Talvikausi starttailee

... tai jarruahan tässä pikkuhiljaa painellaan, eikä niinkään mihkään starttailla.
Ihan hyvä näin, sillä ohjaajan elo on tässä töiden, reenien, talkoiluiden ja arkiaskareiden keskellä ollut aikamoista matalalentoa - ja sen alkaa nyt huomata omassa jaksamisessa!

Viime viikolla käytiin vielä jälleen jäljellä Marittan ja beussineitien kanssa, mutta mitään suurta syväanalyysiä en valitettavasti jaksa tähän kirjotella.
Mainittakoon, että Romin jäljellä tuli esiin tyypilliset ongelmakohdat: pyöriminen kulmissa, "namisekoaminen" (=alkaa ettiä nameja ja 'unohtaa' hetkeksi itse jäljen), huono esinemotivaatio sekä lyhyillä suorilla kulmien röyhkeä oikominen.
Birken jälki taasen meni vallan mallikkaasti tälläkin kertaa. Eka ja vika kulma ois voineet mennä tarkemminkin, mutta toka kulma on super. Motsku riittää hienosti, ei katkoja ja nenäkin pysyy kivasti matalammalla jo!
Tässä video:

Romin video latautuu Youtubeen juur tällä hetkellä, ne ken sen haluavat nährä, varmaan osaavat sen sieltä ettiä... Ei se mitenkään überhuonosti mene, muttei kyll järin hienostikaan.
Birken kauden päättäisin mieluusti jo tähän, mutta Romille ois mukava saada viel parempi suoritus tehtyä... Mutta luonto sen näyttää ja päättää, että vieläkö pellolle pääsee!

Tällä hetkellä kauden saldona on:

• Romille 28 jälkeä (nyt yhteensä 10+9+4+28=51 jälkeä) 
• Birkelle 33 jälkeä (nyt yhteensä 4+10+21+33=68 jälkeä)

Molemmat plikat on siis ajaneet suurinpiirtein puolet kokonaismääristään tällä kaudella - oon siis ollut ihan oikeassa, että tällä kaudella ollaan aktivoiduttu!
Nuo määräthän on monen mielestä lajiin nähden aivan naurettavia, mutta nää on meidän määrät... Enskaudella taas enemmän?

Mutta mites ne todet sitten?
Noh, Romin kanssahan ollaan jo tovi iha vaan pidetty kivaa ja höntsäilty ilman tavotteita. Samalla linjalla meinataan jatkaa tuonne enssyksyyn, jollon ois tarkotus muistutella aloa ennen rotumestaruustokoa...
Birken kanssa meni koko kesä reenaten oikeestaan kokoajan tavoitteellisesti, joten pieni breikki lienee paikallaan. Hallikaudella ois tarkotus avoon mennä koitteleen ja reenaillaan pikkujuttuja kyllä, mutta meinataan nyt ottaa pikkasen rennommin hetki. Keväällä ja kesällä sitten aletaan taas tahkoa oikeen kunnolla!

Nyt meinataan siis keskittyä peruskuntoiluun ja lihashuoltoon.
Koska emäntä on ollut niin kiiruinen, on lenkkeilytkin jääneet vähemmälle ko tykkäisin, siispä tämänkin postauksen jälkeen marssitaan pihalle, vaikka siellä vähän pakastaa ja pimeetäkin on...

AVOot serkeit!

Nyt on sekä koiran että ohjaajan tokon AVO-debyytti takanapäin.
Ihan ei menny silleen ko Strömsöössä, muttei ny mitenkään susihuonostikaan...

Videointimateriaali (kuvaajalle kiitos), vassokuu:

Kotikentällä oltiin ja tuomarina Juha Kurtti.
Ja kootut selitykset, vassokuu:

• Paikkamakuu: 10
  - Tehtiin vasta vikana. Oltiin toisessa ryhmässä, reunimmaisena. En nyt suoritusta nähnyt, mutta vissiin hyvin se siellä nökötti, vaikka melkein jo luulin, ett tarttee kaksoiskäskyn, kun hissi meni maaten hiiii-taaaas-tiii...
• Seuruu: 9
  - Piip,piip,piip,boing,boing,hau... Njoo, muuten meni ihan mukavasti. Ekan stopin tein itekki ko seinään, niin perusasento jäi siitä(kin) syystä vinoksi.
• Liikkeestä maahanmeno: 9
  - Tuomarin sanoin: "Pistevähennys ihan vaan siitä, että ohjaaja varmistaa ihan turhaan hienosti menneen liikkeen"... Tiididii...
• Luoksetulo: 6
  - Valui... Eteentulo jäi puutteelliseksi ja koin sitten parhaaksi käskyttää siitä suoraan sivulle.
  (Note to self: Pitäskö alkaa ottaa toiseen kutsuun 'sivu' -käsky?)
• Liikkeestä seisominen: 9
  - Kääntyi vähän, kun palasin taa... Tähän pitää puuttua ja vahvistaa sitä paikallaan tönöttämistä, vaikka ite olisin missä.
• Nouto: 7
  - Noh, metakkaa tietennii... Palautus hidas ja jää väljästi eteen seisomaan. Pitää vissiin purkaa tätä nyt vähän osiin ja ottaa kapulaleikkiä ja siitä pito/palautusreeniä. Samalla vois koittaa saada jännitettä kapulaan, jotta äänet pysys kurissa...
• Kaukot: 10
  - Tuomarin sanoin: "Sehän toimii ko sveitsiläinen kello." - ja just niinhän se meni! En kertakaikkiaan keksi mitään, mikä tässä ois voinu mennä paremmin! 
• Hyppy: 0
  - Ensin on levoton. Ennen liikkeen alkua karkaa ja hyppää. Otan sivulle, mutten malta ottaa kunnolla hallintaan, vaan lähetän puolvillasesti hypylle, jolloin koira ei oikeasti edes ole tajunnut, mitä sille käskytin... Hyppää lopulta, istuu lopulta ja lopuksi kiertää esteen ja tulee sivulle. Argh! 
• Kokonaisvaikutus: 10
  - Muistaakseni tuomari sanoi, että äänekäshän se on, mutta intoa ja taitoa on selvästi. 

--> 156 p, AVO2, sija 5/13

Pienestä se on kiinni!
Pakko sanoa, että vaikka tuo hypyn nollaus (ei niinkään nuo muut isommat erheet - noutoa ja luoksetulon stoppia kuitenkin reenattu viel verrattain kai vähän) ottaa aika mukavasti otsalohkoon, niin moneen asiaan oo kuitenkin tyytyväinen.
Näihin kuuluu paitsi hienosti menneet piilopaikkamakuu sekä superit kaukot, niin myöskin se, että Birken kanssa on aina mukava tehdä, kun se palkkautuu jo itse tekemisestäkin ja se, että tällä kertaa Birke ei ennakoinut yhtä ainuttakaan perusasentoa!!!

Tässä nyt silmäillään hallikokeita, mutta kyll uskoisin, että tämän vuoden kisat oli nyt tässä...

Selityksen makua...

... mutta menköön!
Noiden edellisten videoiden pohjalta oon pohtinut. Kohtalaisen paljon.
Olen myös oivaltanut ja saanut hyviä neuvoja, kiitos asianomaisille!

Eilen käytiin Marittan ja Iita ja Heta -beussityttöjen kanssa pellolla tarpomassa ja tekemässä hommia...

Birkelle tein nyt säännöllisemmin ja runsaammin (mutta vain 1 nami per askel) namitetun U-jäljen.
Ohjaaja antoi enemmän tilaa koiralle ratkoa ja "hengittää" ja voi, miten helppo siellä oli perässä tulla! Kulmissa olisi voinut olla tarkempi, mutta mikä moodi!!!
Plikkahan otti ja meni hienosti, Birkeksi todella matalalla nenällä ja katkotta koko jäljen upeesti Töitä Tehden. VAU! Esineilmasu sitten ei taas ois oikeen napannu, mutta siihen ehditään vielä puuttua...
Aika H.Moilanen siellä liinan päässä seurasi ja luukku auki tietenkin... Maritta vaan totes, että sehän meni tosi hienosti ja mie taisin vaan nyökytellä epäuskosena!
Biib teki sen taas - yllätti täysin. Kyll siitä viel peltokoira taidetaan sittenkin leipoa, vaikka välillä onkin tuntunu siltä, ett hakkaa päätä seinään.
Ohho.

Romille oli sitten vähän tarkemmin suunniteltu setti...
A) Ohjaaja ei tiedä mitään jäljestä, eikä appari kerro!
B) Ohjaaja ajattaa vähintään 5 m liinalla ja pitää tasasen tuntuman (ei nyi, ei ohjaa, ei tee yhtään mitään ko tulee perässä!)
C) Osaan kulmista täysnamitus avuksi ja vahvisteeksi, osa tyhjiä. Pitkille suorille vähän ruokaa.
D) Jokunen esine, kahtotaan, mitä tekee, kun ei ohjata
Alku oli tönkömpi (ohjaajalta) mutta ekan kulman (jossa ohjaaja yritti jotain liinakuvioo tietämättäänkin!) jälkeen olo rentoutu ja oli kiva kulkea perässä. Romi kulki tasasesti, seilasi hieman, tarkisti pari harhaa lyhyesti. Ekan esineen merkkasi, mutta meni yli - päätin puuttua asiaan toisella esineellä, puutuin ja vikan esineen ilmasi sitten jo oma-aloitteisesti eikä pyrkiny ohi.
Eka kulma oli namitettu, meni hyvin, toka tyhjä kohtalaisesti, kolmanteen (tyhjä) jäi pyörimään - teki todella laajan (mutta alle liinanmittaisen) ympyrän, mutta ratkaisi sitten oikein - vika kulma oli taas nameilla ja meni hyvin. Jatketaan siis tällä - nameja avuksi ja tyhjiä väliin, jotta hoksaa ja saa vahvisteen muustakin kuin itse jäljestä (joka kyllä itsessään jo on iso palkka Romille)...

Maritta ei ois parempaa reeniä meille voinut tehdä - KIITOS! tuli just sitä mitä tilattiin!
Oli kivaa ja opin taas älyttömästi ja olo on jatkoa aatellen todella selkeä. Näitä ko sais paljon lisää...

Huomenna sitten mennäänkin toisiin hommiin - kootut selitykset sitten illemmalla.

Juujuujuu...

... kyll me ollaan ihan elävien kirjoissa, vaikka blogissa ei taas pitkään aikaan oo mitään elonmerkkejä näkynykkää.
Emäntä on ollu töissä ja reeneissä ja pikkujoulupalavereissä ja töissä ja reeneissä ja...

Muttaniin.
Ollaan me reenitty, joten yritellään skriivailla niistä jotain.

BIRKEN TOKOT 
On menneet ihan kivasti... Piilopaikkamakuu tehtiin ryhmässä ekan kerran viime viikolla ja, kuten arvasin, mitään eroa alopaikkikseen ei ollut nähtävissä - siellähän se makaa. Kaukoissa on alkanut ennakoimaan istumista ja tähän puututtiin eilisissä reeneissä. Luoksetulossa on alkanut valua, muttei järjettömän pahasti. Nouto hiljenee pikkuhiljaa (vai onko tää vaan ohjaajan ylipositiivisuutta?) mutta palautusvauhti on hidastunut ja palautusta on nyt oteltu pienellä hetsillä.
Ihan periaatteessa hyvillä mielin mennään kokeeseen, joskaan en oo lainkaan varma, miten suuret mahkut on ykköstulokseen! Mutta toisaalta, tän kauden tavotteet meni ja ylitty jo TK1:sen myötä, joten mennään rennosti vaan ja kahtotaan, miten avo aukenee.

BIRKEN JÄLKEILYT

n. 340 askelta, vanheni tunnin, 2 suoraa kulmaa oikealle, ruokaa säännöllisen epäsäännöllisesti

Motskua on saatu lisää ja tarkkuutta myöskin, mutta videoltakin näkee, miten ruokaa on loppupuolella hieman liian vähän ja ennen kaikkea liian harvassa. 

Pitää ottaa Birkelle jokin "askelmatematiikka" namitukseen, että saan namia tasaseen koko jäljelle - ilman jotain kaavaa kun se ei näjemmä yhtään pitemmissä jäljissä minulta onnistu. 

Muuten oon tässä vaiheessa ihan tyytyväinen.

ROMIN JÄLKEILYT 

n. 460 askelta, 8 suoraa kulmaa (oik, vas, oik, vas, oik, oik, oik, vas), esine lopussa, vanheni n. 1½h, ruokaa n. 10 askelta ennen kulmaa merkkinä/stopparina

Romin jäljestelyt on pohdituttaneet minuu nyt nämä pari päivää kovasti - ja hyvä niin!

Videoltakin vissiin näkee ja kuulee, että kovin on tuulista ja paikoitellen Romi ajaa ½-1m sivussa juurikin siksi - videolta taasen näkee vain puoliksi, miten inhottavan epäselkeästi ohjaaja yrittää vetää/nykiä/ohjata/repiä koiraa jäljen päälle, vaikka koira tekee hommia hyvin ja olosuhteiden mukaan... Lopulta Romilla loppuu ymmärrys ohjaajaa kohtaan ja lopussa menee jo paineelle. 

Eilen sitten tottisreenien jälkeen tuli pohdittua ja juteltua reenikamujen kanssa ja vihroin hoksasin, mikä minun ongelma on... EN LUOTA KOIRAAN!

Pelkään muka niin hirveästi sitä, että Romi menee kulmasta yli tai hukkaa jäljen, etten anna sen tehdä rauhassa. Jatkossa meinaan tehdä namitettuja ja tyhjiä kulmia sekaisin ja ajattaa huomattavasti pidemmällä liinalla ja antaa Romin hoitaa homma kotiin. Ja sitten jos virhe tulee tai jälki hukkuu, niin so what, niitä sattuu (tämä asenne on itelle yllättävän vaikea omaksua). Parasta ois tietty se, etten ite ees tietäs missä jälki menee, vaan oisin täysin Romin varassa. 

Jospa perjantaina pääsis jäljelle, niin pääsis koittaan tätä teoriaa... 

Loppuun vielä vähän lihashuollollista juttua...

Plikat ois tarkotus ehtiä hieromaankin tässä lähiviikkoina, mutta hehkutetaan nyt tässä, että yksi haave ois toteutumassa - Back On Trackin verkkoloimien hankkiminen!

Eilen käytiin Kymppikoiran uudessa Tampereen myymälässä Sirpaa moikkaamassa ja sovittamassa, minkä kokoiset verkkoloimet plikat joulupukilta saakaan... Romille tilattiin kokoa 55 ja Birkelle 55 tai 59 cm. 

Jo kauan oon oottanu sitä välikköä, kun on varaa plikoille moiset hankkia ja kiitos verottajan, tämä enskuussa onnistuu, hähää! 

Muttajuu, kyll me touhuttu ollaan. 

Jospa tässä pikkuhiljaa olis enempi aikaa bloggaillakkin...

Vastahan se syksy tuli...

Nti Marraskuu ROMI

... ja nyt alkaa jo syksy pikkuhiljaa siirtyileen taka-alalle ja talvi kurkkiin kannoilla!

Melko tarkkaan vuosi sitten näytti keli huomattavasti talvisemmalta ko nyt.