sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Birken kuntoutus etenee

Birke jouluaattona (pop 6 vko)
Pohjavillaan kasvaa jalkaan, joka on vielä vailla peitinkarvaa ja siksi yhä erivärinen. Onneksi ei kuitenkaan ole enää kalju.

Jumppailuja ollaan yhäkin tehty liki päivittäin (pyhinäkin jäi vaan pari satunnaista välipäivää ja tänään en muka ehtinyt) ja ne sujuvat ihan mukavasti yhäkin.
Välipäivinä oli parin päivän jakso, jolloin Birke vaikutti hieman kipeältä... Illalla nukkumasta noustuaan ontui selväsi, mutta vertyi ja seuraavana päivänä oli hieman rauhallisempi. Painonsiirtojumpat oli noina päivinä hankalammat ja yhden päivän jumpat jätin välistä ihan levon kannalta. Mietin, josko "2kk -kipuilut" olisi olleet siinä vai oliko tämä vasta esimakua?
"2kk -kipuiluilla" tarkoitan siis operoidun jalan hetkellistä kipeytymistä silloin, kun nylonommel (se antirotaatiosutuura) alkaa antaa periksi ja sen päälle muodostuneet koiran omat kudokset alkavat hoitaa ompelen hommat. Tällöin koira voi yhtäkkiä ontua rajustikin - Romin ekan leikkauksen jälkeen pelästyin oikein pahanpäiväisestikin! - mutta se on normaalia ja menee ohi.
Mitään kipuja en sittemmin ole jalassa huomannut, joten voi olla, että se oli siinä, tai että kyse oli jostain muusta pienestä.

Meno ei ole ihan niin hurja, kuin kuva antaisi ymmärtää...
Pyhinä Birke pääsi tekemään ekat fleksilenkit mettässä. Kadulla kulkiessa pidän yhä ehdottomasti hihnassa, mutta metsässä on senverta hyvä näkyvyys ja tunnen alueen, että uskalsin antaa tytölle hieman vapautta.
Aattoiltana Birke innostui hieman kaivelemaan puuterilumessa ja tappamaan pari pientä lumikökköä. Sen toipilaalle soin, vaikka heti huomautinkin, jos meinasi hosua liikaa. Onneksi Birke on niin kuuliainen, että moinen on mahdollista.

Kökölle kyytiä!
Lenkkeilty ollaan siis päivittäin, kesto on vaihdellut 10-20 minuuttiin. Jalka ei ole kipeytynyt, joten voidaan siis yhäkin jatkaa keston lisäämistä...
Kuntoutusohjelman mukaan oltaisiin voitu liikkua 10-30 min 3-4kt/pvä. Eli siis nykyistä enemmänkin.

"Eteenpäin!" sano appeneiti puuterihangessa!
Huomenna tulee täyteen 7. pop-viikko ja leikkauksesta on siis kulunut jo pian 1½ kuukautta...
Kahdeksasa pop-viikko tuo tullessaan uusia haasteita kuntoutusohjelmaan:

  • Liikuntaa -40 min / 3 krt päivässä (siis max 3 x 40 min, koiran mukaan)
  • Kahdeksikot, kehät, takajalkojen vuorottaiset nostelut (näitä on jo hieman tehtykin), poikittaiset rinteet, metsämaastot (metsä tuttua)
  • Istumaan- ja maahanmenoharjotukset (saadaan siis alkaa reenata TOKON avo-kaukoja!)
  • Pakolliset portaat
Näillä mennään viikot 8-10 eli seuraavat 3 viikkoa (siis 21.1. asti)!
Nyt siis pikkuhiljaa vielä nostetaan sitä liikunnan määrää, eikä tarvinne enää edes kyttäillä kelloa niin tarkkaan. Tutut lenkit on usein 30-60 min, joten niitä reittejä seuraamalla saadaan varmaan oikein hyvä liikuntasaldo kaikille. 
Yksärilenkeillä mennään kuitenkin jatkossakin, sillä vaikka plikat on kaksareillakin hallinnassa, en halua ottaa riskiä siitä, etten jossain tilanteessa ehdikään ottaa Birkeä hallintaan ennenkuin ehtii nykäistä johonkin suuntaan ja sitten teloo jalkansa... Yksärilenkeillä meno on kuitenkin hallitumpaa ja huomioni ainoastaan Birkessä.

Toivoisin, että päästäisiin pian alottamaan myös hieronnat ja käymään fyssarilla tarkastuksella, mutta toistaiseksi Birken hormoonit on tämän edistysaskelen tiellä.
Birkkis kun on tukevasti valeraskas, enkä missään nimessä halua riskeerata tulehdusta tai muutenkaan pahentaa oireita. 

Tuleva vuosi näyttää siis valoisalta myös kuntoutuksen osalta!

Joulumme

Nyt on pyhät jo takanapäin ja ihan pian alkaa uusi vuosikin!
Haluan kuitenkin jakaa jokusen ajatuksen ja kuvan meidän jouluilustamme.

Odottavan aika on ...
 Aatosta Tapaniin oltiin aikalailla vaan rennosti oman lauman kesken. Tämä tuntu tekevän erityisesti Birkkiäiselle hyvää, sillä hää on tosiaan ollut hormoonihuuruissaan ja tekemisenpuutteessaan väliin vähän möksö... Ilokseni voin nyt kuitenkin todeta, että muutaman päivän tiiviimpi yhdessäolo ja touhuilu on tosiaankin tehnyt hyvää ja Romin ja Birken kemiat on nyt liki normit.

Joka päivä käytiin mettälenkeillä (Birke pääsi fleksillä, joka antoi jo hieman lisää vapautta, ja Romi tottakai juoksenteli puuterikinoksissa vapaana) ja niistä nauttivat kyllä ihan jokainen!

Birke 2v9kk ja toisenlainen joulukuusi.
Huomatkaa, että operoidussa jalassa on jo ihan kivasti pohjavillaa...

Romi 5v11kk keimailee!
Lenkin jälkeen päästiin sitten pakettien kimppuun!
Jokainen meistä oli ilmeisestikin ollut kovin kiltti, sillä paketteja löytyi jokaiselle useampi...

Ekoista paketeista paljastui puruluut...

... ja toisista maxi-matoset!
Tytöt sai herkkujen lisäksi siis matoset ja tällaiset aktivointikuukunat.
Birkekin pääsi nyt siis pitkästä aikaa hallitusti leikkimään ja sekös oli varsin kivaa!

Plikat sai tottakai myös herkkuruokaa!
Tässä Kotoisa -ateriat kermaviilihöystöllä, mutta kyllähän kuppiin ehti eksyä myös nokareet maksa- ja porkkanalaatikkoa...

Birke tarkkana...

... Romi vauhdissa!
Lisää kuvia löytyy muuten tuolta FB:n puolelta...

Kaikenkaikkiaan sanoisin, että meillä oli oikein rento ja ihana joulu.
Itse olin erityisen onnellinen siitä, että nyt minulla oli koko oma laumani kasassa, vaikkei kaikki juuri nyt ihan 100% iskussa olleetkaan.

Birken voinnista kirjoittelen kuitenkin tarkemmin ihan omassa postauksessa...

perjantai 21. joulukuuta 2012

Toivotamme...

God jul och framgångsrik nytt år till alla våra vänner!
Frohe Weihnachten und erfolgreich neues Jahr für alle unsere Freunde!
Merry christmas and successful new year to all our friends!

maanantai 17. joulukuuta 2012

PopVko6 alkaa!

Ja jälleen on yksi postoperatiivinen viikko hurahtanut!
Tänään leikkauksesta on kulunut tasan 5 viikkoa, eli alkaa PopVko6.

Jumppa- ja liikuntaohjelmaan ei tule tällä viikolla isompia muutoksia, vaan jatketaan samoilla meiningeillä, jotka mainitsin viikko sitten.

Birke venyttelee itse yhä todella hyvin, mutta antaa myös venyttää. Nyt onnistuu myös vasemman takasen venytykset seisaaltaan - oikealle jalalle siirtää siis jo ihan mukavasti painoa, kun muistaa olla varovainen ja tukea tarvittaessa.
Painonsiirrot jumppatyynyn avulla sujuu myös jo huomattavasti paremmin kuin alkuviikosta! Jumppaamaan tullaan mielellään ja paino siirtyy paikoitellen jopa melkein täysin oikealle.
Liikunnan lisäämisen kanssa olen ollut yhä aika varovainen... Birke kun ei enää malta kävellä kuin korkeintaan loppulenkistä, eikä kevyt lumihanki hidasta pätkääkään - syvempiinkin hankiin on pari kertaa yrittänyt, mutta siinä tulee minun mielipiteeni vastaan. Ollaan nyt kuitenkin lenkkeilty keskimäärin 15 min 2-3 krt/pvä.
Särkylääkkeet jätin pois viime maanantain 1/4 tabletin jälkeen. Iltaisin Birke tuppaa mörähtelemään Romille ja "menee istumaan mökömökö-puuhunsa" ja olen toki pohtinut, johtuuko kivusta vai kenties jostakin muusta? Ontuma ei pahene iltaa kohden, vaikka tottakai pientä kankeutta yhä toisinaan esiintyy ja usein nämä mököttelyt liittyvät vaikkapa puruluiden syöntiin... Voisi siis olla ihan todennäköistä väittää, että johtuvat kivun sijaan juoksunjälkeisistä hormooniegoiluista sekä tekemisenpuutteen tuomasta  turhaumasta. Seurailen tilannetta...

Mielestäni menee siis yhäkin varsin mallikkaasti ja nopeasti!
Viikon päästä pitäisi olla jo "kuntoutuksen (oletettu) puoliväli" käsillä...

lauantai 15. joulukuuta 2012

2012 --> 2013

Yleensä malta odottaa likemmäs vuodenvaihdetta, mutta nyt ajatukset on pyörineet aiheen ympärillä jo niin tiiviisti, että kaippa sitä voi tavoitepostauksen nytkin jo laittaa - onhan kisa- ja näyttelykausi kuitenkin jo tältä vuodelta pulkassa!


Viime vuodelta...


Romi:
  • Kisauran korkkaus TOKOssa, josta on nyt tullut meidän päälaji!
    Eli siis hyppy ja paikkamakuu kuntoon, muihin hiontaa ja sitten sinne kokeeseen vaan. Tuloksista senverran, että TK1 ois supermagee, mutta realistisesti aatellen, ois kiva saada edes yksi 1-tulos.
             --> Kisaura tuli kuin tulikin korkattua!
Kuudesta virallisesta kokeesta saldona 2 x nolla, 1 x ALO3, 1 x ALO2 ja 2 x ALO1! Voin siis sanoa minimitavoitteen täyttyneen, mutta supertavoitteeseen asti ei ihan ylletty, mutta puolväliin siis passelisti. Ei huono. 
  • (BH ?!? ... iso kysymysmerkki. Tätä voi harkita, JOS saan paikkamakuun kuntoon, mutta ressiä en meinaa tai halua tästä ottaa tippaakaan!) 
              --> Tämä oli meidän "ehkäkenties" -juttu, joka aika nopsaan kauden alettua muuttui "ei tuu tapahtuun" -jutuksi, joten tän eteen ei oikeesti tehty aktiivisimman kauden aikana sen ihmeemmin hommia. Vaan ne parhaat suunnitelmathan on niitä, jotka on muokattavissa... 


Birke:
  • FI MVA - tavalla tai toisella tai kolmannella... Muutakin voidaan katsella, jos sattuu hyviä tilaisuuksia hyviin väleihin, mutta ainakin pari Suomen sertiä ois siis tulevalle vuodelle hakusessa.
             --> 2. SERTI rapsahti heti vuoden ekasta näyttelystä Lohjalta ja toka sitten Porista (mistä saatiin myös 1. CACIB), joka oli kauden kolmas näyttely - eli kauaa ei tässä tavoitteessa nuppi tutissut!
Kehässä Birke kävi 7 kertaa (Jyväskylään ilmoitin, mutta jäätiin polvivaivan vuoksi pois), joista tulokset 3 x ERI ja 4 x ROP! Näistä yksi oli BaltianVoittaja Virossa, sieltä mukaan tuli EE MVA & BaltW-12 kera 2. CACIBin.
Ei ollenkaan hassummin, olen kovasti tyytyväinen!
  • BH! Jos hommat etenee hyvällä mallilla, niin syksyllä voisi kahtella. Riippuu paljon paikkamakuusta (minun henk.koht, mörköni...).
             --> Syksylle alunperin suunnittelin, mutta keväällä todettiin tottiksen olevan jo niin hyvällä mallilla, että aloitettiinkin koepaikan metsästys jo toukokuulle... Ei kuitenkaan aivan heti tärpännyt, joten koe suoritettiin hyväksytysti heinäkuussa.
Tavoite saavutettu ja ylitettykin!
  • PK-esteiden harjoittelun aloittaminen, nyt kun pimatsun nivelet on tutkittu terveeksi, voidaan alkaa enempi kahtella myös näitä juttuja, ei silti kuitenkaan liian rankansorttisesti.
             --> Huoh, tuo tekstinpätkä... Mutta tuo oli viime vuoden tilanne.
Esteitä aloitettiin ja niiden kanssa päästiin jo aika hyvälle mallille (A-este meni asteen loivennettuna helposti ja hypyssä oli korkeutta about 70-75 cm), mutta syksyllähän sitten lopetettiin nämä touhut kokonaan. 
  • Esineilmaisu oikeasti kuntoon, ei pitäs paljoo puuttua, ku reenii vaan...
             --> Tässä ollaan mielestäni onnistuttu!
Hommia tehtiin hyvinkin aktiivisesti heinäkuun ajan (olin alunperin opettanut ilmaisun väärin) ja palikat loksahti paikoilleen.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kun nenä pelittää tarpeeksi tarkasti, niin esine kyllä ilmaistaan omatoimisesti. Tarkkuutta ja rytmiä ja varmuutta kun saadaan itse jäljestämiseen, niin en usko esineillä olevan mitään ongelmaa. 
  • Esineruutu! - ihan alkutekijöissään yhä.
              --> Hyvälle mallille saatiin tämäkin (vaan valitettavasti turhaa työtä - onneksi se oli kuitenkin kivaa!.
Irtosi ja upposi hyvin, toisinaan tarkkuus ei ollut aivan riittävä esineen paikallistamiseen, mutta esineen löydyttyä nosto ja palautus oli alusta asti todella varmoja. 
  • Jälkee jälkee... Nameja vähemmän ja ENEMMÄN reeniä, myös kulmia mukaan.
             --> Noh, taannoiset laskelmani paljastaa, että jäljesteltiin Birken kanssa yli kaksinkertaisesti viime vuoteen verrattuna - voinee siis väittää tätä toteutuneeksi?
Nameja vähennettiin ja tulihan niitä kulmiakin (ja pieniä janalähtöjä) otettua muutama ja lisäksi saatiin tosi hyvää koutsausta, minkä avulla itselle on tullut selkeämpi kuva siitä, miten Birke jäljellä toimii (ovat nimittäin Romin kanssa kuin yö ja päivä)... 


Pakko se on olla tyytyväinen saldoon... 

Kun vuosi sitten pohdiskelin, oli ajatusmaailma harrastusten suhteen aikalailla erilainen. Romille TOKOa, Birke 'the pääharrastuskoira' tekee PK-jälkeä ja sivussa TOKOa. Nyt on plikat samalla linjalla harrastuskoiran statustensa kanssa... 
Ei ole enää tekosyytä jättää Romia pois jälkireeneistä, kun Birkekin kerran tähtää FH-jäljelle (kaikkein vähiten siksi, että Romi on luontainen jäljestäjä ja RAKASTAA sitä hommaa!) ja TOKOttelujahan tehdään tottakai Birken kanssa, koska se syttyy siihen hommaan niin upeasti! Romin kanssa on nyt vaan jollain tapaa saatava se BH plakkariin, jotta voidaan miettiä niitä FH-kisojakin sitten tulevaisuudessa, muuten todet jää Romilla melko minimiin, kun ei se ole se sen ykkösjuttu kuitenkaan. 

Näyttelyitä huomaan ajattelevani yllättävän harvakseltaan! 
Romia en ole ajatellut viedä näytille tulevanakaan vuonna kuin korkeintaan erkkariin, mutta katsotaan nyt - viimeksikin jätin ilmoittamatta, kun olisivat plikat olleet samassa luokassa. Ehkä sitten veteraani-iässä.
Birkelle olisi toki ihan jees hakea ne 2 C.I.B.:stä uupuvaa CACIBia, mutten aio ottaa asiasta mitään ressiä... Jospa jotain KV-näyttelyä kahtelisi loppuvuoden puolelle ja kenties erkkariin (olettaen, että kuntoutus sujuu suunnitelmien mukaan ja plikka on näyttelykunnossa), nähtäväksi jää. 

Birken olin ajatellut myös luonnetestauttaa ensivuonna, mutta luulempa, että se jää suosiolla myöhemmäksi... 

Mutta niin, sitten katse sinne tulevaan vuoteen!


TAVOITTEET 2013

Romi:
  • TK1! Se vika ykkönen hajetaan kyllä ihan varmana jostain...
  • BH (jollei keväällä, niin viimeistään syksyllä)
  • Esineilmaisu jäljelle 
    Tarkoitus on ensin talvikaudella reeniä ilmaisu erillisenä varmaksi ja sitten jo aika alkukaudesta päästä siirtämään se onnistuneesti myös jäljelle... 
  • Jälkiin lisää haastetta 
    Pituutta, tyhjiä, kulmia... Kaikkea tarkkuuden kuitenkaan kärsimättä.
Birke:
  • Operaatiot kuntoutuksineen kunnialla lävitte! 
    Enough said, I believe. Tää on eka ja kaikista tärkein tavoite - saada plikka kuntoon!
  • Tarkkuutta & motivaatioo jäljelle 
    Jahka ollaan jälkikunnossa, aletaan rakentaa Birkelle kunnon motivaatio ja enemmän tarkkuutta jälkityöskentelyyn. Supernamijälkiä siis luvassa!

  • (TOKOn kisauran korkkaus?)Tää on hyvin varovainen tavoite, sillä se riippuu aivan täysin siitä, miten hyvin Birke kuntoutuu.
  • (2. Suomen CACIB?) 
    Jälleen hyvin varovainen tavoite, joka joko tulee tai jää tulematta. Vähiten tärkeä, joten katsotaan, lähdetäänkö tätä oikeasti edes tavoittelemaan, vaikkei kuntoutus sitä estäisikään...

Näiden lisäksi - tai melkeinpä kyllä näiden yläpuolelle - listaan tavoitteen siitä, että koko lauma pysyisi terveenä ja muistaisi nauttia kaikista saavutuksista, kokoon katsomatta!
Tämä vuosi on osaltaan opettanut, ettei mikään ole varmaa (tämä toki on oma mottonikin, "Mikään ei ole mahdotonta, on vain kyse todennäköisyyksistä") ja elämä heittelee aina suuntiin, joita ei voi koskaan täysin osata ennustaa. Tästäkin syystä voisin itse ottaa tavoitteekseni elää enemmän hetkessä - minulla kun on taipumusta elää tulevassa ja murehtia sitä etukäteen...

Näihin tunnelmiin hyvä pikkuhiljaa hiljentää tahtia ja valmistautua jouluun ja vuodenvaihteeseen!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulu(lahja)valoa (pimeyteen)

Mitäs uhvoja tässä?

No tyttöjen upouudet Leuchtie plussat tietennii (saivat ryökäleet lahjat ajoissa)!
Tänään jäi reenit välistä, mutta minulla oli hyvä syy - tänään oli ainoa päivä, kun pääsin kaupoille hakemaan plikkojen pakastimeen täytettä Wuf.fistä sekä tässä jo jonkin aikaa himoitsemani Leuchiet BarffiNetistä.

Tokihan tytöt pääsi heti testilenkeille...

Romi in Red
Kyll se oikiasti loistaa ihan kunnolla... Mettässä kännykamera ei vaan nähny muuta ko valon ja  mettästä tultua Romi ei millään ois malttanu poseerata (yllätys...), joten saatte toistaiseksi tyytyä tähän huonoon kuvakulmaan.

Birke in Blue
Birkkis joutuu vielä oottelemaan ennen kuin pääsee vapaana mettän pimeyteen, mutta pakko myöntää, että oli tässä ihan lenkkeilykin mielessä. Romi kun vihaa kaikkia "vaatteita" joihin lukeutuvat siis niin heijastinliivit kuin valjaatkin ja pelkkä heijastinpanta ei mielestäni tuo riittävää näkyvyyttä, niin tässäpä Romillekin mieleinen  turvalaitos - oikeasti näkyvä panta.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Pop28 - 4 viikkoa operaatiosta

Jälleen on yksi viikko kulunu ko siivillä!

Melkoisen lentävää on myös Birkkiäisen kulkeminen (sorry kännykkälaatu)...
Kovaa pitäisi mennä, mutta minä itsepäisenä jarruttelen. Nyt ollaan tehty jo 20 min lenkkejäkin pari (nämä päivän pisimmät lenkit ja lisäksi sitten pari lyhyempää 5-10 min). Vaikka plikka kulkee koko matkan aika nätisti, niin kyllä loppulenkistä huomaa, että hieman keventää - ei kuitenkaan mielestäni niin pahasti, että sen voisi laskea ylirasitukseksi.
Varsinkin iltaisin on kankea ylös noustessaan, mutta vertyy kuitenkin nopeasti. Iltaisin taitaa yhä vähän särkeä, sillä silloin tuppaa olemaan hieman äreä.
Vielä tänään ja huomenna annan yöksi 1/4 särkylääkkeen, mutta josko sitten pikkuhiljaa voisi pärjätä ilman...

Hämmentävä tasapainotyyny...
Kuten kuvasta näkyy, meidän repertuaariin on tullut uusi jumppaliike - painonsiirrot jumppatyynyn avulla!
Birke on vielä kovin hämillään koko harjotteesta, eikä liike varmaan ihan helpoinkaan vielä ole, mutta kuuliaisesti odottaa paikallaan ja siirtyyhän se painokin vähän myös oikealle...
Pikkuhiljaa alotellaan.

Myös edellisiä harjoituksia jatkellaan ja yhä lisäillään liikuntaa ja painonsiirtojen vastusta askel askeleelta.
Omasta mielestä tuntuu kokoajan, ettei edetä aikataulussa, mutta melko samanmoista on Romin meininki 2010 tässä vaiheessa ollut.

Liikuntaa siis hiljalleen lisää, jumppailut 1-2 krt/pvä kuten tähänkin asti ja pikkuhiljaa jätetään särkylääkkeet veks...
Näillä mennään vuoden loppuun.

lauantai 8. joulukuuta 2012

*piip*

Piip, piip, piipidiip kuuluu Romin nenusta...
Jeaps. Just kun oon alkanu luottaan siihen, ett paikkamakuu alkaa sujuun, kun alkaa pysyyn, niin mitäs tekee Romps the päkäpää? - No "keksii" uuden ongelman!

"Jaa kukaa? Mä vai?!"

Joo.
Alkuun luulin, että piippaus tulee vaan häiriössä, mutta ei, seKIN on täysin riippuvainen Romin mielentilasta. Hiivatin mielialakoira sanon minä!

Pitänee alkaa siis vähentämään välimatkaa entisestään, palkata vaan hiljaisuudesta ja tehdä nyt oikeasti kunnolla hommia, että saan Romin oikeaan mielentilaan aina tätä tehdessä.
Kyllähän se piippaa tietyillä kierroksilla myös seuruussa, mutta siinä en pidä sitä tän koiran kohdalla ongelmana (tottis ei ole se mein juttu eikä tavoitteet ole sen osalta yhtä korkealla kuin Birken kanssa), mutta paikkamakuussa se enteilee lähes poikkeuksetta haukkumista ja nousua. Phuuh.

Tänään suoritin mettäjuoksuttelun lomassa vähän kokeiluja...
Rauhottaminen onnistuu toisinaan, mutta vaatii toistuvaa rauhoittelua eikä poista nenäpilliä, jos kierrokset on alunperin olleet liian korkealla.
Koitin jopa haukutusta, koska huomasin, että vapaana ollessaan ja haukahdellessaan keskittyy käskyn saatuvaan paremmin, mutta ei, haukuttamalla ottaa kierroksia ja painetta - ei auta, pahimmillaan pahentaa. En olisi edes koittanut, jollen olisi huomannut, että itsekseen haukahdeltuaan on hetken terävämpi.

Koska olin jo aiemmin sitä mieltä, että jokin rutiini voisi olla tähän hyvä (rutiinilla sekä koiran että ohjaajan mielentila oikealle taajuudelle), yritin etsiä vähän myös sellaista... Saattoi löytyäkin.
Otan Romin sivulle, sanon "Hyssss" ja sitten käskytän maahan. Toistaiseksi pelasi ok ja piippausta oli vähemmän, mutta jatkoa kahtellaan...
Selvää on kuitenkin, että tähän pitää ehdottomasti puuttua!
Sitten kun vielä joku tulis kertoon, miten se tarkalleen tälle koiralle tehdään ja korjais tän vian ennenko ohjaajan usko koko hiivatin liikkeeseen (mitenniin vihaan paikkamakuuta?) menee taas täysin...

tiistai 4. joulukuuta 2012

Paljastus!

Kuva linkitetty Googlen kuvahaun kautta...

Tuossa edellisessä postauksessa olin kovin ilkeä ja vaan ärsyttävästi vihjasin rodunvaihdosta...
Ollaan nyt sitten asteen verran avoimempia (kun Facebookin ihmeellisestä maailmasta voi jo näppärimmät tämänkin päätellä) ja paljastetaan The Rotu: BEAUCERON!

Beussi on jo monta vuotta pyörinyt mieleni sopukoissa ja nyt kaiken tämän polvihässäkän (myös Birken pentu Ronja, eli Eijatuun Wyborg, on nyt saanut PL-diagnoosin) keskellä aloin uudestaan miettiä, uskallanko appea seuraavaksi ottaa. Ja tulin siihen tulokseen, että on aika vaihtaa rotua ja toteuttaa siten toinen pitempiaikainen haave.
Appeahan en täysin koskaan hylkää ja toivonkin, että rodun tilanne polvien osalta paranee, mutta nyt teen tällaisen päätöksen.
Nyt mennään Romin ja Birken kanssa ja opiskellaan lisää beussista rotuna, tässä on kuitenkin plikkojen kanssa vielä kaikenmoista muuta suunnitteilla ennen kuin aika on edes kypsä uudelle laumanjäsenelle...

Mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma - tästä on jo aika liuta todisteita - mutta toivon mukaan tässä lähivuosina talouteen tassuttelee siis vaahterapyllyjen seuraksi yksi punasukka!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kalenterikuvat 2012

Joulun tonttutytöt
BIRKE & ROMI
Ja näin on edetty tämän vuoden viimeiseen kalenterikuvaan
                  - mutta ei hätää, tulevan vuoden kuvat on jo odottamassa!
Tämä kuva on vm.'10, plikkojen ekasta yhteisestä joulusta siis, Tämä kuva on myös malliesimerkki aiheesta "Benni yrittää ottaa tunnelmallista kuvaa plikoista ja joulukuusesta vähän vähemmän ammattimaisin elkein vähän vähemmän ammattilaistason pokkarillaan" - mutta silti tykkään tästä kuvasta! 

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Talvinen Pop21 (huomenna siis)

Näin rento meno oli tässä yks ilta...
Birken vointi on ollut hyvä ja vauhti (ja erityisesti sen kaipuu) lisääntyy tasaseen tahtiin. Huomenna leikkauksesta tulee kuluneeksi tasan kolme viikkoa, huominen on siis pop21.

Se, etten juurikaan ole viikolla kirjoitellut johtuu varmasti osittain siitä, että arki on mennyt tasasesti eteenpäin ja osittain myös siitä, että vanha läppärini joutui telakalle ja kävin hakemassa Gigantista uuden, tällaisen!
Nyt on dataaminen sujunut taas sutjakasti.

Tiistaina olin yhteyksissä fyssariimme Elinaan ja sittemmin ollaan aloitettu kuntoutusta.

  • 5-10 min kävelylenkkejä ollaan tehty päivittäin 1-3 kpl. Jalka ei ole näistä kipeytynyt ja kulkeminen sujuu tasaisesti ja "ontumatta", vaikka tokihan jalkaa keventää.
    Pari kertaa tehtiin myös 15 min kierros pihapiirissä.
  • Päivittäin (1-2 krt) ollaan tehty myös passiiviset venytykset taakse ja varovasti osittain suoristaen eteen sekä koukistusharjoituksia. Nämäkään eivät tuota vaikeuksia.
  • Painonsiirtoharjoitukset on aloitettu (venytysten yhteydessä) nostamalla etusia vuorotellen (jolloin takapään paino siirtyy myös puolelta toiselle) - näissä näkee selvästi, miten operoidun jalan lihakset lähtee tekemään hommia - sekä "tuuppimalla" takapäätä varovaisesti operoidun jalan puolelta (näin takapää asettuu uudelleen ja paino hakeutuu ainakin hetkellisesti operoidulle puolelle).
Näillä jatketaan vielä vielä noin viikon verran, mutta liikuntaa lisäillään pikkuhiljaa kokoajan (kunnes tehdään jo kolme tai neljä 10-20 min lenkkiä päivässä). Kipulääkitystä jatketaan tällä annostuksella vielä ensviikko.
Liikunnan lisäämistä olisin voinut jo tässä menneellä viikolla ottaa vähän reilumpaankin tahtiin, mutta valitettavasti työvuorot ja muut kiireet ei ole oikeen tätä hommaa nyt tukeneet... Toisaalta pääasia, että liikutaan päivittäin, muttei kuitenkaan liikuta liikaa tai liian rajusti.
Tänään annettiin myös toinen Cartrophen -piikki.


***

Niin, tännehän tuli siis heti joulukuun kunniaksi TALVI!
Tässä Romin riemuilua eiliseltä. 

Romppis on ILOISA!
Birkkis on hieman hämmentynyt...
Pitäisi malttaa olla kauniisti, kun kerran sanotaan, mutta kun lumi on aina ennen meinannut  riehujaisia.
Tänään mittari on näyttänyt jopa -20 astetta, mikä tuntuu muuten melkosen kylmältä tälleen äkkisälteen!

Oon tässä miettinyt, ettei mikään talvi ole ollut meidän laumassa vielä "normaali"... Ekana talvena oli Romi leikkauksensa jälkeen saikulla, viime talvena Birke oli mammalomallaan ja nyt on sitten Birken vuoro olla polvisaikulla. Huoh. 
Mutta uskon ja toivon, että meidän laumaan tulee vielä monta rajoittamatonta ihanaa talvea yhdessä!

Minulla on myös pieni tunnustus tehtävänäni...
Olen jälleen alkanut pohtia, josko seuraava koira ei olisikaan appenzelli. Vain aika näyttää ja en ole rakasta rotuani hylkäämässä (onhan minulla tässä nämä kaksi kipparahäntääkin vielä monenmonta vuotta!), mutta ehkä sitten parin - kolmen vuoden päästä olisi aika toisenmerkkisen hännänheiluttajan? Tämä jää nähtäväksi.
Mietintämyssy on päässä ja se pysyköön siinä ja olkoon vielä toistaiseksi suht vaitonainen - eikö olekin ärsyttävää!? Hähähää!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Katsaus BH:n suuntaan

Jepjep, kun nyt tässä on ajettu Romi sisään jälkihommiin, niin heräspäs sitten ajatus katsastaa, missä mennään keväälle suunnittelemaani BH-koetta aatellen...

Eli tarkoituksenani oli tänään vedellä BH-kaavio mahdollisimman koemaisesti lävitte ja kahtoo missä kaikkialla, ja kuinka pahasti, homma kosahtaa.
Ihan prikulleen koemaisesti ei kuitenkaan koko hommaa tehty. Ilmoittautuminen (jossa on vielä reenittävää) jätettiin veks ja paikkamakuu tehtiin erillisenä, mutta seuruukaavion ja 'jäävät' tein mahdollisimman koemaisesti. Palkkasin vain liikkeiden välillä, namilla, koska halusin pelata siinä varman päälle ja antaa kunnon vahvisteen.

Noniin, käydäämpä se kaavio lävitte!
Eka jätin patukan autolle ja näytin sen Romille. Sitten kentälle, jossa namirasia kentänreunaan ja koira hallintaan, sitte menoks!
Hihnaseuruun teki mielestäni tosi tosi kivasti! Ei ehkä ihan parhainta Romia, mutta todella liki. Henkilöryhmässä (jota ei oltu reenattu arviolta kahteen vuoteen!) ei ollut minkäänmoisia ongelmia!!! Whaaaat?!? Kunnes sitten vapaana ollessa haisteli henkilöä 2-3 kertaa, tästä suullinen huomautus ja ylimääräiset kierrokset, kunnes saatiin onnistuminen.
Vapaana seuruuttaessa korostui minun liian hätäinen rytmittämiseni liikkeelle lähdettäessä (kiitos Hannalle huomauttamisesta!). Eli Romi lähtee hyvin matkaan mukaan, kun käskytän ja vedän henkeä ennen ko lähren liikkeelle. Tämän jouduin korjaamaan henkilöryhmästä lähtiessä, jolloin Romi jäi kyydistä ja jäi epävarmana oottamaan. Korjautui onneksi samantien ja päästiin tekeen seuruukaavio uusiks.
Tässä vaiheessa olin ensinnäkin jo niiiin ylpeä siitä, ettei Romi yhtään hötkyillyt lähdettäessä, vaan sain rauhassa kuunnella appari-Hannan neuvot ennen starttia. Sen jälkeen ylpistelin sitten sillä, että plikka vaan yhä jaksoi seurata! Jostain syystä homma levisi juoksuosuudella, mutta korjaantui onneksi heti hitaissa ja sen jälkeen loppukaavion Romi tekikin sitten todella täpäkästi.
Jättöliikkeissä (en oikein osaa sanoa näitä enää jääviksi, vaikka toki koira sinne jää) ei ollut sen ihmeempiä ongelmia. Noh, ehkä jäi istumaan hieman vinoon, muttei sen ihmeempiä. Luoksetulossa taasen tuli esille Romin tuttu ongelma, haukahtaa parin vikan metrin aikana... Tätä tullaan kyllä jankkaamaan, jotta sais veks, muttei se onneksi nyt mikään maailmaa kaatava juttu silti ole. Ja lisäksi tuli vinoon eteen. Eli tässä tarkkuusreeniä, sen pitäs olla koirallekki kivaa, joten nou hätä.
Tästä sitten se vapautus ja hurrrrja juoksu kehän toiseen laitaan ettiin namikippo! Hienosti pelasi tämä palkkaustapa - ei yhtään ees pyrkinyt autolle (jonne mentiin vasta 'valmis' käskyllä).

Oon siis älyttömän tyytyväinen!!!
Suoraan sanottuna olin jo oikeasti varautunut täyteen fiaskoon... Ehkä se oli tää hieman humoristinen lähestymistapa, joka oikeasti pelasti mein reenit? Ei ois eka kerta, kun ohjaajan tuloshakuisuus sais koiran motivaation lässähtään.

Mutta tultiin me viel uudestaankin kentälle!
Nimittäin tekeen paikkamakuuta häiriössä. Sillä pakkohan sitä häiriöreeniä on siihen ottaa, en mie muuten voi olettaa, että se kokeessakaan sitä kestää... Jottei kuitenkaan ahnehdittas, niin olin itse vaan n. metrin päässä Romista, katse koiraan päin.
En ottanut aikaa, mutta Hannan ja Helgan reenien ajan siinä oltiin ja uskoisin, että about 5 min meni.
Kuten aiemminkin, niin nytkin ekallla kerralla esiintyi piippaamista - tästä en niin välittäs. Luoksaria otettaessa Romin varpaat kipristeli jo siihen malliin että "iiiiii, mie niiiiiin tahtosin mennä ja toi palkkakin on tos takana, mukku en mie kumminkaa saa, iiooiiii, pakko nyt vaan olla tässä, mutku mutku mutku tahtos, mutku..." ja pysyihän se! Hetken jouduin vielä ootteleen, jotta pääsin vierelle sillon kun Romi oli hiljaa. Sitten nytkähtikin ja meinas ennakoida vapautuksen, mutta käskyllä korjas ja saatiin malttia.
Koska piippaus vaivasi minuu, otin vielä pari lyhyttä toistoa, joissa vapautus hiljasuudesta - hyvin menivät.

Leijun vieläkin!
Monelle tässä vois olla vielä vaikka mitä korjattavaa, mutta meidän mittapuulla tää meni ihan megahienosti! En vois olla tällä hetkellä tyytyväisempi.
Nyt jätetään tää kaava taas veks ja keskitytään hiomaan ongelmakohtia erillisinä sekä reenaan sitä paikkamakuuta paljon ja eri tilanteissa. Keväällä katsotaan homma uusiksi ja jollei mitään isompia takapakkeja tule, niin mettästetään se koepaikka ja mennään hommiin!

On se Romppis vaan aina täynnä yllätyksiä. Päkäpää ihanuus!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Shoplist!

Koska jäljen reenitavoitteita oon jo vähän kahtellu ja listaillukki (ainakin tavallaan) ja tottispuolen tavoitteet Romille selkenee tänillan reenin pohjalta (ja käsitellään siis myöhemmin), mutta siltikii on hirveetön himo jotain reenijuttua sepustaa, niin paljastampas sitten...

MEIDÄN OSTOSLISTAN ensvuoden peltokautta varten!

  • Meiltähän löytyy siis jo
    Birken työvaljaat, jälkiesineitä 9 kpl (puu, nahka, matto), yksi jälkipaalu
    (ja erinäinen kasa kaikenmoista muuta, mitä ei syystä tai toisesta tulla jatkossa niinkään käyttämään)

  • Mutta tämmöisiä olisi haave/ostoslistalla
Gappayn Jälkipaalu - yksi keltainen jo löytyy, mutta toisenkin tarviaa jatkossa... Oisko se sitten punainen ?
Grippiliina!
Meillä ollut mettäjäljelle oikein passeli "kuminen" liina, mutta pellolle ja minun liinankäyttöreeneihin grippi olisi ehdottomasti parempi...
Merkkauskalkkia!
Kovin paljonhan en pellolle tule merkkaamaan, mutta esineet ja kulmat olis tarkotus saada merkittyä. Vähänkös tää materialisti tykkäis, jos sais Romille punasta ja Birkelle sinistä kalkkia - värikoodit ois kohillaan, hehe!

Joo, naatiskelkaa nyt hienosta kuvitetusta listastani!
Yks mietittävä asia lisää ois jälkinamit... Nyt oon käyttänyt lähinnä Natural Menua, mutta ainakin Romin kanssa Frolic ajaisi varmasti ihan saman asian (ja olisi hieman halvempaa). Tosin Romin kanssa luulen, että päästään enskaudella jo jättään nameja poiskin, sillä se kyllä ajaa itse jälkeä intensiivisesti, kun ohjaaja ei vaan häslää. Birke onkin sitten eri juttu. Pitää palata täysnamitukseen ja miettiä, mikä nami on oikeasti superherkkua, jotta saadaan sitä jälkimotskua ja syvänenäisyyttä enemmän. Mutta sen näkee sitten, mikä Birkeä eniten motivoi, selvinnee kokeilemalla, jahka sinne asti päästään!

Jeps. Toiset oottaa talvea ja tää oottaa jo kevättä...

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kontrollikäynti

Pop14, väsyttävä mutta hyvä päivä...
Tänään oli the päivä!
Tikkienpoisto ja kontrolli Juha Kalliolle Eläinystäväsi Lääkärillä. Siellä oli pientä maanantairuuhkaa havaittavissa, mutta odotusaika meni siitä huolimatta ihan mukavasti. Birkehän osaa käyttäytyä ja rauhottua hyvin lekurillakin, mutta muutamaa kaveria ois ollu pakko päästä tutkimaan ja sain pidellä tosissani kiinni, ettei tullut mitään liukasteluja...

Itse olin melkoisen varma siitä, että toipuminen on alkanut hyvin, mutta mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma - eli kyllä sitä siltikin vähän tais jännittää (ainakin jos iltapäivän migreeniä on uskominen).
Hoitaja poisti ensin tikit, se taisi hieman kutitella, mutta hyvin plikka malttoi. Jonkin ajan päästä Juha tuli katsastamaan potilaan...
Heti ekana hää kehui, että käyttääpäs jo hyvin jalkaa. Kovasti oli tyytyväinen ilme silloinkin kun kerroin, että Birke liikkuu hyvin, eikä vaikuta muutenkaan kipeältä ja lisäksi venyttelee hienosti itse (viimeksi tänä aamuna oikeen kunnon 'takaset suorana, beba viistää maata' -venytys).
Tutkimuksissa Juha totesi patellan pysyvän napakasti paikoillaan, antirotaatiosutuuran hoitavan hommansa hienosti ja ettei nivelessä ole merkittävää turvotusta tai kipua. Reisilihakset (sekä etu- että takareidestä) sen sijaan arastivat, mutta sekin helpotti heti venyttelemällä. Tämäntyyppisten leikkausten yhteydessä pohkeet alkavat usein kiristää, mutta Birken pohkeet tuntuivat hyviltä.

Huomenna soittelen fyssarillemme Elinalle (toivottavasti saan kiinni) ja aloittelemme venytykset ja jumppaukset.
Tänään annettiin myös eka Cartrophen -pistos ja seuraavat kolme annetaan sitten viikon välein. Glukosamiiniahan tytöt on syöneet jo kuukauden verran ja lohiöljyäkin saavat säännöllisesti.
Seuraavan parin viikon ajan annan vielä puolitetun annoksen kipulääkettä illaksi ja päivittäin aletaan pikkuhiljaa tehdä 5-10 min rauhallisia kävelylenkkejä.

Birke on silminnähden rentoutunut nyt ilman kauluria - koska haava ei kutise, Birke onkin saanut olla valvotusti ilman satelliittiaan jo heti tänään, yksinollessa laitoin kyllä vielä päähän - mutta hieman on hämmennystäkin ilmassa. Tämän saa nahoissaan tuntea Rompsis, kukas muukaan. Birke on selvästi hieman epävarma olostaan ja pörähtelee Romille, joka onneksi osaa antaa Birken olla rauhassa omissa oloissaan mökömököpuussaan.
Puruluut aiheuttavat isoimmat pörähdykset (pariin otteeseen oon ottanut ne poiskin) mutta nukkumaan rauhotuttiin päikkäreillä jo melkein kylki kylkeen - eli paljon melua tyhjästä. Homma tasoittunee tässä parin päivän aikana.

Ei voi olla kuin tyytyväinen.
Tästä on oikein hyvä jatkaa!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kuratassu pellolla (kerran vielä ja tunteella!)

Niin no, ei se mein kausi sit ihan vielä päättynykkää...
Ja hyvä niin!

Vielä edellisen jälkipostauksenkin jälkeen oon aktiivisesti pohtinut sitä, miten Romi toimii, miksi ja miten saan sen toimimaan paremmin...

Liinankäyttöön oon saanut hyviä neuvoja ja ne on auttaneet!
Tänään liina paitsi pysyi paremmin paikoillaan, niin ei myöskään tullut niitä pysähdyksiä, kun käytin liinaa paremmin. JESH!
Askelväliä en kokeneempien kanssa puhuttuani lähtenyt muuttamaan, mutta sen sijaan olen opetellut kävelemään suorassa linjassa - kuten koejäljetkin tulisi pellolle talloa. Auttoi ihan silminnähden tarkkuuteen ja etenemiseen!
Esineilmaisun opetteluun löysin just Romille sopivan opetustavan SPKL:n artikkelikokoelmasta (jonka luinkin tuossa parina yönä lävitte - SUOSITTELEN!) ja sitä koitettiin tänään. Jäljen loppuun en nyt laittanut esinettä vaan pienen keon ruokaa. Toimi.

Sitten kun ohjaaja vielä lakkaisi hermoilemasta ja säheltämästä, niin hyvä tulee...
Mokasin siis ja laitoin jäljen alkamaan "pienestä mutakohdasta" - tämähän oli Romille ihan (kirjaimellisesti) ylitsepääsemätön juttu, joten aloitus meni pipariksi... Avitettiin siis pahan kohdan yli ja sitte läks!
Romi ajoi koko jäljen (155 askelta, namitettua serpentiiniä) nenä maassa, ei stoppaillut eikä sen ihmeemmin oikonut tai hosunut! Yhdessä kohtaa "kurkkas" oikealle ja pessimistinen ohjaaja aatteli heti "Nonni, sinne meni..." mutta joutuikin yllätetyksi - Romi tarkisti harhan poistumatta jäljeltään ja kääntyi heti takas oikeaan suuntaan, WAU!!!

Ja sama juttu esinereenissä, kun ohjaaja vaan osais!
Tehtiin siis niin, että laitoin esineet (nahka, puu, matto, kaikkia 2) maahan riviin ja niiden alle namit (jotka sitten otettiin pois, sillä Romi otti ne ominluvin). Pidin Romia pannasta ja lähestyttiin esineitä, kun haistoi, käskytin maahan. Vikoilla kerroilla ei tarvinnu käskyäkään, vaan maahanmeno on jo iskostunut aikas kivasta nuppiin.
Tätä otellaan vielä vähän rauhallisemmissa olosuhteissa, sillä Romi oli aika kierroksilla ja se näkyi mm. siinä, ettei maahan ois voinu mennä ihan kokonaan ja siellä ei ois malttanu pysyä.

Reenin jälkeen saatiin vielä Katilta maistiaiset FitDog recoveryä - maistui Romppiselle oikein hyvin!
Saa näkemän, otetaanko ens kesänä reenivarusteeksi...

Kaikenkaikkiaan oli siis aivan LOISTAVAT reenit!
Tätä tahtoo tahtoo tahtoo lisää!!! Mutta ehkä kausi kuitenkin alkaa loppua... Vaan vannomatta paras.

Pop12

Voi herttinen sentään, miten aika juoksee!

Minulla on ollut tässä hieman teknisia ongelmia (ja okei, asteen verran ajanpuutetta), joten jospa nyt sitten koittaisin kirjoitella jotain Birken voinnista.

Birke, pop11
Venytellään, ruovitaan pissan tai kakan jälkeen, maataan missä asennossa vaan ja - kyllä, tänään se tapahtui - plikka otti ja pomppas soffalle!
Kävi koristetyynyjen päälle köllöttelemään... Ja äitini käänsi siis selkänsä ihan pariksi sekunniksi ja siellähän se sitten jo oli. Tuli kyllä kauniisti ja hallitun rauhallisesti sieltä itse alas.

Haava on ollut siisti eikä ole vuotanut.
Vielä pari päivää kaulurin kanssa, maanantaina ois sitten se kontrolli, jota kyllä odotan jo.

Tässä oli kaiketi olennaisimmat.

Plikat nukkuu 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Viikko leikkauksesta

Tänään on kulunut viikko Birken operaatiosta!

Viimeisen antibiootin sai tänä aamuna. Tämä on helpotus, sillä erityisesti AB:t on Birken mielestä olleet jo pari päivää "yöks ja en tartte" -kamaa...

Toipuminen on edennyt mielestäni todella hyvin.
Ulkona ei millään meinaisi malttaa edetä sitä kävelyvauhtia eli reippaasti kuljetaan, muttei ravaten, vaikka plikka sitäkin useasti vähän koittaa... Ekoja kertoja olen huomannut, että Birke haluaisi leikkiä ja nyt on ihan tosissaan jopa yrittänyt vaatia päästä lenkille!

Jospa alkanut viikko menisi yhtä nopsaan ja tulisi ensi maanantai, eli kontrolli ja tikkienpoisto!

Match Show

Hahaa!
Eilen käytiin Romppisen kanssa mätsärissä - edellisestä olikin vierähtäny jo ainakin puoltoista vuotta aikaa...

Sää ei ollut ihan priima - hyinen ja kostea keli - mutta paikalla oli ystäviä, reenikamujakin (olihan mätsi alueen Montsuporukan järkkäämä), 'sukulaisia' sekä ihan vaan muita tuttuja, joten aika kului nopsaan ja nauratti, vaikka hampaat kalisi ja varpaissa ei ollut tuntoa!
Vaan kuinkas muutenkaan me koiraihmeiset aikaamme vietettäs, passaa minulle kylmaar!

Romppis sai Polarin päälleen, jottei selkä saisi niin pahasti kylmää (koitinkin muuten takin alle ja kyllä se vaan lämmittää!), mutta vaatteethan saa Romppisen aina kovasti nolostumaan... // Kuva: Ida Rimminen
Mainetta ja kunniaa ei tällä kertaa herunut, vaikka Romi muisti oikein hienosti, miten kehässä pitää olla (eikä vaan muistanut, vaan oikeasti esiintyikin todella hienosti). Tuloksena siis SIN ei sij.
Kivaa oli kuitenkii ja tuli tuettua kaverien reenittelyjä - se on tärkeintä.

Niijuu, samalla hain pienen lähetyksenkin...
Tässä vähän iltalukemista!

lauantai 17. marraskuuta 2012

POP 4-5

Birke, POP4
Eilen oli pienten suurten juttujen päivä!
Jo eilen niistä tänne kirjoitin, mutta koska minulla on ollut koneeni kanssa nyt pienoisia ongelmia, eilinen teksti katosi bittiavaruuteen...

Eilenaamulla (ennen aamulääkettä ja juuri unilta heräillessä!) Birke venytteli takasiaan taaksepäin! Tänään moista ei ole enää tehnyt, mutta tänään onkin sitten vuorostaan venytelty enemmän etusia pylly pystyssä...

Lisäksi eilen suoritettiin ensimmäiset korvan/kaulurin kuopsuttelut, operoidulla takasella tietenkin.

Eilisestä lähtien plikka on myös ollut sitä mieltä, että miksi ulkoillessa pitäisi tyytyä kävelemiseen - neiti on ehtinyt otella muutamat ihan mukavasti sujuvat kevyet ravaukset! Mutta toki olen heti himmannut vauhdin kävelytasolle, ei vielä passaa ravailla.

Tänään neiti onkin sitten ollut jo vähän sitä mieltä, ettei lääkkeitä tarvisi ottaa...
Eilisiltaan asti on ottanut ne ilman mitään temppuja kauniisti kädestä - eilenillal kenkkuili ekan kerran ja tänään sitten asteen vielä enemmän.

Uskomattoman nopeasti siis etenee. Ei voi olla kuin ylpeä.
Mutta toisaalta tämä meinaa myös sitä, että toipilasajasta on tulossa melko piiiitkä ja tylsä, jos tätä vauhtia meinaa edetä...
Maltti on valttia, tässäkin.

Jälkikauden päätös(kö?)

Jottei ihan pelkäksi popitteluksi mene, niin tässäpäs teille - arvoisat lukijat - JÄLKIPOSTAUS!

Tänään käytiin siis (kenties kauden viimeistä kertaa) jälleen Mirkun ja Nova-beeceen kanssa vähän peltojäljellä...
Maa oli sulaa, joten rikkui hyvin. Sänkipeltohan se on, mutta sänki on pehmeää sentäs.


Pituutta jäljellä oli about 155 askelta. Alussa ja lopussa namitettu suora pätkä (noh, lopussa 2-3 tyhjää ennen esinettä), muuten 'serpentiiniä' josta namitin ulkokaarteen jäljet. Vanheni vähä reilun tunnin.

Ihan parasta tää tekeminen ei nyt ollut, mutta sen sijaan saatiin esille monta virhettä, jotka näkyi myös edellisellä jäljellä.

  1. Liina karkaa (huomaamattani!) Romin vatsan alta 
    Tästä seuraa se, että kaahottaessaan Romi ei reagoi oikein liinajarruun, vaan alkaa pyöriä tai pakittaa... Mielestäni Romi reagoi nyppyyn/jarruun suht hyvin ja rauhallisesti, jos liina on oikealla paikallaan, joten pitää jatkossa kehitellä jotain varmistamaan se, että se liina on ja pysyy siellä, minne se kuuluu!
  2. Normi askelväli ei ole juuri nyt paras Romille - pitää tiivistää! 
    Romilla on kiirus ja sen takia tuppaa toistuvasti jättämään yhden askelen välistä ja kurvaamaan seuraavalle... Jos tiivistän askellustani hieman, Romin on huomattavasti helpompi edetä askeleelta askeleelle! Tikata osaa puolelta toiselle, mutta askellukseni takia helpompi etenemistapa on ollut skippaaminen - mikä ei tietenkään käy laatuun. 
  3. Esineelle tulo (ja siellä olo) menee ihan häseltämiseksi... 
    Nyt vasta tajusin, että Romi teki nyt saman kuin viime jäljellä - alkoi kaahottaa just ennen esinettä. Toisaaltahan tämä on merkki siitä, että noteeraa edessä olevan jotain, mutta vaikka ilmaisu onkin vielä vaiheessa, en silti hyväksy moista höseltämistä.
    Pitänee nyt tosissaan miettiä sitä loppupalkkaa, joka videolla tulee aivan liian hitaasti!
    Ensi kaudella (kun nyt ensin otellaan talvikausi erillisiä ilmasureenejä) tullaan ottaan erikseen esinereenijäljet ja tarkkuusreenijäljet. Mietin, jos ilmasun ja rauhan sais erillisenä opetettua, niin voisikos tarkkuusjäljille sitten ottaa lopun esineeltä vaan nopeen maahanmenon, pienen rauhan ja lelupalkan? Hmmmm... 
Aika jännää tää touhu! 
Romi on niiiiiin erilainen jäljellä ko Birke. Jotenkin yksinkertaisempaa lähteä pohtimaan, miten hommaa laitetaan pala palalta kuntoon, kun pohjalla on oikeasti iso motivaatio itse jäljelle. 

Reeninä tänpäivänen oli tosi hyvä - sain sen, mitä tällä kaudella halusinkin, eli tuoreen katsastuksen Romin työskentelyyn vahvuuksineen ja heikkouksineen. 
Nyt on molemmille plikoille ensi kaudelle jo hyvin ajatusta siitä, mihin pitää satsata!

torstai 15. marraskuuta 2012

POP3

Poppikolmonen on jo illan (tai yön, riippunee katsantakannasta) puolella, joten ehkä passeli aika kirjoittaa siitä jokunen sana.

Birke on jälleen selvästi virkistynyt ja keksinyt uusia juttuja...

Ulosmentäessä meinaisi ihan väen väkisin, että mennään lenkille! Millään ei meinaa enää taipua toimittamaan asioitaan pihalepikkoon, vaan yrittää joka väliin hivuttautua johkin suuntaan lenkkipolulle.
Kulkeminen sujuu oikein hienosti. Varaa jalalle paikoitellen jopa niin hyvin, että tuntuu, ettei kävelytahdissa melkein edes huomaisi ontumaa, jollei asiasta tietäisi ja olisi opiskellut. Mutta vauhdin noustessa nousee kyllä koipi koukkuun ja kenguruidaan eteenpäin.

Soffaa kahtellaan yhä vaan intensiivisemmin ja tänään meinasi jo nostaa tassuja ja aloittaa kipuamista!
Lisäksi tänään plikat jäi ekaa kertaa keskenään yksin (Birke eteiseen ja keittiöön, Romi olkkariin portin taa) ja kauniisti olivat olleet. Vaan sittempäs iski slaagi, kun tulin kotiin... Birke tuli tapansa mukaan tuulikaapin oven eteen kurkkimaan siitä oven ikkunasta. Juu, todellakin hyppäsi/nousi ovea vasten! Eli jatkossa Birke jää makkariin oven taa, ettei pääse riehaantumaan...

Hyvin siis menee, toipilas toipuu!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Haavekuvia

Tänään postista tullut Berran softshelltakki.
Tänään se tuli - nimittäin hartaasti oottamani softshelltakki Berralta!
Just semmoinen ko toivoinkin, vaikka ois ollu plussaa, jos värivaihtoehdoista on löytyny vihreä taikkavaikka viuletti... mutta tämä on hieno jokatapauksessa.

Mutta tän oman logon näkeminen selkämyksessä herätti vähän sekaviakin tuntemuksia...
Aloin pohtia omaa lähtökuoppiin jäänyttä kasvattajanuraani.
Birken polvidiagnoosin myötä melkein jo valmis korttitalo kaatui (jälleen) maantasalle ja taas pitää aloittaa rakentaminen kokonaan alusta. Tai haluaisin uskoa, ettei ihan kokonaan, vaan jonkinmoinen perusta toki kai on ja pysyy, mutta samoissa ekoissa askelissa olen kuin mitä olin alkuvuodesta 2008. Kesän 2006 ja 2008 alun välille mahtuu muutama askel sentään ja on niitä jokunen varmaan otettu sen jälkeen niinkin, ettei jokaista ole ollut pakko astua takas taaksepäin. Jotain oppia on siis uskoakseni tullut. 
Mutta ei tässä voi kehua oikeasti edenneensäkään.

Ja toisaalta mietin, että moni olisi voinut jättää Birkenkin ongelmat huomioimatta ja vaan tehdä pennut kaikesta huolimatta.
Sellainen kasvattaja minä en ole, en halua olla, enkä tule olemaan - jätän vaikka mielummin koko homman.

Kaikki tämä pohdinta on tavallaan tehnyt hyvää, vaikken vieläkään täysin osaa vastata siihen, mikä minua tähän motivoi. Miksi tavoittelen tätä niin intensiivisesti, etten yksinkertaisesti osaa jättää koko asiaa pois mielestäni? Haluaisin uskoa, että motivaationi tulee rakkaudesta rotuun ja toiveesta saada sille omalta osaltani aikaan hyvää, mutten tiedä, olisiko vastaus silti noin yksinkertainen.

Vaan ei kai tässä oikein muita vaihtoehtoja ole, kuin jatkaa eteenpäin.
Mutta toisinaan kyllä hartaasti toivoisin, että osaisin elää enemmän hetkessä ja vähemmän tulevassa. Oon niin päämääräorientoitunut, että on väliin jopa ihan ongelmallista keskittyä siihen, mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu.
(Eikö se ole yksi edistysaskel, että pohtii ja tiedostaa ongelmiaan?)

Vaikka mielessäni on käynyt muutama muukin rotu, niin aina jotakin kautta olen päätynyt takaisin appeihin...
Ja appesivuja onkin tullut tutkittua.
Monenmoiset seikat keikkuu vaakakupeissa, mutta tärkeää olisi saada laumanjatkeeksi plikka, joka vastaisi mahdollisimman pitkälle omaa ihannetta rodusta. Toki toinen juttuhan olisi sitten, että saadaan kasvattaja vakuutetuksi siitä, että pentu saisi meidän laumasta hyvän kodin.
Muutaman bongauksen olen jo tehnytkin, mutta aika ei ole vielä kypsä, vaan pitää malttaa odottaa sopivaa ajankohtaa ja sopivaa yhdistelmää.

Sillävälin joku voisi tulla kajauttamaan minua kalloon ja käskeä keskittymään olennaiseen (eli siis siihen, mitä kaikkea hienoa me vielä tehdään ennenkuin laumanjatke on ajankohtainen)!

POP2

Ihan turhaan olin huolissani - tänään Birke on alkanut varata jalalle.
Muutenkin plikka on taas virkeämpi kuin edellispäivänä.

14.11. aamuruoan jälkeen
Kauluri ei enää sen ihmeemmin hidasta menoa, vaan sitä on nyt opittu käyttämään mm. puskurina!
Soffaa katsellaan entistä määrätietoisemmin ja Birkkis oli kovin suivaantuneen oloinen, kun se ei päässyt Romin jälkeen lenkille.

Joka päivä on siis askel parempaan ja olen luottavainen.
Tosin odotan jo sitä aikaa, kun päästään kaulurista eroon ja saadaan pikkuhiljaa aloittaa kuntoutusta...

tiistai 13. marraskuuta 2012

OP & POP1

Noniin. Nyt on otettu ensimmäiset askeleet Birken polviprojektissa...
Lukijoille tiedoksi, että otsikon lyhenteet tulevat termeistä OPeraatio ja PostOperatiivinen (eli leikkauksenjälkeinen) Päivä. Näitä termejä tulen jatkossakin käyttämään, kun kirjoittelen Birken voinnista ja kuntoutuksesta 'PostOperatiivinenPäiväkirja' -tunnisteen alla.

Eilenaamulla puoli kymmeneksi vietiin Birke Eläinystäväsi Lääkäriin ELL Juha Kallion leikattavaksi. Juha on hoitanut myös Romin polviasiat lähes täysin. Emännälle se oli kovempi paikka jättää plikka sinne taju kankaalla, vaikka Birke se protestoi takaseen tyrkättyä unipiikkiä...
Vaan mahtoiko kello olla vielä kahtakaan, kun oltiin jo heräämössä moikkaamassa reipasta, mutta sangen pöllämystynyttä Birkkiäistä.

Tässä vielä infot operaatiosta:
"Birken oikea polvi leikattiin polvilumpion luksaation takia:
Polvilumpion lateraaliset sivusiteet olivat osittain repeytyneet ja venyneet. Ristisiteet ja nivelkierukat olivat ehjiä. Polvilumpion telaura on riittävän syvä. 
Niveleen tehtiin polven lateraalisiteitä tukeva ja sääriluun ylikiertymistä estävä nylonside, jolloin sääriluun liiallinen kiertyminen sisäänpäin estyy. Polvilumpion venyneet ja osittain revenneet sivusiteet kiristettiin ja ommeltiin. Nylonside kiristettiin reisiluun pään ulkosivulla olevan lateraalisen nuljuluun ja sääriluun etuharjanteen välille, toinen ommel tukee polvilumpiota sivusuunnassa lateraaliseen nuljuluuhun. Vähitellen nivelkapselin omat siderakenteet korvaavat nylonin toimintaa ja tukevat niveltä riittävästi n. 2-3 kk kuluttua. - -"
Korjaustoimenpide oli siis sama kuin Romilla eikä diagnoosissakaan löytynyt mitään yllättävää.
Nyt sitten käydään ainoastaan pissa- ja kakkareissuilla ulkona tikkienpoistoon ja kontrolliin asti. Silloin sitten katsotaan ja suunnitellaan kuntoutusta eteenpäin...
Nyt jatketaan kipulääkitystä ja Birke sai myös AB-kuurin.

Automatka kotiin meni rauhallisesti - Birke vaan nukkui, ei edes inissyt - mutta ensimmäinen ilta kotosalla oli kaikinpuolin hieman levoton.
Kuten arvelinkin, Romi oli suurin niistä enemmän ja vähemmän kuvitteellisista möröistä, joita Birke lääkepöhnissään näki... Ärinää ja murinaa kuului siis useaan otteeseen, muttei mitään ääntä kummempaa kuitenkaan. Rominkin tuntui alkuun olevan vaikeaa käsittää, mikä ihme "pikkusiskoon" on iskenyt.
Eilenillan meno oli aikalailla tämännäköistä:

Birke operaatiopäivän iltana 12.11.2012
Varautuneena, kipeänä ja mykkyrällä.
Ruoan (makkarasoppa maistui) ja iltalääkkeen jälkeen olo parani ja plikka kävi nukkumaan.

Yö meni rauhallisemmin kuin olisin luullut.
Toisin kuin Romi aikanaan, Birke ei piippaillut, mutta muutaman kerran heräsin kun Birke istui päälläni (nukun patjalla lattialla, sillä Birke on tottunut siihen, että saa tulla viereeni nukkumaan, muttei tietenkään saa vielä hyppiä) tai rymysi kaulurinsa kanssa nurkissa kolistellen, mutta hyvät unet tuli silti otettua.

Tänään Birke on ollut sosiaalisempi ja vähemmän äreä, mutta yhä myös selvästi kipeä sekä kovin väsynyt.
Kuten tästäkin näkyy:
"Isosisko" valvoo...
Kulkeminen on vielä rauhallista eikä Birke paljoa painoa jalalle vielä laske, mutta selvästi pää on jo virkeämpi. Juotavaa, ruokaa ja ulkoilua pyydetään määrätietoisesti ja selvästi ja nyt useampaan otteeseen Birkkis on jo katsonut sangen päättäväisesti laverisoffaa... Vaan onneksi (ja Birken ärsytykseksi) olen asiasta harvinaisen tarkka (Romihan ponkasi aikanaan POP1:senä soffalle, kun en osannut varoa!) ja vahdin, että saksalaisen suunnitelmat jäävät kerta toisensa jälkeen vaan ajatuksen asteelle.

Ruoka maistuu, samoin vesi ja pissaaminenkin onnistuu ongelmitta. Isompaa hätää ollaan toistaiseksi saatu odotella, mutta eiköhän sekin hoidu huomenissa...
Birke käyskentelee kotosalla melko rauhallisesti, mutta tuppaa jäämään kauluristaan millon mihkäkin jumiin. Romin kiertää yhä ja rähähtää, jos Romi on onnistunut huomaamatta hiipparoimaan Birken takaa, mutta muuten syövät vierekkäin ja oleskelevat aika normisti. Joskaan en jätä plikkoja samaan tilaan valvomatta (jottei Romi saa päähänsä 'hoitaa' Birken haavaa - ekan leikkauksensa jälkeenhän Romi kerkisi jossain välissä nappaamaan ylimmän tikin auki) ja yönsä tytöt nukkuvat eri huoneissa.

Tänään 13.11. asento on jo rennompi ja vähemmän kerällä ja kölliä passaa vaikkapa keskellä lattiaakin...
Matka tuntuu yhäkin aivan hirmuisen pitkältä, mutta nyt on ainakin astuttu kynnyksen yli.
Odotan jo kevättä, mutta ensin täytyy kahlata talven läpi.
"Eteenpäin!" sano mummo lumessa - ja mehän mennään!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Romi pellolla

Tänään sitten päästiin ko päästiinkin pellolle, vaikka pakko on myöntää, että vähän pelotti, mimmoisiin olosuhteisiin oltiin sinne menossa...
Kyseessä siis sama pelto, jolla Birken viimeisin video on myös kuvattu (kyllä, tänpäiväisestä on video!), eli jo pehmennyttä sänkeä, maa routainen pinnan alta, mutta pinta rikkoutui hyvin.
Romin kanssa tullaan - kuten arvasinkin - vielä tekemään paljon töitä esinemotivaation (joka voi olla haasteellista saada edes melkein samalle tasolle jälkimotivaation kanssa) kanssa sekä tasaisen tekemisen kanssa, mutta alku on kyllä aika pätevä. Varsinkin kun aattelee, miten vähän Romilla on oikeasti ajatettu jälkeä ja saati sitten kuinka vähän sitä on varsinaisesti jäljelle koulutettu.

Birke on luonnonlahjakkuus tottiksissa ja se rakastaa sitä tekemistä, Romi taasen on aivan hulluna jälkeen ja toimii luonnostaan jo huiman hyvin! Molemmissa on puolensa todellakin.
Romi tuppaa kuumumaan ja väliin meinaa alkaa kaahottaa, mutta se saadaan varmasti kouluttamalla ja säännöllisemmällä reenillä aisoihin. Pakotetta kestää jäljellä, melkein mikään ei häiritse - paitsi ärsyttävä ohjaaja, joka ei anna mennä niin lujaa, kun haluaa! Jatkossa aletaan tehdä serpentiiniä, ettei opi siihen, että jälki menee aina tylsästi suoraan...
Esineilmaisuun tarvii käskyavun, mutta tää onkin vielä ihan reenivaiheessa. 

Mutta niin, pitemmittä puheitta...
  • n. 150 askelta
  • namitettu (paitsi 3 vikaa askelta ennen lopun nahkaesinettä)
  • suora
  • vanheni n. 1h 15min

Liebster!





Kovasti oltiin iloisia, kun Hekla ja Rakkimus muistivat meitä kivalla pienellä haasteella!

Kyseessä on LIEBSTER- palkinto jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.  Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Varsinaista hommahan tässä ei ole, vaan säännöt kuuluvat näin:

  1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
  2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
KIITOS siis Hekla, kun meille haasteen heitit (ja spesiaalikiitokset mukavista ja rakentavista kommenteista!). Jostain kumman syystä sinun kommenteista ei ikinä tule minulle mailiin ilmoitusta, mutta sepä meinaa vaan sitä, että kommat on yhäkin isompia mukavia ylläreitä!

Ja tähen nimeän HAASTETUT VIISI:

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Rompromp the pro!

Jotain positiivista ja kevyempääkin taas välillä tähän blogiin!

Tänään tehtiin reenireffit Mirkun ja Nova-bortsun kanssa tuohon läheiselle kentälle.
Tarkoituksena oli videoida (kaikki meistä otetut videot kuvasi siis Mire!) reenit ja mie ajattelin ottaa ainakin paikkamakuun ja seuruuta (niitähän me tässä hoidetaan kuosiin), mutta tuli otettua myös TOKOn ALO-jäävät sekä BH-jäävät + luoksetulo.

Alotettiin paikkamakuulla...
Menin 15 askelen päähän ja olin puolminuuttia, selin. Tämä kahdesti. Molemmilla kerroilla hieman vilkuili, toisella haistelikin, mutta oli muuten ihan hyvin järjestyksessä.
Toki tuli sitten videota katsellessa Kristan kanssa puheeksi, että se aika ensin ja sitten etäisyys! Miten se voi olla niin vaikeaa muistaa? Pitää ihan oikeasti keskittyä siihen. Mutta puolustuksekseni sanon, että kunhan mennään taas kentälle, niin otetaan KUNNON häiriöt ja mie jään ihan lähelle ja varmistan, että plikka pysyy. Nyt kun takapalkka on Romille esitelty, niin voidaan alkaa oikeasti keskittyä ongelmaamme, eli häiriönsietoon ja kestävyyteen yleensä. (Pitää muuten muistaa pakata "paikkamakuualusta" autoon mukaan kylmempien kelien varalta).
Mutta niin, tässä video tokasta paikkamakuusta:


Sitten ottelin ne TOKO-jäävät.
Seuruut meni muuten hienosti, mutta makuuvideoltakin näkyy, että Romin jalka jäi kiinni minun housunpunttini kuminauhaan... onneks (!!!) ei sekään kuitenkaan onnistunu kunnolla rikkoon hienon Romppisen seuruuta!
Seisomisessa valuu taas (tarviin apparin, jotta voin korjata ja vaatia paremmin), mutta on hoksannut, mitä haluan.
Ja tässä videoinnit (seiso & maahan)
:



BH-jäävät tehtiin vikana, mutta pokkarini muistikortti oli jo mennyt täyteen...
Menivät muuten just priimasti, mutta istumaanjätön tein hätiköiden ja Romi nousi siitä seisomaan (korjauksella hyvä) ja luoksetulossa haukkui (korjatessa hiljaa, mutta hivenen vino).

Mutta sokeriksi pohjalle säästin päivän oikean ylpeydenaiheen - SEURUUN!
Romi ei ole tyhmä tai paksukalloinen, vaan tyypillinen appe. Eli motivointi pitää olla juuri oikeanlaista, jotta into ja kiinnostus säilyy. Takapalkalla oon saanut juuri oikean mielentilan ja poweria Romillekin! Pyrin tekemään erilaisia seuruita ja vapauttamaan aina vähän eri kohdasta, niin plikka selvästi skarppaa (ja korjaakin itse!) kun ei voi tietää, missä välissä pääsee palkalle.
Ja ne, jotka tietävät, miten paljon hommia Romin seuruun kanssa on tehty, lienevät pimatsusta melkein yhtä ylpeitä kuin minäkin.
Vielä on matkaa BH-seuruuseen, mutta tässä on jo hieno alku.
The Video, olkaa hyvät: