä suoraan jompaankumpaan sivuun. Kohdan merkkasin Lauran hienoilla "merkkikivillä" joita meinaan itekkin tehdä jokusen. Näitä sivuaskelia tuli yhteensä viiteen kohtaan.
Ekasta namitin 5 vikaa ja katkon ekan askelen - Romi pohti, mutta kun eteenpäin ei päässyt, ratkoi hyvin.
Toka kohta oli täysin namiton - ratkoi itse, meni hyvin.
Kolmannessa oli vikalla nami, katkon jälkeen 5. nami - tämän oikoi suoraan namille (kuten vähän aattelinkin tekevän).
Neljännessä oli vikalla ja ekalla nami ja namikasa viel 5 askelen jälkeen - tämä hyvä.
Viidennen vikan namitin samoin ko alun - meni hyvin.
Lopussa ei ollut esinettä, vaan ruokakippo, jonka kyllä ilmaisi hienosti.

Täydellisesti ei mennyt, mutta heti hoksasi homman idean ja alkoi tarkistaa sivuilta, mistä se nami löytyy!
Muutama toisto näitä niin, että vikalla ja ekalla on nami ja sitten viel vahvistukseksi namikasa, niin uskon, ett päästään hyvin nopsaan eteenpäin.
Pakko myöntää, että Romi on vaan ihan super jälkikoira! ... harmi, kun ohjaaja tajuaa sen tosissaan vasta tässä vaiheessa, mutta eikun vaan kokeita kohti, alottaen BH:sta...


BIRKE

Birkelle tein suoran, jossa ainoat namit oli paalulla. Patukoita suoralla oli (hieman piilotettuina) 5 kpl, lopussa ruokakippo.
Pituutta tuli n. 125 m ja vanheni noin tunnin.

Matka ekalta patukalta tokalle oli enemmän työmoodissa (vetikin jopa vähän, vaikkei se ole Birkelle tyypillistä), muttei silti sitä, mtä haettiin...
Muuten eteni kyllä, mutta korkealla nenällä (alusta ei varmasti auttanut asiaa) ja heitti sijaisille (=naukkaili ruohoa). Lopun ruokakipon ilmaisi hyvin.

En ollut tyytyväinen, joten tein vielä lyhkäsen 2 patukan jäljen.
Pohdittiin, että lähetyksissä minun voisi olla hyvä hetsata Birkeä oikeasti ettimään niitä patukoita. Ajan myötä kyseessä olisi sitten jo ihan suora patoaminen, jonka tiedän Birkelle antavan sitä poweria.
Korjausjälki meni paremmin, mutta ei superisti sekään.

Toistoja vaatii tämä asia - sanoohan sen järkikin - mutta ohjaaja ois niin malttamaton...
Kun verrataan viime kesän ilmaisun opetteluun, meno oli ihan samanmoista - syötiin ruohoa, otettiin painetta, mutta joka kerta prosessoi, oppi ja petrasi seuraavalla kertaa. On nyt vaan siis jaksettava luottaa siihen, että kun vaan tekee, Birke alkaa toimia.
Ja aikaahan meillä on!
Kun asenne saadaan luotua patukoilla, voidaan saaliille patoaminen lopulta yhdistää esineille ja purkaa palkkaleikkiin - tai näin uskon. Nyt pitää keskittyä vaan yhteen asiaan ja tehdä siitä Birkelle superi ja mustavalkoisen selkeä juttu. Asenne tulee, kun sen eteen malttaa tehdä töitä.



Mukavaahan tässä on se, että nyt hahmotan selkeämmin taas sen, mitä laji vaatii ja missä minun koirat on koulutustasoltaan ja millaisia ERILAISIA ongelmia niillä on ratkottaviksi...
Eilen olin jo valmis myöntämään, että Romin jäädessä joskus eläkkeelle, ei minulle jää jälkikoiraa lainkaan, mutta maltetaan nyt mielemme, jatketaan harjotuksia ja kahtotaan, mihin ne meitä viekään.


PS.
Romilla on tällä kaudella ajatettu lähes viisinkertaisesti enemmän jälkiä kuin viime kaudella...
Ja Birke on nyt jo (syyspeltokauden vasta alkaessa) ajatettu yhtä monta jälkeä kuin viime kaudella yhteensä.

ThaDaah!

Justiinsa kun listailin, mitä Köökistä viel puuttuu...
Kahtokee, mikä Lidlistä hyppäs minun syliin:

!

Pohdintaa Kotikolosta

Tämä on se kohta mettää, jossa viimeistään alan ajatella, miten hienoa siellä on...

Voinette päätellä, että emäntä on päässyt yli kyykammostaan ja ollaan taas käyty plikkojen kanssa mettässä kuntoilemassa.
Tuo mettä on kyllä tavattoman upea, helppokulkuinen ja tilava!
Ollaan juoksuttelujen jälkeen vielä muistettu hiukan jumppaillakkin, eli uskoisin tekevän pelkästään hyvää plikkojen lihaksistolle. Toki hieronnatkin pitäs silti ajottaa taas johkin väliin...

"Mennään jo!"

Kipparajono

Alppitorvet kajahtaa!

"Mihis jäit, mennään jo!"

Plikat nauttii - ja niin kyll emäntäkin.
Oon myös erityisen ylpeä siitä, miten hienosti plikat tuolla painattaa ja kuuntelee ohjausta. Ei haittaa, vaikka muutakin porukkaa - koirallistakin - näkys, kyll nää tulee käskystä toiseen suuntaan. Kenties joskus osuu leikkikaverikin kohdalle?
Romista vielä senverran, että on petrannut, eikä enää yritä taukoamatta syödä keppejä ja jos kepin ottaa, luopuu siitä mukisematta, kun käskee. Ennenhän tämä oli ihan oikea ongelma, kun jokainen keppi ois pitänyt ottaa suuhun ja nimenomaan SYÖDÄ. Vatsa ei seuraavana päivänä tykänny hyvää... Mihin lie on tämä tapa jäänyt, mutta jääköön ja menköön!

The Kumiankat in The Kylppäri

En muista, olenko aiemmin jo tuon kuvan laittanut, mutta se sopii seuraaviin pohdintoihin.

Ollaan nyt asusteltu tässä about 3½ kk ja aika paljon oon jo saanut aikaiseksi semmoisia pieniä suuria juttuja, joita olen tänne halunnutkin.

• Vaatehuonetta pitäisi vähän taasen siivoilla ja varastoon viedä jotain kamoja. Talvivaatteet ja osa kengistä on yhä Äitellä, mutta eiköhän ne tässä syksyn aikana tänne kulkeudu.
  Ajatuksena olisi myös hankkia jonkinmoinen arkistokaappi, johon saisi työpapereita kätevästi säilöön.
• Osa tauluista ja koriste-esineistä on jo seinillä/esillä, mutta muutama valokuva on vielä kehyksiä (tai niiden vaihtoa) vailla ja vasta etsimässä lopullista paikkaansa.
  Kunhan arkistokaappi saapuisi, saisin myös video/DVD -kirjastoani muutettua tänne...
  Plikoille olen suunnitellut teettäväni joululahjaksi kaverilla mittatilauksena juuri tuohon "petinurkkaukseen" sopivan pedin. 
• Köökistä puuttuu maustehylly ja jonkinmoinen teline talouspaperille. Lisäksi siivouksessa rikkoutuneet työtasovalaisimet pitäisi korvata uusilla jossain vaiheessa. 
• Kylppärissä oon jollain tapaa saanut ehkä eniten aikaseksi. Löytyy kaapistot (jotka muuttaessa puuttui täysin) ja nuo kaakelitarrat antaa heti lisäilmettä. Mietinnässä olisi jonkinmoista sisustusta myös seinillä, mutta koska vuokrasopimus kieltää reikien tekemisen, niin vaihtoehdot rajautuu aikalailla maalaamiseen tai tarrasomisteisiin - kallistun tarrojen puoleen.
  Laskin myös tässä aamulla, että jos joskus niin päätän, niin saan kyllä kylppäriin oman pesukoneenkin mahdutettua - toistaiseksi moiselle ei kyllä ole vielä tarvetta. 
• Eteinen kaipaa vähän somistamista ehottomasti, mutta erityisiä ideoita ei ole vielä ilmaantunut... Kalustus on hyvä ja toimiva, arkkupakastin ja plikkojen kamppeet mahtuu hyvin - nämä on tärkeimmät. 

Monihan olisi maalannut, vaihtanut tapetit ja kaikkea muuta semmoista, mitä en ite ees osaa kuvitella, mutta minul on hyvä näin. 

Kaikista parasta on se, että vaikka pelkäsin kovasti ikävöiväni Kotiin tai että ahristuvani neliömäärän vähenemisestä, tämmöistä ei ole fiiliksiin kuulunut. 

Itseasiassa oon monesti ajatellut, että täähän on kuin oma huone, mutta kaikilla mukavuuksilla! Ja ei, tää ei tunnu pieneltä lainkaan. 

Muistan, miten kävelin huhtikuussa asuntonäytöstä kotiin ja koko kilsan matkan pohdin vaan, kuinka kämppä oli paljon pienempi kuin luulin... Se tuntuu hassulta ja ihmettelen, miten tarkkaan muistan niin monta yksityiskohtaa tuosta 10 minuutin talsimisesta. 

17.8.2012 - Birke & Romi Tallinnassa

Törmäsin vanhaan kalenterimerkintään meidän viime vuoden Vironreissusta... 

Kaiken sen jälkeen tapahtuneen jälkeen tuntuu, ett siitä ois niin paljon kauemman aikaa. Niin hirveän moni asia on kääntynyt päälaelleen. Vasta vuosi, ei mene jakeluun. 

Syksy oli musta, talvi oli pitkä, kevät toi isoja ja yllättäviä muutoksia. 

Kesä ei ollut helppo, mutta se on ollut hyvä. 

Ei elämä täydellistä ole - eikä siitä sellaista koskaan tule - mutta nyt ootan syksyä. Lähipiirissä on ollut senverran epäonnea, että oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että kaikki on perustaltaan hyvin ja ollaan terveinä ja saadaan harrastaa ja edetä. 

Syksy tulee, peltokausi saa taas uutta pontta, tulee ruska, helteet ei enää rajota liikuntaa - jep, kesä oli hyvä, mutta tulkoon syksy (kurakeleineen päivineen)!

45 tuntia Suomen huippujen seurassa

Liput liehuu... Ilmassa oli selkeesti suuren urheilujuhlan tuntua!

Viime viikot on kuluneet aikas tehokkaasti töissä ja talkoohommissa. Omat koiruudet on siis valitettavasti olleet vähemmällä huomiolla, mutta onneksi pääsen asiaa nyt korjailemaan...

Mutta niin, viime torstai-iltapäivästä sunnuntaiyöhön emäntä oli Kaupin Urheilupuistossa talkoilemassa Palveluiskoirien SM-kisoissa kiskantätinä. Kotona kävin oikeastaan vaan nukkumassa (plikat oli Äitelläni hoidossa).
Neljään päivään mahtui arviolta 45 tuntia hommia ja iltasin oli takki aika tyhjä, mutta kyllä sitä vaan joka aamu reippaana alotti hommat hyvän asian ja oman seuran puolesta! Pakko vielä kertaalleen KIITTÄÄ mahdollisuudesta osallistua näihin karkeloihin - ei siellä kaikkee nähnyt, päivät oli pitkiä ja väsytti, mutta seura oli loistavaa ja kokemus oli oikeasti todella hieno!

Jotain sieltä tarttu mukaanki - Sporthundin purupatukka ja the virallinen kisalippis. 

Tässä "minun kiska" sunnuntai-iltana jo suurimmalta osin purettuna...

Tavallaan on jo ihan ikävä tuonne takaisin...
Vaan ei se olis samallainen, ko viime viikolla. Se oli jotain hienoa. Oikeesti. Enkä nyt puhu upeista suorituksista ja kiiltävistä pokaaleista (vaikka toki niitäkin löytyi!), vaan siitä hengestä, mikä paikanpäällä oli. Se on jotain ylihienoa.

Muttaniin, ollaan me taas vähän aktivoiduttu!
Torstaina muistuttelin plikoille, miten pyöräily menee. Romi meni hienosti, mutta valjaissa vähän tartti kangerrella, kun taas Birkellä meni eka puol kilsaa kiljumiseen ja huutamiseen - jouduin ohikulkijoillekki ihan sanoon, että sillä on KIVAA, siksi se huutaa. Krhm. Mutta teknisesti molemmat kulki hienosti. Uusia lenkkejä ootellaan!

Birke & kieli jäähkälenkillä pyöräilyn jälkeen

Inventoin (lue: siivosin) reenikassin... 

Tällä viikkoo ollaan tosiaan aktivoiduttu taas vähä reenienkin suhteen.

Tiistaitodet meni hyvin.
Romi oli jälleen hyvin pätevä, paikkamakuunkin teki rauhallisesti, hiljaa ja hyvin, vaikka olin täyden matkan päässä ja paikalla oli NU-merkitkin.
Birkelle saatiin ryhmäpaikkamakuu ilman häiriöitä, yleistä reenittelyä sekä hyppyä liikkurilla - päästiin puuttuun virheisiin, eli just sitä mitä haettiinkin.

Eilen oltiin jäljellä. Sateessa.
Lyhyestä virsi kaunis:
Birke ajoi suoransa katkotta, pysyi jäljellä mielestäni hyvin (ja jos ajoi hieman sivussa, korjasi itse hyvin) ja söi makkaranpalojakin paremmin ko uskoin. Mutta se nenä, se on vaan aikasta korkea... Toki alusta ei varsinaisesti auttanut tällä kertaa asiaa, mutta silti. Pitää seurata, alkaako nenu syventyä, kun ruokaa alkaa löytyä vai pitääkö pohtia muita keinoja. Aikaa kuitenkin on, joten pysytään tässä tekniikassa nyt kuitenkin.
Romille kulmareeni (VIHDOIN sellainen, jota oon yrittänyt saada aikaseks, mutta onnistunu aina toheloimaan jotain) ja se todisti sen, mitä oon tässä vähän epäillytkin... Muuten menee hienosti, tarkasti, syvällä nenällä ja mahtavalla motivaatiolla, mutta kulmat - niissä Romille ei ole selvää, miten ne pitää ratkaista. Noh, en ole niitä varsinaisesti kouluttanutkaan ko muutaman hassun kerran koittanu. Muuten alkaa olla siinä vaiheessa, että ennen koetta tarvii lähinnä jälkiin pituutta lisää sekä opettaa ne kulmat. Ihan jees siis, suunnitelmia on jo tehty..

Muihin kuulumisiin luettakoon. että arkkupakastin sai eilen vihroin täytettä KennelRehun autolta ja Birke olisi todnäk nyt juoksussa, jos olisi. Käytöksessä on pieniä viitteitä siihen, että vähän taitaa joku hyrrätä.

Ensviikolla oiskin sitten vähän kaikenmoista erimoista pientä jännää tuloillaan, niitä ootellessa...

Kaikenmoisia hommia.

Viime viikolla käytiin tekemässä todet ja jäljelläkin jopa, mutta melko hiljaista on nyt harrastusrintamalla ollut. Syynä tähän on peltojen tämänhetkinen huono saatavuus ja omat työni, joita on nyt riittänyt sekä palkkatyön että yrityksen osalta yhteensä varsin mukavasti.

Birken olen ilmottanut Nokialle TOKOkokeeseen 25.8. joten eiköhän me jottain tässä tulla reenaileen...
Viime viikolla oli kisamaiset reenit, joissa sain puututtua ennakointeihin ja myös ylikierroksiin, joita oli kyllä ihan liikaa hierontojen ja lepopäivien jälkeen. Harjotukset jatkuu siis.

Romi teki megahienot todet, joiden jälkeen mietin, oliko mahtavuudesta kiittäminen enemmän reenitaukoa vaiko hierontaa - toivottavasti molempia.
Muuten menee siis Romppisellakin hienosti, mutta paikkamakuuta työstetään. Viimeisimmät makuureenit on olleet todella hyvässä mielentilassa ja oon enemmän ko tyytyväinen!

Jälkihommissa ois tarkotus tehdä kulmareeniä, mutta ohjaaja on sössinyt niitä, kun ei sitten olekkaan enää ajettaessa tiennyt tarkalleen, missä se kulma menee. Arrrrgh.
Romilla kulmatarkkuus on "ainoa" tällä hetkellä hiomista vaativa juttu.
Birkellä otellaan myös kulmia, mutta koska vaikeassa paikkaa tuntus palaavan näköhavaintojen etsimiseen (yhden kauden tyhmä ohjaaja merkkasi jäljet näkyvästi, jolloin Birke vaikeuksissa nosti vaan päänsä, bongasi merkin ja "jäljesti" sitä kohti), joten nyt sille pitäisi namikasoilla vahvistaa väliin taas sitä, että nenu kannattaa pitää alhaalla.

Eilen olin Nokian Ryhmänäyttelyssä talkoilemassa ja kun yhden aikoihin tulin plikkoja moikkaamaan, löysin myllätyn sängyn, ilopissat päästävän Birken, puoliksi tyhjäksi lotkotetun (5l) vesikipon ja ison, jo viilenneen, kuspalammikon... Syyllinen paljastui, kun saksalainen kyykkäsi ulkoilureissullakin vielä pariin otteeseen. Mistä lie jano iskenyt.
Kotona olin vasta seiskan maissa, eikä tällä välillä oltu enää vesileikkejä suoritettu, joten onneksi ei ainakaan mistään tulehduksesta tms. ole kyse.
Hoh hoh!

Tänä torstaina alkaa sitten toisenmoinen, ISO rutistus, kun PK-SM -talkoilut alkaa Kaupissa!
Viikon päästä maanantaina ois sitten ensimmäinen oikea vapaapäivä sitten torstain 25.7. ...
Kyll täytyy koiraihmisen olla hullu, mutta tää on palkitsevaa ja kivaa!
Innolla jo oottelen tulevia talkoita. On tosi hienoa päästä osaksi tän kokoluokan tapahtumaa!

Lipunmyynti- ja parkkikööriä eilen - ennen sitä kympin rysää!

Elokuu

Ms Elokuut - BIRKE & ROMI

Kännykameralaatua, mutta tykkään tästä kuvasta ihan hirmusesti...
Otettu viime kesänä ilta-auringossa. 

Huoltoo

Johan edellisistä hieronnoista olikin aikaa jo 5 kuukautta (apuva)!

Viikko takaperin tein plikoille pienet tsekit ja totesin, että Birke on kohtis hyvässä kunnossa (etupäässä ja selässä vähän kireyttä), mutta Romppisen etupää on menny enemmän tukkoon ja tarvii ehdottomasti aukomista. Selkä Romilla oli (Romiksi, sillä eihän se koskaan ihan jumiton ole) ihan jees kunnossa.

Nyt on kulunut kolme viikkoa siitä, kun aloin antaa magnesiumoksidia päivittäin ja uskon tuon aineen avittaneen aktiivisen reenikauden aikana.
Muuton jälkeen oon ollut todella saamaton lihashuoltojutuissa, mutta nyt kun on kotiuduttu, loma lusittu ja arkirytmi omassa kodissa hahmottunut, on aika alkaa skarpata!

Birkelle tein ihan peruskäsittelyn, 2 x 25 min, ja neiti oli hyvin rauhallinen ja rento.
Koska kireydet oli lähinnä niska-lapa-hauis -alueella, etupäätä hoidettaessa oli pientä levottomuutta, muttei kuitenkaan siinä määrin, kuin aiemmin. Toki myös minun oma (ehkä tavallista rauhallisempi?) mielentila varmasti vaikutti.

Vaikka pientä jämäkkyyttä reisissäkin tuntui, keskityin Romin kanssa tällä kertaa etupäähän (jossa hauikset ja lavat kiristi) sekä selän käsittelyyn.
Etupää vaati huomattavasti enemmän työstämistä, mutta Romi rauhoittui käsittelyyn poikkeuksellisen hyvin. Hauisten aluetta on aiemminkin antanut käsitellä, mutta on ollut selvästi levoton. Heti hoidon jälkeen olikin jo aivan selvä ero siinä, miltä hauikset tuntuivat. Toivottavasti myös pysyvät auki, kun hoitoja jatketaan.

Karvoja lähti enempi ko laki salli ja ihme, ettei imuri menny tukkoon... Hoitojen jälkeen maistui ruoka, jonka muuten höystin FitDogin recoveryllä - palauttelu ja ekstraneste ei ole lainkaan pahasta hieronnan jälkeen, varsinkaan näillä helteillä.
Mutta nyt täällä köllöttelee kaksi kovin rauhallista karvakerää.

Nocturnal activities

Vähän on sisäinen kelloni sekaisin vielkin, vaikka väsy meinaakin jo vähän kolkutella...
Viime yönä ajeltiin Lempäälään LeVekin kentälle Birken tokaan tokokokeeseen!

Hieman yö vaikutti, sillä mettässä kulkijoille piti vähän pöhistä, kun kuuluivat, mutteivät näkyneet, mutta muut kommervenkit menee kyllä ihan muun ko vuorokaudenajan piikkiin.
Tässä koottuja selityksiä, vassokuu!

Luoksepäästävyys: 10 
Kentälletulotarkissa huomio ei ollut tuomarissa, joten säpsyi, kun "tuomari vaan yhtäkkiä tuli jostain" (pimee kipparahäntä...), mutta luoksepäästävyydessä oli kauniisti sivulla aivan rauhassa.
Vasemmalla puolella hoffi, oikealla tolleri. Molempia Birke vähän koitti kyttäillä - syytä tähän en osaa sen tarkemmin sanoa - mutta käskyn alla käyttäytyi hyvin ja huomautukset siitä, mitä oltiin tekemässä meni kyll perille, vaikka hoffi saikin pari haukahdusta.
Mitään kohtuutonta häiriötä tässä ei ollut, joten en ole tyytyväinen siihen, että vierustoverit sai huomiota - vaikkakaan ei liikkeen aikana.

Paikkamakuu: 10 
Pälyilyistä ohjaaja meni hetkeksi hieman epävarmaksi, mutta onneksi pääsin siitä yli ja annoin maahanmenokäskyn semmoisella äänenpainolla, että saksalaiselle tuli selväksi, että tässä ollaan tekemässä hommia ja vierustovereiden annetaan hoitaa omansa. Jäi hyvin, katseli ainoastaan minua.
Liki heti käännyttyämme, kuulin vinkunaa. Kauaa ei mennyt, kun tolleri nousi ja käveli aivan Birken viereen. Minulla hyppäs sydän kurkkuun. Birke makasi ensin sen näköisenä, että "Mees hevonkuuseen siitä häirittemästä" mutta lopulta ego ei antanut myöden maata alistuneesti, vaan nousi paikoiltaan seisomaan ja mittailemaan tunkeilijaa. Tässä vaiheessa tollerin ohjaaja oli jo hakemassa koiraansa ja tein ratkaisun kutsua Birken pois tilanteesta. "Birke täälä" (juu, tiedän, tätä en ois periaatteessa saanu tehä, mutta oon tyytyväinen, että tein) ja hoffi lähti myös ohjaajaansa kohti. Birke kaarsi vielä Hoffin luo (tarkistamaan, ettei se tule minun luokseni?), mutta tuli kutsusta hyvin luo ja antoi kiinni.
Liike uusittiin ja ainoa miinus oli (omasta mielestäni) se, että Birke jäi vinoon makaamaan. Muuten keskittymisessä tai mielentilassa ei ollut mitään moitittavaa - tehtiin uusiksi, ko eka meni pipariks ja that's it. Tuomari kehui, että Birke teki hienosti - ja niinhän se tekikin.

Seuraaminen kytkettynä: 8
Aika hyvin ehdin itseni koota, mutta vähän alun draamat näkyi... Tuomarina oli ihana Riikka Pulliainen, joka sanoi jo heti alkuun, että koiraa saa sitten kehua! Noh, kehuin sitten koko yksilösuorituksen ajan vähän liikaa Birken kierroksiin nähden ja se sitten kuului ääntelynä.
Mutta niin, eka seuruu. Kierrokset ei ehtineet tasaantua liki lainkaan (Birkehän aina alun piippaa ja meinaa keulia) kun juoksuseuruu oli melkein heti. Kunnon rauhallisen keskittynyttä seuruuta oli ehkä vika pätkä.
Pitää siis puuttua vuotamiseen enemmän ja harjotella erilaisia nostattavia seuruutilanteita, joissa ei kuitenkaan saa piippailla.

Seuraaminen taluttimetta: 9
Parempi, mutta samaa ongelmaa ko hihnaseuruussakin... Ja lietsoin niillä ylikehuilla. Dumbass-ohjaaja, hehee.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
Varmaan perus-Birke? Toisaalta, kokeessa nähtiin niin makeita maahanmenoja, ettei Birke niiden kymppien tasolle nopeudessa ja sulavuudessa varmasti yltänytkään.
Noh, ennakoi sivullenousun liikkurin käskystä (ollut ennenkin kokeess tää ongelma - reeniä liikkurilla siis!)

Luoksetulo: 8
En vaan suinkaan muista miksi, mutta ennen "valmista" sanoin Birkelle "sivu" vaikka sivullahan se jo oli... Yleensä sanon vaan "istu" ja jätän, mutta nyt sitten käskyllä meni maihin ja sitä sitten heijattiin ja korjattiin pari kertaa ennenko plikka jäi istumaan ja saatiin ite liike alotettua.
Ei törmännyt, mutta oli mielestäni hieman vino. Sivulletulo muistaakseni aika siisti?

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Hyvä, mutta muistaisin, että hentoinen ennakointi perusasennossa tais tulla tähänkin... Tosin hyvin pieni.

Estehyppy: 0
Liikkuri otti yhden lankun esteestä pois ja se kiinnitti Birken huomion, jota en oikeen kunnolla saanut takaisin. Ois vissiin pitäny ottaa uus perusasento ennen suorittamista. Käskystä sitten juoksi liikkurin luo komentamaan lankkuleikkiin! Toisella käskyllä tuli takas, mutta vasta kolmannella + käsiavulla oikeasti hyppäs. Loppuliike muuten jees, mutta taas ennakoi perusasennon liikkurin käskystä.

Kokonaisvaikutus: 8,5
Liikaa ääntä... Kah, kun ei auttanut selittää, ettei se oikeasti ihan näin kovasti metakoi. Tuomari huomautti, että asialle pitää tehdä jotain ja että Birkellä on joku komennusjuttu nyt meneillään. Itse Romin komennus/turhaumahaukkua kuunnelleena en allekirjoita sitä, että Birke komentaisi, mutta vuotihan se ja tulihan sieltä asiattoman paljon ääntä paikoitellen, eli ei hyväksyttävää. Osa menee omaan  piikkiin ko "yllytin" ylimääräsen isolla kehumisella, mutta onhan se ongelman mahdollisuus tuossa pinnan alla, eli asiaan pitää kyllä kiinnittää huomiota...

TULOS: 162,5/200 pist ALO1, sija 5/6

Aina ei onneks tartte olla loistava, vaan riittää, ett on tarpeeks hyvä. Tästä reenitään lisää ja edetään.
Ja sit eiku vaan miettimään, ett koskas ja missäs mettästellään TK1:stä...