tiistai 29. syyskuuta 2015

Pala historiaa.

Yksi tavoite saavutettu.
Yksi kokemus lisää yhdessä koettu.

Sunnuntaina osallistuttiin Romin kanssa NPKH:n FH-jälkikokeeseen!
Me, ensimmäinen appekoirakko Suomessa, me mentiin paalulle ja startattiin. Tuomarina tokostakin tuttu Juha Kurtti.

Arpaonni suosi ja saatiin ensimmäinen jälki, eli en ehtiny turhaan jännitellä.
Siinä mielessä eka jälki ei kuitenkaan ollut helppo, että se oli aika mettänlaidassa...
Romilla on ollut haasteina kulmien lisäksi alun pitkä suora, joten olin jollain tasolla kyllä valmistautunut siihen, että huonolla tuurilla meidän suoritus tyssää jo heti ekalle suoralle. Näinhän siinä sitten kävi, vaikkei kuitenkaan ihan siitä syystä, kuin aattelin. Mettänreunassa nimittäin oli ihan selvät jäljet siinä kohtaa, josta peuraporukka oli pellolle polkassut.
Romi heitti hiukan sijaisille ennen ilmoittautumista (söi ruohoa), mutta itse ilmo meni oikein hienosti. Paalulta lähtö oli myös (myös tuomarin mielestä) hyvä ja saatiin kehuja Romin maavainuisesta jäljestystekniikasta - tahti oli muuten myös rauhallisen keskittynyt (ainakin Romiksi) ja pystyin hyvin etenemään ihan rauhassa koiran takana. Kahdesti lähti riistaharhalle pyörimään, mutta onnistui korjaamaan takaisin jäljelle, mutta kolmannella kertaa ei sitten enää se 10 metriä riittänyt ja suoritus keskeytyi.
Pisteitä saatiin 10, eli eipä sillä paljon juhlita, mutta ennen suoritusta jo sanoin, että kaikki pisteet on kotiinpäin.
Alkuun ei harmittanu, sitten hiukkasen, mutta kun seurasin muiden suoritukset ja huomasin, että kukaan muukaan alemman luokan koirakoista ei päässyt jäljen loppuun (ylemmän luokan koirakot sensijaan teki huikeat ykköstulokset!), sain vähän perspektiivia omaan suoritukseen. Tämä oli Romin 97. jälki IKINÄ ja me oltiin KOKEESSA. Ja ei, tässä lajissa tuloksia ei korkeamman koulutustason koirakotkaan saa "tuosta vaan"...

Olen tässä huomannut, että viileämmät kelit ei ole ihan optimit Romin helmikuussa operoidulle etuselle... Ehdin siis jo hiukan jännittää sitäkin, päästäänkö kokeeseen asti, joten jo pelkkä startti oli meille tavoitteen täyttymys ja suuri ylpeydenaihe!
Oon niin kiitollinen kaikesta, mitä ollaan Romin kanssa ehditty yhdessä kokemaan, vaikka plikkaa on operoitu jo vuosikkaasta lähtien millon mistäkin.
Nyt neiti saa palautumis- ja huoltotauon aktiivireeneistä ja enskaudella katsotaan sitten, oisko mahkuja päästä vielä uudestaan kokeilemaan.

Posettelut osallistujalahjana saadun pannan ja hihnan kanssa... 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Sveitsinpaimenkoirien TOKON rotumestaruus

... ratkottiin tänä vuonna Lempäälässä!
Päivämäärä oli siis eilen ja ite olin mukana sekä kisaamassa, että vähän talkooapunakin.
Kivaa oli tässäkin Sennentapahtumassa. Nää on niin parhaita.

Kuvia löytyy ainakin TÄMÄN ja TÄMÄN linkin takaa, itse postauksen käytän nyt enemmänkin pieneen analysointiin...

Osallistuttiin siis Birken kanssa kolmatta kertaa (ja ekaa kertaa saikun jälkeen) voittajaluokkaan ja Romille tää oli kymmenes startti alossa - meille kaikille tää oli myös ensikosketus uusiin sääntöihin kisatilanteessa. Edustusjutut taasen meni niin. että Birken kanssa oltiin Pirkanmaan Sennen 1-joukkueessa ja Romin kanssa 2-joukkueessa. Viralliset luokat tuomaroi Riitta Räsänen.
Voittajaluokka alkoi yhdentoista jäljestä ja alokas meni iltapäivän puolelle, joten kertaillaampa silleen suurinpiirtein kronologisesti...

Voittajaluokka
oli jaettu kolmeen osaan (HURAA! miten oon oottanu, ett pääsen tän koittaan osissa!)

Kehä 1: luoksari, ruutu, metskuhyppynouto & seuruu
Kehä 2: jäävät, tunnari, kaukot, ohjattu
Kehä 3: paikkamakuu

Luoksari 8: hyvä
Ruutu 6: lähetys epäonnistui... haahuili vinossa jossain puolimatkassa, mutta kun lopulta sain lähteen, loppu oli hyvä, vaikka haukahtikin (ja saatiin haukkumisesta varoitus ja kehotus rauhottaa koiraa)
Metsku 6: levottomuutta alussa ja haukahdus, muuten Birkeksi hyvä koesuoritus
Seuruu 8½: perus-Birke, kyllähän se osaa... saatiin jopa kehut hitaasta seuruusta, mutta pistemenetykset oletettavasti (melko pienestä!) piippaamisesta ja liiasta tiiviydestä

Ihan kuningasfiilis, kun menin kehästä ulos!
EI YHTÄÄN NOLLAA RÄSÄSELTÄ VOITTAJALUOKASTA!

Jäävät (seiso, istu) 9: JEEEEEE! Nää on vielä se vaikein mahdollinen yhtälö Birkelle! Ennen suoritusta tehdyt vahvistelut/erottelut onnistu.
Tunnari 0: onnistuin taas sössiin tän valmistelureenit tiistaina ihan huolella just ennen koetta... tätä osasin siis odottaa ja jos oltas jotain pinnoja saatu, oisin varmaan hyppiny onnesta päälläni!
Kaukot 0: noh, tämä taas... voi kukkuu. huomio oli muualla, kun käskytin ekaa vaihtoa ja jumitti sitten maihin. neljännen vaihdon teki, viidennen teki väärin. aivan typerä juttu, mutta tietääpä, mitä reenataan - häiriötä!
Ohjattu 7½ (oikea): tiistaina keksi, että merkiltä voi koittaa varastaa kapuloille... näin sitten kävikin. tosin vähän vaan, mutta senverta, ettei kerinny ohjaustani kahtoa, vaan säntäs väärälle. en oikeastaan itekkään tiedä, miten saatiin noin hyvät pinnat...?

Noh, tän kehän jälkeen sitten fiilis vähän kyll laski, mutta toisaalta ekan kehän loistoviba kanto viel tässäkin ja ihan hyvillä mielin menin koiraa palkkaan.

Paikkamakuu 6½: oli kuulemma hiukan vinkunut, hivenen korjannut asentoa, joka oli jo alusta jäänyt vinoksi. lisäksi alun vuoronperäänkäskytys meni hyvin, mutta lopuksi nousi jo vierustoverin käskyllä sivulle
Kokonaisvaikutus 8: luulin, ett ois ollu joku kutonen, joten oon tyytyväinen!

178 pist VOI0, sija 2/3
joukkuekisassa hopeaa

Alokasluokka 

alkoikin sitten vähän etuajassa, mutta mikäs siinä, hyvin ehdin silti. 
Koiria oli 9 kpl ja meidän suoritusvuoro oli toisiksiviimesinä. 

Seuruu 7½: liikkuri käskytti vahingossa vasemmalle oikean sijaan ja sitten korjasi ja minä mokailin enkä ottanut rauhallisesti, vaan häsäsin jotain hätäkäännöstä... Romi jäi ja sitten tuli juoksuosuus, jossa nousi ja kiersi oikealta minun eteen ja lisäkäskyillä takasin seuruuseen. lopun perusasentoa ei ottanut. näistä huolimatta hyvä oli.
Jäävä maahan 8: koska en nähnyt, lähtikö meneen maahan, annoin kaksoiskäskyn
Luoksari 9:  hieno Romps!
Kapulanpito 8½: oli kuulemma 9½ ennenko Romi innostuksissaan haukahti luovutuksen jälkeen
Kaukot 7½: jätössä tartti kaksoiskäskyn maahan, muuten hienosti
Hyppy 7½: hallinta hiukan rakoili valmistelussa, mutta liike muuten hyvä, miinusta siitä, kun sivulletullessa epäsiisti (vaikka käskytinkin väärin - sanoin hyppy enkä sivu - niin hyvin meni!)
Kokonaisvaikutus 8: komentelee minua, mutta tuomari mainitsi, että on varmaan joskus enemmänkin komennellut

152½ pist ALO2, sija 5/9
joukkuekisassa pronssia


KIITOS Pirkanmaan Sennen mukanaolomahdollisuudesta, kaikille kavereille kivasta päivästä, tsempeistä, juttuseurasta, kuvista ja videoista! 

On aika hyvin selvillä, mitä aletaan työstää ja seuraava koe on jo kalenteriin merkattu.
Mutta ensin kahtellaan vielä tämä viikko vähän muita juttuja ja jospa sitten hengähtäs hetken ja jatkas kohti talvikautta... 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Juhlaerkkari

Lauantaina kello soitti aamuviideltä ja lährettiin Äiten ja plikkojen kanssa ajeleen Helsinkiin kohti Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskusta ja rotujärjestön 50-vuotis juhlaerkkaria!

Romin olin ilmoittanu vetskuihin ja Birken oheisohjelmaan kuuluneeseen tokonäytökseen.
Appenzellejä oli ilmoitettu ennätykselliset 68 kpl, joista 66 pääsi paikalle - vaikka kyllä kokonaismäärä varmasti ylitti 70 kevyesti, sillä turisteja oli myös mukavasti paikalla.

Tämä löytyi arkistoista just sopivasti perjantaina...
Taisin olla jokusen sentin lyhykäisempi viimeks ko juhlin! 

Näin monta vuotta siihen näemmä meni, mutta nyt voin sanoa ekaa kertaa nauttineeni koko ihanasta pitkästä näyttelypäivästä ilman ressiä ja jännittämistä.
Oli niin ylettömän mukavaa nährä kaikkia tuttuja joka rodun parista ja päivä meni nopeesti.

KIITOS ja ONNEA viel kerran kaikille!

Ensin oli vuorossa tokoesitys Tiinan ja Kerttu-grossen sekä Johannan ja Rommi-entlen kanssa.
Meidän reenit meni itseasiassa itse esitystä paremmin ja esityksessä Birkkis keksi vähän omiaan ja tuli muutama ihan perusvirhekkin. MUTTA meillä oli rento asenne, korjailtiin tarvittaessa ja pidettiin kivaa!
Taisin ihan jopa punastua, kun kuulin, miten meitä oli ihasteltu ja kehuttu. Mehän tehtiin vaan "ihan perusjuttuja", mutta nyt kun mietin, niin ei me viel reilu vuos sitten kutsuttu ruutua ja ohjattua noutoa "perusjutuiksi"...

Ensin tehtiin lyhyt yhteispaikkamakuu ja siitä ryhmänä jäävät maahan ja seiso ja siitä vielä itselle erityisen hienolta tuntunut yhteisseuruu.

(Kaikki kuvat: Minna Arffman - ISO kiitos viel kerran!)

Asento.

Paikkamakuuseen...



Yhdes synkas...


Yksittäin tehtiin sitten Birken kanssa ruutu (johon löi ensin suoraan maihin ja sitten piti haistella ennen etenemistä perille asti), ohjattu (jossa sama virhe kuin ryhmäjäävissä - istui seisomisen) ja merkinkierto (jossa jäi merkille hidastelemaan, kun yleensä vapautan palkalle mun luo tai stoppaan kierron jälkeen).

"Kiitos"
Jotain oon vissiin osannut tehdä oikein, kun Birken kanssa pystyi liikkumaan alueella (jossei ny pahimpaan ruuhkaan ängetty) täysin ilman hihnaa ja Romikin esiintyi ja otti rennosti, vaikka yleensä on Äiten perään kehässä.
Selvittiin siis ilman ähisemisiä, ressaamisia ja turhaa hikeä koko päivästä ja oikeasti vaan nautin koko tapahtumasta.
Ihana päivä.

Regula Seilerin (SU) saksasta käännetty arvostelu:
"Tyypillinen hyvärakenteinen narttu. Kaunis pää tummilla silmillä. Hyvin asettuneet, mutta suuret korvat. Hyvä kaula-selkälinja. Hyvä alalinja. Hyvin ahdas takaa, astuu ristiin, muutoin sujuva ja tasainen askellus."

Romi esiintyi siis viimeisenä appenzellinä ja kauniisti jaksoikin esiintyä!
Oon tyytyväinen meidän molempien mielentilaan ja yhteistyöhön kehässä, vaikka kyse olikin "vaan näyttelyesiintymisestä", mutta on meillä siinäkin ollut monenmoista haastetta.
Valitettavasti liikkeissä oli senverta sanomista, että SA jäi saamatta, mutta muuten arvostelu on varsin hieno ja oon enemmän kuin tyytyväinen sijoitukseen VET ERI2.

Harmi, etten hoksannu ottaa parempaa palkintoposea siellä kentällä, mutta ukkonen ja väsymys tais tehdä tuloaan ja tuli muka kiirus pistää kamat kasaan...


Ostin SennenShopista jo kauan himoitsemani merkit ja ne löysi paikkansa plikkojen työpannoista...
Tykkään. 

Syys

Viime syksyn otos.