Avaimet!

That's right, nyt on käsissäni avaimet KotiKoloon!
Ne kävin hakemassa puoliltapäivin ja sitten suuntasinkin jo aiemmin täyteen sullotun Meganen kohti kämppää...
Keittiötarvikkeita oli muistaakseni 9 paffilaatikon (ja muutaman "irtotavaran" verran), joskin vielä löytyy "sisäänkantotavaraakin". Noh, ne lootat järjestykseen, vaatehuoneessa asunut köökinovi varastoon ja sitte siivoomaan!
Joskus puol neljältä olin kotosalla plikkoja ruokkimassa ja lenkittämässä ja laittamassa murkinaa myös omaan nassuun.

Tältä näytti ekan kerran lähteissä...

Sitten laittelin vielä kaikki muut paffilootat - olivan muuten köökkikamoja painavampia - autoon ja taas se oli aikasta täynnä.
Viiden aikoihin taasen kämpillä ja purkuhommat sekä varastokopin järkkäily suoritettu!

Maritta sitten jo soittelikin, että täältä tullaan ja sitten olikin vuorossa "isojen kamojen" roudaus...
Eli nämä isot käsitti siis laverisänkyni, lipaston, keittiönpöydän ja tuolit, työpöydän ja plikkojen arkkupakastimen (olivat muuten ilmeet melko vakavat, kun hoksasivat, että "Jumankauta, noi kantaa mein murkinakaapin pois!").
Kaikki suju sutjakkaasti, iso kiitos apulaisille!

Ihan varmana ei oo kaikilla näin suloista muuttoapua!
Tässä Marittan beussivauva Heta

Sitten ei ollu enää kovasti isompia kannettavia - tai no, onhan niitä joitain, mutta niit viel sit torstaina vasta - joten nappasin vaan pyyhkeitä ja lakanoita matkaan ja lährin vielä järjesteleen ...
Mirkkukin sitten poikkesi ja autteli järkkäilyissä - mukava oli saada esitellä kämppää ja jutskailla vähäsen!

Mire kokoilee tuolia...

Lattiat ja ikkunat pitää pestä ja tottakai kämppä kaipaa vielä sisustamista, mutta tuntuu omalta, hyvältä ja yllärrävän tilavalta! En malta oottaa, ett pääsen ihan kokonaan muuttamaan, vaikka jo tänpäivän saldo on tosi huikea. Saatiin enempi aikaseks, ko oisin luullu.

Facebookin puolelta löytyy enempi kuvia, mutta laitellaans vielä yksi kuva, josta näkyy vähän enempi tänpäivän lopputulosta:

Ikkunasta näkyy muuten Siwa - aina lähellä!

Samba-rumba, bueno!

Siivous-/muuttokaaoksen keskellä...

Kylläpäs on meinaan viikko menny nopsaan!
Nyt ois enää yksi työilta ja vastahan mie aattelin, että tulossa touhukas viikko, kun sunnuntai on ainoa vapaa. Juu, töiden ohessa on siis tosiaan siivoiltu ja pakkailtu ja suunniteltu ja ...
Ihan hullua aatella, että huominen töitä, sunnuntaina lepoo ja sitte maanantaina saan hakee avaimet! 

Välillä meinaa ihan alkaa oikeesti jo jänskiäkkin...
Ajatukset kääntyy enenevässä määrin pieniin käytännönasioihin muuttoa aatellessa ja tänään tulikin sitten hajettua oikeen kunnon arsenaali siivousaineita ja -vermeitä! Niillä pääsee maanantaina hyvin alkuun ja riittävät sitten viel useammaks aikaa muutenkin.

Sisustuksellisesti oon nyt ihan intoo piukassa.
Eilen selailin nimittäin taasen Tori.fitä ja bongasin - tattararaaaaah! - "tuuletinvalaisimen" eli siis sellaisen kesäkelien vilpostajan, makeen kattopropellin, joita oon pienestä asti ihaillu!

Tämänmallisen, mutta valkoisilla laipoilla...
(kuva googlattu)

En millään meinaa nyt uskoo todeksi, että minun kämpässä tulee oleen sekä amme että kattopropelli! Makeeta.
Kokoajan oon aatellu, että "Juu, teen siitä sitte itteni näkösen" mutta kun joissain asioissa on pakosti joutunu tekeen kompromisseja, niin usko tuohon omaan missioon meinas yhessä välissä vähä horjahtaa. Mutta kyllä, pikkuhiljaa siitä tulee just meidän koti!

Maanantaina ois siis tarkotus mennä siivoon ja laittaa keittiönkaappeihin sisältö. Sitten ystävä tulee kuljetuskaluston kanssa avittamaan ja saadaan isoimmat kalusteet siirreltyä... Plussaa on, jos kerkiin viedä jo pienempiäkin kalusteita sekä esim. vaatteita.
Vapun oon töissä, joten muuttohommia tehdään työvuorojen rajoissa, jos ollenkaan.
Torstaina olis tarkotus viedä kaikkea "elämiseen tarvittavaa", jotta voitaisiin plikkojen kanssa kenties jo to-pe yönä nukkua KotiKololla. Vaan nähtäväksi jää, sillä torstaina ois tarkotus myös käydä Ikeassa ...

Ikea, tuo ihanuuksien koti!
Oon nyt kovasti pohtinut, mitä tarttee ostaa ja missä järjestyksessä. Keittiönpöytä tuoleineen oli korkealla listalla, mutta ne on nyt hoidettu. Soffa/sänky, lipasto, työpöytä, tv-taso ja apupöytä löytyy jo.
Hyllyjä - niitä tuun tarvimaan, mutta tokkopa ostan kaikkia kerralla.
Tästä päästään sitten kylppäriin! Sinne tarttee kaappitilaa (seinille en saa mitään laitella, rei'ityskielto), suihkuverhoo ja kaikenmoista pientä... Eli kaippa se niin menee, että kylppäri ekana kuntoon - näin sopivan ympäripyöreesti ilmaistuna.
Kodinkoneista ei onneksi puutu ko mikro ja astioista oikeastaan vaan paistinpannu.

Tänään sain tietää, että kesälomatoive meni lävitte ja lomailen toukokuun lopulta kesäkuun loppupuolelle. Kyllä kelpaa, sillä pesärakentamisen lisäksi meillä ois vähän kaikenmoista muutakin kivaa suunnitteilla tuohon alkukesään...

Onneks vaan on ystäväisiä, joilta saa apua vähän millon mihinkin probleemaan - koski se sitten kuljetusta, sisustusvinkkejä taikka pientä pintaremppaa!

Etenee, etenee...

Tänään on nyt taas oteltu oikeita askelia kotia kohti!

Jonkinajan pähkäämisen jälkeen menin ja hankin sen mobiililaajakaistan. Ompas nyt heti sitten toiminnassa, eikä tartte olla nettipimennossa.
Ahkerasti oon myös tehny osotteenmuutoksia, mutta postikorttiversiot uupuis vielä. En vaan oo muistanu käydä siinä postilla, blah. Tätä hommaa on helpottanut se, etten tilaa ko yhtä lehteä (Palveluskoirat).
Aiemmin viikolla Äite teki Tori.fistä sen löydön ja tänään kävin sitten ostamassa keittiönpöydän ja kaks tuolia viidelläkympillä - ei lainkaan huono diili!
Lisäks oon sitten pakkaillut. Nyt vihroin alkaa näyttää siltä, että ne, mitä ei ole pakattu, on semmoisia, mitä tuun sitten vaan aukinaisilla laatikoilla ja muovisäkeissä raijaan täältä sinne. Niin, ja sitten on niitä tavaroita, joiden kohtalosta en ole vielä ihan varma... Mutt niitä ny on kohtis vähän kuitenkin.

Isoin muka-dilemma on nyt se, etten osaa päättää, laitanko plikkojen ruusukkeet ja pokaalit yhdelle seinustalle... Toisaalta tykkäisin, mutta toisaalta taas, onko tilaa? Hmmmmm...
Onneks sisustusapua tarjoaa armas ystäväiseni Stinde, jonka meinaan raijata viikon päästä mukaani Ikeaan!

Noh, mitäs plikat sitten?
Birkellä on ollut pari päivää masu sekaisin ja sitä oon hoitanut Canikurilla ja riisi-raejuusto-jauheliha -ruokavaliolla. Nyt on jo kolme pientä ateriaa pysyny sisällä, joten ihan vaikuttas jo hyvältä. Plikka ite taasen on kokolailla oma ittensä, ruoka ja leikki maistuu, juo tarpeeksi jne.
Romi, noh Romppis on Romppis. Eipä mittä kummallisia, reeneihin päästään lähiviikkoina melkoisen harvoin ja kokeet ois tulollaan... Jaiks.

Että tämmöinen vähän tylsähkö postaus tällä kertaa, pelkkää tekstiä vaan...
Heijoo, laitetaan tähän Sipin meille tekemä uusi hieno kevätbanneri:

Onni on oma hovikuvaajadesigneriproo!
(= kiitos Sini M.!)

Viettejä?

NPKH järkkii Korrien Viettiseminaarin kesäkuussa...
Ilmo läks meneen (tietenkin)! ja nyt sitten ootellaan ja jänskitään, irtoisko kuunteluoppilaspaikka taikka jopa koirakkopaikka - ROMILLE. Kouluttajathan valitsevat koirakkopaikoille koirat.

Niin, hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että Birken viettirakenne (aika varovasti käytän tämmöisiä sanoja, kun en asiasta vielä tiedä ko pintaraapasun) vaikuttas kohtis selkeältä ja sen kanssa pystyy pelaamaan nostattamalla ja laskemalla, mutta Romi on sitten vähän epäselvempi tapaus (ainakin minulle).
Siitä sitten päättelin, että kuunteluoppilaana saan varmasti paljon irti ja voin hyödyntää oppimaani molempien koirien kanssa, mutta koska Romin toimintaa en ihan niin kaikilta osin ymmärrä, sen kanssa voisi olla kiinnostavaa ja erittäin opettavaista mennä ihan käytännössäkin kahtomaan...

Muttaniin, tässä on vasta ilmottauduttu halukkaiksi - tulevaisuudessa selvinnee, että irtooko yhtäkään paikkaa, semma kun on kohtalaisen suosittu!

Romi: "Jaa mää vai?"

Ihana kevät!

No NYT se on oikeasti täällä - nimittäin ihana, aurinkoinen kevät!
Tänään nautiskeltiin mettäjuoksuiluista aamusella ja jäin miettimään, mimmoista se sitten onkaan, kun muuton jälkeen mennään isoon mettään ja uskallan päästää molemmat plikat samaan aikaan juoksentelemaan. Eihän kyse siis mistään tottelemattomuudesta ole, mutta koska tää nykynen juoksuttelumettä ei ole kovin iso ja usein siellä kulkee muitakin koiria, oon kokenut paremmaksi vaihtoehdoksi juoksutella plikkoja enemmän erikseen - pystyy helpommin valvomaan yhtä koiraa ja ympäristöä samanaikaisesti. Vaan on ne plikat yhdessäkin toki tuossa juoksennelleet.
Yleisestikin mietin tulevia viikkoja ja sitä, miten elämä muuttuu. Ei ainoastaan muuton myötä vaan ootan ja mietin myös tulevaa kesäkautta - ei tulla pyörimään näyttelykehissä varmaan kertaakaan ja reenit otellaan ekaa kertaa maastojen osalta oikeesti tosissaan molempien kanssa. En malttas oottaa! Yksi muutos on myös se, että hierontahommat jää nyt vähemmälle ja alan tehdä palkkatyötäni ihan täysviikkosesti (aiempaan 2-4 vuoroon per vko verraten) ja sekin muuttaa osaltaan arkea enemmän tai vähemmän.
Muuttoon on muuten enää viikko!

On muuten pitänyt sekin kertoa, että Birken pentujen eka virallinen terveystulos on nyt KoiraNetissä. Eijatuun Willkommen Nikolaus eli Wellu on myös saanut PL-diagnoosin... Eli kolmella kuudesta pennusta (E. Willkommen Nikolaus, E. Wyborg & E. Winterzeit) on polvissa häikkää. Olen niin harmissani tästä, vaan ei se auta.
Tässä asioita pohdiskellessani ja koiramaailman juttuja seuratessani totean kuitenkin, että onneksi PL on melkoisen hyvin korjattavissa. Moni muu vaiva ei ole.
Huokaan ja olen tyytyväinen nykytilanteeseen, plikoilla on kaikki hyvin. Birken "vesihäntäkin" on taasen toennut. Parina päivänähän annoin vähän kipulääkettä, kun lievät oireet palaili, kaippa se nyt on jo ihan oikeasti parantunut.
Ei se ole helppoa, kivaa ja ruusuista (ainakaan aina) tämä koiraharrastus - ottaa, mutta kyllä se sitten antaakin!

Lämmin kevätpäivä Majalla

Noniin, tänään oltiin sitten aamukasista ilta puolkuuteen Majalla organisoimassa, kahtelemassa ja esittelemässä lajiesittelyjä TU:n koirahierojakurssilaisille!
Miten iiiiiiihanan aurinkoista, lämpöistä, keväistä (melkein jopa kesäistä!) oli olla pihalla ja nauttia pikkuherkuista ja eri lajien esityksistä.
Ihan superkivaa ja mukavaa ja opettavaistakin...
Pääsin mm. kyselemään hausta, seuraamaan mestareiden tottista ja kahtomaan ekaa kertaa livenä IPO-reenejä - ite kerroin hieman jäljestä ja sitten osallistuin yleishäslänä ja koordinaattorina vähä siihen sun tähän!

Plikat oli matkassa ja käyttäytyivät ihan mukavasti. Ois pitäny ottaa kuvaa, kun tepastelivat mettikössä sinivuokkojen keskellä...
Pienet todet tehtiin kans. Häiriöö oli jonninverran, eikä plikat siihen reagoineet, hyvähyvä. Ihan parastaan eivät tehneet, mutta hyvin vetivät kuitenkii.

Nyt köllötellään kohtis raukeina ja poskissa kuumottaa päivällä saatu valohoito!
Illan tais vielä kruunata se, kun äite löysi mulle keittiönpöydän Tori.fistä! Tällaisen (tosin mustana) ja kun soitin myyjälle, hän tiedusteli, josko haluaisin ottaa myös kaksi tämmöistä tuolia - tottakai!!!
I love Ikea & I love Tori.fi !

PS. Enää viikko muuttoon...
Oon jo pakkaillut ahkerasti!

Lihashuoltopäivä @ TU

Noniin, nyt täällä makoilee kaksi tyytyväistä kipparahäntää!
Aamulla hajettiin Mire ja Nova-bortsu matkaan ja suunnattiin Tampereen Urheiluhierojakoululle kuulemaan, mimmoista lihashuoltojuttua koirahierojakurssilaiset oli meille tälle vuodelle suunnitelleet. Romi pääsi matkaan, Birke jäi kotiin.

Olipas vaan mukava virkistää muistia, kertailla ja oppia uutta ja terästää vanhoja oppeja!
Päivä oli oikein onnistunut - aurinkokin paistoi oikeen kauniisti.

Teorian lisäksi kahteltiin koiriemme liikkeitä ja keskusteltiin niiden tilasta.
Romia ei hierottu, mutta liikkeensä pääsi sekin esittelemään. Vasenta etusta kääntää ranteesta hieman ja hauikset sekä selkä kiristää - ei tullut yllärinä... Puhuttiin siitä, että hauisjumi voi pahimmassa tapauksessa kroonistua, joten vaivan hoitaminen on hyvin tärkeää. Olen jo hetkosen pohtinut b-vitamiini tai magnesium -kuuria ja kun aiheesta tuli puhe, päätin vihdoin oikeasti tehdä asialle jotain!
Ajoin illalla Kodin Terraan hakemaan tämmöisen purkin:

Hepoillehan se on, mutta ajanee saman asian ja monen oon kuullut koirillekkin käyttävän ...
Josko tämmöisestä löytys vähän erilaista apua lihashuoltojen tueksi.

Mukava oli Romin kanssa reissata siksikin, että Päivi-ope sai nähdä Romppisen monen vuoden jälkeen. Omaa mieltä lämmitti kuulla, että meidän suhde on kehittynyt edukseen, eikä Romi ole enää ihan samanmoinen apina, joka oli silloin kun minä TU:n koulunpenkkejä kulutin. Mwahahahaa!

Huomenna onkin sitten vähän eri kujeet, mutta melkein sama poppoo.

Kevättanssit ja vähän muutakin elämänrytmiä

Hönö-Biibis tahtoo, ett Romppis alkaa painia...

Tänään plikat pisti takapihalla tanssiksi!
Birke siis tapansa mukaan lietsoi Romia painimaan ja Romi lähti silleen puoliksi mukaan. Kivaa tuntu olevan molemmilla, vaikkei ihan samat mielihalut tainnutkaan olla.

Tää viikko on kulunut töitä tehdessä ja siivotessa ja pakatessa...
Semmoset kymmenisen laatikkoa on jo oottamassa KotiKolon oven aukeamista. Lisää on viel tulossa vaikka kuinka. Pikkuhiljaa.

Birken häntä on taas ottanut hieman turhan rennosti.
Vaikka oli alkuviikosta jo ihan normi, tiistain reenien (autossaoottelu illalla) jälkeen on taas sitä lepuutellut. Noh, oon antanut vähän kipulääkettä ja nyt illalla on taas normi, mutta Birkeltä jää nyt viikonlopun autoilut välistä - jos kerran viileessä autossa paikoillaan oottelu ärsyttää häntää, niin ei sitten järjestellä semmosia.
Kyllä se siitä.

Niin, TU:n koirahierojakurssi ja NPKH järkkivät vuosittan lihashuolto- ja lajiesittelyviikonlopun, jota minä olen tänä vuonna organisoinut. Se ois nytten sitten se.
Romppis pääsee autoileen, Birkkis jää kotiin äiten hoidettavaksi. Hyvää tässä on se, että nyt on vapaa häkkipaikka ja päästään Mirkun ja Novan kanssa kulkeen samalla autolla.
Huomenna ois luvassa lihashuoltojuttuja - jännä palata pitkästä aikaa koululle - ja sunnuntaina sitten lajiesittelyitä. Romin piti esitellä peltojälkeä, mutta lunta/märkää/homettahan siellä pellolla on, eli tehdään teoriassa se juttu sit vaan.

Kello soittanee aamulla puol seiska ja kello tulee ny puol yks, joten eiköhän se ois aika koittaa sitä nukkumista... Tänään oli vaihteeksi migreeni, enkä oikeen välittäs semmoista viikonloppuseurakseni huolia!
Nukkunukku siis. Öitä!

Palaveerattiin ja reenattiin

Koitetaampas ekaa kertaa blogata kännykällä!

Tänään oli siis eka jälkipalaveri tulevasta kaudesta ja sitte otettii todet tietennii, ko kentäl oltiin.
Romille sivullaoloa (=oottelua), joka meni paremmin ko luulin, lyhyttä hyvää seuruuta, jäävät maahan ja seiso ja sitte paikkamakuu. Ihan täydellistä meno ei ollut, mutta hyvää tai erittäin hyvää teknisestikin (ainakin mein mittapuulla) ja parasta oli se, että Romin vibat oli hyvät! Poweriakin oli, muttei vetäny yli - hyvä Romps!

Entäs Birke sitten?
Nti saikkulaisella oli kierrokset kaakossa ja antoi kaikkensa. Seuruussa painoi ja piippasi, mutta ah, se tunnetila! On jotain uskomattoman hienoa ohjata koiraa, joka oikeasti RAKASTAA seuraamista! Lisäksi otettiin kaukot, jotka meni alkukankeuden jälkeen hyvin, jäävä seiso sekä henkilöryhmää.
Missä vaiheessa me ollaan Birken kans päästy sille tasolle, että hienosäädetään sivulletulon ja luoksetulon asentoo just oikeaksi hyvän sijaan?!? Noh, niitä siis säädettiin kans.

Kenttä oli sula, mutta routavaurioinen - kevät. En ny malttas oottaa, ett päästään jäljelle! Palaveri on yks askel sitä kohti - tällä kaudella ryhmämme reenipäivä on keskiviikko.

The KotiKolo, vassokuu

Pohjapiirros

Siinä se nyt on - Meidän KotiKolo!
Tänään käytiin siis tekemässä papruja ja kyllä, me muutetaan kuunvaihteessa!!!

Laskin Google Mapsistä, että etäisyyttä nykyisen ja tulevan kotosen välillä on 1,1 km. Juuri silleen passelisti, ettei ny ihan naapuriin mennä, muttei kuitenkaan tarvii läksii autoo lainaamaan ihan hirveän kaukaa. Perfect.
Myllyhaassa majaillaan siis jatkossakin, täällä on meille hyvä.
Kuten jo aiemmin sanoin, yksiö se on eikä mikään lukaali, mutta just passeli meille. Kerroksia löytyypi 3 ja me kivutaan kakkoseen. Oikein hyvä, sillä en tykkää ajatuksesta, että kukaan ois ihan suoraan ikkunan alla.
On minulta pari kertaa sitäkin kysytty, ett kuis meinataan mahtua. Hyvin meinataan. Tilaratkaisuihin panostan sisustuksessa ja - ennen kaikkea - ei ne koirat neliöistä elä. Kotona ollaan, nautitaan toistemme seurasta ja rentoudutaan ja hierotaan niitä harmaita aivosoluja tarpeen tullen. Ulkosalla lenkkeillään, pyöräillään, juostaan pitkin mettiä ja tottakai reenataan. Ei siinä kotona tarvi sitten huushollia ympäri juosta. En mie tänne kolmatta koiraa ole ottamassa tai ottaisi, mutta me mahrutaan Romin ja Birken kanssa oikeen mukavasti.

Vakuutukset, sähkösoppari ja sen semmoiset on jo hyvällä mallilla setvittyinä. Nyt aletaan pikkuhiljaa miettiä, suunnitella ja pakkailla ennen virallista muuttopäivää (hyvänenaika, siihen on vaan inan reilu 2 viikkoa!)...
Mutta tää ilta jatkuu hyvien uutisten ja Tapparan voiton jälkeen näin:

Telkkarista tulee siiperin seuraksi Bond-leffa vm.'83!

Heihei paskakauluri!

Tötterövapaa, väsy ja onnellinen

Tänään käytiin poistattamassa Birkkisen tikit - JEE!
Nyt plikka on rennon onnellinen ja väsy... tuossa nytkin nuokkuu silmä ristissä, kun on muka pakko koittaa olla hereillä. Voi toista.

Tänään on hoidettu asioita ja lepäilty, huomenna palaveerataan ja reenataan!

"Askartelin"

Jepjep, liikaa innostusta, liian paljon vapaa-aikaa?
Noh, olisi asioita montakin hoidettavana, muttakun sattui olemaan sunnuntai...

Tuommoisen siis aattelin KotiKolon oveen!
Kun ei siihen miljoonaa eri lappua halua ja "ei mainoksia" (kun en halua turhaa postiluukun kolkutusta, enkä tee niillä mainoksilla mitään) - kyltti ois kiva, jossei se ois mikään hapan ja yrmeä ja epäkohtelias.
Niin, tuossahan ne tulee kaikki esille - löytyy pari koiruutta, ei tartte omin luvin sisälle yrittää ja kiitti, me ei tartteta mainoslehtiä.

Jos ny menisin pikkuhiljaa nukkuun, huomenna on aikanen herätys, ko Birkkiksen tikit poistetaan (ei kauluria, jee!)...

Hmm, hmm, hmmm....

Eilen sain todella mukavan puhelun töihin!
Onneksipas satuin olemaan tauolla - muulloin en olisi pystynyt edes vastaamaan, aika sattuma sekin.

Niin, se asuntovälittäjähän sieltä soitteli ja ilmoitti, että vuokranantaja oli valinnut meidät!
Huomenna (tai ylihuomenna viimeistänsä) menen laittamaan nimeä paperiin ja sitten alkaakin ihan oikeasti tapahtua...

Ennen nimmaria en (vieläkään, hähähää) suostu enempiä paljastamaan, mutta kyseessä on siis kerrostaloyksiö tästä melko läheltä ja ulkoilumahdollisuudet on hienot - juuri passeli meidän KotiKoloksi siis!

Askel kerrallaan...

... etenee matkamme kohti omaa KotiKoloa.
Tänään on käyty (tai no, minä kävin, ei toki plikat) kahtomassa sitä yhtä kämppää ja laitoimpa myös asuntohakemuksen sitten samantien menemään.
Ensviikolla pitäs kuulemma saada tietää, ketä hakijoista onni potkaisee.

Elämme jännittäviä aikoja.

Kaavio 2013 vol.2

... vai oliko se edellinen BH-kaavion läpiveto viime vuoden puolella?
Noh, if that'd be the case, otsikon pitäs olla vol.1 - you do the math!

Tänään päästiin siis kuukauden tauon jälkeen BH-reeneihin - tosin tultiin myöhässä ja otettiin omat touhut vasta ryhmäreenien jälkeen. Mutta taas tuli pohdittua kaikenmoista tekniikkaa, kun seurasi muiden reenejä, se on niin usein kovin antoisaa.
Muttaniin, me otettiin vasta lopuks, koska halusin ottaa Romille sen BH-kaavion, eikä niin pitkä koko kentän reeni ihan mene yksiin muun porukan kanssa (kenttä jaettu kolmeen osaan, jolla reenitään pienryhmissä koira kerrallaan).

Omat fiilikset oli hyvät, joten aattelin, etten varmaan kovin pahasti saa hommaa omilla viboillani möhlittyä. "Henkilöryhmä" otettiin ilman ihmisiä ja ilmo sekä paikkamakuu jätettiin veks - halusin nimenomaan kahtoa, missä kohtaa kaaviota alkaa rakoilla, mikä, miten ja kuinka paljon.
Kuten monesti tokokokeissakin, vähän yllättäen hihnaseuruu oli paljon huonompaa kuin vapaana. Pitkä suora oli aika laamailua, mutta kontakti muuhun tahtiin nähden hyvä ja heräsi sitten kyll vauhdinvaihdoissa. Erityisesti hidas seuruu meni nappiin sekä hihnassa että vapaana. "Henkilöryhmässä" jätättelee, pitää siis sitä taasen ottaa reenerepertuaariin.
Vapaana seurasi muuten tosi mukavasti, mutta "välisuoralla" tais joku haju tms viedä ja jouduin kutsumaan uudestaan sivulle - jonne kyllä tuli heti ja oikein hienosti. Harmillinen, muttei katastrofaalinen virhe.
Istumisliikkeessä stopattuani nenu meni maahan eikä perusasennosta tietoakaan... Tätä pitää siis otella, tai osaahan se, mutta muistuttaa, että tulee sanktio, jos nenu vie koiraa.
Maahanmeno ja luoksetulo muuten aivan loistavat, mutta törmäsi hieman ja perusasentoon ottaessa jäi puolitiehen ja haukahti. Itse luoksetulon viime metreillähän on usein haukahtanut, nyt oli siinä hiljaa, mutta ääni pääsi sitten sivulleottaessa.

Itelle jäi kyllä todella hyvä fiilis!
Nyt voi hioa tiettyjä juttuja pienissä osissa, ottaa ilmoa ja henkilöryhmää ja sitten sitä paikkamakuuta...

Lisäksi Romppis pääsi moikkaamaan mörköään Eijaa ja muuten seisoksimaan ihmisryhmän keskelle. Se olikin muka ihan outoa ja piti aluksi vierastaa. Mitenkään erityisesti ei Eijaa kuitenkaan pälyillyt, muttei kyllä häneen vieläkään myöskään luottanut.
Hetken päästä seisoksi ihan kohtis normistikin jo siinä, kun alkoi hoksata, ettei tapahdu mitään, vaikka on reenivermeet ja erityisesti, jos tylsyyttään koittaa purkaa haukkumalla. Tylsää ja kummia tyyppejä ympärillä, voi Romppis ja sen ihmeelliset aatokset...

Kapulalikat

Ajatuksia

Tässä asioita miettiessä ja suunnitellessa tulee väkisinkin ajatelleeksi, mitä tuleva vois tuoda tullessaan...
KotiKolo on pyörinyt kovasti mielessä ja uskoisin, että tän viikon loppuun mennessä tiedän siitäkin aiheesta taasen hieman enemmän.
Kuten sanottu, peukuttaa saa.

JOS tämän kämpän kanssa tärppää, niin kovin kauaksi ei tarttis muutella. Tämä on hyvä erityisesti siksi, että voisin jatkaa auton lainaamista mm. reeneihin pääsemiseksi. Sillä olen senkin päättänyt, että vaikka budjetointi hieman muuttuskin, niin reeneissä käydään silti! Vaikka tottakai muuttohässäkkä vie automaattisesti aikansa, niin en aio tinkiä reenitavoitteista. Jos se meinaa sitä, että käydään reeneissä myöhään illalla taikka aikasin aamulla, niin so be it!
Täytyyhän sitä sopeutua siihenkin, että palkkatöitä tulee paiskittua kovempaan tahtiin, joten lenkit ja reenit ei varmaan siltäkään osin tule ajoittumaan ihan samoin kuin nykyänsä.

Oon myös miettinyt Birken polvia, jotka on nyt olleet lekurinkin mielestä niin hyvät, että väläytteli sitäkin mahkua, ettei vasenta ehkä tarvis operoida...
Romin tarina (vasen pitää leikata, oikeaa toiv ei - kahden vuoden päästä oikeekin tarvi) laittaa miettimään. Oikeaan polveen oli ehtinyt tulla vähäinen rasitusmuutos, muttei se vaikuta meirän eloon mitenkään, kun polvi korjattiin sitten kun sille oli tarvetta. Nyt eletään Birken kanssa normisti ja kahtotaan sitten syksyllä, mikä on vasemman polven tilanne. Jos tarvii leikkoo, leikotaan, jossei niin sitten ei. En enää siis ole ihan niin ehdottomasti sillä kannalla, että polvi leikotaan jokatapauksessa varuiksi. Kahtotaan tilanteen mukaan ja käytetään sitä maalaisjärkeä.

Ensviikolla tapahtuu kans!
Maanantaina tikkienpoisto, tiistaina palaveerataan jälkiporukan kanssa tulevasta kaudesta (hiiii!) ja viikonloppuna on sitten organisoimani Tampereen Urheiluhierojakoulun ja NPKH:n lihashuolto- ja lajiesittelyviikonloppu. Romin piti päästä siellä ajaan ekat jäljet, muttei tällä lumitilanteella paljon uskalla toivoa.

Reenitaukoa on nyt tullut aika luvattoman kauan, mutta tänään tehtiin ihan jees mettäreenit Romille.
Tänään en pääse kentälle - Birke ois joutunu jäämään yksin kotiin ja tiedän jo polvisaikun ajalta, että huutamaan se ois jääny, ko ois nähny, ett Romi lähtee REENEIHIN eikä hää pääse - mutta torstaina monen monen viikon tauon jälkeen pääsis BH-reeneihin. Siellä ois tarkotus ottaa ryhmäreeniä ja loppuun katsastaa, mitenkäs se kaavio kulkis.

Vielä ei uskalla huokaista, mutta aika jännää ois aatella, että me voitaisiin pian asustella ihan iteksemme...
We'll see.

Sterkattu saksalainen

... ei ole mielestään enää lainkaan toipilas!
Eilen puolitin kipulääkemäärän, eikä ole vaikuttanut menoon millään lailla. Dolagista on vielä tälle ja huomiselle, sitten loppuu lääkitys.

Köllöttäjä...

Meno on rento ja onneksi kauluri ei aiheuta Birkessä mitään stressiä, vaikka mielellään varmaan oiskin vaan ulkona ja sisään tullessa yrittää puikahtaa eteisestä kaulurin ohi.
Lenkkeilty ollaan nyt parina päivänä tässä pihapiirissä semmoisia 10-15 asiointi- ja haistelureissuja. Mettään mentäessä plikka mielistelee ja elehtii ihan siihen malliin, kun oisin päästämässä sen vapaaksi. Eheeeeih, eijei vielä.

Tikkirivistö, pop5

Haava on tosiaan siisti, eikä ole vuotanut tai päässyt muutenkaan likastumaan. Sitä on pakko kyll vielä hehkuttaa, että kertaakaan ei Juhan tikkauksissa ole ollut mitään valittamista - haavat ei ole kummallakaan plikalla vuotaneet oikeastaan lainkaan ja tikkirivit aina olleet muutenkin todella siistit.

Meillä kulkee siis "toipilaan" osalta oikein mallikkaasti!
Tikit lähtee veks ens maanantaina ja sitä kyll jo vähän ootellaan...

Jännän äärellä?

Hmm, hmm, hmm.
Huomenna ois tarkootus soitella (ekaa kertaa elämässäni) asuntovälittäjälle! Tunnollisena tyttönä aiheet ja kysymykset on tottakai jo listattuina...

Niin, jossei joku nyt siis vielä hoksannut, niin tässä on kyse siitä haaveissa siintävästä "omasta Kotikolosta". Yksi söpö pikkuinen vuokrakämppä on bongattuna ja asioita pikkuhiljaa laiteltu rullaileen. Selvillä vesillä ei lähimainkaan olla, vaan mutkia on matkassa useampi.
JOS nyt kuitenkin ajateltaisiin ihan über-positiivisesti ja kaikki menis ko Strömsöössä, niin muutto voisi olla ajankohtainen jo enskuussakin! Aaapuva.

Oon innoissani, mutta kyllähän tässä tuppaa vähä kauhistuttamaankin välillä. Normaalia kuulemma.
Sisustustakin oon jo miettiny (kenties enempi ko laki sallii), joten uskoisin, että JOS sen kämpän saan, niin blogiin saattais tulla vähän juttua myös 'Projekti Kotikolosta'.
Äh, oikein ootan semmoisia postauksia... Ja juu, myönnän. Oon nyt - tapani mukaan - taas niin fiksoitunut siihen asiaan, joka mielessä pyörii, että pettymys tulee oleen poskettoman suuri, jossei homma meekkään putkeen. Vaan iteppä kärsin sitte senkin. Ois toki kiva, jossei kovasti tarttis kärsiintyä.

Ja - ennenko kukaa alottaa sitä mahdollista kyselyrumbaa - ilmoitan, ettei infoa tule tän enempää tippumaan ennenko on oikeasti jotain konkreettista kerrottavaa.
Sen paljastan, että kyseessä ei ole mikään iso lukaali, vaan meille passeli, sijainniltaan hyvä kolonen.
Peukuttaa passaa!

Nyt loppu juoksentelut!

Saksalaisen satelliitin paluu... 

Jeps. Eli eilen Birke pääsi/joutui toisen kerran leikkurin veitsen alle... Tosin tällä kertaa ihan rutiinitoimenpiteen vuoksi. Birke siis sterkattiin, ja - koska minulta on asiasta kysytty, niin tarkennan vielä - kyllä sieltä vietiin ihan koko helahoito, eikä pelkkiä munasarjoja.

"isosisko" valvoo... Nää on näit ekoja kuvia kotoa, kun kanyylitassussakin vielä teippi.

Hyvästi siis hormoonihuurut, hormonaalissidonnaiset polviontumat ja takaraivolla yhä asusteleva epäilys siitä, poikiiko valeraskaudet huonolla tuurilla isompia ongelmia...

Vein Birken Raholaan kahdeksaksi ja hieman ennen puol ysiä plikka oli viimein unessa. Birke kun oli sitä mieltä, ettei reiteen tökättävät rauhotuspiikit oo mukavia. Siis yhtään Birke ei pakita, pärise tai luimi, mutta kyykistyminen piikittämisvaiheessa on ihan tehokas keino estää hommaa hoitumasta. Mie pidin päätä, yksi hoituri laittoi piikkiä ja toinen esti Birkeä kyykkäämästä ja onnistuihan se. Heti tämän jälkeen Birke moikkasi hoiturit ihan kuin ilmoittaakseen, että "Hei, en kanna kaunaa, mutt jos seuraaval kerral ei tehtäs tota?".
Koska emäntä on aina hieman huolissaan - oli syytä tai ei - niin tuntuihan se 5-6 h odotus aika pitkältä.

Koska Birke kipeänä ja lääkehuuruissa pörrää Romille, päätin tällä kertaa ottaa Romin hakureissullekkin mukaan, jotta Birke haistaa ja kuulee Romin jo autossa ja mennään sitten yhdessä kotiin sisälle. Poikkesin Makuuniin hakemaan illaksi viihdykettä, sitten Raholaan käppäileen äiten ja Romin kanssa (noh, tein jopa pari pientä tottisliikettä) ja tappaan aikaa ELL-aseman soittoa ootellessa...
Joskus kahden ja kolmen välillä soitto tuli ja suunnattiin Birkeä hakemaan!
Vaikka kerkisin pariin otteeseen jo miettiä, olisiko Romin autossaolo plussa vai iso miinus (jos Birke aloittaisi pöllymöykän heti Romin kuullessaan), mutta oikein hyvä ratkaisu se oli! Kotiintulo sujui huomattavasti rauhallisemmin kuin polvioperaation jälkeen ja koko illan aikana Birke pörräsi Romille hyvin vähän - ainoastaan silloin, kun Romi meni liian likelle takapäätä, ihan aiheesta siis.

Piippaaja-Biibis

Niin, itse operaatio meni hyvin, haava on siisti ja tänään on jo hyvin rauhallista menoa... Mutta eilisilta oli eri maata.
Kuten aina tämmöisissä, se eka ilta ja yö on pahimmat. Tokkura ja kipu, ei mikään kadehdittava yhdistelmä. Ilta meni siis piipaten, vaeltaen ja huomiota/turvaa hakien. Iltalääkkeet kun alkoi vaikuttaa, niin meno pikkuhiljaa rauhottui ja itse yö meni jo ihan suht rauhallisesti.

Tänpäivänen kuva - Birke kiipesi soffalle heti kun silmä vältti...

Tänään ollaa ulkoillessakin jo selvästi reippaampia (tosin toki tehdään vaan pakolliset ulkoilut tuossa pihassa) ja kotosalla köllitään rauhallisesti ja piippaamatta.
Ruoka maistui jo eilen, vettä pyydetään janon iskiessä eikä pissat ja kakat aiheuta mitään ongelmia.
Tänään levätään siis kaikki ja kerätään voimia. Itselle on iso helpotus, kun eilinen on jo takanapäin. Vaikka osasin ennakoida menon aika hyvin, niin on se silti omalla tapaansa sydäntä riipivää, kun toinen ei voi istua, ei oikein maatakkaan, jalat ja kroppa väsyy ja pitää vaan vaeltaa ja piipata. ONNEKSI se ei kestä tän kauempaa ja ONNEKSI tämä operaatio ei yhtä paljon kuntouttamista kuin nuo nivelten operoinnit...

Nyt on taas yksi etappi saavutettu.

Huhtikuu - kevätkuukausi!

Nti huhtikuu, ROMI

Miia Toivosen hieno otos Romista viimevuoden SennenMestiksessä!

Tykkään tästä kuvasta TODELLA paljon - se on yksi motivaatiokuvistani. Monestakin syystä.

Yksi tärkeimmistä lienee se, miten polvioperoitu koira suorittaa puhtaasti, mielellään ja hienolla ilmavaralla tokoesteensä. Enempää en tältä osin vaadi ja olen todella iloinen sekä ylpeä.

Ostoslistaa

Ostoslista tulevalle kaudelle:
Käsitelty aiemmin myös tässä...

• JÄLKIPAALU (1 kpl) - hankittu molemmille!
• (Romille) TYÖPANTA
• MERKKAUSKALKKIA
• GRIPPILIINA
• PELTOESINEITÄ (2-3 settiä) - varattu Kymppikoirasta!

Jospas sitä tuossa enskuun aikana ois sit viimein se ootettu päivä, kun ajelen Kangasalle vähän shoppaamaan... 

Tuota Romin panta vs. valjaat -asiaa oon pohtinu oikeestaan koko talven. Koska ilmaisu jää helposti jäljelle toiseksi, niin en halua vaikeuttaa sitä valjailla (Romihan ei siis pidä valjaista ja niissä istuminen ja - saati makaaminen! - on sille hyvin epämiellyttävää), joten pannasta ajatan. Aiemmin on ajanut ihan ketjupannasta, mutta ergonomian takia haluaisin sille leveämmän ja pehmeämmän pannan jäljelle. Sellainen leveä, pehmeä nahkainen olisi hakusessa. Kuulin asiaa pohtiessani siitäkin, että leveä panta saisi Romin siirtymään saaliille, mutta koska mielleyhtymä 'pelto = ah, ihanaa jälkijälkijälki' ei ole koskaan ollut Romille epäselvä tai leveää pantaa en ole sille koskaan saalisviettiin sen ihmeemmin yhdistänyt, en jaksa uskoa, että tällainen ongelma meille vastaan tulisi. 

Esineitä ois helppo tehä itekkin, mutta koska en ole mikään askartelija, niin päästän itseni helpommalla ja ostan pari settiä ihan varsinaisia esinekokoelmia - täydennystä tullee sitten millon mistäkin tarpeen mukaan. 

Liina, liina, liina... Tahtoo oman hienon grippiliinan! Jesh, ootan sitä... (mitennii materialisti?)

Merkkauskalkki! Hyvästi näkyvät Birkenvihjeet, hellou selkeät pienet merkit maassa.

Lisäksi oottelen todella paljon sitä, että pääsen käyttämään Sports Trackeriä jälkien mittauksiin... 

Jeejeejee, kohta on kevät! Kohta pääsee pellolle!