Kouluttajanamme NPKH:n järkkäämässä koulutuspäivässä oli jo ennestään tuttu Pauli Hasu (Kennel Willow Creek) ja päivä oli ihan loistava!
Aamulla tehtiin vähän sentyyppistä jälkeä kuin oltiin aiemminkin tehty (huh, ne huikeat yhet jäljet tälle kaudelle), tosin koska molemmille on kulmiakin oteltu, tein pari kulmaa per koiruus. Esineitä ripottelin muutamat sinne suorille.
Jeps, viime maanantain "ongelmattomista hienoista jäljistä" ei ollu sitten enää tietoakaan, vaan plikat esitti just ne tyypilliset kommervenkkinsä (hyvähän se oli, niin päästiin sitten miettimään ratkaisuja niihin)...
Ensin ajatin BIRKEN jäljen - kaksi kulmaa vasemmalle, ekalla suoralla ja lopussa esine. Pituutta (kaikki pituudet Sports Trackerin arvioiden mukaan) semmoiset 120m ja vanheni ehkä puolisentoistatuntia. Namitettu vaan alussa.
Sanoin etukäteen, että jos ajatetaan liian lyhyellä ja vaaditaan liian voimakkaasti, ottaa painetta. Ja niin ottikin.
En tiedä, mistä sitten sen keksi, mutta ekaa esinettä otti toistuvasti suuhun?!? ... lopun esineelle käskytin maahan ja se oli ok. Tarkkuus ei ollut hyvää, vaan olisi ajanut jäljen sivussa (sivutuuli), paitsi vika suora (myötätuuli) oli jo hienoa!
Ratkottavaksi jäi miettiä, miten Birken saalisvietti saadaan valjastettua jälkimotivaatioksi... Koiralla oli väärä mielentila jäljellä.
Sitten ROMIN aamujälki. Kaksi kulmaa oikealle, ekalla suoralla 2, vikalla ja lopussa 1 esine - ilmaisuissa ei kummaa moittimista. Pituutta n. 200 m, vanheni parisen tuntia. Alussa ja kulmien jälkeen namia, muuten lähinnä maastonvaihteluiden mukaan pari.
Motivaatioohan Romilla on, vaan olisi halunnut mennä tuulen mukaan (eli ajaa jäljen sivussa) ja kun vaadittiin tarkkuutta, iski turhauma (haukkkuikin) ja pysähteli. Sitten alkoi uupua ja meni jopa maihin pariin otteeseen, tästä kielto ja pienellä kannustuksella päästiin jäljen loppuun.
Mietintään jäi myös Romin mielentila ja se, että nyt vaan vaaditaan.
Ruokatauolla pohdittiin ja suunniteltiin iltapäivän jälkiä...
Keli oli mitä parhain ja siksi olikin ihan mahtavaa vaan steppailla siellä pellolla - vaikka joo, kyll ne reidet alko olla jo vähän maitohapoilla.
Sitte oli niiden korjausjälkien vuoro!
BIRKEN jälleen Romia ennen...
N. puoltoistatuntia vanhennut 130 m suora, jolle piilotettu 4 patukkaa. Namia laitoin enempi kuin ekaan, mutta epäsäännöllisesti silti.
Jo pellolle kävellessä oli koirassa ero... Meinasi alkaa syödä ruohoa, mutta kun vähän hetsasi puheella, niin unohti sen homman ja oli hereillä.
Ekat 2 patukkaa oli aika alussa ja hyvänenaika miten se nousi heti ekasta!!! Sen jälkeen oli jäljestys ehkä Birken tarkinta ikinä! Hyvin meni siis.
Kahta vikaa patukkaa meinasi alkaa tiirailemaan (nosti pään pari kertaa) joten jatkossa ne pitää piilottaa sitten tosihyvin. Tarkkuutta tällä saatiin huimasti lisää ja Birke kesti vaatimista aivan erilailla, kun mielentilaa oli nostettu tarvittavalle tasolle.
ROMIN toinen jälki oli samanmuotoinen kuin eka, mutta kulmat vasempaan ja esineiden sijaan ekalla ja tokalla suoralla sekä lopussa oli patukka. Vanheni taas sen parisen tuntia. Namia laittelin hieman enemmän.
Alun rauhoittuminen ja hallinta oli huomattavasti parempi - odottelu kun ei tunnetustikaan kuulu Romin vahvuuksiin - ja vaikka patukat aiheutti hieman ihmetystä, niin nousi niistä hienosti!
Meno oli supertarkkaa, ilmavainusta ei yhtä kohtaa lukuunottamatta oikeastaan tietoakaan ja kesti vaatimista hyvin. Eka kulma oli LOISTAVA! Jopa Pauli sanoi, että "Oli muuten jumalattoman hieno!", toiseen kulmaan pyrki (ja pirhana sitten vähä onnistuikin) oikasemaan.
Rytmin pitämiseksi ohjaaja sai olla tarkkana, mutta tää oli nyt semmoista menoo, että nam!
Oon ollu tällä koulutuspäivällä mukana nyt kolme kertaa ja tänä vuonna sain ehdottomasti eniten irti!
Mikälie naksahtanut ohjaajan päässä, mutta korvat oli kerrankin auki, eikä sorruttu heittään sitä kirvestä kaivoon, vaikkei kaikki heti mennykkää ko Stromsöössä.
Tässä vielä hieman SUMMAUSTA:
- FH=FH, vaaditaan tarkkuutta, eikä hyväksytä "sinneppäin" ajamista... Joko ajaa jälkeä, tai ei aja.
- Kun koiran mielentila on oikea (ohjaajan tehtävä luoda tälle puitteet) niin koira kestää myös sitä vaatimista.
- Suoritustapa on ns. vakio, mutta siihen pääsemiseksi on hyvin paljon erilaisia kikkoja... Älä oleta, että sinun koirilles käy aina se helpoin/yleisin vaihtoehto, vaan ajattele monipuolisemmin ja uskalla kokeilla!
- Muista, ettei se maailma kaadu... Reenikaverille on helppo sanoo "No eihän se perseelleen mennyt, mietis ny kokonaisuutta..." mutt muista sanoo itelleski!
- Vahvista paalun tarkistamista nameilla.
- Pidä rytmi!
- Namita! Eivät syö kaikkia kuitenkaan, mutta maastonvaihtelut/hankalat paikata, kulmien ja patukkaylläreiden jälkeen, jotta nenu pysyy maassa ja keskittyy.
- Birkelle ei liinaa jalkojenväliin, häiritsee, parempi selästä.
- Ilmaisisiko Romi myös valjaista? Koita...
- Patukkayllärit on POP! Mutta, piilota ne hyvin, suunnittele niiden sijainti jäljellä tarkkaan ja vaadi ero palkan ja esineen välille.
En malttas oottaa, ett päästään uudestaan, mutt tää viikko on ihan hullunmyllyä...
Ensviikol sitte!
Ainiin, se piti vielä kertoa, että semmapäivänä tuli testattua FitDogin Energy ja Recovery ja koska maistuivat, on meillä nyt kotona oma kokonainen pönttö Recoveryä oottamassa loppuviikon ja loppukesän touhuja.
Saavat nyt taas magnesiumlisät loppuviikon ajan ja Recoveryt suoritusten jälkeen.
Se hyvä puoli kiiruisessa viikossa on, ettei ihan kauhiasti oo kerinnyt jännittää...
 |
| Loppuun vielä kuva toissapäiväiseltä mettälenkiltä... |
