Kaksi vuosikymmentä

Taas pistää herkäksi ja miettimään... 

Muistan tiineen Cina-emän ja muistan visiitit pentulaatikkoon. Muistan huoleni, kun Zita oli kerran nuorena kipeä. Muistan iloisen ohjuksen, joka oli pohjattoman ystävällinen kaikille, jotka me hyväksyimme. Muistan vanhan koiran, koulukaverini, ja sen miten aloin ymmärtää, ettei aikaa enää ole kauaa. 
Muistan viimeisen matkan, oikean ratkaisun, rauhallisen unen, pohjattoman surun ja ikävän.

Minkälainen outo sattuma, että piirsin kerhossa kuvan Äidistä, minusta ja koirasta, jolla oli kippara häntä (kuin Hopeanuolella), mutta luppakorvat. Ja tällainen koira oli Äitini hyvällä ystävällä Eijalla. 

Kiitos Äiti ja kiitos Eija. Kiitos Zita. 

3 viikkoa poppia

Kevät tulee! Vielä kolmen aikoihin oli ihan valosaa!

Romppiaisen kanssa käytiin tänään siis mettikössä samoilemassa. Ja pakko se on sanoa, tuo mettä on hieno, tilava ja kaunis!
Sai koppa levätä ja tuulettua, kun vaan talsittiin kaikessa hiljasuudessa (noh, jossei lasketa Romin innonhaukahduksia) eteenpäin.

Birken leikkauksesta tuli tänään 3 viikkoa täyteen.
Juttelin Juhan kanssa, kun Birkellä on vielä levon jälkeen ontumaa (josta vertyy muutaman askelen jälkeen), mutta hää oli samaa mieltä kanssani. Johtunee ihan vaan rappusten asettamasta rasitteesta.

Siinä sitten kun pohdin, tajusin, ettei Birkeä olisi tarvinnut vielä männäviikolla edes lenkittää - pelkät rappuset oli jo paljon.
Joten nyt alkavalle viikolle ei lisäillä liikuntaa, vaan jatketaan niillä pikkulenkeillä kerran päivään.
Toivottavasti mennään kuntoutuksessa eteenpäin, eikä lääkitystä tarvitsisi jatkaa enää ihan ylettömän pitkään...

Mutta hyvä siitä vielä tulee. Pitää vaan jaksaa edetä rauhallisesti.
Kevättä kohden...

Hieman liikaa, hieman liian nopsaan...

Ensimmäinen viikko kuntoutusta takana ja vaikka voin monelta osin sanoa olevani erittäin tyytyväinen, ei viikko ihan kommervenkittä silti mennyt.
Aloteltiin siis n. 10 min pikkulenkeillä kahdesti päivässä sekä pienillä jumpilla. Keskiviikkona alotettiin ja hyvin meni, mutta perjantaina sitten oltiin jo innostuttu liikaa ja varsinkin illalla rupesi levon jälkeen huomaamaan ontumaa (josta toki vertyi) ja kankeutta. Venyttelytkin jäi pariksi päivää, eikä asiaa varmasti auttanut se, että pe-la olin iltavuorossa, eli Birke sai iltalääkkeen vasta puoliltaöin.
Sunnuntai otettiin levon kannalta ja heti alkoi ero näkyä.

Eilen ja tänään tehtiin siis vaan yksi 10 min lenkki - se kun käy tosiaan reenistä jo tuo pissareissulla käyminen, kun kahdesti kipuaa (hyvällä tekniikalla muutens!) nuo rappuset. Jumpissa otettiin myös lähinnä vaan muutamat koukistelut.
Kyllä se vaan niin on, että vaikka tässä jo neljättä rundia mennään, niin eipä sitä vaan aina osaa olla kokoajan objektiivinen ja "ajan hermolla", vaan pitää muistaa tehdä pieni kriittinen tsekkaus päivittäin.
Mitään peruuttamatonta ei onneksi olla aikaan saatu, vaan edetään nyt hitaammin, niin hyvä tulee.

Äite (joka on lähihoitaja) kävi tänään meitä moikkaamassa ja laittamassa Birkelle tokan Cartrophenin. Sujuu, kun on oikeet otteet!

Iibs & Pomps

Mitäs sitten muuten kuuluu?
Emäntä päätti viikko sitten alkaa laittaa elämäänsä vähän enempi kuosiin; normalisoida unirytmiä, syödä paremmin, liikkua enemmän - sitä sensemmoista. Mukavalta on tuntunut!
Paino jo tipahtanut vähän, ehtii ja jaksaa paremmin ja tuntuu olevan paljon paremmalla päällä töissäkin ja ressaa vähemmän. Tykkään.
Kohta läksitään vielä Romppisen kanssa iltalenksalle, vaikka vähän kylmä tuuli tuolla onkin...

1/6 ?

2 viikkoa leikkauksesta, ennen aamun kipulääkettä.

Meno on siis ihan mukavan oloista tänään!
2 viikkoa leikkauksesta eli oletettu 1/6 kuntoutuksesta takana.

Ei tehnyt liukastelut isompaa hallaa ja raput on tänään kuljettu oikein hienosti ja varovaisesti. 

Lääkitys on puolitettu ja tehtiin eka pieni lenkki pihapiirin ympäri. 

Plikat oli myös yksinänsä ja Birke oli tutun naapurin mukaan alkuun pitänyt jotain omaa konserttiaan... Kun tulin asiaa tarkistamaan, ei mitään kyllä enää kuulunut, eikä kuulunut sittenkään, kun tulin kaupasta kotiin. Toivottavasti johtui nyt vaan jostain väärästä rutiinista (lähdin muka kiiruulla), eikä toistu enää. 

Romppis pääsi päivällä metikköön tuulettumaan.

Nautiskeltiin kauniista talvipäivästä.

"WA-OOOOOOUR!"

Lenkkien jälkeen plikat saikin sitten BOTit niskaansa.

Agrimarketissakin tuli käytyä hakemassa nappulaa ja nivelravinnetta. 

Ei nyt oikeen meinaa ajatus kulkea, päivä on ollut odotettua vaiherikkaampi... 

Yritän kumminkin rauhottua pikkuhiljaa.

Tikkienpoisto & kontrolli

Noniin, nyt on tikit poistettu ja kaulurinpaskiainenkin tarttis enää yöksi laittaa, jottei kutisevaa haavaa pääse liiaksi kuopsuttelemaan...

Polvessa on kaikki hyvin.
Eka Cartrophen laitettiin - vaikka Birke oli hoitajan kanssa asiasta kyllä hiukan eri mieltä - ja seuraavat sitten about viikon välein. Lenkkeilyä saa aloitella pikkuhiljaa ja BOTtia saa alkaa käyttää ihan samantien.

Kipulääkeannos tiputettiin puoleen, mutta koska - varovaisuudesta huolimatta - Birke onnistui saamaan liukastelusätkyn puolivälissä portaikkoa, kun tultiin takas kämpille, ja jalkaan taisi hiven sitten kuitenkin sattua, kun levon jälkeen oli ensin hetken kolmijalkainen ja hetken vielä ontui ennenkuin vertyi, annoin nyt vielä illalla kuitenkin kokonaisen Dolagis -pillerin.
Rappusissa pitää varoa, mutta jostain syystä Birke paineistuu, jos olen rappusissa liian likellä, joten tämä on hiven haasteellista... Mutta kyllä rytmi löytyy!
Emäntä sai tuosta ontumasta aika slaagin, mutta rauhotuin onneksi, kun hetkenpäästä kutsuin Birkeä nousemaan levosta uudestaan ja vaikka plikan käynti oli vähän kankeaa, niin semmoisen venytyksen teki noustessaan, etten jaksa uskoa, että mitään sen isompaa pääsi käymään.

Eli KotiKololla ollaan taas.
Eka kuntoutusajan etappi (kontrolli) ja eka säikähdys koettu.
Emäntä yrittää nyt rauhottua ja nauttia siitä luksuksesta, että saan nukkua yöni SÄNGYSSÄ lattialla olevan patjan sijasta...

Biib kuopsuttaa. Leikatulla jalalla. Sängyssä.

Pieniä suuria juttuja

"Kun eivät kerran vaatimuksistani huolimatta vie lenkille, niin teen sitten ainakin oloni mahdollisimman mukavaksi..."

Ei videota tällä kertaa.
Yritän otella niitä suurinpiirtein viikottain, niin on selkeämpi seurailla.

Birke on nyt jo jokusen päivän ollut sitä mieltä, ettei pissareissut pihaan enää riittäs, vaan pitäs päästä lenkille! Pientä leikkiinkutsuntaa on myös ollut havaittavissa, mutta onneksi uskoo kuitenkin tosi hyvin, kun kieltää ja rauhottaa. Ainut, missä menee kierrokset kaakkoon on se, kun tullaan jostain kotiin - silloin tulee ilontanssi ja meinaa jopa hyppyyttää...

Etupäätään Birkkis on venytellyt jo jokusen päivän ja nyt tänä aamuna tapahtui se, mitä olin jo vähän odottanutkin - myös takaset venyi hienosti suorina taaksepäin.
Niin ja asiointien jälkeen pitää jo kuopia, oonkohan sen jo tänne kirjoittanut?

Eilen aloiteltiin myös kuntoutusta.
Ihan varovaisesti toki - pieniä koukistuksia ja ojennuksia ilman ääriasentoja. Ei ole enää kivuliasta, kuten vielä viikko sitten.

Ulkoillessa Birken käynti on minun silmääni puhdasta ja raviaskeleetkin (joita plikka aina ehtiessään muutaman ottaa ennenkuin himmaan) aika kevyitä, mutta pieni notkahdus tulee kyllä herkästi leikatulle puolelle, minkä vuoksi ravia rajoitankin.

Kaikenkaikkiaan olen yhäkin erittäin tyytyväinen.
Innolla ootellaan tiistaista tikkienpoistoa (ja kaulurista eroon pääsemistä!) ja kontrolliakin oottelen sangen positiivisesti, vaikka tiedän, että viimeistään maanantai-iltana alkaa kuitenkin jännittää.

Viikko operaatiosta

Niin se mennä hurahti viikko...
Birke on mielestäni toipunut hyvin. Tänään annettiin aamusta viimeinen antibiootti, särkylääkkeitä annetaan yhä aamuin illoin. Lisäksi olen nyt antanut Birken kasvattajan lähettämää homeopaattista Arnicaa, jonka pitäisi vaikuttaa nivelkipuja helpottavasti sekä parantumista edistävästi.

Noh, koska se viikko meni jo, niin se meinaa, että minun talvilomakin meni jo.
Ihan hirveän levännyt olo ei kyllä ole, vaikka kohtis helposti tämä on tässä mennytkin.
Tänään iltavuoroon ja huomenna aamuun. Perjantaina lyhkäsempi vuoro ja viikonloppu sitten taas vapaa, mikä on ihan mukava kuitenkin.

Muttaniin, Birke liikkuu vaivattomasti ja nyt ei enää meinaisi käynti riittää, vaan pyrkii kevyelle raville. Tätä rajoitan, sillä en halua liikaa rasitusta, eikä ravi ole täysin puhdas, vaikka hyvältä nekin näyttää.
Onneksi malttaa kuitenkin käppäilläkkin, kun asiasta kerran pari huomauttaa.

Tässä juuri kuvattu video (aamulääkkeen jälkeen):

Pop4

Paita & Peppu

Kohtis rauhallista on meno yhäkin.
Romi vuoronperään hoivaa ja ärsyttää Birkeä.

Jalkaa toipilas käyttää jo aikas hyvin.
Eilenillalla säpsähti unesta vissiin vähä äkkiä pystyyn ja jalkaan vähä tais sattua. Pihalla pitäs mennä jo nopeesti ja pari kertaa on jo vahingossa yrittänyt alkaa oikeella jalalla rapsuttaa korvantaustaa.
Tänään yritti myös ekaa kertaa nojatuoliin Äiten syliin.

Yöt menee rauhallisesti - Romi nukkuu Äiten kanssa toisessa huoneessa ja jos Äite lähtee aamulla töihin, Romi nukkuu sitten BOTti päällä omassa kevythäkissä patjani vieressä. Tämä on pakollinen ratkaisu, sillä aina kun silmä välttää ja Birke sallii, Romi yrittää "hoitaa" haavaa...

Eilenillalla väääääääääsytti!

Varovaista koukistusjumppaa koitin eilen, mutta sekin oli vielä selvästi kivuliasta, joten tehdään, kuten viimeksikin ja alotellaan jumpat vasta sitten, kun tikit on poistettu.

Tässä vielä tänpäivänen videonpätkä (jota oli muuten aika vaikea kuvata, kun neiti ois keskittyny lumeen tai yrittäny alkaa leikkiä jotain):

Pop2

Pop2 - kaksi päivää leikkauksesta meno on tämmöistä...

Eilen ei tullut kirjoteltua, sillä emännän jännitys laukesi sitten vähän tavallista äkäsempänä migreeninä. 

Mutta kerrottakoon, että jalkaa käytetään kokoajan enemmän ja paremmin, mutta vielä hyvin kevyesti tietenkin. 

Eilen annoin yöksi vielä ekstrana puolikkaa Dolagiksen, mutta tänään mennään ihan normiannostuksella. 

Ruoka on nyt maistunut oikein hyvin ja Birke tuntuu muutenkin olevan - toki tilanteen huomioiden - oma eloisa itsensä. 

Emäntä on hyvin tyytyväinen ja elo toipilaan kanssa on lähteny kulkemaan todella vaivattomasti. 

Kyllä tästä vielä hyvä tulee! 

Pop0 - haava ollut yhtä siisti kokoajan.

Pop2 - Kohtis rentoa köllimistä ja ihan hereillä.

Operointi on suoritettu

Tänään kymmeneksi aamulla vein Biibiäisen Raholaan Juhan leikkuupöydälle (kolme kertaa on siinä tirsat jo vedellyt) ja vähän ennen neljää iltapäivällä klinikalta soiteltiin, että siellä oltiin jo varsin hereillä...
Tämän kyllä osasin päätellä jo sanomattakin, sillä taustametakka oli kohtalaisen laajaskaalainen ja volyymi aika mahtava!

Noh, lährettiin (Romi pääsi autoon mukaan) sitten Äiten kanssa Birkeä hakemaan.
Kotimatka sujui pienten pärinöiden kera, mutta rauhallisesti.
Parkkikselle neiti sitten kyykkäsi ja väänsi kakkarat, eikä pissaakaan tarvinnut odotella kuin puoli ysiin asti.
Ruoka ei ole maistunut, joten herkkuja sateli senverran, että saatiin vattaan jotain täytettä, jotta voitiin antaa eka AB ja illan särkylääke.

Nyt täällä sitten vedellään taasen sikeitä keittiönpöydän alla - siellä on aina ollut Birken oma "turvapaikka" ja sinne rauhottuu näjemmä nytkin.
En nyt vielä ainakaan mene kameran kanssa häiriköimään...

Ainiin, onkin pitänyt sanoa, että tällä kertaa meinaan keskittyä kirjottelemaan kuntoutuksesta hiukan vähemmän teknisesti ja enemmän "ihan vaan kuntouttamisen arjesta".
Mikäli tätä "teknisempää" kirjoitustyyliä kaipaa, niin voi klikkailla "PostOperatiivinenPäiväkirja" tägiä ja selailla Birken ekan leikkauksen kuntoutuskertomusta.

Mitäpä vielä...
Haava on siisti, Romille on pöristy, mutta lopulta mielestäni vähemmän kuin viimeksi, välillä herätään ja vaellellaan vähän levottomina, mutta kun olo paranee, niin sitten mennään taas nukkumaan.
Jalalle on varannut tosi hyvin painoa, vaikka osa on tietysti operaatiossa annetuiden vahvojen kipulääkkeidenkin aikaansaannosta.

Kaikki siis hyvin!
Emäntä huokaisee ja toteaa, että ei se arki lopulta enää kohta paljon sen ihmeellisempää ole ja pian ollaan taas jo ihan melkein normimenossa. Toivottavasti aika menee nopsaan.

Valmistautumista

Eiliset kauneusunet Kotikololla...

Nyt ollaan taasen täällä lapsuudenkotosessa Äiten kanssa ja valmistaudutaan huomiseen operaatiopäivään. Pian alkaa Birken paasto ja aamukymmeneltä pitäs sitten olla klinikalla.

Seuraavat parisen viikkoa (tötteröaika) majaillaan täällä, sillä rivarin katutasosta ulkoilutkin sujuu huomattavasti helpommin kuin kerrostalon toisesta kerroksesta.
Ite olen nyt viikon lomilla ja sitten jatkuu työt normaaliin tapaan.

Kotikololle ois tarkotus palailla aika nopsaan heti, kunhan tikit ja tötterö voidaan jättää pois, mutta aika näyttää. Portaissa pitää olla ekstra-varovainen, muttei Birke silti nyt eka kerrostalossa asuva jalkaleikattu koira ola...

Tässä plikat nyt köllii BOTit päällään ja jälleen on pakko todeta, että ihan loisto-ostos!
Romi simahti jalkoihini nyt jo alle viidessä minuutissa ja vissiin on lihaksisto tykkäillyt, kun plikat on BOTtien käytön aloittamisen myötä aloittaneet myös aikamoiset painit (joita ei kovasti nyt kesän aikana - hieronnat harvemmassa - ollut näkynyt).
Tykkään.

Mutta ei tässä ihmeempiä, mikäli vaan jaksan ja ehdin, kirjoittelen huomenissa jotain, kunhan saadaan plikka kotiin.

Tammikuu

Sinin piirtämä kuva plikoista koristaa kalenterimme ensimmäistä kuukautta... 

Joulu meni, vuos vaihtui ja koittaa...

...Arki?
Harmaata kyllä on - mustaa, jos tarkkoja ollaan - sillä lunta on luvattu vissiin vasta loppuviikoksi ja tänään korjasin joulunkin pois. Meinaten siis sitä, että kämpässä on kohtalaisen pimeetä. Mutta toisaalta, joulu tuli ja joulu meni. Aikansa kutakin.
Niin, se vuosikin vaihtui.
Täällä uusilla huudeilla noudatettiin ihan mukavasti laillisia paukkuaikoja, eikä kukaan ihan tuossa pihassa räiskinyt. Yksittäisiin paukkuihin ei Birkekään reagoinut, saati Romi, mutta kahdesti kun paukkujen seassa käytiin pihamettässä pissareissulla, niin kyllä Birke aika ahdistunut oli. Sisälläkin hieman pälyili ja kulki perässäni, kun pauke oli kovimmillaan, mutta seuraavana päivänä jo vaan vähä höristi korviaan yksittäisille poksahduksille. Ihan jees siis. Romihan on sisällä täysin rento ja ulkonakin kulkee, noh, ei nyt ehkä mielellään, mutta varsin reippaasti.

Muttaniin, nyt on sitten 2014.
Birken operaatio on enää parin päivän päässä ja pikkuhiljaa aletaan siihen valmistautua. Tänään pesin plikat (Birken vatta oli iha kuivuneessa kurassa, ihana talvikeli.) ja tyhjäsin anaalit... Nyt kuivattelevat ja lepäilevät BOTtiensa kanssa.
Itellä on vähän semmoinen fiilis, että mielummin toteaisin "Uus vuas, uudet kujeet" ko lähtisin tarpomaan taas näitä samoja askelia kohti parempaa, mutta sisulla selvitään!

Kevättä kohti, eteenpäin mars!