Heh heh...

... Hee vaan.
Eipäs ookkaan taaskaan kirjoteltukkaan. Hups.

Käytiin kokeessa 24.3. Tamskin uudessa hallissa.
Ohjaaja oli hieman puolikuntosena, joten pikkasen mietitytti, miten mahtaa suoritus mennä.
Hyvin vedettiin kuitenkin!
Fiilis oli superhyvä, vaikka seuruu ei ollut lainkaan Birken tasoa ja tunnari meni nollille (vaikka eka nosti oman). Harmitti lähinnä se, että tuolla fiiliksellä oisin NIIIIIN mielelläni ottanu sen ykkösen!

Vaan eihän täs oo kiire.
Paitsi emännällä, töissä.

Nyt ei tälle kuulle ole reenien ja viikon päästä olevan koulutuspäivän lisäksi oo muita tokojuttuja, mutta toivottavasti päästäs jo pian starttaan jälkikausi!

Lähimetikössä... Kevät on tullu!

Romppiaisen kuntoutus jatkuu... Välillä näyttää hyvältä ja välillä huonommalta.
Romi ite ei toki oo kovasti vauhtiaan hidastanu, vaan on sama hymytyttö ko aina. Emäntä koittaa tällä hetkellä pähkiä, miten etenis lääkitysten ja rasituksen lisäämisten kanssa.
Eipä tässä toki silti hätiä ole - minun hermot vaan on vähän koetuksella...

Muttaniin, ollaan me tokoteltu kuitenki!
Erityisesti ruutu ja ohjattu ja tunnari on ottanu askeleita eteenpäin.

Tässä jokunen video viime tiistailta:

Ei ihan parasta seuruuta, mutta kai tuo menettelee...

Eka löi suoraan maihin, mutta paikka oli oikea. 

Tässä sitten paikka valui taas sinne oikeaan reunaan...

Starttiääntä lukuunottamatta aikas jees jo!

Alkuun sekotti taas seisomista ja istumista, mutta loppuun onnistu näin hienosti. 

Tykkään. 

S-M ei oo ihan priima, mutta S-I tässä just niin upee ko Birke osaa!

Ollaan oteltu taas kahta stoppia vaihtelun vuoksi...

TYKKÄÄN. 

Hyvillä mielin eteenpäin ja vaikka seuraava kisa ei niinkään oo viel tiedossa, niin mukavasti on ohjaajakin jaksanu tehrä.
Mukavaa vaihtelua.

Romi 9 vuotta, 2 kuukautta

Birke 6 vuotta

Kovasti ei plikkoja ois kiinnostanu posettaa, mutta Elli sai silti tämmöset otettua. 

Halusin kuitenkin "synttärikuvat" tältäkin vuodelta. 

Niin, tosiaan... Birkki-snirk täytti viime kuun lopulla jo kuusi vuotta!

Uskomatonta. 

Birke päivää vaille 6 vuotta... Chillailua koepaikalla.
Mamin tokoeläin.

Me jatkellaan kohti jälkipalaveria, NPKH:n tokon SM-joukkueen julkistamista ja kaikkee muuta kivaa kevättouhua... 

OoäMGee!

Sehän on jo maaliskuu ja blogin vuoden eka postaus...
Ihan hunningolla koko homma. Anteeksi.

Mutta on tässä ollu vähä juttuja, jokka osaltaan selittää näitä.

Tammikuun loppupuoli meni pakkaillessa ja kuunvaihteessa sitten päästiin muuttamaan Kotikolosta (29 neliön yksiö) Kotoon (56 neliön parvekkeellinen kaksio)!

keittiö, kylppäri, vaatehuone, olkkari, parveke
makkari                                                             

Minä ja plikat ollaan kotiuduttu ja viihdytty loistavasti!
Erityisesti Birken käytöksestä huomaa, että on vapautuneempi ja rennompi, kun tilaa on enemmän (vaikka ei toki mitenkään kärsivä yksiössäkään ollut, mutt eroa on silti).
Lenkkireittejä ollaan tutkittu jo jonkinverran, mutta vielä pitänee latujen hiukka sulaa ennenko uskaltaudutaan mettätielle tutkimaan...

Jahka saatiin kotiuduttua, juhlittiin pienimuotoisesti Romppiaisen 9-vuotissynttäreitä!
Nti on oma itsensä, vauhtipaketti, mutta liukkailla keleillä alkanut ontuma vei meidät moikkaamaan luotto-ortopediämme Juha Kalliota.

Roms, 9 vee

Vaikka kerkisin pelätä jo kaikenmoiset kyynärän nivelrikosta lähtien, vaivan syy oli lopulta sitten kuitenkin sieltä helpommasta päästä.
Polvet, kyynärät, selkä ja varpaat tuntui olevan kunnossa (rtg:tä ei koettu tarpeelliseksi ottaa), mutta lonkat ei ole enää ihan yhtä vetreät ko nuorena ja koska hauikset on Romilla melkein kroonisesti jumissa, lonkkien takia etupää on kuormittunut normia enemmän ja haukkarit tykänneet tästä kyttyrää. Onneksi vaiva ei kuitenkaan ollut ehtinyt jänteisiin asti, lihasvamma on helpompi hoitaa.
Nyt Romps aloitti kuurit kipulääkettä ja lihasrelaksanttia ja lisäksi laitellaan vielä loput kolme Cartrophen -piikkiä ja tämä vaiva pitäisi alkaa hellittää.
Ei siis pääse 9-vuotias vielä eläkkeelle - ei ainakaan tällä tietoa!

Birkkis harjottelee luopumista...

Mitäs Biibiäiselle sitten kuuluu? 

Noh, ystävänpäivänä Sari ja Ruuti-grotsku kävi hakemassa meidät matkaan ja ajeltiin Poriin korkkaamaan tänvuoden koekausi. 

Kyseessä - luonnollisestikin - hallikoe ja tuomarina tuttu Kurtin Juha. 

Tästä kokeesta tavoite nro 1 oli hyvä fiilis ja se löytyi!

Toki myös tulos oli parannus edellisiin, kun pisteitä irtosi 214 ja sitä myöten VOI3. 

Seuruuseen, tunnariin, paikkikseen ja jääviin oon todella tyytyväinen, hyppy ja luoksari meni hyvin, mutta kaukoihin kului harmillisesti kolme käskyä ekaan vaihtoon, ruudun preppasin huonosti ja ohjatussa häsäsin, joten ruutu ja ohjattu nollille.

Reenit on jatkuneet ja meno on ollut mukavan oloista. 

Uutena juttuna mm. tuo videossa näkyvä luopumisen opettelu. Toiveissa ois saada palkkausta vähän rauhoitettua, kun oppii oottamaan namia. Kahtotaan, mihin tämä kantaa ja miten. 

Seuraava koitos meillä onkin jo vajaan parin viikon päästä Tamskin uudella hallilla. 

Lisäksi ilmottelin Birken FMBB-joukkueen tukitapahtumaan, jossa koulutellaan tokoa ja tottista. Tämä sitten ensikuussa, eli vielä on aikaa pohtia, mihin ongelmiin siellä sitten pureudutaan. 

Plikat partsilla...

Yritän nyt vähän skarppailla tän bloggaamisen kanssa - mitenniin aina kirjotan noin - ja ainakin seuraavasta kokeesta ois tarkotus kirjotella vähän tarkempi analyysi. 

Kevättä kohden mennään ja kesää ja kunnon reenikelejä ootellaan!