sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Vapaus!

Eilen koitti YHTEISVAPAUS!

... Ja olikin muuten paras aamulenkki aikoihin!
Nyt saadaan alotella toisenlaiset lihashuollot ja kuntouttamiset tuolla lepikossa ja ootellaan myös niitä uimakelejä.

Jos sitä huomenna kävis taas jäljellä ja ylihuomenna kentällä.
Ihan en malttanu, vaan tein Birkelle just pihassa tokoreenit ja ne menikin kyllä ihan pätevästi. Tykkään.

Kevätkevätkevätkevät, kesäkesäkesäkesäkesä <3


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pelloilla kynnetty!

Sunnuntaina korkattiin jälkikausi Hannan kanssa ja heti maanantaina mentiin Pirkanmaan Sennenin peltoreeneihin toisaalle!

Jäljistä lyhyesti:
Birke muistaa viime kaudella löydetyn motivaation ja syömisen ja on yhä huomattavasti tarkempi kuin vuosi sitten kauden alussa. Namitusta pitää kuitenkin miettiä, sillä jos tyhjiä on liikaa, nenä ja vauhti nousee... Täysin namitettukaan jäljen ei tarvitsisi olla, joten pitää kehittää jokin systeemi (joka kolmannelle nami, tmv).
Romi nyt on Romi... Enemmän vauhtia kuin älliä näin kauden alkuun, mutta se oli odotettavissa. Vaauhdista huolimatta (tai siihen nähden) on kuitenkin yllättävän tarkka - voisi olla kulmissa huomattavasi huolimattomampikin tuossa vauhdissa ja jokainen esinekin on löytynyt aikas mukavasti. Jatkossa tehdäänkin aina alkuun piiiiiitkä suora usealla esineellä (saa stopattua ja palkattua ja rauhotettua hetkeksi) ja loppuun sitten kulmaa ja kaarta, kun eka on isoimmat höyryt saatu purettua. Namia Romi saa jatkossa todellakin vain paalulta ja esineiltä - syö kyllä, mutta syöminen katkaisee työnteon kuin seinään ja vaikka siitä itsenäisesti jatkaakin, olisi katkoton työskentely huomattavasti harmonisempaa...

Tarja oli askarrellut esineitä... Huomenna jos pääsisi niitäkin ajaan sisään!

Huomenna alkaa NPKH:n ryhmäreenit, joten siitä tulee plikkojen kauden kolmannet jäljet!
Ja pääsen tutustuun uusiin koiriin ja ohjaajiin - en malta oottaa...

Eilen käytiin Majalla tekemässä todet ja todellakin, kesä tulee!
Kentällä reenasi illan aikana parisenkymmentä koirakkoa - osa uusia ja osa vanhoja tuttuja. Vähän oli vilposaa välillä, mutta ihan loistava iltama silti.
Romppis teki ihan mukavasti, mutta korvat oli vissiin vähä vapaalla, kun käskyn ja toteutuksen välillä oli välillä vähä viivettä...
Birke oli hyvässä vireessä. Viettiä oli ja toki se näkyi sillontällön ääntelynä ja painamisena, mutta yleisellä tasolla keskittyminen ja suorittaminen oli erittäin erittäin hyvää! Kaukot ja liikkeestä maahanmeno toimi loistavasti, luoksetuloa pitää ottaa lyhyemmältä matkalta, niin alkaa valumiset loppua ja noudossa yrittää tarjota eteentuomista, joten suoraan sivulletuloa pitää kentällä vielä vahvistaa (ja lisäksi joo, ääntelee).
Moni juttu on hyvällä tasolla, mutta ei tässä reenattavat lopu!

Tänään Birken leikkauksesta on kulunut 14 viikkoa ja tämä on tällä erää vika POP-kirjotus!
Sillä nyt saikku on virallisesti ohitte.
Hieronnat pitää sovittaa kalenteriin tässä lähiviikkoina ja jumppailuja ja venyttelyjä ja botteiluja jatketaan reenien ja kelien mukaan, mutta ihan pian meinaan päästää plikkoja hetkeksi yhdessä vapaiksi ja katsotaan, miltä meno vaikuttaa.
Kesää ja uimakelejä ootellessa!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kenttäkauden korkkaus!


Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

Heräiltiin kaikessa rauhassa, köllöteltiin.
Lenkin jälkeen kipasin Agrimarkettiin hakemaan plikoille ruokasäkin ja sitten kotiin tappaan aikaa ja oottaan iltaa...

"ME TAHTOAA KENTÄLLE! REEEEENIMÄÄÄÄÄ!"

Eli saatiin kenttäreenikausi avattua!
Aika rauhallisesti mentiin Birken kanssa, välipalkat namia ja vasta lopuksi sai juosta ja vähän taistella patukan kanssa. Huolellinen lämppäys ja jäähdyttely + pasvenit taakse ja botit päälle. Illalla vielä kaikkien koipien venytykset kotosalla.
Ilokseni totean, ettei plikka ole kankea tai muutenkaan kipeän oloinen. Eli paluu reeneihin meni juuri siten, kun uskoin ja toivoinkin!

Itse reeneistä ei ihan suuria raportointeja vielä ole (keskityin molempien kanssa lähinnä siihen, että saadaan homma kulkemaan ja höyryt veks ja pidetään kivaa), mutta Laura antoi kyllä erittäin hyvän vinkin Birken luoksaria aatellen.
Sanon käskyt "tule" ja "sivu" hyvin innokkaasti  ja Birke aloitti liikkeen niin nopeasti, että pysähtyminen oli vaikeaa. Jatkossa pitää siis tasapainoilla tekemällä "tule" -käskystä vähemmän innostava, mutta kuitenkin niin, ettei vauhti ja into kärsi liikaa. Pitää siis muistaa ne läpijuoksutkin.

Pikkuhiljaa alkaa siis PostOperatiivinenPäiväkirja hiljentyä ja keskitytään jatkossa enemmän kuntoutuksen loppuunviemiseen sekä lihashuoltoon.

Kovin malttamattomana oottelen, että saatais jälkikausikin korkattua, mutta nyt näyttää ikävästi siltä, ettei vielä tällä viikkoa päästä tallomaan, vaan pitää keskittyä muihin seuran juttuihin, jotta sinne jäljellekkin sitten päästään...
Malttia, malttia!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Huomenna, huomenna...

Romin kanssa käytiin kerran pyöräilemässä viime viikolla.
Seuraillaan, josko tulisi tavaksi, jos löytyy hyviä reittejä kohtalaisilla alustoilla.

BOTit on olleet nyt taas enempi käytössä.
Kuntoutus on nyt ollut lähinnä lenkkien pituuden lisäämistä, venyttelyä ja hiukan tasapainotyynyreeniä.
Niin, ja tänään...


Että semmoista!
Kauaa ei oltu, eikä Romi ollut vielä mukana villitsemässä.

Romi pääsi omalle rauhalliselle haistelureissulle...

Mutta huomenna... HUOMENNA me mennään kentälle REENAAMAAN.
Toki otan Birkelle lähinnä ruokapalkalla (kierrokset varmaan tarpeeks korkeella jo muutenkin), mutta silti, ME MENNÄÄN KENTÄLLE!
Kahtoo, jos keskiviikkona kerkeis ennen palaveria vaikka jäljellekki, niin sitten ois ihan liikaa nannaa vapaapäiville...
Uulalalaa.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Jälki-Romps

... esiintyy HUHTIKUUN kalenterikuvassa!
Kuvaaja: Sini M.

Ja aiheeseen sopivasti, tänään oli NPKH:n jälkipalaveri.
Saatiin alkavaa kautta vähän hahmoteltua ja vissiin kävi sitten niin, että minusta tuli yksi ryhmänvetäjä, heh.

Romppiainen korkkasi samalla kenttäreenit tälle vuodelle ja varsin virtaisa ja pätevä plikkahan se on!
Täpäkästi seurasi, hyvin jaksoi vaikka palkkailin suurimmaksi osaksi saaliilla (toisinaan tyhjää itteään liiaksi patukkapalkalla ja puhti loppuu varsinkin lämpimällä kelillä). Jäävät (seiso ja maahan) oli tyypillistä Romia - teki hyvin, mutta keksi myös omiaan eli jäi ekassa maahanmenossa kenottamaan pylly pystyssä...
Luoksetulo tuolla pörhiäisellä on vaan upea: KOVAA, napakka jarru & sopivan tiivis. Ihku-Romps!

Ensviikolla alotellaan sitten paremmin ja perusteellisemmin, tää oli tämmöinen lämppäkierros.
Pakko kyll myöntää, että oli se kyllä pitkästä, piiiiiitkästä aikaa aika makeeta olla taas puikoissa ohjaamassa!