Juhlaerkkari

Lauantaina kello soitti aamuviideltä ja lährettiin Äiten ja plikkojen kanssa ajeleen Helsinkiin kohti Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskusta ja rotujärjestön 50-vuotis juhlaerkkaria!

Romin olin ilmoittanu vetskuihin ja Birken oheisohjelmaan kuuluneeseen tokonäytökseen.
Appenzellejä oli ilmoitettu ennätykselliset 68 kpl, joista 66 pääsi paikalle - vaikka kyllä kokonaismäärä varmasti ylitti 70 kevyesti, sillä turisteja oli myös mukavasti paikalla.

Tämä löytyi arkistoista just sopivasti perjantaina...
Taisin olla jokusen sentin lyhykäisempi viimeks ko juhlin! 

Näin monta vuotta siihen näemmä meni, mutta nyt voin sanoa ekaa kertaa nauttineeni koko ihanasta pitkästä näyttelypäivästä ilman ressiä ja jännittämistä.
Oli niin ylettömän mukavaa nährä kaikkia tuttuja joka rodun parista ja päivä meni nopeesti.

KIITOS ja ONNEA viel kerran kaikille!

Ensin oli vuorossa tokoesitys Tiinan ja Kerttu-grossen sekä Johannan ja Rommi-entlen kanssa.
Meidän reenit meni itseasiassa itse esitystä paremmin ja esityksessä Birkkis keksi vähän omiaan ja tuli muutama ihan perusvirhekkin. MUTTA meillä oli rento asenne, korjailtiin tarvittaessa ja pidettiin kivaa!
Taisin ihan jopa punastua, kun kuulin, miten meitä oli ihasteltu ja kehuttu. Mehän tehtiin vaan "ihan perusjuttuja", mutta nyt kun mietin, niin ei me viel reilu vuos sitten kutsuttu ruutua ja ohjattua noutoa "perusjutuiksi"...

Ensin tehtiin lyhyt yhteispaikkamakuu ja siitä ryhmänä jäävät maahan ja seiso ja siitä vielä itselle erityisen hienolta tuntunut yhteisseuruu.

(Kaikki kuvat: Minna Arffman - ISO kiitos viel kerran!)

Asento.

Paikkamakuuseen...

Yhdes synkas...

Yksittäin tehtiin sitten Birken kanssa ruutu (johon löi ensin suoraan maihin ja sitten piti haistella ennen etenemistä perille asti), ohjattu (jossa sama virhe kuin ryhmäjäävissä - istui seisomisen) ja merkinkierto (jossa jäi merkille hidastelemaan, kun yleensä vapautan palkalle mun luo tai stoppaan kierron jälkeen).

"Kiitos"

Jotain oon vissiin osannut tehdä oikein, kun Birken kanssa pystyi liikkumaan alueella (jossei ny pahimpaan ruuhkaan ängetty) täysin ilman hihnaa ja Romikin esiintyi ja otti rennosti, vaikka yleensä on Äiten perään kehässä.
Selvittiin siis ilman ähisemisiä, ressaamisia ja turhaa hikeä koko päivästä ja oikeasti vaan nautin koko tapahtumasta.
Ihana päivä.

Regula Seilerin (SU) saksasta käännetty arvostelu:
"Tyypillinen hyvärakenteinen narttu. Kaunis pää tummilla silmillä. Hyvin asettuneet, mutta suuret korvat. Hyvä kaula-selkälinja. Hyvä alalinja. Hyvin ahdas takaa, astuu ristiin, muutoin sujuva ja tasainen askellus."

Romi esiintyi siis viimeisenä appenzellinä ja kauniisti jaksoikin esiintyä!
Oon tyytyväinen meidän molempien mielentilaan ja yhteistyöhön kehässä, vaikka kyse olikin "vaan näyttelyesiintymisestä", mutta on meillä siinäkin ollut monenmoista haastetta.
Valitettavasti liikkeissä oli senverta sanomista, että SA jäi saamatta, mutta muuten arvostelu on varsin hieno ja oon enemmän kuin tyytyväinen sijoitukseen VET ERI2.

Harmi, etten hoksannu ottaa parempaa palkintoposea siellä kentällä, mutta ukkonen ja väsymys tais tehdä tuloaan ja tuli muka kiirus pistää kamat kasaan...

Ostin SennenShopista jo kauan himoitsemani merkit ja ne löysi paikkansa plikkojen työpannoista...
Tykkään.