Voi voi (elämä on)!

Kuvaaja: Niina M.

Tamskin Talli, Lempäälä

Tuomarina Mauri Pehkonen

Birken (ja minun) VOI-debyytti

Muutettu liikejärjestys.

LUOKSARI 7

Hyvä! Tuomarilta noottia rouheemmanpuoleisesta seisomiskäskystä sekä siitä surullisenkuuluisasta sivullesiirtymisestä...

SEURUU 8

Ei jotenkin ihan parasta Birkeä... Alkupuoliskolla pientä piippausta, kontakti elää ja jopa tippuu parissa kohtaa. Oisko hallihälyllä vaikutusta jo tähän? 

Hiljeni kuitenkin loppuajaksi ja ihan hyvää tekemistä kuitenkin. 

ISTUMINEN 9

Toimi! Siis itse liike, lähdössä huomio oli puoliksi toisaalla, mutta petrasi. 

Tykkäsin, alusta huolimatta, tässä liikkeessä kun on ollut ongelmaa... 

RUUTU 0
Virittely oli vähän haastava asemoinnin osalta (ei siirtymää istumisen jälkeen), onneksi huomasin tän jo edellisten koirakoiden kohdalla ja oli aikaa tehdä toimintasuunnitelma.
Vaikka huomio lähetyshetkellä sivummalla, lähtee todella hienosti, mutta kun ei vaan mene sitä vikaa vajaata metriä sisälle ruutuun asti... Blaaaaah, alun ongelma taas. 

Pistän kokemattomuuden ja hiukan keskivertoa haastavamman koetilanteen piikkiin. 

Ajatuksena ottaa nyt paikan hakemista ja vauhtilähetyksiä erillisinä. Olisi hyvä saada plikka nyt ymmärtämään, mihin kohtaan ruutua olisi optimaalista mennä... 

HYPPYNOUTO 0 

Siirtymä huono, ohjaaja ei ota koiraa mukaan. 

Heitto hieman vino (niitä pelkään, koska silloin Birkellä on taipumus kiertää este palatessa), ei hauku (aina haukkunut koetilanteessa!) lähdössä, mutta ääni tulee kuitenkin, menee kapulalle, plärää ja jättää kapulan?!? ... 

Tätä en nyt osaa edes selostaa. Kai se oli se semmonen koesuoritusaivopieru sitten. 

Ohjaajan pitää harjotella heittotekniikkaa. Koiran pitää tottua erilaisiin vieraisiin kapuloihin? Palautuksia pitää hioa suoremmiksi? 

METSKU 8

Siirtymä hiukan parempi, muttei ny varsinaisesti ihan hyvä silti. 

Pieni kirkuna lähdössä, nosto yllättävän siisti! Palautus väljä ja hieman levoton + se sivullesiirtymä... 

Tyytyväinen tähän kuitenkin, jopa yksi noutoliike jo alla ja silti kiekat ei ihan kaakossa. 

TUNNARI 0 

Alkuviikon reenit huomioiden, odotukset ei kovin korkealla olleet... Jos ois onnistunu, oisin varmaan hypänny ilmaan, se ois ollu hieno juttu se!

Hieno siirtymä! Tuommosia niiden kuulus olla (tähän tosin tuli mutka, kun liikkuri oli viemässä kaukoja tekeen).

Tässä homman juoni nyt aivan hukassa... Lähtee kauniisti, mutta nenä on kiinni. Lähtee yrittämään reippaasti viel uudestaankin, mutta ei niin ei. Palautusasento hyvä. 

Täytyy helpottaa reilusti ja ojentaa Birkelle taas tän liikkeen punaisen langan päätä, että muistaa ja hoksaa. Herkkä liike, kuten sanottu ja ohjaaja rankoi alkuviikon virheistä liiaksi. 

Luotto ja työskentelyvarmuus nyt takas, niin kyll se siitä ennalleen saadaan. 

KAUKOT 0 

SEISO - ISTU - MAAHAN - ISTU - SEISO - MAAHAN

Siirtymä jo huono. Ottaa häiriötä tuomarista. Epävarmuus tunnarin jälkeen näkyy selvästi. 

Tamskilaisilla käytössä uus hieno valotaulu! Ei häirinny meit kovin kovasti.

Ekan vaihdon tekee väärän, sitten jumittaa siihen (häiriökolinaa takaa), sitten parit hyvät vaihdot, (taas kolinaa) virhe ja jumi, tokavika hieno ja vikan vaihdon tekee teknisesti hyvin, mutta omin luvin.
Pitää hioa yksittäisiä vaihtoja, vaikka takapalkalla.
Häiriönsietoa! 

PAIKKAMAKUU 7
Tehtiin viimeisenä.
Oli vissiin piippaillut, videolta en ainakaan äkkiseltään kuullut, mutta uskon kyllä tuomaria. Välillä hiukan haisteli. Hallin takaa liikkeen aikana mennyt juna ei aiheuttanut mitään reaktiota. Ennakoi perusasennon. 

Piippaamiseen pitäs puuttua jotenkin, vaan miten?

No kyllähän se harmitti ko kehästä tultiin. 

MUTTA paljon oli suorituksessa hyvääkin ja suurin osa virheistä selittyy ihan vaan puutteellisella suorituskestävyydellä. 

Lisää reeniä siis!

Tämä oli vähän yllytyshullu juttu lähteäkään jo kokeeseen ja nyt se on voittajaluokka korkattu. Enskerralla tietää, mistäpäin kenties saattas tuulla. 

Tää oli tsekkaus siitä, missä vaiheessa liikkeet on ja miten ne uudet liikkeet koetilanteessa käyttäytyy. Birken kierrokset pysy paremmin hallinnassa kuin pelkäsin, joten oikeaan suuntaan on ne mielentilareenitkin vissiin menneet. Huomaan myös, että analysoin suoritukset paljon monipuolisemmin nykyään! 

Seuraavaa koetta oon pohtinut vasta huhtikuulle, joten nyt lienee ihan passeli aika ottaa hetki vaikka vähän rennommin reenien osalta, kun ei deadlineä ihan heti pukkaa. 

Eteenpäin ja ylöspäin!

Kiitos kamut tuesta ja neuvoista, me tullaan sitten taas kohta!

PoP 1

Nöniin, eka yö ja päivä takanapäin!

Yö meni kohtalaisen levottomasti, mutta kyllä sitä vissiin nukuttuakin saatiin...
Hiukka kipeältä plikka välillä vaikuttaa ja paituli varmaan tekee olon kuumaksi ja ärsyttää, mutta oma itsensä neiti alkaa jo olla.

Soffalla on parasta nukkua ja huomiota pyydetään vinkumalla... Perus-Romps, ottaa kaikki säälispisteet, joita vaan jaossa on!

Uusi "pusakka"

Mustelmaa, turvottaa...

...mutta haava on siisti!

Nyt kun illalla seuraa Romppisen touhuja, huomaa eron päivään ja varsinkin eilisiltaan.
Toki plikka väsyy nopeasti, mutta on sosiaalisempi ja rennompi ja kerjää huomiota ihan tahallaan.
Eteenpäin mennään, päivä kerrallaan.

Amputaatio (sisältää "verisen" kuvan)

Kummasti alko taas Eläinystäväsi Lääkärin lattialla uni maistua...

Ja kotona alkoi sitten odottaminen... 

Melkein jo aattelin, ett onko jotain käyny, kunnes puhelin sitte kuuden jäljestä (leikkaus oli n. kahdelta) soi. Kaikki mennyt hyvin ja Romppis oli hereillä ja oottamassa meitä!

Kotiintulo sujui yllättävän rauhallisesti. Plikat sai haistella toisensa ja sen jälkeen Birke on osannut hienosti ottaa huomioon, että Romi on kipeä. 

Kotiutuneena. Pöhnässä. Paketissa.

Romilta poistettiin siis vasemman etusen uloin varvas ja samalla rauhotuksella myös kananmunan kokoinen rasvapatti rintalastan takaosasta. 

Tällä suojataan rinnan haava sitten, kun plikka jää yksinänsä...
Koskaan ei tämmösille ole tarvetta ollut, joten toivottavasti on pelittävä ratkaisu. 

Paketti purettiin tassusta ohjeen mukaan jo nyt illalla. Ulkoillessa pidetään sukkaa ja kurarukkasta. 

Nyt tulee se kuva... 

Melko siisti.
Lääkityskin on toki kohillaan, mutta mukavasti jo jalkaa käyttää eikä suojat haittaa.

Koville ottaa pöhnät, kauluri ja säryt... Kovasti piipataan, mutta niinhän tää eka yö on aina Romin kanssa mennyt. 

Vaellellaan ja piipataan. 

Vaan on se reipas. 

Sisupussi tsemppityttö

Preppailuja

Sunnuntaina oli se videoitu hallikenraali.
Tiistaina valkkuryhmän reeni ja teemana liikkuri, tämä oli esikenttäkenraali.
Keskiviikkona mentiin vielä Päivin kanssa vetäseen kenttäkenraalit.

Lopputulemana voitaneen sanoa, että tunnari ja kaukot menee nyt sitten miten menee ja koira kyll haluaa mulle tehdä ja periaatteessa liikkeet osaa... Joten näillä mennään !

Ja Romille toisenmoista valmistautumista...

Kuvassa sovitetaan kurarukkasta.
Huomenna plikka on sitten yhtä varvasta köyhempi.
Punkataan käytännönsyistä Äitellä nyt aluksi, joten tänään on suoritettu pientä roudausta ...

Ajellaan Raholaan puoli yhdeksi ja siitä ei toivottavasti kovin kauaa tarvitse odotella, että saadaan hakea plikka kotiin.

Hallireenit videoituna

Eilen kipastiin päivälenkki Kolmenkulman Koirakeskukselle vetäseen Birken hallikenraalit...

Romps pääsi toki kans hommiin, mutta ennenkuin joku sitä ihmettelee, niin ei, tasaisella alustalla liikkuminen ei aiheuta Romin varpaaseen kipua tai ontumaa. Ei myöskään levon jälkeen.
Koska varvas ei (onneksi!) ole painoa kantava, se on kipeytynyt lähinnä metsässä tai hangessa liikkumisen jälkeen, jolloin uloimpaan varpaaseen yleensä kohdistuu sivuttaisliikettä.
Tämä on siksikin onni, että Romin yleiskunnosta voidaan pitää huolta operaatioon asti, eikä neidin tarvitse olla jo nyt levossa, vaan voidaan lenkkeillä reippaita remmilenkkejä ja Rom saa sentään jotain liikuntaa.

Muttaniin, sitten niihin reeneihin!

Otin kameran mukaan ja Romppiksen kanssa sitten vähä höntsäiltiin ja testailtiin "kuvakulmia"...
Romilla oli kivaa ja suoritti pääosin aika mukavasti, mutta pientä hööpöilyä muutamaan väliin tartti sitte kuitenkin vähä esittää.

Birken reeni oli sitten vähän enempi tavoitteellista ja suunniteltua...
Osa meni todella mukavasti, osa hienosti ja osassa joutu vähä muistutteleen ja siltikään ei ihan ihan ihan niponappiin menny.

Kuvakulma ei ollu ihan kohillaan (ei näy hienot hitaan käännökset, blah).
Muuten seuraa aika mukavasti (ja hiljaa!), mutta peruuttaminen on nyt jossain vaiheessa päässy unohtuun! Onneks sitä ei ny paria askelta enempää pitäs kokeessa viel tarviakkaa...

Taas melkein ulos kuvasta!
Mutta tää on nyt alkanu pelittää. Tykkään. 

Jäi takapalkkaan kiinni... Mutta stopit itsessään ok, kunhan ohjaaja muistaa erottaa äänenpainot kunnolla toisistaan.

Kolmas setti tällä videolla.
Ekalla tuli hama, mutta tekniikka ok, tokassa satsissa teki kaikki vaihdot, mutta valui koiranmitan taaksepäin... Tällasena kehtaisin nää kyll esitellä!

Videolla ei näy virittely, mutta plikan kohdistus näkyy!
Sinne se painaa ja nyt kun luottaa lähteä ilman lelua ruudussa, niin ohjaajan on huomattavasti helpompi käskyttää stoppi niin, että koira on ruudussa sisällä. Tykkään tästä kovasti paljon. 

Sitten ekstroina vähän eeveeällää...

Vähänkö plikka on hoksannu tän ny ihan pienellä aikaa!
Huraa. 

Kolmas kerta toden sanoi tässäkin...
Ekoilla tarjosi taas seisomiseen istumista. Oma äänenpaino tässäkin avainasemassa. 

Loppuun vielä meidän eka yhteispaikkamakuureeni näinkin "koemaisesti"... 

Meen hallista ulos (ikkunallisen) keittiötilan puolelle, joten pystyin kurkkimaan, mitä nää teki. Sitten kun piilossa avasin vastaanottohuoneen oven, Romi-rassu luuli varmaan mun ottavan ritolat! Onneks olin hereillä ja sain just oikeeseen kohtaan kiellettyä. Ja voi Iibs, miten se OSAA! 

Ylps.

Että semmoiset reenit!

Todella hyvä fiilis jäi. Lisää luottoa ens sunnuntain koetta aatellen. 

Huomenna ja ylihuomenna käydään viel kentällä ja sitten se olis siinä. 

Vetsku... ohho.

PALJON ONNEA RAKAS ROM-ROM!

Oma pieni jukuripää, kurmitsainen, ihme-akka, kainaloinen... 

Reipas päkäpää, minun tukeni aina. 

Meidän laumalta onnentoivotukset myös 

sisaruksille:

Eijatuun Runeberg - René

Eijatuun Redrika - Dolly

Eijatuun Runotar - Rose

Eijatuun Runo - Jessi

Voehan Varvas!

Romi kävi tänään lääkärillä.
Syynä reissuun oli paitsi huomenna veteraani-ikään siirtyvän ikäneidon perustarkki, myös etusen epäsäännöllisen ja osittain rasitussidonnaisen ontuman syyn selvitys.

Viime vuonna Romi oli pari-kolme kertaa ontunut hetken etustaan. Tämä meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, joten en kiidättänyt plikkaa piipaa-autolla lekuriin.
Loppuvuodesta ja tammikuun alusta huomasin, että ontuma alkoi olla osittain sidonnainen rasitukseen. Ravilenkkejä tehtiin pitkiäkin ja kovalla alustalla, kentällä käytiin vähä reenimässä ja leikkimässä ja näistä ei mitään, mutta esim mettäjuoksentelun (johon sisältyy aina lämppä ja jäähkälenkit) jälkeisenä päivänä saattoi hetken ontua ja olla taas kohta normaali. Ontuma kesti aina vaan hetken (max 1 päivä, kipulääkkeen kanssa tai ilman, ei merkitystä), eikä ollut esim lepo-ontumaa. Varasin ajan ortopedillemme ja luottolääkärillemme Eläinystäväsi Lääkärin Juha Kalliolle heti kun ontuma säännöllistyi.

Niin, polvet tarkistettiin ongelmattomiksi, mutta lonkan koukistajissa, selässä ja erityisesti oikeassa hauiksessa on niitä lihasjumeja... Näitä aletaan nyt huoltaa vähän aktiivisemmin. Oikeaa rannetta kierrettäessä teki kipeää ja eipä se vasemman jalan 2-vuosikkaana murtunut varvaskaan ihan kivuton ollut (itsekin olin tämän kotona todennut ja oma veikkaus olikin, että sinne olisi kehittynyt nivelrikko), mutta hienosti Romi vaan aina antaa hoitaa ja kopeloida. Pakko olla hurjan ylpeä!
Rtg otettiin varpaasta ilman rauhoitusta ja tällä kertaa myös ilman minua (silloin '09 kun varvas murtui, olin itse lyijyliiveissä Romia pitelemässä) vaivattomasti ja kaikessa rauhassa...

Romin vasemman etusen varpaat.
Mikä ei kuulu joukkoon...?

Kyllä siinä taidettiin kaikki katsoa hetken aikaa kuvaa vähän pitempäänkin, kun tilanteen näki.
Romi on elellyt ja oleillut täysin tyytyväisenä oloonsa murtuneen varpaan kanssa ties kuinka kauan! Tässä vaiheessa olisin kyll toivonut, että neiti olisi suvainnut ilmoitella kivustaan hiukan selvemmin, niin oltaisiin menty lääkäriinkin hiukkasen aiemmin...
Varvas on siis murtunut (mahdoton sanoa koska) uudestaan. Ei ole luutunut virheasentoon, mutta sidekudosta siihen on jo ehtinyt muodostua.
Ontuman epäsäännöllisyys selittynee sillä, että kivun laukaisee vain tietty liikerata, jossa varvas pääsee vääntymään, eikä automaattisesti kaikki rasitus (kuten varmasti painoa kantavan varpaan kanssa olisi käynyt).

Mitenkäs tästä sitten jatketaan?
Tämä varvas ei tästä parane, joten se poistetaan kokonaan häiritsemästä reilun parin viikon päästä. Tämähän nyt sitten tietää sairaslomailua myös tälle talvelle (sitä normaalia talvikautta ootellessa, huoh), mutta reilussa kuukaudessa pitäisi homman olla hoidettu.

Nyt otellaan rauhallisesti, annetaan tarvittaessa kipulääkettä ja auotaan noita lihasjumeja pikkuhiljaa... Romi itsehän ei vieläkään noteeraa olevansa mistään kipeä, vaan painattaisi menemään hepuleissaan pitkin lumikasoja.

(ekat VOI-) kisamaiset

"A-SEEEEENTO!"
Tästä lährettiin  eilen Majalla tekeen voittajaluokan kisamaista reeniä ekaa kertaa koiralle ja ohjaajalle...

Kuva: Miia Mäkelä

PAIKKAMAKUU tehtiin vähän typistettynä (2 min), mutta siihen mahtui ohjaajan piilo sisällä Majalla sekä muita reenaajia, jotka kulki ovesta sisään ja ulos - hyvä! Pientä levottomuutta Birkessä oli ollut, muttei liikkurin mukaan mitään katastrofaalista kuitenkaan. Hieman ennakoi perusasentoon nousua.
RUUTU oli ekana liikkeenä... Oon nyt koittanu ottaa liikkeen niin, että lähestyn merkkiä kohtisuoraan takaa. Otan Birken perusasentoon ennen merkille lähtöä ja siinä paikoillaan viel ollessa huikkasen, että "Missäs ruutu o" ja sitte seuruutan merkille. Vartaloavun annan lähetyksessä tietämättäni. Birke lähti hienosti, stoppasi hyvin, mutta ihan ruudun oikeaan reunaan. Maahanmeno hyvä. Tässä jo huomasi viisaammat videolta, että keskityn omaan suorittamiseen niin paljon, että jätän Birken yksin... Tuloksena huolimaton kutsu seuruuseen ja koiralta siltä osin huolimaton suoritus. Tasoomme ja aiempiin ongelmiin nähden oon kuitenkin todella tyytyväinen!
SEURUUSEEN sisältyi muutama harvinaisempikin kuvio ja ohjaaja vähän sössitteli... Birke suoritti hyvin, mutta tässäkin kun pitäisin huomion MEISSÄ enkä MINUSSA, niin ääntely vähenisi ja tekniikka olisi varmasti parempaa!
TUNNARISSA oli täpäkkänä, piippaili hieman. Lähti ja palautti innokkaasti ravilla, luovutusasento vino ja sivulle pomppaa (kuten vähän joka liikkeessä, en sitä nyt enää tässä raportissa mainitse). Menee kapuloille, työstää hyvin, melkein ottaa väärän suuhun, mutta tyytyy vaan koskemaan, bongaa oman ja tuo sen varmasti minulle. Tykkäsin.
LUOKSARIIN vaihdoin tuossa joku aika sitten seisomiseen sen käsimerkin... Noh, se ei sitten vissiin aina näy. Ei stopannu eikä edes ennakoinu stoppeja, vaan teki hienon vauhtiluoksarin. Ohjaaja ei sitten tajunnut käskyttääkkään sitä toista stoppia enää, syy tähän on joku X. Jatkossa molempiin suulliset ja  pidetään huoli, että niitä noudatetaan, kun osataan...
ISTUMISEN seisoi hienosti... Ennen suoritusta teki hienosti ja oikein. En kässää. Äänenpaino? Mitä teen tässä erilailla? Vai onko vaan epävarmuutta? Seisomiset pannaan nyt pannaan!
METSKU nosti sitte jo niitä kiekkoja vähän. Hiljainen, mutta nosto epäsiisti ja palautus vino.
KAUKOISSA edellinen noutoliike vaikutti ja keskittymiskyky ja maltti katoilivat käsi kädessä johonkin... Tuli sitten vääriä vaihtoja eikä malta siirtää painoa maahanmenoissa kunnolla taakse. Näihin nyt yksittäisiä tekniikkareenejä ja tehdään sitä malttia, vaikka kiekkojakin olis. Natsikuri tarvittaessa. Positiivista kuitenkin se, ettei liikkunut merkittävästi eteen- eikä taaksepäin!
HYPPYNOUTO sitten jo vähän hajotti pakkaa... Vinkuhau lähdössä. Ohjaajakin muuten heitti kapulan ihan persiilleen, että siitä Birkelle propsit, että suoritti kuitenkin molemmat hypyt.

Että oli siis kauden ekat kisamaiset reenit!
Liikkuroinnista kiitos Sannalle, kuvaamisesta Hannalle ja Miialle ja yleisesti reeneistä koko tokopoppoolle.
Juujoo, tässä se video:

Helmikuu

Riemua jäällä reuhuamassa Birken ekan polvileikkauksen kuntoutuksen jälkeen...