Stadin Sennen

Nyt pääsen oikeasti testaamaan sanontaa "Lyhyestä virsi kaunis" - erkkarisepustus on nimittäin jo korkea aika tehrä, mutta koska olen lenssuuntunut, en jaksa kovin pitkälti siitä kirjoittaa...
Yritän siis pysyä asiassa ja välittää vibat lyhyesti ja ytimekkäästi!

Viime lauantaina startattiin siis kohti Tuomarinkartanon vinttarikeskusta - tulipas nyt käytyä ekaa kertaa sielläkin - Romi oli turistina ja Birkkis menossa kehään toista kertaa valioluokkaan.

Tuomarillamme (rva Christiane Lafay, Ranskasta) oli melkoisen tiukka linja. Vaikka apeille jaettiinkin vain eriä ja eh:ta, sa oli tiukassa ja tuomari jakoi sen todellakin vain niille koirille, jotka halusi jatkoon (lähinnä luokkien 1. ja 2. sijoittuneille), mikä onkin mielestäni 'oikea' tapa käyttää sa:ta.
Pentuluokissakaan kp ei ollut itsestäänselvyys, sillä sen sai vain 4/8 pennusta. Siispä saammekin olla ylpeitä Birken Taika-tytsyn (E.Winterzeit) tuloksesta PEK1 KP PN3!
Valionartuissa oli 7 appea, joista nuorimmat (mm. Birken) tuomari tiputti jatkosta. Olen kuitenkin hurjan tyytyväinen Birken esiintymiseen sekä hieman yllättynyt siitä, ettei tuomari rokottanut neidin bikinilookista...

Emme siis päässeet poseeraamaan sijoittuneiden listalle, mutta onneksi Inka oli paparazzeilemassa ja otti pari otosta myös Birkkiäisestä (ja Taikasta - kurkatkaa linkin taa!).

Birke vom Weidensee
VAL ERI

"Strong. Very good bones. Scissor bite and complete teeth. Almost square. Very good chest in front. Very good topline. Very good neck. Typical head and expression. Very good proportions between muzzle and skull. Very good ears. Correct eyes. Very good colours and coat. Little light in movement."

Kuten sanottu, olen kovin tyytyväinen arvosteluun ja esiintymiseen, eikä tietenkään pidä unohtaa sitä erkkaritunnelmaa, mikä melkeimpä onkin se suurin syy siihen, että haluan ainakin yhden erkkarin vuodessa kokea!
Kiitos siis järjestäjille mukavasta päivästä ja kaikille hauskoille (uudemmille ja vanhemmille) sennentutuille, joita oli taas ihana nähdä kehän laidalla. Ensvuonna taas uudestaan!

Nyt tämä lenssuinen menee taas hetkeksi makuuasentoon sängyn pohjalle, jotta viikonloppuna jaksaa olla skarppina - lauantaina Kaupin ja sunnuntaina Törnävän suunnilla...

Pato sulkee nenäpillin?!

Noniin, tässä ollaan pikkuhiljaa palauduttu reissusta.
Eilen oltiin Majalla reenimässä (noh, Romi kävi ainoastaan leikkimässä, sillä sitä tauotan kokeeseen asti) ja huh huh, kun ohjaajan nuppi taasen osottautui yksinkertaiseksi ja hitaaksi. Mutta parempihan se on huomata myöhään kuin ei lainkaan!

No ei, opetteluvaiheessahan tässä ollaan itse kukin. Jatkuvasti sanon, että tää on ärsyttävää ja toistoja vaativaa ja samaan aikaan kuitenkin uskomattoman kiehtovaa ja äärimmäisen koukuttavaa - siis tämä kisakoiran(/koirien) reeniminen!

Sitten yritän päästä itse asiaan.
Oon tässä nyt pähkinyt lähinnä kahta asiaa Birken tottiksissa: seuruun kestoa ja vietin lisäämistä & vuotamisen kontrolloimista.

Seuruuta onkin nyt sitten alettu tehä vain lyhyttä pätkää ja palkka tulee aina hyvän oikealle käännöksen jälkeen. Tulee siis plikalle selväksi, että kannattaa todellakin pysyä matkassa, varsinkin kun käännytään oikealle.
Nooooh, sitten kun haukuttaa, niin vietti nousee (yesh) mutta nenupilli aukeaa ja ääntä pääsee (nöyh).
Aiemmin on jo todettu, että nenupilli jää liki täysin (pientä alotuspiippausta lukuunottamatta) kentän ulkopuolelle, kun haukutuksen jälkeen ottaa pienet kiekat seuruuta (ns. löysät pois) ennen ko tullaan ees kentälle. Tää on toiminut, mutta jostain ihmeen syystä ohjaaja ei siltikään ollut lakannut vatvomasti ongelmaa. Onneksi minulle sitten muistutettiin, että ei ne korjaustekniikat ongelmia yhdellä tai kahdella harjotuskerralla poista... Huoh, niinhän se on. Onneks reeniporukka tells it like it is, kun tämä lahopää näjemmä unohtaa käyttää järkeään!
Tällä siis mennään, mutta lisäksi tuli esille myös se, että Birke tarviaa laittaa patoamaan... Se taito kun kehittyy, niin kierroksia saa lisää, mutta ääntely pysyy kurissa.

Eilen kentällä mietin patoamista ja siinä sitten ekana tuli mieleen laittaa Birke liikkeiden välissä maahan. Siitä sitten kutsuin seuruuseen ja a'vot kun plikka oli kivassa vireessä!
Tänään ottelin ulkoilureissulla sitten samanmoista menoa.
Haukutus - maahan - seuraa - keppipalkka taskusta
Wowza... Birke oli ihan superi! Ja piippausta ei muuten kuulunut (tai ainakaan en huomannut, eli toistuvaa se ei varmasti ainakaan ollut) kuin vasta sitten, kun kierroksia oli nosteltu useampaan kertaan! Sitten seuruutin vähä pitempään ja palkkasin hiljaisuudesta tai vastaavasti laitoin maahan ilman haukutusta, niin laski sopivasti ja hiljaisuus palasi.
Tarvinnee vaan muistaa tämmöseen menoon ottaa jatkossa patukka mukaan, sillä keppi hajosi vikassa palkkauksessa ja Birkkis ei sitten saanut kokonaan itteään purettua - seurauksena appenzellitornado olkkarin ympäri!

Vastaavasti kentällä honasin myös, mitä oli tehtävä, jotta saatiin hyppy onnistuun haukkumatta - koiraa tarvi laskea. Pieni rauhoittava ele ja kappastavaan, kun hyppy meni hiljaa ja varmasti. Loppuasentoa pitää kyll vielä rakentaa ja vahvistaa...
A:ta otettiin myös. Tekniikka on asteen loivennetulla esteellä hyvä, mutta nyt täytyy uskaltaa ottaa sitä vauhtiakin lisää, täysjyrkkä jäi nimittäin vauhdista kiinni. Onneks on aikaa.
Niiiin, kapulanpitoakin otettiin eilen kotosalla. Kyllä se pitää, mutta yhäkään ei itse ota suuhun. Tää meinaa joka kerta alkaa ahistaan, mutta toistoja vaan! Ei liikaa, mutta pari-kolme reeniä viikkoon, niin kaippa se sieltä sekin tulee...

Tästä jatketaan, nautitaan onnistumisista, mennään eteenpäin ja uskotaan omaan edistykseen!
Siinä on kyllä jotain huikeeta, kun koiran kierrokset on korkeella ja silti homma vaan kulkee hallitusti... Tää on addiktoivaa!

Baltianvoittaja

Mistä aloittaisi?
Kenties torstaista, jolloin ekan kerran jännitti.

Kamat oli kasassa ja kaikki valmiina. Matkasuunnitelmakin oli tehty mukavaksi ja silti vaan jännitti - ei lauantain näyttely, vaan matka sinne! Tää on ihan tyypillistä minua, keksin mitä ihmeellisimpiä syitä jännittää matkustamista, koska - perimmäinen syy - ihan oikeasti vaan tuppaan jännittään sitä matkustamista. Hah! Nooh, en oo koskaan ollut mikään reissaaja, enkä haikaile ulkomaille, mutta tätä reissua tavallaan kyllä oottelinkin - oltiinhan me Virossa viime vuonna ja reissu oli kaikinpuolin hieno kokemus ja onnistunut ensimatka oman auton kanssa.

Helsingin lävitte selvittiin yhdellä harjakoukkauksella ja Länsisatama oli ihan selkeä paikka. Sinne vaan check-inniin ja paprut koppiin. Tässä vaiheessa annettiin eka shokkihoito. Virkailija totesi, että "Niin, teillä ei kyllä ole varattuna autopaikkaa kummallekkaan matkalle..." Tääääääääh?! Noniin, en sitten ollut papereita tutkiessani lainkaan moista huomannut, saati sitten korjannut. ONNEKSI ko. laivassa oli kuitenkin tilaa ja päästiin jatkaan matkaa aikataulussa. Noh, paitsi että sunnuntaina ei päästäiskään iltalaivalla, vaan ainoa vaihtoehto olis lähtee takasin Suomeen jo heti aamusta. Eipä siinä auttanut miettiä tai jahkailla, vaan se laivamatka varattiin, mikä meille passasi.
Siinä olikin sitten harmistus, kun viikonlopun aikataulu ei nyt meniskään ihan silleen ko luulin ja kulujakin siitä toki putkahti lisää. Jos jotain positiivista pitää tästä hakea, niin olkoon se sitten se, ettei tän jälkeen tuntunut enää oikein missään, kun hoksasin, että olin vielä unohtanut Club Onen korttinikin kotiin.

Itse laivailu meni mukavasti. Plikat oli alkuun hieman levottomia, mutta rauhottuivat sitten köllöttelemään.  Ainoa miinus Starista oli se, ettei koirille sitten ollutkaan lainkaan vessapaikkaa...

Romi on board Tallink Star

Satamasta ei sitten ihan niin helpolla löytänytkään hotellille ko olin luullut, mutta onneksi oli porukkaa, jolta kysyä neuvoa... Niin sitten päästiin oikealle tielle, mutta mitäs sitten kävikään? Auto alkoi sammahdella!
AAAAAAAAPUA....
Päästiin kuitenkin parkkikselle asti, mutta aika korkealla syke kyllä oli. Mitäs ihmettä sitten, jos mein auto hajoaa Viroon?!
Hotelliin kirjauduttiin ja kotiuduttiin huoneeseen - vaan todetaksemme, että ilmeisesti myös toivomus tupakoimattomien huoneesta oli varauksesta johonkin hukkunut. Se kaikkialle huoneeseen pinttynyt löyhkä oli jotain karmeaa, vaikka melko mietona se olikin saatu pidettyä. Tämä onneksi korjautui ihan pelkällä visiitillä respaan - saatiin heti toinen huone ja ilmapiiri helpotti!
Käytiin pienellä lenksalla hotellin läheisyydessä, mutta jännitys oli silti kokoaika läsnä... Täytyi siis kehittää plan B, jotta varmasti päästäisiin lauantaiaamuna näyttelypaikalle! Täksi varasuunnitelmaksi muotoutui taksi.

Hotellin lähellä oli tämmöinen hauska kivirakennelma... Niin pakkohan se oli posettaa!

Käytiin syömässä ja vähän tutkiskelemassa satama-alueen putiikkeja ja hotellille palatessa mietiskeltiin, että näyttelypaikan katsastaminen kävellen ei koirien kanssa hellekelillä olisi hyvä idea.
Niinhän siinä sitten päätettiin uhmata pirssin tahtoa ja hikkaa ja ajaa Kalev Stadionille ja takasin! Hikottelihan se juu, mutta perille päästiin kuitenkin hyvin ja takasinkin (parin mutkan kautta) oikein mallikkaasti... Taksi pysyisi silti varasuunnitelmana.

The rakennelma hotellin ikkunasta. Mein renukin näkyy tuossa vasemmalla/keskellä...

Birke kotiutui omaan nurkkaan...

Luulis, ettei aurinkokylpy ois ekana mielessä, kun mittari näyttää reilusti päälle 20 plusasteen... Mutta Romi rakastaa aurinkokylpyjä!

Oma jännitys helpotti suunnitelmien myötä hieman ja päätinkin lähteä plikkojen kanssa vähän tuulettumaan!
Niin ja tottakai tutkimaan vähän Tallinnan katuja...

Hotellin pihassa

Illalla lämpöä oli enää semmoiset +20 astetta, joten mentiin niin pitkälle ko huvitti. Kaikkein jännintä oli huomata, miten me saatiin huomiota ihan pelkästään silläkin, kun minulla oli plikat valjaissa ja hihnanjakarissa. Ja hienostihan Romi ja Birke kulki. Pitkiä matkoja mentiin ihan ratikkakiskojenkin vieressä, muttei plikat sen ihmeemmin moisiin reagoineet...

Kiskojen vieressä. Ei ois malttanu poseerata, kun oli niin monta hyvää hajua tutkittavina!

Lauantaiaamuna jännitti - lujaa.
Aamupalalle ei ehditty, sillä se alkoi vasta kasilta ja tuolloin meidän tartti olla jo näyttelypaikalla.
Plan B toimi pelkällä olemassaolollaan... Renu pelasi moitteettomasti ja päästiin vaivattomasti näyttelypaikalle.
Heti ekana täytyy kyllä sanoa, että Suomen näyttelyiden parkkiohjaus on jotain paljon selkeämpää ja järjestelmällisempää kuin mitä eilen nähtiin. Mutta hyvä paikka saatiin kuitenkii, eläinlääkärikin löytyi ja saatiin passeihin leimat.
Tuomarina meillä oli Harry Tast - jonka olin kuullut olevan mukava, mutta tiukka tuomari - mitään en siis odottanut saavani ilmaiseksi. Birken olin ehtinyt ilmoittaa avoimeen ja toinen appe (kyllä, niitä todellakin oli ilmottu vain 2 kpl - Romi oli turistina) oli Eijan Inka valioissa. Ennen kehää - apet aloitti kehän klo 9 - alkoi taas jännittää... Onneksi jotenkin taas tajusin, että pakko saada sitä kuriin, muuten menee mönkään. Sitten en oikeastaan tiedäkkään mitä tapahtui, mutta mentiin kehään.
Reenikierroksella Birkkis meni tosi hyvin, joten itse kehässäkin luotin siihen - meno tuntui hyvältä! Birke esiintyi todella varmasti ja tyynesti, mutta kuitenkin liikkui energisesti. Itseasiassa en ole tainnut koskaan nähdä Birken seisovan niin varmana ja rauhallisena. Se tiesi tarkalleen, mitä siltä odotetaan ja teki juuri niin. Tuomari aloitti sanelun ja ekoista kommenteista tuli todella hyvä viba! Tuomari tykkäsi!
Toki Birken keskittyminen hieman herpaantui (olisi halunnut kahtella viereisen kehän sammareita hetken), mutta oikeasti oon niin iloinen ja tyytyväinen esiintymiseen, se meni nappiin.
Birke ja Inka saivat molemmat ERIn ja PN-kehässä Birkkis meinasikin kertoa mielipidettään Inkasta. Uskoi kuitenkin ja antoi asian sitten olla. Meidät stopattiin ekoiksi ja Hra Tast tuli sitten onnittelemaan, että "Tässä sinulla on sitten uusi Baltianvoittaja"... Voi elämä!!!

EEJV-11 EEV-11 BALTV-12 BALT JMVA FI & EE MVA BH
Birke vom Weidensee

Tässä arvostelu:
"Exc. type. Expressive fem. head. Correct shape of ribcage. Typical hindquarters. Very sound & well balanced in movement. Beautiful markings. Exc. temperament." 
Oli kuulemma verrannut Birken kulkemista ravihevoseen... tämä siis nimenomaan kohteliaisuutena. Vieläkin tuntuu niiiiiiin makeelta, että tiukka ja tunnettu tuomari antoi noin hienon arvostelun!
Eli niin, ROPin myötä tuli 2. CACIB, SERTin kautta EE MVA ja sitten BALTV-12... Huh huh!

Koska sunnuntaipäivä menisikin jo matkustaessa, jätettiin ryhmäkehät tällä kertaa väliin ja suunnattiin syömään shoppailemaan!
Tunnelma oli huomattavasti rennompi (kas kummaa) ja lauantai sujui päikkäreiden ja iltalenkin merkeissä.
Iltalenkki tehtiin tällä kertaa satamaan päin, samalla tarkistin aamun reitin D-terminaaliin. Hienosti tytöt navigoi vilkkaassa liikenteessä, eikä mikään aiheuttanut sen isompia ihmetyksiä... paitsi Romin inhokit - rullaavat mainostaulut - sekä "Birken silmille puskasta hypännyt" mörkö!

Thö Mörkö

Niin, tämä kanto oli Birken mielestä suorastaan hyökkäävä!
Sille piti sitten huutaa ja ilmeisesti se kannatti, kun sen jälkeinen tutkinta paljasti, että kanto oli onnistuneesti riisuttu aseista ja täten vaaraton. Pakko oli tuossakin vaiheessa miettiä, ettei se Birke ihan todella taida olla se laatikon terävin veitsi... Vaan kuuliainen ja nopeasti oppiva se toki on.
Kaikenaikaa Romi katseli episodia vierestä sen näköisenä, että nyt se saksalainen otti ja sekosi...

Aamulla taasen jännitti, mutta tällä kertaa ei sentään tarvinnu jännätä tyhjällä vattalla - ehdittiin siis aamupalalle!
Autonen toimi taasen moitteettomasti, vaikka lauantainakin oli hieman hikotellut, ja päästiin laivaan.
Paluumatkalla meitä kuljetti Tallink Superstar, jolla oli vessa myös koirille. Tosin se oli kenneltilojen yhteydessä sisällä, ei kovin houkutteleva, mutta ajoi asiansa ja kelpasi tytöille.
Laivamatka meni jälleen nopsaan ja ilman isompia hämminkejä. Vaikka minulta ehti laivan henkilökunnan jäsen jo kysyä, mitä tein käytävällä koiran kanssa... Noh, onneksi vastasin, että ollaan tässä hytistä menossa ulkokannelle (joka oli hänen mukaansa ainoa paikka, jossa koirat sallittiin) pissatuspaikkaa etsimään. Pyh. Oli sitten ihmeissään, että "Ai, teillä on hytti" - ööööp, juu. Kumma juttu, pääasia, kun selkeni.

Hesastakin selvittiin - jaiks, millainen liikenne!
Ja sitten ilman stoppia suoraan kotiin.
Niin, täällä sitä nyt ollaan ja muistellaan viikonloppua aika sekavin fiiliksin. Päällimmäisenä kuitenkin tunne, että ihanaa olla kotona ja wau, Birken menestys.
Ihan parhaalla tahdollakaan en voi sanoa, että viikonloppu ois ollu erityisen rentouttava - kaukana siitä - mutta kaikestahan oppii ja saa uusia kokemuksia.

Huh huh! Heh!

Pohdintaa

Tällaista tuli Lauma.infossa pohdiskeltua tiistain tottisten jälkeen:

Romille ottelin tokon aloo ja sekaan nouto, meni kivasti. Pääsin korjaan paikkamakuun koevirhettä kunnolla ja Romi ei kuitenkaan paineistunut Hyppykin sujui ja samaten se nouto. Seuruussa on alkanu edistää??? Mutta siis, hyvät korjausreenit Romppiselle, oon tyytyväinen.

Birken reenit oli viime viikolla jotain ihan superia, joten ei ollut mikään ylläri, ettei tää viikko heti perään yltäny samalle tasolle (minun ajatusmaailmassa ainakaan)
Otettiin hlöryhmää, jäävistä seisomista, esteet ja eteenmeno.
Henkilöryhmässä sama problem ko ennenkii eli oikealle kaarrettaessa jätättää aina... vapaana oikein reippaastikin. Blah. Muuten menee kyll mallikkaasti, eikä tyypit sitä kiinnosta. Tästä päästiin nyt siihen tulokseen, ettei auta ko ottaa vähä takapakkia ja ottaa nyt vaan hyvin lyhyitä seuruunpätkiä oikeassa vireessä ja ehdollistaa koiruus siihen, että oikealle käännyttäessä kannattaa oikein spesiaalisti olla tarkkana, sillä sen jälkeen tulee palkka Tokihan tähänkään ei voi liian kauaksi aikaa jäädä taikka todnäk resulttina on roimaa poikitusta, mutta tasapainoiluahan tää on... Alkuun kyllä koitin hlöryhmässä pakotetta, mutta on myönnettävä, että oon yksinkertaisesti liian hidas ja yksitoiminen onnistuakseni antamaan juuri oikean pakotteen juuri oikeaan aikaan ja palkkaamaan korjauksesta välittömästi. Minun kroppa ei vaan toimi noin monessa asiassa samaan aikaan (ainakaan vielä)
Jäävistä piti ottaa kaikki (menivät viime viikolla niiiiiiin hienosti kaikki peräjälkeen) mutta seisomistahan me sit jäätiin hioon... Ottaa ne pari askelta (aivan kuten Romikin). Niin mielelläni ne sallisin, mutta kun tämän koiran kanssa tahtos oikeasti kisata ja edetä! Niin etten mie nyt täydellisyyttä ala tavotteleen, mutta pienistä virheistä kun voi niin helposti ajan kanssa kasvaa suuria... Noooh, myönnettäköön, että tääkin liike on oikeasti vasta alle 10 kertaa reenitty, eli kaippa siin nyt viel onkin varaa astua pari askelta taaksepäin Nyt sitten ihan vaan käppäilyä, käsky ja heti käännös koiraan päin ja nami nassuun. Tarttee saada "liinat kii" stoppi tähän ehdollistettua, niin eiköhän se siittä.
A-esteen Birkkis tekee (ilman kapulaa, asteen loivempana kuin kisaeste) jo oikein mukavasti! Kiipee mielellään, hyvällä tekniikalla, tulee nätisti alas
Mutta se hyppy... Huoh. Miten voi tuommoselle vieterijalalle, joka hyppii kotioloissakin vaivattomasti, olla vaikeaa hypätä yks este? Niin, ilman patukkaa haukkui, patukalla haukkui, ilman mitään haukkui, mutta nyt tais konsti löytyä! Heitän namun esteen yli ja jo meni suu kiinni ja keskityttiin Sinne se sit hyppäs ja jäi kivasti siihen lähelle, mistä oli helppo käskee seisomaan (joo, reenitään nyt TOKOversioo alkuun, jotta itse hyppyeste tulee tutuksi, hyppynoudosta kun ei viel ole puhettakaan, kun nouto on vaiheessa...). Eli ehkä se hyppyyttäminenkin siittä, kun plikka hoksaa, ett se oikeesti kandee tehä
Eteenmeno. Tähän oon tyytyväinen. Reagoi virittelyyn, mutta seuraa kuitenkin valmistelevan ihan mukavasti (vähän kyll edistää)... lähtö on nopea ja varma. Maahanmenoja otellaan toistaiseks viel erillisinä (esim mettässä)

Niin, tässä pohdiskelussani oli pointtikin
Oon pikkuhiljaa alkanut ymmärtään, miten Birken reenit alkaa oikeasti eroamaan siitä, mitä oon aiemmin tehnyt. Birkellä on potentiaalia PK-kisoihin ja sinne pääseminen vaatii ihan erilaista panostamista ja pohjatyötä kuin "jottai vaa harrastusmielessä" -höntsäily. Vaatii, niin koiralta ko varsinkin ohjaajalta.
Täytyy osata tehdä pohjat mahdollisimman hyvin (eikä mennä sieltä, mistä aita on matalin), enää en voi sanoa kuten Romin kanssa: "Noooh, tää ny tekee tätä TOKOo alon verran, niin kunhan se menee sinneppäi" (Krhm, niin... Rominkin kanssa siintää jo AVO horisontissa, eli myös mein polvivaivasen harrastaminen on saanut ihan erilaisia mittasuhteita kuin olin kuvitellutkaan!), vaan Birken kanssa pitää nyt vaan mennä niin, ettei virheet tuu isompina takas kummitteleen.
Ja kuitenkin samaan aikaan mietin, etten voi verrata appejani malikoihin, käyttissakuihin, bordercollieihin ... sillä appe ei ole PK-rotu tai TOKOkoira termien varsinaisissa merkityksissä.
Miten siis vaatia oikein ja tarpeeksi, muttei kuitenkaan liikaa? Mihin puutun rankasti ja missä annan vähän löysää? Kuinka pitkälle voin mennä samojen ohjeiden mukaan kuin KVA:han tähtäävät PK-koirakot?
Hmmmm, oispas jossain joku rodun tunteva kokenut kouluttaja Vois olla aika makeeta päästä moisen arvioitavaksi ja opastettavaksi...

Romin ajatuksenjuoksua oon nyt viimein alkanut ymmärtämään... Avasiko luonnetesti silmät vai ihan yksinkertaisesti vaan meidän yhteiset vuodet ylä- ja alamäkineen?
Birkestä opin kokoajan lisää ja opin toistuvasti myös olemaan vertaamatta näitä kahta erilaista koiraa keskenään... Tai siis, opin olemaan olettamatta, että ne toimisi samoin
Tää kaikki on samaan aikaan jännää, ärsyttävää, opettavaa ja äärimmäisen mielenkiintoista!
Oon päässyt koiraharrastukseen sisälle nyt, kun on alettu kisaamaan. Toivon, että motivaatio säilyy ja ettei kohdata mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia, jotta meidän matka voi jatkua viel paljon pidemmälle - ihan tasan niin pitkälle, kun tuntuu kivalta

Varikkoviikko

Tää viikko onkin ollut semmoista pientä pitstoppia!
Eli molemmat plikat on nyt taasen hierottu.

Maanantaina ei sen ihmeempiä touhuiltu...

Tiistaina oli Romin hierontapäivä.
Kireyksiä löytyi kyljistä (jotka aina jonkinverran jämäkät, joskaan eivät pahasti) sekä hiven hauiksista. Huomasin myös, että TOKOttelut on tehneet tehtävänsä ja oikea puoli (jolle kaartuu "kippuraan" seuratessa) on hieman kireämpi kuin vasen.
Rompsishan on jo kokenut hierontakonkari ja nauttii täysillä huomiosta, joten lepposasti meni tämäkin sessio - kun muistelen meidän molempien "opettelukautta" kouluani aloitellessani, tästä osaa nauttia ihan erilailla.
Illalla olikin sitten Birken tottikset!
Koska Birkkis on alkanut piipata ekoissa seuruupätkissä, olen miettinyt erilaisia tapoja tämän kitkemiseen (vaiva ei ole iso, mutten halua siitä sellaista tulevankaan)... Alkuun ajattelin ongelman olevan johdannainen haukuttamiseen - jollen haukuta, piippaa - muttei tämäkään 100% paikkaansa pitänyt. Nyt päätettiin sitten haukuttaa kunnolla ja ottaa ekat pätkät ennen kentälletuloa. Noniin! Eipäs ollut pilliä nenussa sitten.
Viimeksi otin ja korjailin jäävistä vaan istumista (reenitään jääviä nyt ilman apuja), joten nyt ajattelin ottaa maahanmenon ja, jos se onnaa, seisomisen... Noooooh, Birkkishän oli sitten ihan liekeissä ja teki kaikki kolme peräkanaa! Maahanmenon ja istumisen korjasin kerran ja siinä selvisi, että Birke tekee ne ilman mitään ongelmia, kunhan vaan mie en vahingossakaan anna sille mitään vartaloapuja!?! Romille avut on tarpeelliset, muttei sitten ollu tullu mieleeni mitenkään, että Birke ottaakin niistä painetta! Passaa kuulkaa minulle enempi ko hyvin. Wauh!
Esteitä otettiin myös. A menee kivasti, hypyssä haukkuu epävarmuuttaan... TOKOhypyn kautta haetaan nyt tekniikka namilla ja sitten vasta nostetaan viettiä, kun hoksaa, mitä halutaan.
Eteenmenon virittelyyn reagoi jo hienosti ja teen valmistelevan ja lähetyksen jo aika koemaisesti. Maahanmenoja täytyy alkaa otella erillisinä esim mettässä ja sitten vasta pikkuhiljaa yhdistellä...
On ollu hyviä ja opettavaisia reenejä, mutt nää oli nyt SUPERRRRRRRR!

Keskiviikko oli emännän oma päivä...
Romi lepäili ja palautui, Birken kanssa vaan lenkkeiltiin ym.

Torstaina Mirkku ja Nova tuli taas hakemaan Birken ja miut mettäreeneihin!
Juoksuttelin Birkeä vähän mettässä just ennen ko lährettiin, mikä saattoi olla virhe "paukkujen" kannalta, mutta saattoipa vireen lasku johtua yhtä hyvin jostain muustakin...
Eli ekana tehtiin esineruutua. Varmaan oli joku isompikin elikko ja/tai marjastajat käyneet kulkemassa, sillä vaikeuksia oli kokeneemmillakin koirakoilla irtoilla... Auttelin ja lähettelin läheltä, mutta positiivista kuitenkin se, että kaikki kolme esinettä nousi ja ilman näkölähtöjä! Pissakin sinne ruutuun tuli, mutta se nyt oli minun huolimattomuuttani, kun en hoksannut Birkeä ennen hommia pissattaa.
Jälki oli sitten jotain, hmmmm, noh, opettavaista. Janalähtö oli viel ok, mutta itse jälki (satunnaisesti namitettu maastoa myötäilevä 150as) oli enempi semmoista "hengailempas tässä jossain ton hajun likellä" -meininkiä... Loppu oli kuitenkin jees ja oikein kurkotti kepille, jonka ilmaisi hienosti!
Pitääkin opetella merkkaan jälki viel vaan paremmin ja jättään turhat vaatimiset ja auttamiset pellolle (niin ja sanomattakin selvää, että sitä tarkkuutta reenitään siellä pellolla yhäkin lisää).

Eilen perjantaina olikin sitten Birken hierontapäivän vuoro.
Tästä tulikin Birken ensimmäinen täyspitkä tunnin hieronta. Birkessäkin huomasin oikean puolen olevan hieman vasenta jähmeämpi, mutta varsinaisia kireyksiä ei ollut kuin hieman kyljissä.
Oikean sisäreiden kevättalvella venähtäneen lihaksen työstämiseen reagoi, mutta olisin ihmetellyt, jollei mitenkään olisi asiaa huomannut.
Nyt Birkellä onkin ollut hippasen hepulimeininki, joten palautumispäivän noudattaminen vaatii paikoitellen käskyttämistä, hähää... Hepulit on kuitenkin merkki hyvistä fiiliksistä ja onnistuneesta hoidosta, joten hyvä vaan, jos hepuloittaa - ja viel parempi, kun uskoo kun sanotaan, että pitää rauhottua!

Viikonloppu menee siis chillaillessa ja nauttiessa vapaa-ajasta.
Niin ja pikkuhiljaa alkaa myös ensviikon reissun suunnittelu ja pakkailu...

Lisää PM-viteointia...

Tänään sainkin sitten kahtella Yoan videot eilisestä suorituksestamme!
Todella ainutlaatuinen tilanne kahtoa suoritus monesta kulmasta - kuten huomannette, tästä kulmasta näkee ihan eri juttuja ko edellisistä.
Kiitokset molemmille kuvaajille!

Ja tässä, olkaa hyvät...

Piirinmestikset

Noniin, tänään oli sitten meidän 4 TOKO-koe Romin kanssa... Silleen vaatimattomasti NPKH:n edustaminen TOKOn piirinmestaruusjoukkueessa.
Ohjaajan vibat ei oikein ollu kohillaan ja varsinkin ryhmäliikkeissä sen huomasi.

ALO-koirakkoja oli yhteensä 16 kpl ja ne oli jaettu 3 eri ryhmään. Tuomarina oli Juha Kurtti.
Kaikkien ryhmien ryhmäliikkeet suoritettiin ennen yksilösuorituksia.

1. Luoksepäästävyys 9 - Otti painetta tuomarista (noh, varmaan siksi, kun miekin mietin vaan edellistä Kurtin koetta...) ja päätti sitten haukka jo tuomarin tutkiessa...
2. Paikalla makaaminen 8 - Saatiin paljon paremmat pinnat ko luulin! Positiivinen ylläri, ettei rokottanu enempää. Puolvälin jälkeen Romi hätisti lonkaltaan kärpästä ja nousi istumaan. Aiemmin oli jo hieman piipannut ja istuessaan kehtasi sitten viel haukahdella muutaman kerran. Ärrr... Pysyi kuitenkin, mikä on meille tottakai aina positiivinen juttu!
3. Seuraaminen kytkettynä 7 - Ei ollut nyt ko korkeintaan kohtalaista... Paikka oli suurimman osan aikaa ok, mutta kontakti ei paras. Paransi loppua kohden. Niin ja ekan stopin jätti istumatta. 
4. Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Taaskaan ei ottanu sitä ekan stopin perusasentoo. Seuruu ei parasta, mutta parani kyllä loppua kohden selvästi ja alkoikin jo paremmin kuin hihnaseuruu.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 - Ohjaaja kuulemma kumarsi kauniisti kohti koiraa käskyn antaessaan... Heh.
6. Luoksetulo 10 - Tän teki taas hienosti! Ei ihan yhtä vauhdikkaasti ko Pirkkalassa, mutta hallitusti, hiljaa ja teknisesti oikein. Jesh! (Tätä jankattiin ennen ryhmiä, sillä tuppas haukkumaan joka kerta. Loppuun saatiin onnistuminen, mutta silti jäi vähän jännään, miten menis kokeessa.)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 6 - Jätätti seuruussa jo aikas paljon... Sitten varmaan vielä valui, kun oli jo valmiiksi kaukana. Kusahti seuruuseen, muuten ois varmaan ollu ok. 
8. Estehyppy 5 - Hyppäsi, jäi hyvään kohtaan, pysyi paikallaan ja sitten sivu-käskyllä HYPPÄSI takas! Täääääh?! Noh, tuomari ohjeisti, että uus käsky ja tulihan se sieltä hypäten(kö? en voi muistaa...) takas sivulle. 
9. Kokonaisvaikutus 8 - Noh, se haukkuminenhan se taisi olla... Harrasti sitä nyt paljon liikkeiden välillä. Muutenkin oli aika jännä - oli kierroksia ja sitäkautta poweria, mutta teki hommia vaan toisella aivopuolikkaalla. Toisaalta oon kuitenkin todella iloinen siitä, että Romi kuitenkin teki kohtis hyvän koesuorituksen vaan viikko edellisen kokeen jälkeen (ja kotonakin oli oteltu pikkureenejä). 
10. PISTEET: 160/200 & ALO1 ja sija 12/16 + joukkuekisassa NPKH sijalla 2!

Hei, TOINEN ALO1 !!!
Täältä tullaan Sennenmestis!
Mutta nyt otellaan taukoo tän rupeaman jälkeen, sitten väliin jotain pikkureeniä yhelle viikkoo ja sitten viel kunnon tauko ennen rotumestiksiä...

Kotinäyttely

Eli siis Nokian ryhmis tuossa Menkalan kentällä oli tänään!
Tuomarin apeilla (joita oli paikalla neljä viidestä ilmoitetusta) oli Irina Poletaeva ja harjoitusarvostelijana Olli Kokkonen. Tää olikin aikas jännä asetelma sinänsä, että molemmat tuomarit olivat nähneet ja arvostelleet Birken pentunäyttelyissä.
Pentusia näistä neljästä oli kaksi - Birken pennut Late ja Ronja. Laten esitin jälleen ja menikin taas paremmin kuin edellisellä reenikerralla, Eija esitti Ronjan. Molemmat saivat KP:n ja roppikehässä Latesta leivottiin tällä kertaa ROP-pen ja Ronja sai VSP-pen ruusukkeen. Ei niistä voi olla ko ylpeä, molemmat osaa esiintyä jo todella hyvin!
Birkeä ennen oli junioriluokan narttu, joka sai ERIn ja sitten olikin Birkkiksen vuoro. Esiintyminen meni mukavasti, tuomari vaikutti tykkäävän. Liikkeetkin sujui paremmin kuin Porissa, joten ihan hyvä fiilis kaikenkaikkiaan oli.
Noh, ERI ja SA sieltä rapsahti, joten Birke nappasi jälleen ROPin!

Birke vom Weidensee, Nokia R: VAL ERI1 SA PN1 ROP

"Excellent type, strong bones, typical head & expression. Correct dentition, typical topline & tailcarriage, excellent shape of ribcage, very well angulated & movement. Correct coat & markings."

Oikein mukavasti tuli siis valioluokka startattua!
Ryhmäkehiin jäätiin tottakai myös ja sielläkin esiintyminen oli parempaa kuin viime viikolla, eli todella mukavasti Birkkis jaksoi seistä tönöttää.
Sen ihmeempää menestystä ei tullut, mutta Jedi-grosse pääsi jatkoon ja sitä jäätiin vielä kehän laidalle jännittään. 

Tottakai päivään kuului vanhojen ja uusien tuttujen reffaamista, rentoa jutustelua ja vähän ylpistelyäkin - erittäin hieno ja mukava päivä siis. Tästä on hyvä jatkaa. 

Huomenna kutsuu taasen Menkala, mutta vähän eri merkeissä... 

Valioluokan poseeraus

Tänään meidän "hovikuvaaja" Sini otti "viralliset valioposet" Birkestä.
Ja samantien lähti infot ja kuva myös Sennenlehteen...

EEJV-11 EEV-11 EE LT LV BALT JMVA FI MVA BH
Birke vom Weidensee

Huomenna oiskin sitten taas jälkireenipäivä...
Oh, niin! Tänään tarttui Ideaparkista mukaan ihana viikkosuunnitelma -tussitaulu, johon on todella kätevä kirjotella ja suunnitella eri päiville pikkureenejä. Hmmmmm.

Kalenterikuvat 2012

Nti elokuu BIRKE

Tää on ehdottomasti yksi tämän vuoden kalenterin lempparikuvistani!
Birke viime elokuussa Eräjärvellä lampaita kahtomassa - ikinä aiemmin ei ollut moisia nähnyt, syttyi liki heti ne nähdessään ja kolme kertaa kävi aitauksessa. Kerran (ekalla kierroksella) meinasi heittää leikiksi, mutta missään vaiheessa ei ollut karjapaimenena lampaille liian kova.
Vietti on kuitenkin tallella, sen tällä halusinkinkin selvittää...

Mitäs sitä onkaan tullu tehtyä...

Heihei heinäkuu!
Sinne se meni. Kuun alussa pohdiskelin reeneistämme tämmöistä ja nyt onkin taas aika pohtia vähän lisempää.

ROMI
Tälle kuulle asetetut tavoitteet:

• ALO1 - plakkarissa!
• Motivaation ylläpito - onnistunut!

Ensi kuulta lähren tavoittelemaan seuraavaa:

• Toinen ALO1
• Yhäkin motivaatio pitää saada pysymään hyvänä - ei siis liikaa reenejä. 
• Hypyn loppuasennon paikka on nyt pielessä... Plikka viettää ja valuu ohjaajasta katsottuna oikealle ja kokeessa jatkoi sitä valumista viel esteen etupuolelle. Tätä pitää nyt saada oikaistua! Kumma juttu. Vaikka blokkaisin esteen oikean reunan (siten, ettei siis vahingossakaan pääse sitä kautta takas etupuolelle) niin sinne se vaan valuu. Tänään otin ekat korjaukset ja tarkotus ois viel ottaa tätä pienesti huomenna taikka ylihuomenna ennen sunnuntain koetta.
  Sen jälkeen vaan toivotaan parasta. 
• Motivaation ja vaihtelun vuoksi olen ajatellut myös katsastaa AVOimen luokan liiketarjonnan. Eli kaukoja, noutoa ja ehkä myös sitä piilopaikkista voisi otella...

BIRKE
Tässä kuussa reenittävinä oli:

• BH - suoritettu hyväksytysti!
• esineruutua ei-näkölähtöihin edeten - tätä tehtiin vaan kerran, joten eipäs kovasti viel tullut edettyä... 
• keppi-ilmaisu omatoimisesti - hoksattu ja reenitty kovinkin ahkerasti, toimii jo todella hyvin!
• ampumiset - tänään ammuttiin startilla, Birke paikkamakuussa ja seuruussa, ei reaktioita.
• esteet - opiskelu aloitettu. A:ta otellaan "toiseksi jyrkimpänä", hyppyä about 70cm... Hypyssä ongelmana ääntelyt, sitten kun korjaa, plikka on sitä mieltä, että "hypi ite". Vaan me ollaan molemmat kovapäisiä...
• nouto - pitoharjotukset alotettu, niitä pitää tehdä vielä PALJON...
• jäljelle kulmia - ei vielä tehty sen ihmeemmin
• seuruun oikealle käännöksen vahvistelua  - menee oikein hyvin, kun ohjaaja tekee käännökset rauhallisesti. Kaarroksina (hlöryhmä) tätä pitänee viel otella.

Ja enskuussa ois luvassa sulkeisia seuraavista:

• jäävät - kaikki kolme, tosin yksi kerrallaan
• esteet - hyppyyn tekniikkaa ja ääntelyt veks, A:ta kenties jo täysjyrkkänä, jos homma pysyy hyvännäkösenä
• nouto - pitoharjotuksia kotona PALJON! Tavoitteena, että ottais kapulan ite suuhun.
• esineruutua - PALJON enemmän reenikertoja. Näkölähdöistä pois?
• janaa - mettässä, itsenäisesti, monta pientä reeniä
• jäljelle kaarroksia ja kenties kulmiakin, pääasia kuitenkin, että nyt PALAUDUTAAN ilmasun paineista ja haetaan MOTIVAATIOTA ja tarkkuutta jäljestykseen.

Elokuu alkaa sairaslomalla ja jatkuu saumattomasti kesälomalla, eli aikaa pitäs ainakin olla...
Nyt täytyy vaan käyttää ajat hyödyksi ja ottaa pikkureenejä heti tilaisuuden tullen!