torstai 1. marraskuuta 2012

Kuvainspiraatiota

Aina sillontällön iskee vielä haikeus ja muistaa, miten epäreilua tää elämä on... Mutta silloin kun ei tunnu haikealta, tuntuu melkein hyvältä.
Päätökset on tehty ja tavoitteet asetettu. Itsekin ihmettelen, että idiootiksiko tässä on alentunut, kun ei tunnu ees vielä tajuavan, mitä kaikkea hommaa tavoitteiden eteen tarviaa tehdä, mutta silti meinaa innoissaan revetä pöksyistään, kun aattelee, mitä kaikkee me vielä tehdään!
Krhm, sinänsähän on nyt hieman harmi todeta se fakta, että jälkikausi päättyi jo (Jollei sitten pääse sitä ID-jälkeä koittaan) ...

Mutta tässä nyt otsikonmukaisesti hyvänmielen kuvia, jotka inspiroi kahtomaan eteenpäin myös niinä haikeina hetkinä...


Romi nurtsijäljellä 2010
Tästä kaikki tavallaan alkoi...
Maru ohjeistamassa minua ja Romia NPKH:n jäljen alkeiskurssilla. Tuolloin otettiin ekat askeleemme lajissa ja tehtiin jopa ekat pohdinnat kisatavoitteiden osalta. Aikas paljon on ehtinyt tän jälkeen tapahtua ja tavoitteet muuttua aikas moneen kertaa. Romi on luontainen ja motivoitunut jäljestäjä, joka on tässäkin asiassa melkoisen itsenäinen. En millään malttaisi odottaa sitä, että pääsen katsomaan, miten ohjaajan ja koiran työskentely on muuttunut ja millaisia ongelmia meille vielä tulee ratkottaviksi. Jäljellä luotan Romin kykyihin, nyt on vihdoin aika laittaa niitä enskaudella oikeasti koetukselle...

Birke valmistautuu pellolle 2011
Birke on niin ylväs yksivuotias tässä kuvassa...
Kuva otettiin meidän ekalla Sveitsinpaimenkoirien PK-leirillä Punkalaitumella. Kokemus oli silmiä avaava ja kaikinpuolin kannustava, koukuttavakin.
Ajatuksenani oli mennä ensivuoden leirille Birken kanssa, mutta nähtäväksi jää lähteekö mukaan vaan Romi vai molemmat plikat (jos Birken kuntoutus on jo tarpeeksi pitkällä).
En vaan pääse yli niistä fiiliksistä, mitä tämä kuva herättää. "Juuri tältä" haluan, että me näytetään.

Birken seuruu 2012
Meidän ekoista SennenMestiksistä Seinäjoelta!
Birken toinen möllikoe ja se meni huikean hienosti. Tähän kuvaan liittyy tietyntyyppinen haikeus, sillä koska uskon TOKOn olevan meille jatkossa enemmän "sivulaji", koen että Birken seuruu menee tavallaan hukkaan... Mutta silti en voi olla kuin ylpeä - väittäisin että tässä on paras seuruukuva, joka tästä ohjaajasta olemassa on.
Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, miten pitkälle Birken TOKOura vielä urkenee. Varmaa on kuitenkin se, että tätä tekemistä tullaan vielä näkemään!

Romi hyppää 2012
Ekoista rotumestiksistämme tämäkin.
Romin suoritus ei kokonaisuutena ollut sitä, mitä olisin toivonut, mutta tämän kuvan nähtyäni, on pakko olla ylpeä... Ehkä se ei ollutkaan sattumaa, että bongasin tämän kuvan vasta viime viikolla, sillä nyt näen, mitä ollaan saatu aikaseksi!
Molempien polvien korjausleikkaukset läpikäynyt 5½ -vuotias hyppää TOKOesteen leikiten. Mietin Romin elämänlaatua ja olen tyytyväinen. Rajoitukset ovat aina olemassa, kuntoutus ottaa aikansa ja lihashuollosta on huolehdittava koko loppuelämän, mutta kaikkea ei tarvitse varoa tai kieltääkään.
Romi kannustaa ja antaa rohkeutta lähteä samaan rumbaan Birken kanssa... "Isosisko".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!